Ihanaa olla ihan vaan elossa

En tiedä teistä, mutta mulle maanantai on yleensä viikon paras päivä (heti sunnuntain jälkeen), eikä tämäkään maanantaiaamupäivä ole ollut poikkeus. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn järjestämään itse omat työaikani, ja olen säätänyt aikataulut niin että maanantaisin on oikeastaan aina vapaata, aikatauluista nyt ainakin. Ja todennäköisesti juuri siitä syystä viikon ensimmäinen päivä on poikkeuksetta se, jolloin saan kaikkein eniten aikaiseksi.

Tällekin päivälle riittää puuhaa: on kaksi juttua kirjoitettavana, kolme mainoskuvaa kuvattavana, yhdet asukuvat (toooodella pitkästä aikaa), kuvauslainojen palautuksia, pakkaaminen huomista parin päivän Tukholman visiittiä varten, ja illalla pääsen vielä istahtamaan rakkaan ystävän Sofin tuoliin kammattavaksi ja värjättäväksi. Tekemisestä huolimatta tuntuu ihan vapaalta. Mutta niin kai aina silloin, kun tekeminen on niin kivaa ettei se tunnu työltä ollenkaan.

Olen ajatellut aina, että pidän kirjoittamisesta ja kuvaamisesta: sen takia kai alunperin bloginkin perustin. Ajattelin pitkään jotenkin rajoittuneesti, että voin kirjoittaa muille kuin itsellen VAIN kirjoittamalla blogia. Ajattelin, että voin kuvata vain blogiin tai instagramiin, mutta viime vuonna oivalsin, että kirjoittaa voi muutenkin kuin omalla nimellään, omiin medioihinsa. Ja viime aikoina se muualle kirjoittaminen ja kuvaaminen on tuntunut helpommalta, kuin tänne tekeminen. On tuntunut vapauttavalta saada kirjoittaa muuten kuin Sanni Trishininä. Mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että olisi ihanaa ulottaa se sama kirjoittamisen vapaus myös tänne blogin puolelle. Hassua kun samaan aikaan tuntuu siltä, että haluaisi olla tällä avoimempi ja antaa enemmän, ja siltä, että tekisi mieli kuroa niitä yksityisyyden nyörejä vielä aiempaakin tiukemmalle. Enkä oikein osaa päättää kumpaa tietä lähtisi kulkemaan. Onko teillä toiveita?

Huomaan, että kirjoittaessani ja uuden postauksen julkaistuani odotan aina kaikkein eniten viestejä ja kommentteja teiltä, ilman niitä koko homma tuntuu aika usein ihan hitsin tylsältä. Vuorovaikutus muiden kanssa on ehdottomasti tämän koko homman suola. Tiedän kuitenkin, että kommentointi blogeissa tuntuu usein ylivoimaisen työläältä, kun sitä vertaa vaikkapa siihen kuinka helppoa kommentointi, reagointi ja lähestyminen esim.instagramissa on. Täällä täytyy syöttää läjä erinäisiä tietoja, jotta pääsee sanomaan sanottavansa, ja usein se itselläkin jää tekemättä vaikka kirjoitus ajatuksia herättäisikin ja haluaisi kertoa sen. Mutta ihan vaan, että tiedätte: niin rakastan sitä, että jätät kommentin. Pitkän tai lyhyen, ajatuksen tai kolme, kritiikkiä tai ruusuja, toiveita tai korjausehdotuksi- ihan mitä tahansa.

Nyt keitän aamupäivän toiset kahvit ja alan suunnitella viikon kuvia. Jotenkin ihan merkillisen hyvä olla. Johtuu ehkä ihan vain siitä, että koko eilinen meni sängyn ja vessan väliä ravatessa ja nyt tuntuu hyvältä olla ihan vaan elossa…

13 Comments
  • Minna
    Posted at 20:22h, 14 tammikuun Vastaa

    Minusta ei tarvitse yksityiselämän nyörejä availla blogissa enempää kuin itse haluaa.
    Kannattaa suojella rakkaimpiaan ja jättää moni asia ihan yksityiseksi, tietysti omista henkilö-
    kohtaisista asioistahan voi kertoa itselleen sopivan määrän ja sillä tavalla blogistista tulee
    inhimillinen ihminen.

    • sannitrishin
      Posted at 21:25h, 14 tammikuun Vastaa

      Tuosta läheisten tuomisesta blogiin/someen oon ihan täysin samaa mieltä, ja ajattelin avoimuuden lisäämisellä ehkä sitä että avaisi omia ajatuksiaan/mielipiteitään enemmän, ottaisi rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin jne. Niiden sellaisten tekstien tuottaminen kun tuntuu tällä hetkellä kaikkein pelottavimmalta.

