Kotona

Processed with VSCO with f2 preset

 

Olen asunut elämäni ensimmäiset viisitoista vuotta Torniossa. Puolet elämästäni yhdessä kaupungissa, yhden tien varrella, yhdessä talossa. Ja vaikka sen jälkeen olen asunut yhtä monta vuotta jossain muualla, niin en kuitenkaan missään yhtä pitkään, kuin siellä. Eikä yksikään paikka ole koskaan tuntunut vielä niin kodilta, kuin Tornio tuntui. Tuo kaupunki ei ole enää sama, kuin se oli silloin kun me asuimme siellä. En enää tunne meneväni kotiin, kun menen sinne. Ja totta puhuen, olen käynyt siellä viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä kolme kertaa. Minun kotini ei ole ollut siellä, mutta ei oikeastaan vielä missään muuallakaan. Ja se on tuntunut vähän jännältä. On ollut sellainen selittämätön ikävä jonnekin koko ajan. Muistan tunteneeni olleeni kotona Ecuadorissa, pienessä Montanitan kylässä. Mutta sekin oli vain ohikiitävä hetki. Tiesin, ettei kotini oikeasti ole, eikä tule olemaan siellä. Olin 19. Lukio oli kesken. En todellakaan tiennyt, mitä halusin enkä oikeastaan edes tiennyt mitä en halunnut. Mutta tiesin, etten voinut jäädä vaikka olisin halunnut. Tuntui aivan järkyttävän hyvältä tuntea olevansa kotona.
Tunsin aina toisinaan olevani kotona myös asuessani Töölössä muutamia vuosia sitten. Tuo koti oli yksi kauneimmista, missä olen koskaan asunut. Mutta se ei tehnyt asunnosta kotia. Kodin tekivät ystävät, jotka tiesivät ovikoodimme ja vain ilmestyivät ovemme taakse, sen kummemmin ilmoittamatta. Tuossa kodissa asuessamme viikoissa oli enemmän niitä päiviä, kun meillä oli vieraita, kuin niitä päiviä jolloin ei ollut. Tuo asunto oli yksiö, ja silti en koskaan kokenut sitä liian pieneksi, en edes silloin kuin meitä oli siellä kaksikymmentä kaverusta. Mutta.
Tuokaan asunto ei tuntunut kodilta silloin, kun siellä ei ollut muita kuin me. Se oli vain todella kiva ja viihtyisä asunto.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Mutta yhtäkkiä nyt, minusta tuntuu että olen tullut kotiin.
Vein Alban torstaina päiväkotiin, joka on kaupungin toisella laidalla, ja raitiovaunun sijaan päätinkin kävellä tuolta kotiin. Oli harvinaisen kaunis aamu, taivas oli melkein pilvetön, ei ollut kuuma eikä kylmä. Tuon matkan aikana se tunne yhtäkkiä hiipi tuonne jonnekin rintalastan alle. Sellainen lämmin, turvallinen olo. Nyt olen kotona, perillä. Ainakin hetken. En ole varma hymyilinkö, vai nieleskelinkö itkua.
Se tunne ei tietenkään liity pelkästään tähän kotiin, asuinalueeseen, vaan erityisesti tietysti siihen, että olen tyytyväinen siihen tilanteeseen missä olen elämässäni nyt. Ja, että ne valinnat joita olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, ovat tuoneet minut tähän missä olen nyt. Vaikka tiedän piinaavan tarkasti kuinka paljon tekemistä minulla on vielä itseni ja koko elämän kanssa, niin juuri nyt tässä on hyvä. Hetken. Nyt, kun olen löytänyt kotiin, on niin paljon helpompaa keskittyä niihin asioihin, jotka ovat pielessä ja nyt täältä on huomattavasti enemmän voimia tehdä niille asioille jotain. Mennä eteenpäin. Kohdata ne asiat, joita ei ole voinut vielä katsoa silmiin.

Tajusin, että koskaan aiemmin mikään paikka ei ole tuntunut kodilta, koska en ole ollut kotona omassa elämässäni. Niin moni asia on tuntunut vieraalta, ollut jotain sellaista, mikä ei ole tuntunut omalta – vaan jonkun toisen elämältä. Ikäänkuin olisin istunut ajoneuvossa, jota ajaa joku ihan muu kuin minä, vaikka hetkittäin kuvittelenkin ohjailevani itse. Kyydistä ei kuitenkaan osaa oikeen hypätä poiskaan, koska olo ei varsinaisesti ole huono, muttei kyllä hyväkään.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Nyt tuntuu siltä, että se olen taas minä, joka tätä laivaa ohjaa. Tiedän aika tarkkaan mihin olen menossa. Tiedän ne ihmiset, joiden seurassa tunnen olevani kotona. Ja tiedän myös ne, jotka aiheuttavat sitä vierasta, epämääräistä oloa. Ja ennen kaikkea tiedän millaiseksi minun tulee kasvaa, jotta tämä kotoisa olo säilyy.
Mutta juuri nyt minun kotini on tässä. Ihan erityisesti minun ja Alban välissä. Mutta myös muutamalla muulla ihmisella on ollut, ja on edelleen, valtavan suuri vaikutus siihen, että tuntuu tältä. Kiitos. Tiedätte kyllä ketkä.

Processed with VSCO with f2 preset

Tags:
,
6 Comments
  • Maitoviiksi
    Posted at 21:57h, 15 tammikuun Vastaa

    Ihana, että tunnet nyt päässeesi kotiin. On sanonta ”koti on paikka, jossa on ihmisen hyvä olla”. Minusta tuo pitää hyvin paikkansa. Kauniita päiviä sinulle!

    • Sanni
      Posted at 13:12h, 16 tammikuun Vastaa

      Se pitää kyllä täysin paikkansa <3

  • J
    Posted at 09:22h, 18 tammikuun Vastaa

    Voi itku, sinä olet niin helisyttävän ihana ja taitava kirjoittamaana. Nauti omasta paikastasi laivan purressa, se on juuri sinun varten. Ei ketään muuta.

    • Sanni
      Posted at 12:08h, 19 tammikuun Vastaa

      Voi itku takaisin vaan <3

  • laura
    Posted at 22:20h, 18 tammikuun Vastaa

    <3<3

Post A Comment