Tyhjä mieli ja täysi sydän

*tuotteet ja matka saatuja / Haglöfs

Viime viikon keskiviikkona hyppäsin aamulla Tukholmaan vievään koneeseen (kaiken tämän sekoilun jälkeen). En tiennyt matkasta juuri muuta kuin sen, että olin lähdössä reissuun Haglöfsin kanssa juhlistamaan heidän uutta, tällä viikolla myyntiin tulevaa, V Series- sarjan uutta anorakkia (joka on muuten valmistettu täysin kierrätetystä Nylon-kankaasta ja on vahvistettu VectranTM-materiaalilla, jota käytetään mm.syvänmeren tutkimusten kaapeleissa. Tuon materiaalin ansioista takki on tarkoitettu kestämään käytössä vuosikymmenet. Materiaali on myös täysin tuulen- ja vedenpitävä. Mainittavaa on myös se, että tuo kangas on jätetty värjäämättä jolloin on säästetty merkittävä määrä vettä. Takin suunnittelun lähtökohtana onkin ollut tehdä mahdollisimman vahva ja ympäristöystävällinen tuote). Olin etukäteen saanut aikatauluista tietoa sen verran, että tapaisin reissukaverit Tukholman Central Statiotinilla alkuillasta, josta hyppäisimme Luleåån menevään yöjunaan, ja että perillä yöpyisimme puihin rakennetuissa hotelleissa. Tiesin myös, että tulisimme viettämään suurimman osan ajasta ulkona testaten tuota uutta takkia käytännössä.

 Loput ohjelmasta kerrottaisiin vasta perillä. Jännitin matkaa etukäteen, sillä tiesin olevani ainoa suomalainen, eikä reissukavereista ollut mitään tietoa. Jännitys osottautui kuitenkin ihan turhaksi. Oleminen oli rentoa ja mukavaa heti ensikohtaamisesta lähtien. Tuntui raikkaalta, että meitä oli miehiä ja naisia, eri-ikäisiä, erilaisista elämäntilanteista, eri aloilta ja eri puolilta Eurooppaa. Äkkiseltään ajatus kolmentoista vieraan ihmisen kanssa keskellä metsää saattaisi kuulostaa vähän riskaabeliltä, mutta mitä vielä- nuo kolme päivää olivat ehdottomasti yhdet elämäni ikimuistoisimmat, hyvällä tavalla. Viimeisenä iltana illallisella istuessamme kaikki muutkin olivat ihan samaa mieltä. Tuon porukan kemioissa oli jotain harvinaislaatuista. Tai sitten se oli vain kaikki se ulkoilma, liikunta ja järjettömän hyvä ruoka, joka teki meille jokaisella niin hyvää, ettei se voinut olla välittymättä myös koko porukan tunnelmaan.

Kuten aika moni teistä jo varmasti tietääkin, niin synnyin ja kasvoin Torniossa: Suomen ja Ruotsin rajalla. Meillä oli tuolloin aina tapana lähteä ostoksille Luleåån, joka oli Torniosta suunnilleen yhtä kaukana kuin Oulu, mutta jotenkin paljon jännempi. Sieltä löytyi H&M, Gina Tricot ja Jc, joita ei siihen aikaan vielä Oulusta todellakaan löytynyt. Ruotsin puolella kaikki tuntui muutenkin olevan vähän paremmin ja nätimmin aina kielestä, rakennuksiin ja irtokarkkivalikoimiin. En kuitenkaan ole Torniosta muuttamisen jälkeen käynyt Pohjois-Ruotsissa, ja siksi tuntuikin ihan erityisen mukavalta palata noihin maisemiin. Vaikka myönnettäköön, etten todellakaan olisi tunnistanut paikkaa samaksi. Silloin nuorena olin nähnyt kaupungista ainoastaan keskustan ostoskadut, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä kuinka järjettömän kaunis luonto tuolla alueella oli. Onneksi tiedän sen nyt.