  • Henrietta
    Posted at 09:24h, 15 tammikuun Vastaa

    Moikka Sanni! Olen itse juuri se tyyppi, joka lukee blogeja ja ihan erityisesti tätäkin blogia, mutta kommentointini on jostain syystä täysin olematonta. Nyt kuitenkin päätin rohkaistua! Ensinäkin kiitos kun kirjoitat. Pidän ihan erityisesti tavastasi pukea asiat sanoiksi, tekstien rehellisyydestä ja avoimuudesta, siitä että elämää ei silottella liikaa. Kuvistakin kaikkein ihanimpia ovat minusta juuri ne, jotka ovat vaan muistoja ja räpsyjä joistain aidoista hetkistä, sinulla on taito vangita tavallista elämää kuviin tosi kauniisti. Minusta parasta on lukea juuri niitä elämänmakuisia tekstejä, ihan arkisia ja tavallisia. Ymmärrän hyvin tuon kysymyksen, mihin rajata ja kuinka avoimesti täällä puhua ja se on ilman muuta sinun käsissäsi. Kiitos blogistasi, täällä odotetaan innolla, mihin suuntaan tämä jatkossa kehittyy.

    • sannitrishin
      Posted at 18:43h, 16 tammikuun Vastaa

      Ihanaa, että kommentoit. Tuntuu niin mukavalta lukea tällaisi viestejä <3.
      Oon ehkä vähän ajatellutkin, että mun kohdalla tykätyimpiä juttuja on ne arkiset, tavalliset ja vähän tylsätkin postaukset ja hetkessä nopeasti räpsäistyt kuvat. Ja se on tietysti kivaa, koska ne on mullekin niitä kaikkein mieluisimpia tehdä.

  • Ida
    Posted at 10:26h, 15 tammikuun Vastaa

    Hei Sanni, ihanaa että kirjoitat blogia! Sun teksteistä tulee aina tosi samaistuttava olo ja ne piristää päivää tai antaa ajateltavaa. Ja sun asu- ja muut kuvat on tosi kauniita! Olisi kiva jos postaisit useammin(jos haluat), sanoisin että postaa ihan mitä vaan haluat, älä ala rajoittamaan yhtään :D tarkoitan että jos et halua kirjoittaa läheisistä se on ok, jos haluat tuoda enemmän mielipiteitä esille niin se olisi tosi mielenkiintoista, jos haluat kirjoittaa välillä kevyempiä tai syvällisempiä postauksia jne. Nyt tuli mieleen yksi kysymys jota olen jäänyt miettimään; miten sen gluteenittoman ruokavalion/painonnostoprojektin kanssa on mennyt?:D

    • sannitrishin
      Posted at 18:41h, 16 tammikuun Vastaa

      Huonosti, todella huonosti :-D Sain kuin sainkin verikokeista negatiivisen tuloksen, eli ainakaan verikokeiden perusteella ei ole vilja-allergiasta kysymys. Kuun lopussa menen vielä tähystykseen, joten siellä selviää tod.näk lisää. Paino ei siis ole noussut, mutta olo on kuitenkin kohentunut (ehkä ihan vaan huojennuksesta tai mielikuvituksen voimasta..)

  • Kristen
    Posted at 17:19h, 15 tammikuun Vastaa

    Oletko raskaana?

    • sannitrishin
      Posted at 17:20h, 15 tammikuun Vastaa

      En nyt ihan ehkä ymmärrä mistä tämä kysymys kumpusi, mutta ei- en ole raskaana.

  • Pinja Mitrovitch
    Posted at 18:27h, 15 tammikuun Vastaa

    Hellou!
    Hei kirjota vaan rennosti eri suuntiin, voi olla välillä avoimempaa ja toisinaan sulkeutuneempaa.
    Instassakin monet seuraajat myös ”piiloseuraavat tai kyyläävät” tiliä, eivätkä kenties koskaan kommentoi.
    On totta, että blogeissa kynnys kommentin jättämiseen on suurempi, kommentti koetaan vaivaalloisena.
    Uskon myös, että tähän kommenttien vähyyteen ja laskevaan suosioon blogeissa vaikuttaa suuresti se,
    miten tönkösti monet blogialustat on suunniteltu. Jos kommentoit aktiivisesti muiden blogeja (kuten minä)
    ja joudut kerta toisensa jälkeen jättämään koko nimesi, sähköpostiosoitteesi ja mahdollisen nettisivun -vie se aika paljon vaivaa.

    Tällaisia ajatuksia täällä :) – Pinja // http://www.pinaycoco.fi

    • sannitrishin
      Posted at 18:39h, 16 tammikuun Vastaa

      Tuo on kyllä varmasti ihan totta. Ja vaikka sitä itsekin tietää, kuinka hyvältä ne jätetyt kommentit tuntuvat niin silti harvoin itsekään niitä jaksaa muille jättää. Täytyisi ehdottomasti skarpata!

  • Ninnu
    Posted at 18:32h, 16 tammikuun Vastaa

    Hmm… otsikko antaa ymmärtää kuin olisit ollut hengenvaarassa 😅 klikkiotsikko?

    • sannitrishin
      Posted at 18:38h, 16 tammikuun Vastaa

      No apua, ei kai nyt sentään. Aika huolestuttavaa, jos kokis elossa olemisen ihanuutta VAIN sen jälkeen, kun henki on ollut vaarassa. Mä ainaki koen otsikon tavoin arjessa aika useinz

      • sannitrishin
        Posted at 18:44h, 16 tammikuun Vastaa

        Eli eiii ollut ainakaan tarkoituksellinen klikkiotsikko 😂 ihan nousi puna poskille kun ajattelin, että joku otti sen niin. Klikkiotsikot on ihan kamalia.

Post A Comment