venäjä – suomi

Meillä ollaan nyt vuosi ja neljä kuukautta puhuttu täällä kotona jatkuvasti kahdella eri kielellä, suomeksi ja venäjäksi. Minä Alballe suomea, Roma Venäjää. Jo kauan ennen lapsen syntymää meille oli täysin selvää, että tulisimme puhumaan hänelle molempia kieliä. Olen itse harmitellut suunnilleen koko elämäni sitä, ettei ruotsia puhuva isäni koskaan puhunut sitä meille ollessamme pieniä. Miten ihanaa olisikaan nyt lasketella sujuvasti juttua tuolla unelmieni kielellä, ilman että sen eteen tarvisi itse tehdä yhtään mitään. Sillä kyllähän ruotsin, tai ihan minkä tahansa muunkin kielen opetteliminen kyllä onnistuu, mikäli asian eteen viitsisi nähdä vähän (tai aika paljon) vaivaa. En siis halunnut Alban kokevan samaa karvasta yksikielistä kohtaloa, jonka itse koin.

Minunhan ei varsinaisesti ole tarvinnut tähän asti nähdä mitään erityistä vaivaa tämän Alban kaksikielisyyden eteen, vaan se on ollut Roma jonka on ollut pakko skarpata asian suhteen. Puhumme kuitenkin kotona keskenämme aina suomea, joten kieli täytyy aina tietoisesti vaihtaa toiseen lapselle puhuttaessa. Etenkään kun Roma ei venäjää ollut enää moneen vuoteen päivittäin käyttänyt. Kieli oli, ja on osin edelleen, vähän ruosteessa, sanoja joutuu välillä hakemaan eikä sen puhuminen enää luonnistu ihan itsestään. Olenkin niin hyvilläni, että Roma on silti alusta asti sinnikkäästi pitänyt kiinni siitä, että puhuisi Alballe pelkästään venäjäksi.

Lisäksi Alban isovanhemmat ja  extramummo Nina, joita Alba näkee päivittäin puhuvat hänelle pelkästään tuota toista kieltä. Sellaisena ihan tavallisena päivänä, kun ei käydä missään eikä nähdä ketään, niin suomea Alballe puhuu vain yksi ihminen, venäjää neljä. Kuitenkin nuo molemmat kielet ovat kehittyneet  tähän asti melko tasatahtiin. Yleensä hän käyttää asiasta nimitystä sillä kielellä, jolla se sattuu hänen suuhunsa olemaan helpompi. Esimerkiksi orava on belka, eikä orava ja kala on kala eikä riba. Nyt kun sanoja alkaa vähitellen tulla kaksi toi kolme peräkkäin, niin nuo kielet ovat sillain söpösti sekaisin.

” Alba kushaet puuro ”
” Äiti gatovit ruokaa ”

Haasteellisen tilanteesta kaltaiselleni papukaijalle tekee se, että olen ihan huomaamattani alkanut itsekin puhua Alballe sellaista ihmeellistä suomi-venäjä- sekoitusta. Sanon yleensä aina venäjäksi ne sanat ja asiat, joita tiedän Albakin niistä käyttävän. Tietyt tekemiset ja käskyt tulevat kuin varkain venäjäksi eivätkä suomeksi. Ja tämä on kyllä huono juttu. Nyt olisi se skarppaamisen paikka, mutta huomaan sen olevan oikeasti yllättävän haastavaa.

Mullehan siis saattaa käydä aika usein esimerkiksi niin, että palvelen vaikkapa töissä henkilöä, joka puhuu vahvaa murretta, niin tuon palvelutilanteen päättyessä puhun tuota samaa murretta jo itsekin. Toisena esimerkkinä se, että Romalla on suomeksi aika paljon sanoja, jotka eivät ”ihan” ehkä ole kielellisesti oikein. Aikani korjaan, ja korvia särkee kun tuo sana sanotaan väärin, mutta niin vaan sitten eräs kaunis päivä huomaan käyttäväni tuota sanaa väärin itsekin. Kun jotain kuulee käytettävän tarpeeksi usein, niin siihen alkaa ensin tottua ja lopulta se alkaa jo kuulostaa täysin oikealta. Ensin Romalla meni aina pLasmat sekaisin ja vuoden päästä ne oli mullakin pLasmat eikä pasmat, jotka oli sekaisin. Oikeaoppinenkin muuttui kolmen vuoden seurustelun jälkeen oikeaopTiseksi. Näitä esimerkkejä riittää, mutta ymmärtänette varmasti idean jo tästäkin.

