Viime viikolla

 

Tuli kesä. Ei mikään kevät, vaan ihan täysi kesä. Alkuviikosta olimme Alban kanssa puistossa molemmat vielä kevyttoppatakeissa ja niiden päälle vedetyissä kuoritakeissa, mutta siitä jo muutaman päivän päästä t-paidassa tuli kuuma. Ihan käsittämätöntä. Ja käsittämättömän ihanaa.

Olimme päivän mummolassa. Olin koko viikon ollut ihan poikkeuksellisen energinen. Päiväunet eivät olleet käyneet edes mielessä. Mutta lauantaina aamupäivällä, heti kun olimme kurvanneet tuttuun pihaan,  tuntui yhtäkkiä siltä, kuin koko viikon univelka ja väsymys, jota en ollut aiemmin tuntenut, olisi laskettu silmäluomille ja sydämelle samaan aikaan. Olin niin uuvuksissa, etten pystynyt oikein mihinkään. Pötköttelin ja olin vain.  Mikä oli ihanaa ja varmasti tarpeellistakin. Kun on paljon lapsen kanssa yksin, otan kyllä yleensä kaiken ilon irti siitä, jos on joku toinen joka voi olla lapselle seurana.

Tuo kuva Albasta ja tämän (toistaiseksi) nuorimmasta serkusta on niin liikuttava. Siskoni, jolle lähetin tuon kuvan kertoi palan nousseen kurkkuun tuosta kuvasta: kaksi niin pientä, niin suuressa maailmassa. Äitiyshuurut, tiedättehän. Pala on ainakin mun kurkussa ollut holleilla siitä lähtien, kun Alba syntyi. Ei vaadita kovinkaan paljoa, että se nousee kurkkuun ja kyyneleet kihoaa silmiin. Usein riittää ihan vain sellainen lämmin katse, tai vilpittömästi lausuttu kiitos.

Alballe on muuten nyt alkanut selkeästi kehittyä sellainen vaihe, että hän haluaa itsenäistyä – tehdä asioita itse, erillään minusta. Bussissa hän mielellään istuu eri puolella, kuin minä. Haluaa kävellä kotiin vähän minun edelläni. Menee vähän kauemmas, kuin aiemmin olisi uskaltanut. Haluaa hoitaa kaupassa asioinnin, ja ravintolassa tilaamisen itse. Samaan aikaan se tuntuu sekä ihan hurjan ihanalta, että vähän pelottavalta. En tiedä missä välissä tuo kaikki kasvu on tapahtunut?

Varmaan öisin, kun minä olen nukkunut.

 

 

Käyn nykyisin enää aika harvoin missään pr-tapahtumissa. Lähinnä siksi, että olen yleensä töissä päivisin, jolloin suurin osa tapahtumista pidetään, mutta myös siksi että vapaa-aikaa on nykyään aika vähän, ja olen tullut todella tarkaksi sen suhteen kuinka haluan aikani käyttää. Viime viikolla oli kuitenkin kaksikin ihan poikkeuksille ihanaa tapahtumaa, joihin osallistumista ei tarvinnut kyllä hetkeäkään miettiä – eikä katua. Toinen tapahtumista oli New Nordicin järjestämä Herbal School. Tapahtuma pidettiin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa (joka on muuten ihan älyttömän upea paikka, tiedoksi kaikille heille jotka eivät ole siellä vielä koskaan käyneet). Tapahtuman tarkoituksena oli kasvattaa tietämystämme kasvien hyvinvointia lisäävistä- tai niitä tukevista käyttötavoista. Lisäksi koulutukseen kuului workshop, jossa valmistimme itse luonnonkosmetiikka. Päivä huipentui vielä yhteiseen kasvisillalliseen Yes Yes Yes – ravintolassa, jossa en vielä ennen viime viikkoa ollut koskaan käynyt kunnolla syömässä. Ruoka oli pääosin todella hyvää, mutta palvelu todella hidasta. Jouduin aikataulusyistä mm.skippamaan koko aterian parhaan osuuden, eli jälkiruoan ja se jos mikä on tietysti todella surullista. Onneksi seura oli ihanaa, ja skumppa kylmää.

