Ikuisesti vuokralla?

Olen elänyt suurimman osan elämästäni omakotitalossa. Syntynyt, ollut lapsi, kasvanut nuoreksi ja aikuiseksi sellaisessa. Meillä on ollut iso piha, paljon naapureita, trampoliini, omenapuita, marjapensaita ja kaksi autoa. Ehkä sen takia olen aina jotenkin ajatellut, että haluan tarjota omalle lapselleni sitten tulevaisuudessa saman. Muistan kuinka oudolta tuntui, kun ensimmäisen vuokra-asuntoni vieresessä huoneistossa asui lapsiperhe. Siis mitä, lapsia kerrostalossa? Hyi, miten ahdistavaa. Mun omat lapset eivät kyllä koskaan ainakaan mene kouluun hissillä, eivätkä kyllä ratikallakaan. Ajattelin, että lapselle ainoa oikea paikka asua ja kasvaa on oma, iso koti ja piha johon mahtuu ainakin jalkapallokenttä ja uima-allas. Koska kyllähän lapsi nyt sellaiset tarvitsee. Naapureitakin pitäisi olla, niitä omakotitalossa asuvia, joilla olisi myös lapsia ja ne isot pihat. Pitäisi päästä myös pyöräilemään omalta pihalta ja metsäänkin olisi hyvä päästä ihan siitä kodin nurkalta. Sieniä ja marjoja sitten sieltä aina syksyisin lasten kanssa ja näin. Terassikin olisi hyvä olla, voisi järjestää grillijuhlia niille naapureille. Parveke pitäisi myös laittaa, saisi vauvan aina nukkumaan päiväunia sinne sillä välin kun itse siivoaisi niitä kodin kahdeksaa huonetta ja sitä autotallia koska kyllä sellainenkin olisi siinä pihalla hyvä tietysti olla. Niin ja se auto, se täytyisi heti ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen hankkia, ajattelin tuolloin.

Mutta niin vain täytyi elää kymmenen vuotta kaupungissa, saada lapsi ja asua sen kanssa kaksi vuotta kerrostaloasunnossa ymmärtäkseen, että minä en oikeastaan edes halua sitä omakotitaloa. En itselleni, enkä lapselleni. Tietysti, jos joku sellaisen nyt ihan välttämättä haluaisi meille laittaa, niin äääh menkööt. Mutta en oikeasti enää haaveile sellaisesta. Enkä ole enää aivan varma olenko ihan oikeasti koskaan edes haaveillut, vai onko se ollut vain radalleen jumiutunut ajatus että niin kuuluisi haluta. Aivan totta jos puhutaan niin viime aikoina olen alkanut ihan tosissani miettiä jopa sitä, että eläisimme koko loppuelämämme vuokralla. Se kutkuttaa ajatuksena jotenkin. Olisi helppoa vain lähteä aina, jos ja kun siltä tuntuu. Muuttaa vaikka vuodeksi tai pariksi pois Suomesta ja palata takaisin jos tekee mieli. Eikä sitä varten tarvitsisi tehdä muuta kuin ensin irtisanoa asuntoa ja sitten takaisin tullessa vuokrata uusi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mitä vähemmän omistan, sitä paremmin voin. Tekee mahdollisimman vähän mieli olla kiinni missään. Materiassa nyt ainakaan. Vaikka tietysti samaan aikaan ymmärrän, että on vähän hölmöä maksaa kuukaudessa 1500€ asumisesta, josta itse ei kostu muuten kuin saamalla katon päänsä päälle, kun samaan aikaan voisi maksaa tuon saman summan ihan itselleen. Sinne niin säästöön jonnekin. Ehkä vielä tästä joskus vähän viisastun, ja omistaminen alkaa tuntua ajatuksena paremmalta kuin vuokraaminen, mutta juuri nyt on näin. Sitä paitsi pidän myös siitä, että kun tässä asunnossa palaa sulake tai vessan valo tai keittiön hana vuotaa niin voin aina soittaa talonmiehellemme Häkkiselle, eli häkälle, joka tulee yleensä kymmenessä minuutissa paikalle hoitamaan hädän. Mitä tekisin sitten, jos asunto olisikin oma ja kaikki pitäisi tehdä itse, tai ainakin itse pitäisi etsiä ne henkilöt tekemään hommat. Tuntuu työläältä ihan noin ajatuksenakin jo. Pidän vielä kiinni häkästä ainakin vuoden tai viisi.