Tuo vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttäremme vaikuttaa olevan äitinsä kaltainen papukaija, toistelee vanhempiensa perässä aivan kaiken mihin pieni kieli vain taipuu. Omiin puheisiinsa ja sanomisiinsa pitäisi siis jatkossa kiinnittää ihan erityistä huomiota. Tässä taas yksi tavoite tälle tulevalle vuodella, oppia puhumaan suomea niin kuin sitä puhui ennen aviomiehensä tapaamista.

On sitä siinäkin.

Tags:
,
21 Comments
  • Sofia
    Posted at 22:35h, 18 tammikuun Vastaa

    Alba on kyllä kielellisesti tosi hyvin kehittynyt! Meillä myös 1v4kk tyttö ja hän sanoo vasta vain muutaman yksittäisen sanan. Nyt hän aloitti englannin kielikylpypäiväkodin, joten innolla odottelen, miten puhe alkaa kehittyä. Kielet on kyllä rikkaus! :)

    • Sanni
      Posted at 22:54h, 18 tammikuun Vastaa

      Mullakin välillä takaraivossa kytee ajatus kielikylpypäiväkodista (englanniksi tai ruotsiksi), mutta jotennkin pelkään että kolme kieltä olisi tuolle pienelle liikaa ja pistäisi koko pakan ihan sekaisin. On sitä kahdessakin tekemistä ;)

      Joo, mustakin tuntuu että Alba alkoi varhain puhua. Olin ajatellut, että kahden kielen keskellä varttuessa puhe saattaisi vähän jopa viivästyä, mutta ainakaan nyt ei näytä siltä. Tuosta papukaijamaisuudesta näyttäis olevan hyötyä heh.

  • Viola
    Posted at 23:58h, 18 tammikuun Vastaa

    Kaksikielisyys on kyllä rikkaus. Tuntuu tuhlaukselta, kun toiset vanhemmat ei anna kieltään perintönä lapsilleen. Vaikka kyllä sen eteen varmasti pitää nähdä vaivaa ja vie energiaa ja varmasti tekis mieli joskus luovuttaa. Minkä verran itse ymmärrät, puhut ja luet venäjää?
    Ps. Sun tyyli kirjoittaa on tosi kiva! Koko blogi on tosi kiva!

    • Sanni
      Posted at 21:55h, 19 tammikuun Vastaa

      Luin kommentin puhelimella, ja näytön halkeama asettui sellaiseen kohtaan että sun kommentti oli muodossa ”kaksiMielisyys on kyllä rikkaus.,.” Ja mietin, että niiin..totta kai tuokin. Mutta siis, kaksikielisyys kyllä ehdoton rikkaus. Onnenpekka tuo tyttäremme.

      Itse en osaa lukea enkä kirjoittaa venäjää oikeastaan ollenkaan. Kyrilliset aakkoset on ainakin vielä toistaiseksi jäänyt opettelematta. Haluaisin kyllä osata.
      Ymmärrän jo aika paljon, puhun huomattavastk vähemmän.

