Olen tänään ollut illan kotona ihan yksinäni, niin ettei mitään varsinaista tekemistä ole ollut: koti on siisti(hkö), pyykkikori tyhjä, työt tehty ja Narcos Mexicon jokainen jakso katsottu. Internetinkin olen lukenut läpi ainakin kertaalleen. Puhelimen akku loppui alkuillasta, ja annoin sen olla loppu, sillä oli aidosti ikävä sitä, mitä tapahtuu kun on täysin jouten. En uskalla edes ajatella, kuinka kauan on edellisestä kerrasta, jolloin en olisi täyttänyt hiljaisuutta tai tekemättömyyttä jollain: lukemisella, äänikirjojen tai podcastien kuuntelulla, puhelimen pläräämisellä tai kirjoittamisella. Tänään makasin sohvalla yksin, tekemättä yhtään mitään. Annoin ajatusten tulla ja mennä. Kuulostelin miltä tuntuu. Alkuun keskittyin vain tunnustelemaan miltä tuntuu fyysisesti: päätä särkee kolmatta päivää, leuat ovat jumissa hampaiden narskuttelusta ja päänsärkykin todennäköisesti seurausta siitä. Selkä- ja vatsalihakset tuntuvat väsyneiltä päivän treenistä. Muuten olo on hyvä. Mukavan levollinen, mutta ei kuitenkaan väsynyt.

Ajatukset kimpoilevat. Ja sätin itseäni siitä, etten ajattele mitään järkevää. Mietin sitä, että kasvaakohan leukalihakset jatkuvasta hampaiden narskuttelusta, ja että näytänköhän kesään mennessä Teemu Selänteeltä, jos en saa sitä narskuttelua kuriin? Teemu Selänteestä tulikin mieleen, että minulla oli aikoinaan oma leikekirja hänestä. Leikkasin sinne varmaan kahden  vuoden ajalta jokaisen lehdessä näkemäni kuvan ja jutun hänestä. Kirjoitin sinne tietenkin myös pelien lopputuloksia ja Teemun tehoja. Pidin samanlaista leikekirjaa myös Maurice Greenestä ja Marion Jonesista, Yhdysvaltalaisista pikajuoksijoista, jotka olivat pikamatkojen valtiaita joskus 2000-luvun alussa, ja joita ihailin enemmän kuin mitään. Halusin näyttää Marionilta ja juosta yhtä kovaa. Mauricen kanssa halusin naimisiin. Aina silloin kun en halunnut naimisiin Teemun kanssa. Siitä tulikin mieleeni, että mihin katosi se ihailemisen ja fanittamisen kulttuuri? Miksi en osaa enää samalla tavalla innostua kenestäkään? Vai innostunko enää mistään? Kysyin itseltäni, että milloin viimeksi olen ihan todella, todella innostunut jostakin. En muistanut. En muista.

Olen ollut onnellinen, iloinen, hyvilläni ja kiitollinen jatkuvasti. Olen nauranut niin, että lopulta itken. Olen rakastanut ja saanut sitä takaisin enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoa. Mutta en ihan oikeasti muista milloin viimeksi olisin ollut aivan järjettömän, pohjattoman innostunut jostain. Tai milloin viimeksi olisi tuntunut siltä, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä (jos ei äitiyttä oteta lukuun, sen suhteen on nykyään tosi usein tunne, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä). En tiedä onko se välittynyt sinne ruutujen toiselle puolen, mutta olen ollut aika hukassa. Hukassa erityisesti ammatillisesti. Huomaan, että olo on usein levoton ja vähän tyytymätön. Tunnen, etten ole siellä missä pitäisi olla, mutta en kuitenkaan ihan tiedä missä se paikka on, missä pitäisi olla. Pitäisi olla sen vuoksi, että voisin paremmin, tekisin sitä mitä minun kuuluukin. Ei ollenkaan siksi, että muiden silmissä pitäisi.

Vaikka olen laajentanut osaamistani ja työkokemustani tämän vuoden aikana, tehnyt sellaisia töitä mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt ja ollut mukana sellaisissa tilanteissa, mihin en olisi koskaan osannut edes kuvitella joutuvani, tunnen kuitenkin ettei se riitä. Minulle itselleni.Kaipaan ihan järjettömästi lisää haasteita. Haluaisin tuntea joka päivä sen pienen positiivisen jännityksen siitä, että selviänköhän siitä mitä tämä päivä tuo tullessaan, haluaisin tuntea jatkuvasti olevani vähän liian suurissa saappaissa. Sellaisissa saappaissa, jotka kuitenkin haluaisin ja uskoisin pystyväni täyttämään. Haluan oppia lisää, haluan olla enemmän hyödyksi, haluan haasteita, tulla paremmaksi ja pätevämmäksi. Haluan hitto vie ennen kaikkea tuntea olevani todella hyvä jossain. Sitä tunnetta on ikävä. Koska se pikkuinen Sanni, joka kasasi niitä leikekirjoja, oli ihan hiton hyvä monessa asiassa. Juoksi heti Maria Järkkälän jälkeen Torniossa kovempaa kuin kukaan ikäisensä, pelasi jääpalloa poikien joukkueessa, pärjäsi koulussa paremmin kuin useimmat tekemättä sen eteen mitään, ja ystävänäkin se oli aika hyvä, se Sanni oli myös hyvä olemaan murehtimatta ja stressaamatta. Ja tuntuu ihan naurettavalta ajatus siitä, etteikö se sama Sanni olisi edelleen minussa. Tietysti se on. En vain tiedä mihin on kadonnut se luontainen taipumus tehdä niitä asioita, missä on hyvä ja mistä nauttii. Tai ylipäätään edes se kyky nähdä ja tunnistaa itsessään ne asiat. Aika usein olen salaa vähän kateellinen poikaystävälle joka osaa kehua itseään estoitta, joka innostuu jatkuvasti erilaisista asioista ja jaksaa paneutua niihin sellaisella pieteetillä että välillä se melkein ärsyttää. Hän on juuri sellainen ärsyttävä tyyppi, joka on hyvä oikeastaan kaikessa mihin ryhtyy. Mutta ehkä avainsana siinä onnistumessa onkin juuri se, että ylipäätään ryhtyy niihin asioihin, ja uskoo omaan onnistumiseensa. Asioita tekee silloin ihan toisella tavalla, kun silloin kun pelkää epäonnistuvansa ja olevansa täysin surkea.