Ainiin, ja sitä autoakaan meille ei koskaan ole hankittu, eikä varmaan koskaan tulla hankkimaankaan koska meidän perhe tulee olemaan juuri se ankea, joka laskeutuu kadulle hissillä ja kulkee siitä sitten kouluihin ja töihinsä ratikalla.

Mutta myönnettävä on, että aina tuolla vanhempieni luona käydessä (nämä kuvat siis sieltä), niin siellä jossain omenapuiden, pihasaunan ja niiden yhdeksän huoneen keskellä ymmärrän yleensä aika hyvin sen, miksi ihmiset niistä omakotitaloista haaveilevat.

Tags:
,
10 Comments
  • Tandem
    Posted at 22:07h, 22 syyskuun Vastaa

    Mä taas ajattelen tän ihan eri tavalla. Me rakennutettiin omakotitalo, koska haluttiin pysyvyyttä, oma piha, lapsiperheitä ympärille ja ennenkaikkea haluttiin tehdä hyvä sijoitus. Maksetaan tästä seuraavat parikymmentä vuotta saman verran rahaa kuin keskustan vuokrakolmiosta. Kasvatetaan lapset tässä ja sen parinkymmenen vuoden päästä voidaan myydä tää ja meillä on iso tukku rahaa ;) Jos asut 20v vuokralla, sulla ei jää mitään käteen…

    Toisaalta voihan olla, että vielä sen kahdenkymmenen vuoden päästäkin rakastetaan tätä taloa niin paljon, ettei lähdetäkään mihinkään. Mutta siinäkin tapauksessa meillä on maksettu asunto, josta juoksee vain kuukausittaiset kulut. Tai sitten erotaan viiden vuoden päästä ja joudutaan myymään(pessimisti ei pety), mutta siinäkin tapauksessa päästään omillemme.

    Joka tapauksessa: vuokralla asuminen ei vaan kannata, oli se sitten kerros- tai omakotitalossa, maalla tai kaupungissa.

    • Sanni
      Posted at 07:45h, 23 syyskuun Vastaa

      Ymmärrän niiiin hyvin tuon ajattelutavan, ja tiedän ettei vuokralla asuminen ole koskaan taloudellisesti kannattavaa. Mutta just nyt meille tämä tuntuu kaikkein sopivimmilta, enkä osaa ajatella rahaa tai omistamista tässä nyt itselleni mitenkään merkityksellisenä :) Ja hienoa onkin, että jokainen voi tehdä tavallaan. Ja hyvin voin kuvitella kääntäväni omankin kelkkani vielä joskus ihan tyystin.

  • Kati
    Posted at 22:43h, 22 syyskuun Vastaa

    Kun ei ole isoa velatonta taloa 40vuotiaana, ei ole remontoitavaa taloa eläkkeellä ;)
    Neljä lasta ja kerrostalokoti vuosikaudet ja hyvin onnellinen :)
    Jatkakaa juuri tuota elämää. Kuullostaa niin hyvälle.

    • Sanni
      Posted at 07:46h, 23 syyskuun Vastaa

      Ihanaa kuulla! Siis, etttä vielä neljänkin kanssa se onnistuu hienosti. Kiitos tästä ;)

  • Sonja
    Posted at 05:18h, 23 syyskuun Vastaa

    Mua aina kummastuttaa kun ihmiset yhdistää vuokra-asumisen vapauteen. Ite en oo tuntenu koskaan moista vapautta kuin nyt asuntovelallisena. Kuukausittaiset asumiskulut ovat huomattavasti pienemmät kuin markkinahintainen vuokra olisi, maksan kokoajan asuntoa itselleni enkä toiselle, ja jos/kun haluan tästä asunnosta joskus lähteä, voin ostaa uuden tai laittaa vanhan vuokralle – täällä Kalliossa ja Helsingissä muutenkin vuokralaisia kyllä riittää. Mutta kukin tietenkin tekee niinkuin itestä hyvältä tuntuu.

    • Sanni
      Posted at 07:48h, 23 syyskuun Vastaa

      Niiin, ehkä se mun tapauksessa johtuu siitä etten koskaan ole omistanut asuntoa/ollut asuntovelallinen enkä voi tietää millaisen vapaudentunteen se tuo mukanaan. Et nimittäin ole ensimmäinen, joka sanoo tuota samaa :) Nyt vuokralla asuminen tuntuu kuitenkin ajatuksena vapaammalta kuin valtava velka, vaikka se kaikin puolin järkevämpää ja kannattavampaa olisikin. Se velka siis.

