Mitä, mistä ja milloin?

Huomenta sunnuntai,

Tänään pää on vähän kohmeessa. Oltiin eilen juhlimassa neljän kaverin yhteisiä syntymäpäiviä, ja vaikka oltiinkin kotona jo vähän kymmenen (!!!) jälkeen, niin ne muutamat viinilasilliset tuntuu silti takaraivossa. En ihan ymmärrä, miten se on edes mahdollista. Mutta on kuitenkin.

Kahvikupin kaverina selailin pitkästä aikaa blogeja, ja löysin ruotsalaisen lempparini Josefinin blogista tämän mitä, mistä, milloin – listan ja ajattelin sen sopivan täydellisesti tähän sunnuntaihin, kun omista karkailevista ajatuksistaan ei saa muodostettua mitään yhtenäistä kokonaisuutta. Sitä paitsi rakastan listoja, paljon ja syvästi.

 

Mitä/mistä stressaat?
Mikäli stressaamista pidettäisiin positiivisena asiana, olisi se ehdottomasti suurin vahvuuteni. Olen siinä ihan älyttömän hyvä, stressaan kaikesta ja kaikista. Lähes jatkuvasti. Stressaan tekemättömiä, ja jo tehtyjä töitä, stressaan sitä etten ole tarpeeksi kotona, ja sitä että olen liikaan kotona, stressaan sitä etten urheile tarpeeksi, ja kun urheilen stressaan sitä etten ole kotona lapseni kanssa, stressaan sotkuista kotia, ja kun siivoan stressaan sitä että se siivoamiseen käytetty aika on pois lapseltani (sama homma ruoan laittamisen, leipomisen, pyykin pesemisen, bloggaamisen yms.kanssa). Ihan älytöntä, tiedän. Yritän koko ajan opetella rennommaksi. Tähän mennessä tulokset ovat olleet aika laihoja.

Mitä aiot tehdä tänään illalla?

llan suunnitelmat ovat vielä auki. Ehkä tehdään jotain, ehkä ei. Tänään ollaan kuitenkin yhdessä koko perhe, se riittää.

Mikä on helppoa?

Just nyt helppoa on tutustua uusiin ihmisiin, jäädä kotiin, olla Alban kanssa, laittaa ruokaa ja roikkua ihan liikaa puhelimella.

Mitä tänään on päivälliseksi?

Tänään on ravintolapäivä, joten veikkaan että syödään päivälliseksi aika monenlaista. Tuossa kivenheiton päässä Kaupunkiolohuone Kohtauksen vohvelibaarissa nyt ainakin käydään.

Mitä haluaisit tehdä enemmän?

Kirjoittaa, urheilla, olla kotona ja poissa kotoa, matkustaa, lukea kirjoja, valokuvata ja nähdä ystäviä.

Mikä saa sinut itkemään?

Liikutun jatkuvasti, mutta itken nykyään todella harvoin. En ehkä edes muista milloin viimeksi olisin ihan kunnolla itkenyt? Ehkä väsymystä joskus Alban ollessa ihan pieni? Saatan kuitenkin liikuttua monta kertaa päivässä kauniista sanoista, ihmisten taidoista, kehuista ja kehumisesta, elokuvista, kirjoista, kuvista ja teksteistä sekä Alban puheista ja taidoista.

Itken kuitenkin ehkä vihaisena helpommin, kuin surullisena.

edit// nyt muistan: itkin viimeksi viime viikolla, kun Roma meni ja kyni Alban hiukset ihan naurettavan lyhyiksi.

Mikä saa sinut innostumaan?

Tavoitteet, jotka eivät ole liian haastavia, mutta kuitenkin tarpeeksi. Siivoaminen. Sisustaminen. Kauniit kuvat ja osuvat tekstit. Menneiden ja tulevien matkojen suunnittelu. Tulevaisuus ihan ylipäätään.

Mikä viimeksi sai sinut vihaiseksi? 

Hmm.. jos viime aikojen uutisia ei lasketa, niin ihan kunnolla olin viimeksi vihainen varmaan silloin, kun laukkuni metron rullaportaissa vietiin. Eniten ehkä itselleni, etten ollut riittävän tarkkaavainen, kun en edes huomannut koko varkautta sen tapahtumahetkellä.

Mikä on hyvää?

Bataatit. itse lingottu veriappelsiinimehu. Jeninin aamut – kirja, jota parhaillani luen. Eilisen suursivouksen jäljiltä puhtauttaan kiiltelevä koti ja kirkkaat ikkunat. Se, että Alba eilen mummolasta kotiin tullessaan kietoi pienet kätensä mun kaulan ympärille ja sanoi kaksi maagista sanaa: äitiä ikävä. Se, että meillä on tässä ihan lähellä ihmisiä, jotka mahdollistavat sen, että voimme Roman kanssa molemmat käydä töissä, mutta Alba saa vielä olla hoidossa kotona. Bloggaaminen. Tulppaanit. Kaktukset ikkunalaudalla. Uudet pellavalakanat. Roman. Näin muutaman mainitakseni.

