Muutettiin tähän asuntoon vajaa vuosi sitten. Meitä ennen tässä asunnossa oli asunut jo vuosien ajan ystäviäni. Olin aina pitänyt tästä asunnosta. Sijainti oli mahtava, pohjaratkaisu ehkä vähän erikoinen ja kylpyhuone ruma, mutta valoa oli niin paljon että se peittosi alleen nuo miinukset. En ollut koskaan kiinnittänyt asunnon kuntoon täällä kyläillessäni mitään huomiota. Kun kuulin, että ystäväni olivat luopumassa asunnosta viime keväänä, ja juuri samaan aikaan olimme saaneet kuulla että silloinen vuokra-asuntomme Kruunuhaassa oli menossa myyntiin myöhemmin kesällä, ilmottauduin tietenkin halukkaaksi vuokraamaan asunnon. Vuokraus tosin tapahtui ihan normaalisti vuokravälitysfirman kautta, mutta olimme todennäköisesti ensimmäiset kiinnostuneet, joten siksi etusijalla asunnon uusiksi vuokralaisiksi. Suureksi ilokseni saimmekin varmuuden asunnon saamisesta melko pian, ja vuokrasopimus tehtiin tuolloin heti samana päivänä.

Muuttopäivänä olin itse Ruotissa työreissulla, ja sain poikaystävältä tekstiviestin (hän ei ollut koskaan ennen muuttoa edes nähnyt asuntoa) että asunto on aika kamalassa kunnossa. Ihmettelin mistä hän puhui, sillä olinhan vieraillut asunnossa usein, viettänyt siellä jopa kokonaisia viikkoja enkä ollut koskaan ajatellut asunnon olevan huonossa kunnossa.

Lopulta kun pääsin itsekin näkemään asunnon tyhjänä, tajusin mitä poiakystäväni tarkoitti. Katto repsotti, valkoiset seinät olivat monin kohdin tummuneet, joka teki huoneista valosta ja koosta huolimatta nuhjuisen näköiset. Erityisesti katonrajassa seinät olivat todella  kärsineet ja muistuttavat väriltään enemmän mustaa, kuin valkoista. Lisäksi eteisessä ja keittiössä oli ruma vaalea laminaattilattia – olin muistanut vain olo- ja makuuhuoneen tumman parkettilattian. Ymmärsin, että ystävien koteja ei selvästi katso samanlaisella kriittisellä silmällä, kuin mahdollisia tulevia koteja asuntonäytöissä.  Vuokrasopimus oli kuitenkin jo tehty, joten ei auttanut kuin sopeutua tilanteeseen.

 

 

 

Yrtit aurinkokylvyssä ikkunalla

 

 

Meidän oli tuolloin vakaa aikomus remontoida asunto lattiasta kattoon (lähinnä siis vain kaikki pinnat) mutta se jäi ajatuksen tasolle, sillä poikaystävä painoi töitä n.12h/7 päivänä viikossa ja kuvittelin etten yksin pystyisi työhön. Kuten en todennäköisesti ehkä olisikaan pystynyt. Sen lisäksi että poikaystävä oli töissä koko ajan, oli lapsi kesälomalla 2,5 kuukautta, joten homma tuntui ylivoimaiselta. Muutimme sisään ilman, että sen kummempia siistimisiä oli tehty. Asunto oli tavallaan kiva, mutta ei kuitenkaan tuntunut kodilta. Ei tehnyt mieli pyytää ystäviä kylään, tai jos pyysin esittelin heti kärkeen kaikki asunnon virheet ja kerroin mitä kaikkea vielä joskus niille tekisimme.

Kesä oli kuuma, eikä kotona tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua. Olin avioerossa, muutamaa vuotta aiemmin, jättänyt toiselle kaiken mitä olimme yhteisten vuosiemme aikana hankkineet. Pakkasin erossa mukaani vain kirjat ja keittiöntuolit. Ennen tätä nykyistä kotiamme asuimme Alban kanssa 40 neliön kaksiossa, ja tavaraa oli vain vähän. Pidin sitä. Halusin, että myös tässä kodissa noudatettaisiin samaa linjaa. Pitkään elimmekin niin, että meillä oli vain pöytä keittiössä, sängyt makuuhuoneessa, kirjahyllyt ja nojatuoli olohuoneessa ja kirjoituspöytä ikkunan alla. Olin päättänyt, että sisustaisin asunnon hiljalleen, ja vain asioilla joita oikeasti tarvitsemme.

 


Keittiön ja makuuhuoneen Lundian kirjahyllyt ostettu hyvin runsaasti käytettyinä parilla hassulla eurolla. Maalasin ja hioin hyllyt itse, jotta sain niistä sellaiset kun tahdoin. 