      • Mari
        Posted at 11:18h, 23 syyskuun Vastaa

        Oon samaa mieltä Sonjan kanssa, itse tunnen oloni vapautuneemmaksi asunnon omistajana. Tunnen elämäni helpottuneen ja kaikin tavoin mahdollistavan enemmän asunnonomistajuuden myötä. Ehkä usein ajatellaan liikaa sitä velkaa ja sitä, että omistaa asunnon. Itse en edes ajattele asiaa ja asuminen tuntuu ihan samalta kuin vuokralaisena olo. Uskon, että vuokralaisena helposti ajattelee asiaa noin, mutta kun tilanne muuttuisi niin myös ajatusmaailma muuttuisi. Sitä velkaa ajatellaan liikaa. Yhdellä tilillä on aika paljon miinusta ja sieltä menee lyhennykset, mutta halutessani voisin myydä asunnon ja maksaa velan pois, käteen jäisi vielä monta kymmentä tonnia ekstraa. En jotenkin ymmärrä sitä velan ”taakkaa” varsinkaan jos on kyse Helsingissä asuvasta henkilöstä, joka pääsee siitä eroon halutessaan vaan myymällä asunnon. Maksan 800 euron yksiöstä lainaa ja lyhennystä n. 500e kuussa ja voin milloin tahansa lähteä vaikka 2 kuukaudeksi reissuun ja saan asunnon vuokralle, jonka jälkeen voin palata takaisin – ilman stressiä uuden asunnon löytämisestä tai muutoista. Pääsen siis asumaan asuntoon, johon vuokralaisena minulla menisi todella paljon rahaa palkasta. Kaikki putkityöt ja muut kuuluvat taloyhtiölle silti, vaikka olisit asunnon omistaja. Tietenkin jotkut pienet jutut joutuu hoitaa itse, mutta enpä ole 5 vuoden aikana joutunut hoitamaan mitään itse. Olen saanut rempata niin paljon kuin haluan ja esimerkiksi kaikki viemärin avaamiset hoitaa aina huoltomies ihan samanlailla kuin jos olisin vuokralainen.

        Vuokrat nousee nousemistaan, mutta mun asuinkustannukset ovat vaan laskeneet alhaisen koron takia. Kaikki, jotka ovat joskus ostaneet asunnon ovat sanoneet, etteivät enää koskaan haluaisi vuokralaisiksi.

        Vuokralla asuminen ei ole huonompi vaihtoehto, kaikille on oma sopivin tyylinsä asua. kunhan heittelen mielipiteitä :) Ihana tuo sun vanhempien koti!

  • Livia
    Posted at 11:48h, 23 syyskuun Vastaa

    Mielenkiintoisia ajatuksia. :) Itsekin pähkäilen omakotitalo- ja rivi/kerrostaloasumisen välillä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että on ihanaa haaveilla omasta pihasta ja punaisesta tuvasta – mutta aikaa ja rahkeita sen hoitamiseen ei ole. Ja jos ajatellaan noin Helnsinkiläisen näkökulmasta, niin aika kaukaa saat lähtä sitä omakotitorppaa hakemaan, ellet ui rahoissa. Meillä kylläkin on oma asunto, jotenkin tuntuu mukavalta, että maksaa itselle ”vuokraa” ja saa rempata mielensä mukaan. Ja on kuule näissä omistusasuinnossakin se reiska jolle soittaa, jonkun vian tullessa. Pihoja ei tartte ite hiekottaa, eikä kolatakaan jos ei halua. Toisaalta luovuudenpuuskissa voi hoitaa ja istuttaa omaa pihaplänttiään.

    Eli varmasti ei ihan huono ajatus ostaa esim. kerrostalo-osake, jos joskus kiva sellainen sattuu vastaan tulemaan. Mutta voihan sitä vuokrallakin elää :). Musta on hienoa, että olette autoton perhe. Oulussa asuessa haaveilen Helsingin kattavista yleisistä. Täällä nimittäin muka auto oltava, ja voi sitä rahansyönnin ja saastutuksen määrää!