Näin keskustassa asuvana tulee enää aivan liian harvoin lähdettyä ulos luontoon, vaikka tiedän kyllä hyvin mitä luonto ihmiselle tekee: pelkkää hyvää. Tuo kolme päivää keskellä metsää, lähinnä pelkkää raitista ulkoilmaa hengittäen teki niin hyvää, etten osaa pukea sitä edes sanoiksi. Torstaina kävimme tekemässä useamman tunnin vaelluksen, ja tajusin ehkä kahden tunnin jälkeen etten oikeasti ollut ajatellut enää aikoihin mitään. Siis yhtään mitään. En miettinyt mitä kaikkea pitäisi vielä illalla tehdä, en miettinyt mitä puhuin, en miettinyt miten kotona pärjätään tai mitä muut ihmiset minusta ajattelivat. Tunsin vain kiitollisuutta ja sellaista armollista lempeyttä itseäni ja kaikkea ympärilläni olevaa kohtaan. En rehellisesti muista milloin viimeksi mieli olisi ollut niin tyhjä ja levollinen. Oli niin hyvä olla. Ja olin ihan jokaisella solullani juuri siinä paikassa, siinä hetkessä. Me kaikki olimme.

Etukäteen olin ajatellut olevani tuon reissun jälkeen henkisesti ihan loppu kaiken englannin ja ruotsin puhumisen, ja jatkuvan sosialisoinnin vuoksi, mutta kävikin ihan päin vastoin. En olisi vielä perjantaina ollut valmis lähtemään kotiin. Olisin niin mielelläni vielä jäänyt tuonne Pohjois-Ruotsin metsiin: nukkunut yöni puuhun rakennetussa ufossani, syönyt aamiaisen mummolan tunnelmaa huokuvasssa Treehotellin päärakennuksessa ja lounaan ulkona nuotiolla vaelluksen jälkeen, iltaisin oltaisiin taas saunottu ja istuskeltu paljussa kaikki yhdessä, jonka jälkeen syöty se sama tajunnanräjöyttävä kuuden ruokalajin illallinen päärakennuksen pitkän pöydän ääressä ja naurettu katketaksemme Neilin ja Miken päättömille jutuille (kaksi vähän vanhempaa Britti-herrasmiestä, jotka olivat sellaisella kuolettavan hauskalla tavalla koomisia. Nauroin heille vedet silmissä tuon reissun aikana useammin, kuin varmaan viimeisen kuukauden aikana yhteensä).
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Onneksi on tuosta hauskuudesta jäljellä kuitenkin nämä kuvat, kaikki mahtavat muistot yhteisistä hetkistä ja katketakseen nauramisesta, kasa kutsuja Wieniin, Frankfurtiin, Manchesteriin ja Lontooseen. Niin, ja tämä levännyt mieli. Tästä aion pitää kiinni tulevaisuudessakin: kerran viikossa on päästävä samoilemaan metsään.

Kiitos Haglöfs, että sain olla mukana. Kiitos kokemuksista ja siitä, että nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti kunnon retkeilyvarusteet. Olen niistä ihan lapsellinen innoissani. Tajusin tuolla kuinka suuri merkitys vaatteilla oikeasti on siihen millainen kokemus tuollainen metsäretkikin on: kokemus olisi ollut ihan toisenlainen, jos olisin palellut, kengät olisivat lipsuneet rinteessä ja sukat kastuneet. Jos tuuli olisi ujeltanut korviin, ja lumi lipsunut hihansuista sisään. Nyt kun vaatteita ei tarvinut miettiä ollenkaan pystyi keskittymään siihen olennaiseen: olemiseen ja tekemiseen. Oli mahdollista tyhjentää mieli, kun mitään häiriötekijöitä ei ollut.

pst. Yksi reissun parhaista asioista oli ehdottomasti se, etten nähnyt itseäni peilistä melkein kolmeen päivään. Niin vapauttavaa, ettei sitä äkkiseltään edes uskoisi. Vapauttavaa oli myös se, ettei tarvinnut miettiä mitä päällensä pukee, vaan pukeuduimme kaikki samoihin Haglöfsin kerrastoihin, ulkohousuihin, neulehuppariin, kevyttoppatakkiin ja tuohon uuteen V Series-sarjan valkoisen anorakkiin. Nuokin seikat varmasti vaikuttavat siihen, että reissua ajatellessa mieleen tulevat ensimmäisenä sanat rentous ja välittömyys.

Tags:
,
No Comments

Post A Comment