Tulevaan kotiin

Processed with VSCO with hb1 preset

Apua, kuinka hyvältä tuo lisääntynyt valon määrä tuntuu. Jos ei siis nyt oteta huomioon sitä, että viimeiset kaksi päivää on ollut järkyttävän, suorastaan räikeän harmaata. Ja on tuullut niin, että välillä on pelottanut että ei pelkästään tukka-, vaan koko pää lähtee. Silti. Se, että aamulla herätessä ei tarvitse enää sytyttää kaikkia kodin kymmentä valoa, yksi riittää- kirkkaimpina aamuina ei todellakaan tarvitse yhtäkään. Tai se, että vielä kuudelta iltapäivällä näkee eteensä tuntuu niin hyvältä. Vähän niinku moni muukin asia tällä hetkellä. Vaikka edelleen on myös monta asiaa, jotka ovat auki. Kipeitä, hankalia ja uusia. Niin silti jokaisessa päivässä on jo huomattavasti enemmän asioita, jotka tuottavat iloa kuin surua. Valoa kohti, todellakin. Niin kalenterissa kuin meitsin mielessäkin. Ja se tuntuu uskomattoman vapauttavalta.

Tuon valon mukana pitkään nukuksissa ollut into sisustaa ja laittaa kotia on herännyt taas eloon. Enää ei tosin tee mieli laittaa tätä nykyistä, sillä tässä tuskin enää kovin pitkään asutaan. Mutta sitä jotain tulevaa uutta sisustan ja laitan jo mielessäni. Haluan ainakan valtavan korkeat huoneet, valkoiset lautalatiat ja ikkunat kahteen suuntaan. Isot ikkunat, pienillä ruuduilla. Eipä sitten muuta. Sen täydellisen asunnon löytymiseen saakin mennä hetki. Vielä ei ole kiire mihinkään tästä nykyisestä. Ehkä kesällä, ehkä syksyllä. Mutta sen tiedän ainakin varmaksi, että aion kopioida äidiltäni ainakin muutaman asian. Valtavat viherkasvit ja sen, ettei kaiken tarvi olla aina ihan niin justiinsa. Paitsi kirjojen. Haluaisin ennen kaikkea, että tulevassa kodissa tuntuisi joltain. Kodilta. Että se olisi paikka, jossa olisi hyvän ja turvallisen lisäksi, inspiroitunut olo. Sellainen olo, mikä tulee aina kun menen kotiin vanhempien luo. Tuolla tai siellä on jotain erityistä. Yhtäkkiä täytyn jollain erikoisella luovuudella, ideoilla ja innolla aina kun viivyn pidempään kuin hetken. Haluan saman myös omaan kotiini. Ehkä äiti osaa auttaa siinäkin.

collage123Processed with VSCO with hb1 preset

image41 collage222

Viherkasvien hengissäpitämisessä äiti ainakin saa luvan auttaa. Sillä se taito ei todellakaan ole siirtynyt geeniperimänä polvelta toiselle.

Tags:
,
4 Comments
  • mmmmaria
    Posted at 08:59h, 09 maaliskuun Vastaa

    what´s going on? inhottavaa lukea vaan tämmöisiä vihjauksia jostain suuresta elämänmuutoksesta ja suruista. mut tsemppii joka tapauksessa!

    • Sanni
      Posted at 11:36h, 09 maaliskuun Vastaa

      Kerron kyllä sitten, kun aika on oikea.
      Ja saan sanat järkevään järjestykseen.

      • Herbina
        Posted at 14:51h, 09 maaliskuun Vastaa

        Tietysti saat kertoa silloin kun itsestä siltä tuntuu ja olla kertomattakin jos siltä tuntuu. Mutta itselleni tuli vähän epämiellyttävä kuva sinusta, kun kirjoitit instaan että kerron tällä viikolla miksi olen ollut sellainen kuin olen ollut ja tietysti tiesit että kaikkia se kiinnostaa. No sillä viikolla ei tullut muuta kuin yhteistyöpostausta toisen perään. Väkisinkin tulee olo, että kalastat vain uteliaiden klikkauksia blogiisi.
        En tiedä mitä elämässäsi on meneillään nyt mutta kaikki vihjaukset ja tyhjät lupaukset saa huonon maun suuhun meille lukijoille.

        Olisi kiva kuulla jos tälle kaikelle suurelle vihjailulle ja tyhjien lupausten antamiselle on jokin muu syy kuin klikkien maksimoinen?

        • Sanni
          Posted at 16:32h, 09 maaliskuun Vastaa

          Voi eii, kamalaa jos on tullut sellainen olo. Koska se ei todellakaan ole ollut tarkoitus. Jos olisin klikkausten perään, niin päivittäisin blogia varmasti huomattavasti ahkerammin. Viime viikolla, kun laitoin instaan kuvaan jossa lupasin kertoa ensiviikolla lisää, olin tuolloin kirjoittanut juttua, jonka ajattelin heti alkuviikosta julkaista. En kuitenkaan ollut siihen vielä valmis, joten se saa nyt odottaa.

          Ymmärrän silti hyvin ärtymyksen, koska itseänikin tyhjät lupaukset, tai epämääräiset vihjailut turhauttavat. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus. Lähinnä haluan kertoa vähän jotain miksi viimeaikoina on ollut hiljaista :)

Post A Comment