Illoista

Kunpa useammat illat olisivat enemmän niin kuin tämä yksi ilta viime viikolta. Sain töihin viestin rakkaimmalta ja vanhimmalta ystävältäni. Tuossa lyhyessä viestissä oli mainittu monta maailman parasta asiaa: itse tehty pizza, maapähkinävoi- ja kookoskonvehdit, viini, sauna ja tervetuloa. Kaikki tuo ihan naapurissa vielä kaiken muun hyvän lisäksi. Tietysti mentiin.

Pizza oli niin taivaallista, etten ehkä syömiseni lomasta saanut sanottua sanaakaan. Aion ehdottomasti udella tuon pohjan reseptin, sillä en ehkä eläessäni ole syönyt niin hyvää kotitekoista pizzaa. Tiedättekö kun melkein millaisella pohjalla tahansa voi saada pizzan maistumaan hyvältä, kunhan siihen päälle ripottelee riittävästi täytettä, niin ettei pohjaa edes maista kaikelta siltä tonnikalalta, ananakselta, kinkulta, jalopenolta, jauhelihalta, paprikalta ja kanalta. Mutta silloin kun pizzasta on riisuttu kaikki ylimääräinen ja päälle on ripoteltu vain muutama tarkoin valittu täyte, ja se maistuu niin hyvältä että meinaat itkeä- silloin pohjan täytyy olla täydellinen.
Mutta se siitä pizzasta (tulee pelkästä sanan kirjoittamisesta niin nälkä että näkökentässä alkaa sumeta), tuossa illassa oli muutakin mieletöntä kuin ruoka. Kaikki nimittäin.

Rakastan, arvostan ja vaalin omaa aikaani. Pidän tärkeänä sitä, että molemmilla vanhemmilla on myös omat, erilliset elämänsä ja tekemisensä kodin ulkopuolella, mutta ihan rehellisesti voin silti sanoa nauttivani kaikkein eniten siitä ajasta joka vietetään koko perheen voimin, mieluiten tietysti vielä ystävien kanssa.

Kun Alba syntyi ei lähi-kaveripiirissämme ollut vielä yhtään lasta. Ensimmäisen vuoden koinkin olevani vähän yksin asian kanssa, yksinäinenkin aika usein, kun en enää voinut (tai useimmiten edes halunnut) tulla ja mennä kuten ennen. Olenkin ollut niin hyvilläni ja kiitollinen kun nyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan tähän lähipiiriin on syntynyt kolme lasta. Ah, vihdoinkin saa ihan avoimesti puhua väsymyksestä, kakkavaipoista, pakahduttavasta onnesta ja ylpeydestä, jatkuvasta huonosta omatunnosta, riittämättömyyden tunteesta ja siitä kuinka rasittavalta oma, rakas puoliso aina toisinaan tuntuu. Ja tietää, että toinen ymmärtää ihan just sieltä keskeltä, mistä puhut.

Kiitos tästä, ja kaikista niistä muista sadoista illoista, päivistä, öistä ja aamuista R, T ja pikku-E.

6 Comments
  • Elina
    Posted at 11:46h, 18 helmikuun Vastaa

    Olen lähes samaa mieltä tuosta pohjasta. Minun mielestä kuitenkin pohjaa ja täytteitä tärkeämpää on täydellinen tomaattikastike! Hyvällä tomaattikastikkeella saa pelastettua hieman kehnommankin pohjan :) Parhaat pizzat kyllä ehdottomasti ovat tuollaiset riisutut versiot, niissä juurikin pohjan ja erityisesti tomaattikastikkeen merkitys korostuvat.

    • Sanni
      Posted at 08:20h, 06 maaliskuun Vastaa

      No, ihan takuulla. Pitäisikin opetella tekemään hyvä tomaattikastike itse. Ohjetta saa laittaa kehiin, jos sellainen on takataskussa :)

  • Ruusu
    Posted at 07:08h, 20 helmikuun Vastaa

    ????

    • Sanni
      Posted at 16:59h, 21 helmikuun Vastaa

      pusuja tuhat.

  • Livia
    Posted at 11:44h, 20 helmikuun Vastaa

    Italiassa pizzoissa oli usein pelkkää juustoa: ja olipa tosi hyvää ja aidon makuista! :) Oon löytänyt aika vasta sun tuoreen blogin. Haastoinkin sut kertomaan lisää bloggaamisestasi blogissani http://livialle.blogspot.fi/. Vaikket tuohon haasteeseen vastaisikaan, niin tosi mielenkiintoista nähdä ja kuulla susta lisää (iholla tuli seurattua)!

    • Sanni
      Posted at 16:59h, 21 helmikuun Vastaa

      Ihan varmasti totta! Pitäisi itsekin opetella tekemään hyvä tomaattikastike itse. Tähän asti oon tyytyny ihan niihin valmiisiin kaupan versioihin.

Post A Comment