Tämä ilta olkoon siis pyhitetty sille, että rustaan ylös kaikki ne asiat mitkä osaan hyvin. Kehun itseäni niistä, olen ylpeä siitä mitä olen ja mitä osaan. Kieriskelen kaikissa onnistumisissani ja vahvistan siten niiden muistijälkeä. Mutta ennen kaikkea kirjoitan ylös kaikki ne asiat, mitä en vielä osaa, mutta haluaisin osata. Heti huomenna alan kulkea niitä kohti. Ehkä se epämääräinen levottomuus ja tarpeettomuuden tunnekin katoaa siinä matkalla.

pst. Tämä kuvien sininen mokkanahkainen takki/paita on Coster Copenhagenin ja yksi mukavimmista ja kauneimmista asioista, mitä olen hetkeen päälleni pukenut. Oli minulla tosin valitettavasti vain kuvauslainassa. Mutta jos sinä haluat tällaisen, niin näitä myy ainakin Dots.


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa

*postaus sisältää arvonnan

 

 

Voihan joulukuu, ihanaa kun tulit. Nyt saa ihan luvan kanssa tunnelmoida ja fiilistellä joulua, ja kaikkea sitä ihanaa mikä siihen liittyy. Ei sillä, että fiilistelyyn mitään lupia tarvitsisi. Asteikolla 1-5 olisin aiemmin mieltänyt itseni ehkä noin kakkoseksi. Olen juonut mielelläni punaviinillä terästettyä glögiä, ja kuunnellut harkitusti niitä muutamia rakkaimpia joulauluja ja syönyt todella suurella ruokahalulla niitä jouluaaton ja sitä seuraavien päivien herkkuja, mutta siihen se on usein jäänyt. Harvemmin olen valmistellut kotia kynttilöitä kummemmin jouluun. Lahjatkin on tullut usein hankittua vasta edellisenä päivänä, jos niitä ylipäätään on hankkinut. Tänä vuonna jokin on kuitenkin muuttunut ja olen kivunnut kakkosesta neloseen tuolla jouluhörhö- asteikoilla. Jouluvalot on ripustettu ikkunaan jo viikkoja sitten, joululauluja ollaan Alban kanssa kuunneltu jo viikkoja (tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin olemme kuunnelleet tasan yhtä joululaulua. Voitte ehkä arvata kenen toiveesta. Tipe tipe tip tap ja niin edelleen..). Lahjojenkin suunnittelun aloitin kerrankin hyvissä ajoin, sillä en todellakaan halua kääriä yhteenkään pakettiin mitään turhaa, tai sellaista minkä käyttöasteesta en voi olla täysin varma.

Tämän joulun paketeissa kantavana teemana on ollut hyvä olo. Se sama teema toistuu myös tässä Life:n joulukampanjassa. Minut heräteltiin käyttämäni kosmetiikan kemikaalikuormaan ja ekologisuuteen odottaessani Albaa. En tiedä olisinko itse havahtunut asiaan ilman, että minua tuupittiin siihen suuntaan. En ole siitä ollenkaan varma. Sain silloin ammattilaisten apua ihan konkretian tasolla, mutta ennen kaikkea sain järjettömän määrän tietoa, joiden avulla olen itse pystynyt tekemään parempia, luonnonmukaisempia ja kestävämpiä valintoja omassa arjessani. Ehdottoman suurena apuna oli tuolloin se, että sain minulle valikoituja luonnollisia kosmetiikkatuotteita. Siirtyminen synteettisestä luonnollisempaan oli siis varsin helppo. Oma ajatukseni näiden pakettien takana oli vähän sama. Halua antaa lahjaksi vähän parempia valintoja. Sillä pienilläkin muutoksilla luonnonmukaisempaan ja kestävää kehitystä tukevaan suuntaan on valtavia vaikutuksia. Omakin ekologinen herääminen on tapahtunut ihan hiljalleen, osa-alue kerrallaan. Vielä on todella monta osa-aluetta elämässä muutettavana ja parannettavana ennen kuin ollaan siellä, mihin meidän jokaisen tulisi pyrkiä. Helpointahan on tietysti muuttaa sellaisia osa-alueita, joissa muutokset tuntuvat kivalta ja ovat toimivia. Näiden pakettien sisältö edustaa juuri tuollaista muutosta.