  • Mari
    Posted at 12:22h, 19 tammikuun Vastaa

    upeeta että Alba saa nauttia kaksikielisestä kodista! :) säkin varmaan itse opit siinä sivussa kun kuuntelet isän ja tytön juttuja. mun kokemus kolmikielisistä lapsista on se että yksi kieli jää aina vähän jalkoihin. on varmaan ihanaa kuunnella Alban höpötystä, oma samanikäinen ei sano vielä yhtään tunnistettavaa sanaa :D meillä jännätäänkin että puhuuko poika suomea vai savoa ;)

    • Sanni
      Posted at 21:51h, 19 tammikuun Vastaa

      Mustakin tää on tosi hienoa. Ja toden totta, tässä oppii kieltä samalla itsekin. Nyt jo ymmärrän oikeastaan kaiken, mitä Roma Alballe puhuu. Aikuisten välisistä keskusteluista putoan kyllä vielä kärryiltä aika nopeasti. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Vaikka tuntuuhan tuo toisinaan hassulta, että Alba puhuu sanoja, joita itse en aina ymmärrä. Tai että tuo puolitoistavuotias osaa lausua niitä lukemsttomia venäläisiä suhu-äänteitä huomattavasti minua paremmin ;)

      Hihii, jänniä aikoja siellä teillä. Raportoi sitten tänne, että kumpaan poika päätyy :D

  • Henni
    Posted at 15:30h, 19 tammikuun Vastaa

    Tee joskus postaus mis on kaikkia sun asuja:)

    • Sanni
      Posted at 21:48h, 19 tammikuun Vastaa

      Voisin vaikka tehdäkin. Nyt tosin näitä kunnon kameralla kuvattuja asuja on vasta muutama. Mutta ehkäpä teen jonkun koosteen puhelimelts löytyvistä asukuvista :)

  • Larppa
    Posted at 19:16h, 19 tammikuun Vastaa

    Hei tää oli tosi mielenkiintoinen postaus , kiitos paljon! Meillä sama tilanne edessä :)

    • Sanni
      Posted at 21:56h, 19 tammikuun Vastaa

      Ihana kuulla. Tsempit sinne tuleviin haasteisiin, lupaan että on takuulla kaiken vaivan arvoista <3

  • Sanna
    Posted at 12:33h, 20 tammikuun Vastaa

    Tuo on kyllä rikkaus, kun oppii jo pienestä pitäen käyttämään kahta eri kieltä! Ainakin nykyisin ja varmasti vielä enemmän tulevaisuudessa. Jotenkin on aina hämmentävän suloista kuunnella pieniä lapsia jotka puhuu esim. englantia paremmin kuin itse :D Voin kuvitella miten söpöltä kuulostaa kun kielien eri sanat sekoittuu lauseissa! Onko Alba jo jossain päikkärissä/hoidossa? Jos ei ole vielä ja aiotte hänet laittaa jossain vaiheessa, niin ihan suomenkieliseen päikkäriin vai? Kirjotat kyllä tosi hyvin, rennolla otteella. Näitä on tosi kiva lukea!

  • lotta
    Posted at 23:11h, 20 tammikuun Vastaa

    aina kun tapaan ihmisiä, joilla on useampi kuin yksi äidinkieli niin vähän kateus kirpasee. sen takia oon ajatellu vähintäänkin kielikylpyä, jos joskus lapsia saan. toinen astetta mieluisampi vaihtoehto olisi tietenkin, että se latinolaistaustainen tumma hurmaava sielunkumppani kiharalla tukalla astelisi mun elämään ja lupaisi lasketella jotain espanjaa meidän yhteisille muksuille. he. mutta että on onnekas tuo teidän tyttö :)

  • Tiia/ReiseReise
    Posted at 17:58h, 28 tammikuun Vastaa

    Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Meillä ei ole (vielä) lapsia mun japanilaisen poikaystävän kanssa, mutta ollaan myös ajateltu, että molemmat puhuu äidinkieltään lapselle. Poikaystävä puhuu kyllä suomea melko hyvin, mä taas en japania yhtään, muutamat fraasit tiedän.
    Oon itsessäni sen huomannut, että puhun joskus ”huonoa suomea”, että mun poikaystävä ymmärtää paremmin. Huono tapa. :D

    • Sanni
      Posted at 23:32h, 30 tammikuun Vastaa

      Kuulostaa oivalta suunnitelmalta. Kaksikielisyys on kyllä valtava rikkaus mun mielestä ja siihen kannattaa ehdottomasti satsata, jos vaan siihen on mahdollisuus suotu!