 

Lasiovellinen senkki on Fidasta ja kodin uusin tulokas. Tuntuu ihanalta, että kirjahyllyjä on kotona nyt niin monta, että senkin ylin hylly on vielä tyhjä. Oi niitä kaikkia kirjoja, jotka voin vielä siis hankkia.

Sohvapöytä on ostettu vanhempieni naapurissa sijaitsevan vanhan navetan ylisten tyhjennysmyynneistä 20€:lla ja on se huonekalu kodissamme, jota rakastan kaikkein eniten. Sohvapöydän alla oleva matto on ostettu Punavuori Kierrättää- ryhmästä.

 

Eilen tajusin, että vasta nyt – vuosi muuton jälkeen alan ihan aidosti olla tyytyväinen täällä. En enää tuijota vain asunnon virheitä (en ainakaan ihan jatkuvasti..) vaan pidän tunnelmasta ja asioista joilla tämä asunto on täytetty. Tajusin myös sen, että sänkyä lukuunottamatta täällä asunnossa ei ole mitään, joka olisi ostettu uutena. Kaikki on vanhaa, kierrätettyä tai saatua ja se tuntuu aika kivalta. Erityisesti siksi, että pidän kaikesta mitä asunnossamme on.  Jopa sohva, jonka muotokieli ei ole yhtään makuuni (ostin tuon Boknäsin sohvan yhden rakeisen puhelinkuvan perusteella satasella, ja huomasin heti sohvan nähtyäni ettei se vastannut ollenkaan tuon kuvan perusteella syntynyttä mielikuvaa, mutta tavoilleni uskollisena en tietenkään sanonut asiasta mitään vaan ostin ja vein sohvan mukisematta mukanani..) , muuttui houkuttelevaksi kun sen eteen kantoi tuon kauniin vanhan sohvapöydän. Löhöilymukavuudeltaan sohva aina ollut ihan priimaa, mutta muuten olin ajatellut sen lähtevän kiertoon heti kun se oikea sohva tulisi vastaan. Nyt en ole enää niin varma. Tosin sohva toimii meillä usein myös yösijana, sillä aika usein Alba kipuaa vielä meidän sänkyymme, ja usein joku meistä hipsii sitten sen seurauksena sohvalle nukkumaan. Siihen tarkoitukseen tuo sohva on ihan surkea. Liian lyhyt että siinä mahtuisi oikomaan jalkansa, ja viettää liikaa selkänojien suuntaan, jotta kippurassakaan olisi kivaa.  Kokovartalojumi on aamulla herätessä enemmän sääntö kuin poikkeus. Hyvä, nukuttava sohva joka ei kuitenkaan todellakaan ole vuodesohva- siis hakusessa. Lisäksi tämän ison olohuoneen toiselle puolelle on tulossa vanhempieni navetasta löytämäni pitkä, kauniisti patinoitunut, vanha puupöytä, jonka ympärille mahtuu ainakin kahdeksan ihmistä.

Pöydän lisäksi odottelen tarjousta urakasta, jossa koko asunto kattoa myöten maalattaisiin uusiksi. Haluaisin seinistä jotain ihan muuta, kuin valkoiset sillä kulmahuoneisto vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella yhdistettynä asuntoon, jonka ilmanvaihto on surkea – takaa sen, ettei valkoinen säily valkoisena kovinkaan pitkään. Olen myös oivaltanut sen, ettei minusta tunnu että asumme arvoisessamme kodissa ennen kuin jokainen repsottava nurkka ja pakokaasuista tummunut alue on siistitty. Toisaalta tuntuu vähän hölmöltä panostaa vuokra-asuntoon aikaa ja rahaa, sillä todennäköisesti emme tule asumaan tässä muutamaa vuotta pidempään, mutta toisaalta taas tuntuu suunnilleen yhtä hölmöltä  tehdä kompromisseja kodin suhteen. Se kun on ainakin minulle se kaikkein tärkein paikka koko maailmassa.

Ehkä noiden parannusten jälkeen voisin suunnata taas energiani muualle, kun ei tarvitsisi enää joka päivä listata mielessään kaikkia niitä asioita, joita tässä asunnossa pitäisi vielä laittaa kuntoon. Ehkä sitten voisin alkaa pyytää ihmisiä kylään. Viimeisen vuoden aikana, kun meillä on niitä käynyt vähemmän kuin missään aiemmassa kodissa. Ehkä sekin on yksi seikka, joka on vaikuttanut siihen ettei tämä ole tuntunut niin kodilta.  Sillä ihmiset ovat ne, jotka tekevät kodin. Myös ne jotka eivät asu siellä.