Sain tämän Life:n kanssa kaupallisessa yhteistyössä toteutetun postauksen tiimoilta valita heidän kattavasta valikoimastaan ammattitaitoisen konsultaation avulla tuotteita, jotka sopivat paketteihin, joita halusin ystäville ja perheelle antaa. Osaavan henkilökunnan avulla noiden pakettien kasaaminen oli lopulta todella helppoa ja vaivatonta. Vaikka kotisohvalta ostaminen on ihanan helppoa ja vaivatonta, niin pidän ehdottomasti enemmän ihan siitä perinteisestä, fyysisessä myymälässä, ostamisesta. Maksan mielelläni palvelusta, ja siitä että saan hypistellä, hiplata ja nuuhkia tuotteita. Kun hankin jotain, haluan tietää aika tarkkaan, mitä hankin. Voin vaikka vannoa, että se ehkäisee sellaista turhaa ostamista, ja antaa lisäksi jotain sellaista mitä ei netistä ostaessaan saa. Tuolla Life:n myymälässä sain juuri sellaista palvelua, että tiesin todellakin mitä ostin. Tuotteiden alkuperään, niiden ”raaka-aineiseen” ja toimivuuteen oli selvästi perehdytty. Ei ollut sellaisia kysymyksiä, joihin olisin kokenut saavani jotenkin riittämättömät vastaukset. Jos siis vasta suunnittelet luonnollisempaan elämäntyyliin ja tuotteisiin siirtymistä, niin suosittelen ehdottomasti käyntiä myymälässä. Asiantuntevan opastuksen avulla valintojen tekeminen on huomattavasti helpompaa, ja sitä saatua tietoa on helppo soveltaa niin moneen muuhunkin.

Kokosin lahjoja muutamilla erilaisilla teemoilla, mutta kaikissa pohja-ajatuksena olo hyvä olo, kestävä kehitys ja luonnollisuus.
Tällaisia paketeista tuli:


Suihkunraikas

Noita Life:n oman Body&Soul- sarjan tuotteissa voi valita tuoksuksi joko Soft Almondin tai Citruksen, joiden lisäksi lähes kaikista tuotteista löytyi myös tuoksuton Sensitive-versio. Itse valitsin tuon sitruksen, sillä sen tuoksu vei heti mukanaan jonnekin lämpimän auringon alle, appelsiinipuiden alle siemailemaan tuorepuristettuja sitrusmehuja. Tuo sitruunan raikas tuoksu tuntuu myös jotenkin ihanan energiseltä, ja kaikki mikä liittyy energiatasojen nostattamiseen otetaan tämän pimeyden keskellä ilolla vastaan.

Tähän ystävälle menevään pakettiin valitsin Body&Soul- sarjan suihkugeelin, vartalovoiteen ja deodorantin – siinä huumaavassa sitruunan tuoksussa tietenkin. Ajatuksena piristää niitä aamun aikaisia, ehkä vähän väsyneitä, suihkuhetkiä. Sen lisäksi, että  nämä sarjan tuotteet on valmistettu kestävää kehitystä ajatelleen; ovat pääosin valmistettu luonnollisista ainesosista, iso osa tuotteista on luomulaatuisia jne., niin nämä purkit ovat myös kauniita katsoa. Itse ainakin aion asetella omat purnukkani paraatipaikoille meidän kylppärissä (=pesukoneen päälle, sillä se on ainoa taso koko postimerkin kokoisessa kylpyhuoneessa).

 

 

Yltäkylläistä pehmeyttä kiireestä kantapäähän

Kotimaisen Flow:n vartalo- ja sheavoiteisiin tutustuin ensimmäisen kerran raskausaikana. Läträsin molempia säntillisesti vartalolleni joka ilta. En tiedä onko kiittäminen voiteita, mutta raskaudesta ei jäänyt muistoksi arpia. Vaikka pääasiallinen tarkoitus olikin ollut ainoastaan tehdä olosta mukavampi siinä alati pinkeämmässä ihossa. Raskausaikana heräsin myös ajattelemaan käyttämäni kosmetiikan kemikaalikuormaa, ja sitä miten se voi vaikuttaa kasvavaan lapseen. Siirryinkin tuolloin käyttämään lähinnä luonnonkosmetiikkaa ja Flow:n kaikki tuotteet ovatkin  100%  luonnollisia ja luomulaatuisia.