Ehkä joku teistä muistaakin, mutta olen käynyt nyt muutamia kertoja Bay Helsingissä Reformer Pilateksessa. Viime viikkoina en ole kuitenkaan harmikseni saanut mahdutettua itseäni niille haluamilleni tunneille (tunnin kapasiteetti on vain kahdeksan henkilöä, ja siinä piileekin ehkä juuri tuon tunnin mahtavuus: opetus tuntuu todella henkilökohtaiselta, kun ohjaajalla on aikaa ja mahdollisuus korjata virheasentoja tms.) joten olen tyytynyt lähijoogasalin tavallisiin Pilates-tunteihin. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sähköpostiin kilahti kutsu Bay Helsingin reformer-tunnille, ja tunnin jälkeen olisi vielä tarjolla Palms and Berries Acai-bowleja, joihin en vielä Suomessa ollutkaan aiemmin missään törmännyt. Viime viikon perjantai alkoi siis parhaalla mahdollisella tavalla; hikoilulla ja järjettömän hyvällä aamiaisella.
Tuolla Bay Helsingissä tunnelma on jotenkin todella kiva. Sinne mennessä on aina sellainen kotoisa olo. Ihmiset tervehtivät toisiaan. Kaikilla on hyvä olla, tai tietävät että viimeistään tunnin jälkeen on hyvä olla. Miljöö on ihana, ja Kanavanranta aivan valtavan kaunis. Erityisesti sateella ja kesäisin.

Viime viikko oli oikeastaan ihan kaikelta osin todella ihana, ainoa mikä jäi harmittamaan oli se että missasin lauantaina Karri Koiran ja Ruudolfin keikan Leblonissa. Ehkä tiesittekin jo, mutta rakastan heitä molempia. Eikä tässä maailmassa kovinkaan moni biisi tunnu samalla tavalla kesältä ja vapaudelta, kuin Leijonakuningaslaulu tai Mammat Riivaa.
Tuon pienen miinuksen kanssa annan viime viikolle arvosanaksi 9-.

Toivotaan, että tästä viikosta tulee edes melkein yhtä hyvä.
Huomenna on Alban päiväkodin kevätjuhla ja perjantaina aamulla lähden kahden rakkaimman ystäväni kanssa reissuun kokonaiseksi neljäksi päiväksi. Tiistain ja perjantain väliinkin mahtua kaikkea kivaa aina terassin avajaisista, pilatekseen ja pyöräilytreffeihin ystävän kanssa. Lisäksi tällä viikolla olisi tarkoitus taas aloittaa aamukuuden juoksulenkit, ja pulahtaa lenkkien jälkeen uimaan Eiran rannassa. Tämä tulkoon virallisesti kesän ensimmäinen viikko. Säätiedotusta kun katsoo niin näyttää juuri siltä, kuin Suomen kesän kuuluukin: sadetta ja pilviä, mutta kuitenkin yli 20 astetta.

Hyvää viikkoa mulle ja sulle.

4 Comments
  • ida ihana
    Posted at 07:11h, 21 toukokuun Vastaa

    Ihana tunnelma näissä kuvissa, oli kiva lukea tätä postausta, kiitos!:) Itsekin olen ihan hurahtanut joogaan, tuolla studiolla en koskaan ole käynyt. Huomaa sen, että jotenmkin vain sitä tykkää joidenkin opettajien tyylistä ohjata myös enemmän, ja niillä tunneilla käy mieluiten :)

    Aurinkoista loppuviikkoa!
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • sannitrishin
      Posted at 15:12h, 23 toukokuun Vastaa

      Joo, mulla ihan sama! Mulla on erityisesti yks tietty opettaja, jonka kaikkia tunteja rakastan. Kukaan muu ohjaaja ei tunnu juuri miltään hänen jälkeensä :-)

  • Aida Mill
    Posted at 14:26h, 28 toukokuun Vastaa

    kompensoitko lomamatkasi lentopäästöt? :)

    • sannitrishin
      Posted at 14:41h, 28 toukokuun Vastaa

      Kompensoin tietty :) vaikka ei sekään kyllä ihan auttanut hiljentämään tätä omatunnon kolkutusta..

Post A Comment