 

 

Tags:
,
15 Comments
  • Laura
    Posted at 14:24h, 21 helmikuun Vastaa

    ah, ihanaa että olet tykännyt Jeninin aamuista, se kirja on huippu! (ja hei oon nyt ens viikon joensuussa + varkaudessa, mutta voisi yrittää vaikka sit seuraavalla saada aikatauluja yhteen ja treffailla pitkästä aikaa? :-*)

    • Sanni
      Posted at 16:58h, 21 helmikuun Vastaa

      Joo tykkään ihan hulluna. Mun etenemistahti vaan on ihan tuskallisen hidas, kun koskaan ei oo muka oo sellaista hyvää hetkeä lukemiseen. Kohta kuitenkin jo loppu häämöttää, ja seuraavana vuorossa se kirja josta otin kuvan sillon teillä viimeks. Oisko ollu Orja? Saatto myös olla ihan joku muu.
      Ja hei, todellakin nähään. Mulla on viikolla yheksän muistaakseni vasta torstaina töitä ekan kerran.
      Kivaa viikkoa sinne, pus!

  • ina
    Posted at 14:42h, 21 helmikuun Vastaa

    Sulla on ihana blogi! :)

    • Sanni
      Posted at 16:56h, 21 helmikuun Vastaa

      No kiitos! Ihanaa, kun kerroit :)

  • Janita
    Posted at 18:03h, 21 helmikuun Vastaa

    Ihana postaus. Tuo viimenen kuva<3

    • Sanni
      Posted at 19:35h, 21 helmikuun Vastaa

      Ihana sinä <3 !

  • Tepsu
    Posted at 18:42h, 21 helmikuun Vastaa

    Siivoaminen ja järjestely – jotain niin kivaa!

    • Sanni
      Posted at 19:33h, 21 helmikuun Vastaa

      Ihan parasta, ja ah, niin palkitsevaa!

  • Elina
    Posted at 18:51h, 21 helmikuun Vastaa

    Ihana postaus:) aloin heti miettiä, mitä mä vastaisin noihin. Voi kun tuli hyvä mieli! :)

    • Sanni
      Posted at 19:34h, 21 helmikuun Vastaa

      Jee, kiva kuulla! Hei vitsi oliskin mahtavaa, jos jakaisit sun vastaukset myös tänne :)

  • Kevät olkkarissa | My Exploration
    Posted at 14:08h, 22 helmikuun Vastaa

    […] myöhemmin ja astetta leppoisamman mielentilan saavutettuani päätin kuitenkin toteuttaa tämän Sannin löytämän listan – eipä ainakaan tarvitsisi itse keksiä mitään […]

  • Livia
    Posted at 14:43h, 22 helmikuun Vastaa

    Ihania kuvia! Ja tuo stressaaminen niiiin tuttua ja turhaa, siitä kun pääsis pois ni ois helppoo :)
    Oot muuten tosi kaunis kapeakasvoinen nättimys. (Oli pakko sanoa, koska jos olet stressaaja varmaan tulee stressatua ulkonäöstäkin) Ja Alba ihana tummapiirteinen söpötär, taitaa olla isänsä näkönen..
    Mistä tuo lapsen nimi, Venäjältä? Eipä oo tullu vastaan muistaakseni edes nimikirjoja selailtaessa (meillä 8 kk Alma; aika lähellä kirjaimet mut silti niin eri kaiku :)

    • Sanni
      Posted at 17:50h, 22 helmikuun Vastaa

      Kiitos, ja kiitos :) Siitäkin kyllä tulee aina toisinaan stressattua, nykyään kuitenkin enää aika harvoin.

      Alba on kyllä kuin ilmetty isänsä pienenä, ja vähän nyt isompanakin. Tummia ja hienopiirteisiä molemmat.
      Nimi tulee Espanjasta. Kuultiin tuo ensimmäistä kertaa joskus raskauden alkuvaiheilla ja tiedettiin heti, että tuo nimi annetaan syntyvälle lapselle, jos se vaan on tyttö.

      Terkkuja Almalle, kaunis nimi hänelläkin <3 !

  • pihlajohanna
    Posted at 20:27h, 23 helmikuun Vastaa

    Voi juku, miten ihana tuo viimeinen kuva onkaan! Olet siinä(kin) aivan valtavan kaunis.

    • Sanni
      Posted at 20:48h, 27 helmikuun Vastaa

      No kiitos! Ihanaa kun kerroit. Just tänään on sellainen päivä, kun oma naama tuntuu aivan järkyttävältä ja siitä haluaisi hankkiutua vaan eroon. Piristit siis tällä.

Post A Comment