Sheavoita olen käyttänyt etenkin talvisin myös lapselle aina kun iho alkaa pakkasesta ja kuivasta huoneilmasta johtuen olla sen tarpeessa. Sheavoit valmistetaan sheapuun ,tai toiselta nimeltään karitepuun tai voipuun, pähkinöistä. Sheapähkinöiden kerääminen ei vahingoita puuta ja on ekologisesti kestävää toimintaa. Hyvillä mielin tuota voidetta voi siis käyttää jo ihan pienenkin vauvan iholle, mikäli tarve sen vaatii. Sheavoide on hoitavuutensa ansioista varsin monikäyttöinen ja sitä voi käyttää esimerkiksi:

– Käsien tehohoitona
– Kuiville kyynärpäille
– Kynsinauhoille ja kynsille
– Atooppiselle iholle
– Huulivoiteena
– Vauvojen ihonhoitoon
– Yövoiteena kasvoille
– Kuivien hiusten latvoihin ja partaan

Tähän kovaan, mutta yltäkylläistä pehmeyttä tuovaan pakettiin valitsin lisäksi myös Body&Soul- sarjan foot creamin (tämä on koostumukseltaan ja nopean imeytymisensä ansioista täydellinen rasva yöpöydällä säilytettäväksi ja ennen nukkumaanmenoa jalkoihin hierottavaksi) ja Foot Balmin. Jälkimmäisen teho pääsee oikeuksiinsa erityisesti jalkakylvyn jälkeen, kun jalkapohjien iho on pehmennyt ja vastaanottavaisempi.

 

 

Sä oot silkkii

Rakastan läträtä erilaisilla öljyillä. Käytän niitä niin kasvoille, vartalolle kukn hiuksillekin, jonka lisäksi lusikoin erilaisia öljyjä myös sisäisesti. Body&Soul- sarjaan kuuluu neljä erilaista öljyä, joista valitsin tähän kaksi. Get Soft- öljy on sekoitus seesam-, argan- ja auringonkukkaöljyä sekä E-vitamiinia. Se auttaa pitämään ihon kimmoisana, ja näin voi myös estää esim.niiden raskausarpien syntymisen, tai jopa häivyttää niitä jo syntyneitä. Tämä öljy teki ihosta aivan järjettömän pehmeän ja tuoksukin oli todella miellyttävä. Toinen paketista löytyvä öljy on monikäyttöinen argan. Sitä voi käyttää niin kasvoille, vartalolle kuin hiuksillekin. Öljyn sisältämät omega-6-rasvahapot tekevät ihmeitä hapsottaville ja huonokuntoiselle hiuksille. Öljyillä läträäminen on ihanaa myös siksi, että ne imeytyvät ja vaikuttavat niin nopeasti. Usein tuntuu, että ihosta saa kimmoisamman ja kuulaamaan heti kertalevityksellä.

Öljyjen lisäksi halusin sujauttaa tähän pakettiin myös tuon kauniin käsirasvan. Tämä tuote oli ehdottomasti lapsen lemppari. Ja tasaisin väliajoin (n.152 kertaa päivässä) hän tulee pyytämään ”sitä hyvää hajua”, mutta ymmärrän hyvin: tämä tuoksuu oikeasti aivan järjettömän hyvälle. On raikas, helppo ja jotenkin reipas. Myös koostumus on tosi miellyttävä, eikä jätä käsiä ollenkaan tahmaisiksi.

 

 

Elinvoimaa kasvoille

Äidin joulupakettiin valitsin tietysti ensisijaisesti tuotteita, joiden uskon sopivan hänen herkälle iholleen. Sen lisäksi halusin valita tuotteita, joita olen itse kokeillut, ja joiden tehoon, tuotantotapoihin ja kestävyyteen uskon. Bio2You on tyrniin pohjautuva ihonhoitosarja, jossa tyrnin, kasviuutteiden ja kasviöljyjen parantava energia yhdistyy tieteellisen viisauteen. Sarjan tuotteiden tehokkaan antioksidantit estävät vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita ja ne ennaltaehkäisevät ikääntymisen merkkejä, ja pitävät ihon kimmoisana ja vastaanottavaisena. Mitkään sarjan tuotteista eivät sisällä eteerisiä öljyjä, vaan tuoksupohjana on mieto hypoallergeeninen tuoksu, jonka vuoksi uskon näiden sopivan myös todella herkälle ja vaativallekin iholle.

Pakettiin päätyi Bio2You:n Seabuckthorn Facial Cleanser -kasvojenpuhdistusemulsio, joka tuntuu kasvoilla ihanan rauhoittavalta. Sen lisäksi, että se puhdistaa kasvoilta kosmetiikan, epäpuhtaudet ja kuolleet ihosolut, niin sillä on myös tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia. Pidin tässä putsarissa myös siitä, että tällä se puhdistettua myös vedenkestävän silmämeikin. Se jos joku on luksusta. Ei ole kovin montaa asiaa, joista pitäisin vähemmän kuin silmien hankaamisesta jollain omalla, erillisellä pesuaineella. Riittoisuudesta on myös pakko antaa kehuja; sellainen herneen kokoinen määrä riitti oikeasti puhdistamaan koko kasvot. Puhdistusaineen lisäksi paketista löytyy myös kasvonaamio, jossa ”pääraaka-aineina” ovat tyrniöljy, hyaluronihappo ja siankärsämöuute. Tuote kulkee tuttavallisemmin nimellä hehkunaamio, ja on kuulemma ehdottomasti yksi sarjan rakastetuimmista tuotteista, enkä yhtään ihmettele. Naamion luvataan poistavan kuolleita ihosoluja, kosteuttavan tehokkaasti ja tekevän ihosta hehkeän ja tasaisen.