    • Pirita
      Posted at 07:35h, 04 huhtikuun Vastaa

      Mäkin haluan japanilaisen poikaystävän!!! Onks vielä mahdollista, vaikka on jo yksi ihan suomalainen aviomies? :D Watashi wa Nihon ga daisuki desu <3 Tai ehkä noin ei ihan voi sanoa, mutta.. kuitenkin.. rakastan Japania :)

  • anni
    Posted at 16:58h, 01 helmikuun Vastaa

    Täytyi tulla kommentoimaan tänne, kun osui jotenkin niin mun nauruhermoon toi pLasmojen sekaisin meneminen hahahahaaa! Ja lisäksi voin myös samaistua tähän täysin, sillä vietnamilaismieheni sanavarastossa on samanlaisia ilmiöitä ja minä taas yritän niitä korjata (vaihtelevalla menestyksellä).

  • Vappu
    Posted at 09:38h, 21 maaliskuun Vastaa

    Tsemppia vaan! Kyllä suomenkieli jossain vaiheessa tulee vahvemmaksi/ensimmäiseksi kieleksi kun lapsi alkaa imeä enemmän tietoa ympäristöstä, mutta päättäväiset vanhemmat saavat ihmeitä aikaiseksi.

    Meidän lapsemme noin viisi-kuusivuotiaaksi asti luuli, ettei äidillä ja isällä ole yhteistä kieltä ja yritti parhaan mukaan toimia kotitulkkina. Noin kahdeksanvuotiaaksi asti hän ei tiennyt että äiti osaa lukea suomea tai edes suomalaisia kirjaimia. Sitten hän kasvoi isoksi :) ja kaksikieliseksi, vaikka toista kieltä ei puhu muu kuin äiti ja joskus, ei edes joka kuukausi, jotkut vieraat.

    Lisähuomautuksena: mieheni/lapsen isä on oppinut ymmärtämään aika paljon, muttei puhumaan :)

  • Pirita
    Posted at 07:33h, 04 huhtikuun Vastaa

    Plasmat ja oikeaoptinen :D Hei olipa mahtavaa löytää tämä sun blogi! Kuulostan nyt tosi hassulta fanilta (mut hei, vaihtelua sekin arkeen), mutta olit mun suosikkityyppi Iholla-sarjassa :) Jään siis ehdottomasti seuramaan!

    Terkuin, Pirita
    http://pandamamablogi.blogspot.fi/

    • Sanni
      Posted at 18:49h, 05 huhtikuun Vastaa

      hahahah ihana!

    • Sanni
      Posted at 18:50h, 05 huhtikuun Vastaa

      Hei, ihanaa kuulla! tällaiset kommentit toimii aina hahah.
      Oon fiiliksissä että löysit tänne. Täällä nähdään, pus!

  • Tuc
    Posted at 14:16h, 06 huhtikuun Vastaa

    Hyvä ratkaisu! Kun lapsi kasvaa ja ympäristössä alkaa olla enimmäkseen suomenkielisiä lapsia, venäjän puhumisen halu saattaa vähentyä huomattavasti. Silloin kannattaa itsepintaisesti pitää kiinni siitä, että lapsi puhuu suomenpuhumisen halustaan huolimatta isänsä kanssa venäjää. Jotkut ei-suomenkieliset vanhemmat ovat tehneet niin, että kieltäytyvät edes vastaamasta lapselle, jos hän kysyy jotain suomeksi. Minusta se on ihan oikea periaate, koska suomenkielisessä ympäristössä vieraan kielen ylläpito vaatii tuplasti enemmän panostusta kotona.

    Tietysti tässä tilanteessa, jossa lapsen isä puhuu kuitenkin äidin kanssa suomea, olette vielä suuremman haasteen edessä. Mutta onnea yritykseen :)

Post A Comment