Sopot

 

En ole varma olenko koskaan ollut lomalla, joka olisi ollut jotain muuta kuin hyvä ja tullut tarpeeseen. Tuskin. Eikä tämäkään neljän päivän loma ystävien kanssa ollut sen suhteen poikkeus. Meillä oli ihanaa, järjettömän hauskaa ja hyvää niin monin eri tavoin. Mutta meillä oli myös tylsää, tavallista ja arkista- ja aivan jokaista meistä ärsytti reissun jossain vaiheessa joku asia; toisissamme, itsessämme tai jossain muualla. Mutta sellaista elämä parhaimmillaan onkin. Olemisen eri tasoja ja sävyjä. Päällimmäisenä mielessä reissun jälkeen on kuitenkin kiitollisuus. Siitä, että nuo kaksi ihmistä ovat olleet elämässäni aina. Toinen siitä päivästä lähtien, kun olen syntynyt ja toinenkin ihan lapsesta saakka. Näiden  vuosien aikana olemme menneet kaikki naimisiin tai kihloihin ja saaneet lapsia. Yksi asuu toisella puolella Suomea, ja toinen asui pitkään muualla kuin Suomessa. On ollut aikoja, kun ei olla nähty, eikä oltu juurikaan edes yhteydessä – mutta koskaan, koskaan se yhteys ei ole katkennut. Ja se tuntuu niin isolta ja hienolta asialta. Meitä yhdistää niin moni asia, mutta yksi omista suosikeistani on se, että nauramme samoille asioille. Sellaisille, joissa ei ole varmaan kenenkään muun mielestä mitään, mille voisi nauraa. Kun ajattelen tuota reissua; kuulen ensimmäisenä naurun. Sitä riitti.

 

Sen lisäksi, että nauratti enemmän kuin aikoihin, niin Puola yllätti kyllä muutenkin varsin positiivisesti. Olen käynyt Varsovassa joitain vuosia sitten ja pidin kaupungista. Hintataso oli alhainen ja vanha kaupunki aivan järkyttävän kaunis. Odotin Gdanskilta vähän samaa: kaunista, mutta pientä,  vanhaa kaupunkia ja edullisia illallisia. Se mitä saimme oli kuitenkin aika paljon enemmän. Vanha kaupunki olikin odotettua isompi, ja silmiä hivelevän kauniit rakennukset tuntuivat jatkuvan katu ja kortteli toisensa perään. Kaupunkia halkoi pienet kanavat ja kauniita siltoja tuntui olevan kaikkialla. Kaupunki oli myös huomattavan vihreä; valtavia puita, kukkia ja köynnöksiä oli kaikkialla vaikka mitään varsinaisia puistoja keskustasta ei löydykään. Ensmmäiset päivät menivätkin aika tiiviisti kamera kourassa, sillä sellaista minkä halusi tallentaa muuallekin kuin muistinsa sopukoihin, oli niin paljon. Viimeisenä päivänä aamiaiselle kävellessä totesimme suunnilleen yhdestä suusta, että alkaa olla jo ihan ähky siitä kaikesta kauniista. Niin paljon sitä oli.

 

Lauantai-illaksi olimme tehneet pöytävaraukseen ravintolaan, jota oli hehkutettu kaikkialla. Olimme myöhässä aikataulusta, joten kävelyn sijaan otimme asunnon edestä taksin tarkoituksena suunnata vanhaan kaupunkiin. Taksia oli ottamassa kuitenkin myös toinen henkilö, joka kuitenkin luovutti auton meille ja kysyi olimmeko matkalla Sopotiin, emme olleet, mutta sinne me kuitenkin päädyimme ja harvinaisen hyvä niin.

 

Sopot on kaunis rantakaupunki noin 20minuutin ajomatkan päässä Gdanskista, ja se on yksi Puolan suosituimmista matkakohteista. Enkä ollenkaan ihmettele miksi. Katsokaa nyt vaikka näitä kuvia. Tuo laituri on Euroopan pisin, ja valkoista rantaviivaa jatkui niin pitkälle kun silmä kantoi. Sattuipa niin, että tuo lauantai oli myös ilmojen puolesta kaunein. Saavuimme laiturille juuri auringonlaskun aikaan, kun koko maisema kietoutui vaaleanpunaiseen ja kultaan. En tiedä olenko koskaan nähnyt yhtä kaunista valoa, kuin tuona iltana tuolla Itämeren rannalla. Huokailimme kilpaa sille, kuinka kaunista ja ihanaa kaikki oli. Istuimme rannassa, nauroimme ja puhuimme. Oli niin kevyt, onnellinen ja vapaa olo. Ja tiedän, että meistä kaikista tuntui ihan samalta.

 

 

Jos siis olet Puolassa, tai menossa sinne, niin mene myös Sopotiin. Voin vain kuvitella kuinka ihana se on silloin, kun on oikeasti lämmintä. Kuvista sitä ei ehkä huomaa, mutta tuolloin oli aivan todella kylmä. Rannassa luonnollisesti tuuli, eikä asteitakaan ollut 17a enempää, ja me olimme kaikki pukeutuneet siten kuin mittari olisi näyttänyt kymmenen astetta enemmän. Kylmyys ei kuitenkaan haitannut, ja sen huomaa kyllä kuvistakin.

Ainiin, ja mitä tulee niihin edullisiin illallisiin, niin ne olivat kyllä juuri sitä, ja oikeastaan vain sitä. Millekään makumatkalle Puolaan en ehkä lähtisi.

Tags:
, ,
4 Comments
  • Jenni S. | big mamas home
    Posted at 19:22h, 29 toukokuun Vastaa

    Vitsit miten mielettömän ihanan näköinen ranta. 😍

    • sannitrishin
      Posted at 10:53h, 05 kesäkuun Vastaa

      Tää oli ihan älyttömän kaunis. Vielä monin verroin kauniimpi kuin kuvat antais ymmärtää.

  • Pinja
    Posted at 12:22h, 30 toukokuun Vastaa

    Ihania kuvia! 💕 Puola on yksi suosikkikohteistani. Harmi jos ruoka ei miellyttänyt, itse rakastan pierogeja ja erilaisia puolalaisia keittoja ja menenkin aina ruuan perässä sinne!

    • sannitrishin
      Posted at 10:52h, 05 kesäkuun Vastaa

      Me oltiin varmaan vähän laiskoja myöskään etsimään oikeasti hyvää ruokaa, joten vika saattoi hyvin olla meissä eikä Puolassa.

Post A Comment