Tämän paketin ajatuksena oli tarjota ylellinen hoitokokemus, ja itsensä hemmottelua toimivilla tuotteilla. Tehokkaan puhdistuksen ja kosteutuksen jälkeen iho on tilassa, jossa se imee itseensä paremmin kaiken mitä sille sivelee. Kasvojen hoitorituaali onkin hyvä päättää paketista löytyvään Anti-Ageing Serumiin. Tuo kasvoseerumi on erikoisyrttiseos, jonka B- ja C-vitamiinin auttavat uudistamaan ja kosteuttamaan ihoa. Lisäksi tuo seerumi rauhoittaa ihoa ja edistää kollageenin syntymistä, vähentään pigmentaatiota ja parantaa mikroverenkiertoa. Tämä tuote päätyi äidin paketin lisäksi myös omaan kosmetiikka-repertuaariini.

 

 

Vartalolle

Havaintojeni perusteella moni meistä huoltaa vartaloaan kesällä terhakkaammin kuin talvella. Kesällä vaatteita on yleensä vähemmän, ja iho on esillä enemmän. Ihoa muistetaan kuoria, kosteuttaa ja suojata, mutta talvella ei niinkään. Talvella hoidetaan usein vain ne akuuteimmat hilseilyt ja ongelmat. Olen huomannut kuitenkin myös sen, että mikäli tuotteet yksinkertaisesti ovat tarpeeksi ihania ja toimivia, niitä tulee käytettyä jatkuvasti. Usein iltaisin oikein odotan, että saan mennä suihkuun, kuoria ihoni ja levittää kuoritulle iholle paksuja, mutta nopeasti imeytyviä voiteita. Tämän paketin kantavana ajatuksena oli antaa nuo riittävän ihanat ja toimivat tuotteet, jotka saavat halajamaan niitä voiteilla läträämistä ja itsensä hemmottelua.

Pidän ihan erityisesti tästä paketista löytyvästä Body&Soul-sarjan kuorintavoiteesta. Tuoksuksi valitsin tietysti taas sen sama sitruksen, mutta myös se pehmeän mantelinen oli todella miellyttäv. Koostumus tässä on täyteläinen, ja sellainen ihanan kermainen. Voiteen ”kuorivuus” tulee oliivin kivistä, jotka tuntuivat iholla todella tehokkailta. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran saunassa, ja aika usein monet kuorintavoiteet ovat ikäänkuin sulaneet vartalolle aika pian niiden levittämisen jälkeen, eikä kuorivat ominaisuudet ole päässeet oikeuksiinsa, mutta tässä voiteessa sen kuorivuus säilyi, ja sitä pystyi pyörittelemään iholle minuuttitolkulla ilman, että sen rakenne ”hävisi”. Kuorintavoide sisältää myös aloe veraa, kookosöljyä ja kaakavoita ja se jätti ihon todella pehmeäksi. Kuorinnan jälkeen tuolle pehmeälle iholle tuntuu ihanalta levittää kosteusvoiteita. Tästä paketista löytyy sitruksinen vartalovoide, joka sisältää niin ravitsevaa argan-öljyä, manteliöljyä kuin auringonkukkaöljyäkin. Tuo voide kosteuttaa siis erittäin tehokkaasti ja sopiikin sen ansioista erinomaisesti herkälle ja kuivalle iholle.

Kolmantena, luksus-extrana, yllätysmomenttumina, sujautin pakettiin vielä kauniisti kimaltavan Get Glowing -öljyn. Tuo öljyn sisältämä luonnollinen kuparipigmentti antaa iholle ihan todella kauniin säihkeen. Öljyä voi käyttää niin kasvoille kuin vartalollekin. Kuparipigmenttien lisäksi tässä öljyssä on myös niitä hoitavia ainesosia, kuten argan-, manteli- ja seesamöljy, sekä runsaasti E-vitamiinia, jotka yhdessä tekevät ihosta säihkyvän lisäksi myös silkinpehmeän. Erityismaininta myös siitä, että öljy imeytyi ihoon hanakasti, eikä jättänyt sitä ollenkaan tahmaiseksi, kuten alkuun vähän pelkäsin. Tämä öljy jää ehdottomasti myös omaan valikoimaani. Ihan huikea tuote!

 


Parasta hiuksille

Tämän tässä on paketti minulta minulle (tai oikeammin ehkä Life:lta minulle), enkä ajatellut odottaa sen lahjan antamista jouluun saakka vaan otin tuotteet malttamattomana käyttöön heti samana päivänä, kun ne käsiini sain. Paketti piti sisällään tanskalaisen Unique- sarjan voluumia antavan shampoon, kosteuttavan hoitoaineen, merisuola-suihkeen sekä syväpuhdistavan shampoon. Unique- sarjan tuotteiden tärkein valmistusaine on paljon proteiineja, mineraaleja ja vitamiineja sisältävä luomuhera. Se vahvistaa, elvyttää ja suojaa hiustaa sen pintaa syvemmältä. Lisäksi nuo tuotteet sisältävät luonnon kukista ja kasveista peräisin olevia hoitavia uutteita ja öljyjä. Hauska fakta tuotteiden takaa on myös se, että ne on kaikki valmistettu tuulienergiaa hyväksi käyttäen.