    Ps. Kaunis koti vanhemmillasi

  • Hanna
    Posted at 12:19h, 23 syyskuun Vastaa

    Taloyhtiön huoltoyhtiö hoitaa kyllä asunnonomistajienkin kodit ;) ja jos jokin ei taloyhtiön piikkiin mene, niin ainakin meillä huoltoyhtiö hoitaa korvausta vastaan vähän kaikki muutkin hommat. Jos haluaa lähteä reissuun, saa Helsingissä vuokralaisen jolle kelpaa huonekalutkin. Ei siis tarvitse raijata koko omaisuutta varastosäilytykseen, saati miettiä vuokrasopimuksen irtisanomisaikaa.

  • Asunto
    Posted at 16:49h, 23 syyskuun Vastaa

    Heippa!
    Helsingissä voi olla niin, että vuokralla pääsee asumaan alueelle, jolta ei olisi varaa ostaa kivaa kämppää.
    Ollaan itse kuitenkin oltu tyytyväisiä asunnon ostoon (suuri osa velkarahalla). Asiassa on kuitenkin monia puolia, ja voi hyvinkin olla järkevämpää vuokrata kuin ostaa.

    Kirjoittamasi vertaus 1500 e vuokraan tai velan takaisinmaksuun ei kuitenkaan ole noin yksi yhteen: omistusasunnosta (yhtiössä) maksat tietenkin lisäksi vastikkeen ja velasta lyhennyksen lisäksi korkoa pankille. Eli oikeasti tuolla 1500 eurolla maksat ”itsellesi” esim vaikka 1000 e/kk, 150 e korkoja lainasta ja 350 e vastiketta, eli ns omaan taskuun maksat 1000 kk. Tällä hetkellä korot ovat todella matalia. Ostohetkellä yleensä luotetaan myös siihen, että kun asunto tulevaisuudessa myydään, siitä saadaan ainakin ”omat pois” eli sama hinta, tai jopa enemmän. No, asuntojen hinnat kuitenkin vaihtelevat, eikä kukaan pysty lupaamaan, että saat omasi pois. Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat myös aika pilvissä, koska korot ovat niin alhaalla, ja ihmiset pystyvät ottamaan suurempia velkoja, koska kuukausierässä korkojen osuus on pienempi.

    Toisaalta moni unohtaa omistusasunnon remonttitarpeen ja siitä syntyvät kulut. Taloyhtiössä tehdään remontteja, joista osakkaat maksavat. Asuntoa täytyy pitää kunnossa ja remontoida, jotta sen ”arvo säilyy”. Eli kulut eivät lopu siihen, kun velka on maksettu.

    Mainitsemaasi taloyhtiön huoltomiestä käyttävät luonnollisesti myös osakkaat, mutta tietenkin oman asunnon huollot (esim pesukoneen korjaus) täytyy itse maksaa, eikä voi vyöryttää vuokranantajalle.

    Asunto on sijoitus. Se voi olla hyvä tai huono sijoitus. Voit saada myydessä myyntivoittoa, ja voittorahat voit sitten käyttää vaikka seuraavan asunnon ostoon. Voit myös myydessä jäädä tappiolle, jolloin joudut maksamaan pankille lainasumman takaisin joka tapauksessa.

    Suomessa on asunnon omistamisen kulttuuri (vrt esim Saksaan). Ehkä tämä johtuu siitä, että suht edulliset vaihtuvakorkoiset lainat ovat täällä monelle mahdollisia. Alun perin ehkä köyhään maahan on haluttu luoda lainoilla pääomia, sitouttaa ihmisiä ja luoda tarve omistamiselle. Joskus tämä on vähän harmi, kun monella asumiskulut syövät ison osan kuukausituloista, eikä rahaa jää kuluttamiselle, ja siksi palveluillekaan ei ole tarpeeksi kysyntää, eikä synny ”elävyyttä”.

    No, on asunnon (velalla) omistamisessa hyviäkin puolia: esim pysyvyys, mahdollisuus negatiiviseen reaalikorkoon jne, mahdollisuus itse remontoida koti oman näköiseksi jne.
    Jossakin sitä lopulta on ihmisen asuttava, ja itse olen myös sitä mieltä, että koti on myös – ellei eniten- tunnekysymys. On paras asua siellä, mikä tuntuu parhaalta, ja missä on onnellinen.

    Kiitos blogista!

Post A Comment