Leikkasin tukkani polkaksi n.kuukausi sitten, ja sitä täytyy laittaa tällä hetkellä huomattavasti aiempaa enemmän, jotta sen saa asettumaan nätisti. Tukkani on luonnonkihara (tosin vain takaa..), päälaelta se on kuitenkin littana kuin lässähtänyt pannukakku, joten tyvi vaatii aina vähän kohennusta suolsuihkeiden, tai kuivashampoon muodossa. Aika usein on tuntunut siltä, että pelkkä shampoo ei todellakaan riitä puhdistamaan hiuksia noista muotoilutuotteista, ja siihen oiva apu on ollut tuo syväpuhdistava shampoo. Sen avulla hiuksista tulee ihanan puhtaat, mutta myös ilmavat. Ensimmäistä kertaa tuota syväpuhdistavaa shampoota käytettyäni en kokenut sen jälkeen tarpeelliseksi edes ruutata hiusten tyviin mitään rakennetta antavaa, vaan olin tyytyväinen lopputulokseen ihan sellaisenaan. Kiharat tosin puristelin esiin tuolla suolasuihkeella.

Tämän sarjan shampooita uskallan hyvillä mielin käyttää myös Alban hennoille lapsen hiuksille. Pesen lapsen hiuksia shampoolla todella harvakseltaan, sillä olen huomannut huolellisen vesipesun ja päänahan kevyen hieromisen riittävän tarpeeksi hyvin. Mutta aina toisinaan hiukset kaipaavat kuitenkin puhdistavampaa pesua, ja siihen nämä tuotteet toimivat todella hyvin.

Näitä tuotteita ei muuten löydy Life:n nettisivuilta vaan näitä halutessaan suosittelen kipittämään lähimpään myymälään. Kerron, että se kannattaa.

 

 

Näiden joulupakettien suunnitteleminen ja kasaaminen tuntui niin mukavalta, että tekisi mieli puuhastella näitä vielä ainakin muutama lisää. Life- myymälöiden valikoima on todella laaja, ja en usko valehtelevani yhtään kun sanon, että sieltä löytyy aivan takuulla jokaisella jotakin. Erityisen helppoa siitä löytämisestä tekee asiansa osaava, ammattitaitoinen henkilökunta. Saatan aina toisinaan olla ”vähän” raskas asiakas satojen kysymysteni ja kanssa, mutta Life:ssa en kokenut kuulustelevani vaan käyväni keskustelua, joka kiinnosti yhtä lailla meitä molempia.

Täytyy muuten mainita myös se, kuinka kohtuuhintaisia kaikki tämän postauksen tuotteet olivat. Suurimman osan paketeista saa kasattua n.30€:lla, osan jopa sitäkin edullisemmin.

Ja hei, ehkä se postauksen paras osuus: halutaan yhdessä Life:n kanssa jakaa ihania asioita myös teille. Kerro blogin kommenteissa minkä tämän postauksen paketeista haluaisit saada itsellesi, tai jolla haluaisi ilahduttaa ystävääsi – olet mukana 50€:n arvoisen hemmottelupaketin arvonnassa. Saat toki kommentoida ihan mitä tahansa muutakin. Noita paketteja arvotaan kolme kaikkien kommentoineiden kesken. Arvonta-aikaa on viikko tämän postauksen julkaisusta, ja säännöt löytyvät tämän linkin takaa.

Pst.Alba oli mukanani tuolla ensimmäisellä vierailulla ja leikki koko käynnin ajan tyynen rauhallisesti tällä lämmitettävällä pehmopupulla. Oiva lahjavinkki kaikille teille, jotka mietitte sopivaa lahjaa esimerkiksi kummilapselle.

 

Ollaan oltu viikko Alban kans ihan täysin kaksin, sillä ollaan molemmat edelleen vähän puolikuntoisia. Ja jos ei oteta Ramin synttäri-illan dinneriä ja sen jälkeisiä drinkkejä lukuun, niin olen puhunut viimeiset viisi päivää pelkästään lapselle. Tässä vaiheessa alkaa tuntua jo siltä, ettei sitä edes osaisi puhua muille. Päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka aina toisinaan se tyhjyys tekeekin ihan hyvää, niin nyt kaipaisin sinne jo vähän täytettä.

Hypättiin aamupäivällä Helsingistä junaan ja 1,5h tuntia myöhemmin sieltä ulos keskelle lumisia peltomaisemia. Mahtavaa, että on mummola, johon pääsee junalla, mutta joka on kuitenkin kokonaan ihan toinen maailma Punavuoren kuhinaan verrattuna. Täällä aika pysähtyy ja kiire loppuu, huolimatta siitä että mun osalta viikonloppu täällä näyttää varsin työntäyteiseltä kun täytyy kiriä kiinni kaikki ne viime viikolla sairastamani työpäivät. Mutta täällä mummolassa työnkin tekeminen tuntuu ihan toisenlaiselta kotiin verrattuna. Ehkä osin myös siksi, että työt saa hoitaa ihan kaikessa rauhassa, kun Alba juoksuttaakin mummoa ja pappaa mun sijasta. Erityisen hyvältä tuntuu myös se, että aletaan molemmat vihdoin olla terveitä, ja ensi viikko näyttää ihanan kiireiseltä. Tuntuu niin mukavalta vaihtelulta tämän kotona, neljän seinien sisällä, vietetyn viikon jälkeen.

Nyt pihasauna on kuulemma valmis saunojille, joten pakkaan kassin ja liukastelen pihan poikki saunalle. Teidän pitäisi nähdä minkä määrän kosmetiikka raahaan aina mukanani sinne; kuorintavoiteita, naamioita niin kasvoille kuin hiuksillekin, hoitopaketin jaloille, ja n.kolme litraa erilaisia rasvoja ja voiteita. Noin niinku muutaman mainitakseni.

Toivottavasti sun lauantai on yhtä ihana ku mun!


Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

 

Hankin ensimmäisen kamerani ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kuljetin kameraa tuolloin aina mukanani ja kuvasin todella paljon. Muutaman vuoden jälkeen iso kamera alkoi kuitenkin tuntua, noh isolta, kuljettaa mukana ja jatkoin kuvaamista lähinnä puhelinellani. Alban synnyttä aloin tas kaivata kuvaamista ja laadukkaampia kuvia ja ostin ensimmäisen Olympukseni. Se oli PEN E-P5. Pieni ja pätevä kamera alkoi taas kulkea mukana kaikkialle ja esimerkiksi koko tämän blogin ensimmäisen vuoden ajan kuvasin kaiken Olympuksen PEN E-P5:lla.

Muutama vuosi sitten vaihdoin tuon pienen Olympuksen n.kuusi kiloa painavaan järkkärin, ja liki saman kokoiseen objektiivin. Kuvaaminen, etenkin sellainen spontaani, ihan tavallisen elämän kuvaaminen, väheni n.90% sen kameran hankkimisen jälkeen, sillä kameraa ei juuri koskaan tullut kannettua mukana ihan muuten vain. Olinkin kaivannut pienempää kameraa elämääni siitä lähtien, sillä haluaisin palata takaisin siihen Sanniin, joka kantaa kameraa aina mukanaan. Siihen, jonka muistikortin kätköistä löytyy kuvia aamu-unisista rakkaista, petaamattomista sängyistä, ikkunalaudoille unohtuneista kahvikupeista, sunnuntain tunnelmasta, ystävien halauksista, naurunremakoista, pyyhkeisiin kietotuneists hytisevistä uimareista, tärähtäneistä auringonlaskuista, hiekkaisista varpaista, hymyistä, tuntemattomista ihmisistä kadulla. Haluaisin, että muistikortiltani löytyisi taas kuvia niistä asioista, jotka ovat ja tapahtuvat, eikä vain niistä hetkistä jotka kuvataan sillä ajatuksella, että nyt muuten kuvataan.

 

Olin jo päättänyt hankkia jonkun noista Olympuksen PEN-sarjan kameroista, kun minulta kysyttiin kiinnostusta yhteistyöhön Olympuksen kanssa. Arvaatte varmaan, ettei vastausta tarvixnnut varsinaisesti harkita. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta sain nyt testiin Olympus  PEN E-PL9:n ja siihen 30mm makro – objektiivin. Ja tässähän kävi tietenkin klassisesti niin, että sen jälkeen kun hain tuon kameran postista kotiin on sillä seitsemän kiloisella järkkärillä kuvaaminen vähentynyt n.90%. Tuo E-PL9 on ensinnäkin aivan järjettömän kaunis, mikä on tietysti ihan ensiarvoisen tärkeää. Nuo hiekan väriset, nahalta tuntuvat yksityiskohdat antavat kameralle ylellisen ja viimeistellyn ilmeen, jonka lisäksi tuo ”nahka” tekee myös sen, että kamera tuntuu kädessä todella hyvältä ja varmalta. Toseksi; tuo kamera yksinkertaisesti toimii ja sen käyttäminen on ihan naurettavan helppoa. Haluan kameraltani ensisijaisesti tietenkin laadukasta jälkeä, mutta käytön helppudesta ja kameran varmuudesta saa ehdottomasti roimasti plus-pisteitä. Huolimatta siitä, että tällä kameralla on paljon tarjottavanaan on erilaisten asetusten säätäminen ja käyttöönottaminen todella simppeliä, eikä asetusten kanssa ole koskaan tarvinnut arpoa tai selata käyttöohjeitakaan sen kummemmin. Kaikki asetukset saa kätevästi säädettyä kosketusnäytön kautta, sieltä hoituu myös tarkennus ja halutessaan itse kuvankin voi ottaa näyttöä hipaisemalla. Ajattelenkin, että tämä PEN E-PL9 olisi täydellinen kamera myös sellaiselle, joka on hankkimassa ensimmäistä kunnon kameraansa, sellaiselle joka arvostaa laatua, mutta ei kuitenkaan halua käyttää kuukautta kameran manuaalin opetteleen.

Mahtavaa E-PL9:ssa on myös se, kuinka helppoa sen yhdistäminen älypuhelimeen on. Saan jaettua ottamani kuvat kameran wi-fin kautta puhelimeeni vaikka heti niiden ottamisen jälkeen. Tämä ominaisuus on ollut erityisen ihana nyt kun kameraa on tullut oikeasti kannettua mukana jatkuvasti, ja olen kuvannut sillä paljon ihmisiä ympärilläni, ja luvannut tietenkin jakaa nuo kuvat myös heille. Sen sijaan, että lataisin kuvat ensin muistikortilta koneelle, koneelta lightroomin muokkausta varten, jonka jälkeen lähettäisin ne kuvien henkilöille hoituu tuo kuvien jakaminen nyt vaan ihan muutamalla näytön näpäytyksellä, ihan muutamassa hetkessä. Kaikki keinot säästää aikaa ja vaivaa otetaan täällä päässä yleensä ilolla käyttöön. Tuon wi-fin kautta kameraa voi myös ohjata puhelimella. Aina toisinaan tässä työssäkin täytyy hoitaa kuvaukset ihan yksinään, siis niin, että niissä kuvissa on myös oltava itse. Silloin tämä puhelimella kameran kauko-ohjaaminen on ihan älyttömän näppärää ja helppoa. Puhelimen näytöltä näet mitä kamera näkee, pystyt tarkentamaan haluamaasi pisteeseen ja nappaamaan kuvan. Helppoa ja vaivtonta sekin. Aina toisinaan jos on kaivannut kameran kanssa apua, niin sekin on löytynyt kätevästi puhelimeen ladattavasta OI.share- sovelluksesta.

 

E-PL9:n ostajalle tarjotaan vuoden loppuun asti kaupan päälle tuo 30mm makro-linssi (norm.279€), joka minullakin siis on ja jolla nämä tämän postauksen kuvat on otettu. Minulla on edellisen Olympukseni jäljiltä myös muutama muu objektiivi, mutta ne ovat kaikki kyllä saaneet ihan rauhassa kerätä pölyä hylyllä, sillä tämä on osoittanut todella päteväksi yleislinssiksi, vaikka alkuun en olisi sitä ehkä uskonut. Tämän objektiivin keveys ja kompakti rakenne tekevät sen, ettei tämän linssin kanssa ole ollut sitä makroille tyypillistä hitaan tarkennuksen ongelmaa. Olen ollut ihan innoissani siitä, kuinka tuolla makro-objektiivilla on mahdollisuus syventää sitä kuvallista tarinankerontaa. Saan tuolla 30mm polttovällä kuvattua helposti tarkkoja isompia kokonaisuuksia, mutta saan sillä lisäksi niitä älyttömän tarkkoja, kerrontaa rikastuttavia, lähikuvia. Lyhin työskentelyetäisyys tuon linssin kanssa 14mm, joten kuvaaminen onnistuu siis aivan todella läheltä. Etenkin kun ottaa huomioon, että tuossa objektiivissa on myös tehokas 1,25- kertainen zoomi, jonka saa halutessaan käyttöön yhtä nappia painamalla.

En tiedä oikein miksi, mutta odotan ihan naurettavalla innolla kevättä ja sitä, että pääsen kuvaamaan tällä makrolla hiljalleen heräävää luontoa, mullan alta puskevia sipulikasveja, hiirvenkorvalla olevia lehtiä, valoa ja varjoja jotka muttuvat koko ajan lyhyemmiksi. Sitä lisääntyvää valoa ja niitä värejä odotellessa ajattelin kuvata rakkaiden täydellisiä hymyjä, sikkarallaan olevia aamu-silmiä, leivänmuruja viiksillä, letitettyjä hiuksia, höyryäviä aamukahveja ja poikaystävän kokkaamien annosten värejä ja tekstuuria, kauniita rapattuja seiniä, niin ja ehdottomasti myös vaatteiden materiaaleja ja yksityiskohtia. Tämä linssi on osoittautunut ihan vertaansa vailla olevaksi vaatteiden myynti-ilmoituksia tehdessä. Saan myytävän tuotteen materiaalista ja yksityiskohdista niin tarkkoja ja yksityiskohtaisia kuvia, että ihan naurattaa. Myös ostajat ovat niitä arvostaneet, sillä niiden kautta tuotteesta saa paljon kokonaisemman kuvan. Ja tuo lause pätee kyllä tämän linssin kanssa kuvaamisen muutenkin: saan tarinasta jotenkin kokonaisemman kun se rakentuu niin isoista kokonaisuuksista kuin pienistä yksityiskohdistakin. Tässäkin on mainittava taas se helppous ja vaivattomuus: kokonaiseen lopputulokseen pääsee vain yhtä linssiä käyttämällä. Ei ylimääräistä säätöä, eikä mukana kannettavaa.

Parasta tässä kamerassa ja linssissä on kuitenkin ollut se, että on tullut oikeasti kuvattua. Ja innostuttua taas uudella tavalla koko jutusta. Kamera sujahtaa aamulla kotoa lähtiessä laukkuun siinä missä lompakko, puhelin ja avaimetkin. Ja se tulee kaivettua esille lukuisia kertoja päivässä: tallentamaan juuri niitä ei suunniteltuja tilanteita, ja se jos mikä on sitä mitä olin ikävöinyt.

 

Onnellinen ja tyytyväinen E-PL9 -kameran omistaja kiittää ja kuittaa.