 

Kaupallinen yhteistyö: Kaffa Roastery

 

 

Tänäänkin aamuaurinko herätti kello 5.30 eikä se haitannut yhtään, päinvastoin. Vaihdoin muutama päivä sitten makuuhuoneen paikkaa, ja uuteen huoneeseen paistaa ihanasti se kaikkein aikaisin aamun aurinko. Koko huone täyttyy sellaisella pehmeällä valolla, joka ei vaadi, vaan lempeästi kehottaa nousemaan. Tiedän, että jo muutaman viikon kuluttua tuo valo tulvii huoneeseen huomattavasti aiemmin, ja on huomattavasti vaativampi. Huoneeseen on siis ehdottomasti hankittava verhot ennen toukokuun puoliväliä. Siihen saakka ajattelin kuitenkin nauttia näistä aikaisista aamuista, ja siitä kuinka ne tuntuvat pidentävän koko päivää määräänsä enemmän. Olen sanonut ennenkin, ja sanon taas, mutta rakastan aamuja. Ne ovat minun parasta aikaani. Muu talo vielä nukkuu, kun minä nousen. Hipsin aina ensimmäiseksi keittiöön. Pilkon juurekset mehuun, ja hurautan smoothien, jonka jälkeen otan kylmän suihkun. Mutta oikeastaan kaiken aikaa vain odotan, että saan valmistaa aamun ensimmäisen kupin kahvia.

Manailin noin vuosi sitten, että juon ihan liikaa kahvia eikä se sellainen sovi minulle. Join päivässä usein kolmekin kuppia. Tiedän, että moni juo vieläkin enemmän, mutta minulle kolmekin oli liikaa. Kokeilin viime keväänä olla jopa kokonaisen kuukauden ilman kahvia, mutta se oli niin surullinen kuukausi, etten ajatellut kokeilla samaa enää uudestaan. Lopettamisen sijaan päätin vähentää kahvin määrää yhteen kuppiin päivässä. Eräs ystävä kehotti skippaamaan aamukahvin ja säästämään päivän ainoan kupillisen lounaan jälkeen nautittavaksi: silloin kun yleensä iskee usein akuutti tarve ottaa päiväunet. Kokeilin sitä, ja tajusin ettei sellainenkaan sopinut minulle. Kahvi ei ole minulle keino piristyä. Se on minulle tapa tehdä hetkestä erityisempi. Aamut ovat minulle vuorokauden tehokkainta ja onnellisinta aikaa. Olen silloin luovimmillani ja täynnä intoa. Haluan juoda kahvini juuri sellaisissa tunnelmissa; levänneenä ja innokkaana. En juo kahvia tarpeeseen vaan nautinnon maksimoimiseen.  Aamut  ovat ihania ihan sellaisenaankin, mutta kahvin kanssa nautittuna ne tuntuvat vielä vähän paremmilta.

Nyt kun kahvia juo vähemmän on se päivän ainoa kupillinen tietysti myös vähän erityisempi. Siitä nautiskelee pitkin siemauksin, enkä esimerkiksi koskaan juo kahvia samaan aikaan kun syön jotain, vaan nautin kahvin aina vasta aamiaisen jälkeen. Silloin saan keskittyä vain siihen kahviin.

 

 

Kaikki te blogiani pidempään lukeneet, tiedätte varmasti kuinka paljon pidän kahvista ja ehkä voitte myös kuvitella kuinka innoissani olin, kun Kaffa Roasterylta otettiin yhteyttä ja kyseltiin kiinnostusta yhteistyöhön. En ole varmaan koskaan vastannut yhteenkään meiliin niin nopeasti. Kyllä, kyllä ja kyllä.

Kaffa Roastery on Suomen suurin pienpaahtimo, jonka perustamisen takana on Helsinkiläinen Svante ja hänen opiskelukaverinsa. Kaffan missiona on ollut alusta asti kahvikulttuurin muuttaminen: me suomalaiset juomme maailman eniten kahvia, vaan mitäpä jos joisimmekin maailman parasta sellaista. Kaffa rohkaiseekin ihmisiä juomaan vähemmän, mutta laadukkaampaa kahvia. Tuo ajatus sopii täydellisesti myös tähän omaan kuppi päivässä- ajatukseeni. Sitä tukee myös Kaffan visio maailmasta, jossa niin jokaista kahvikupillista kuin jokaista ihmistä kupin takana arvostettaisiin. Kaffalaiset käyvät itse henkilökohtaisesti puristamassa jokaisen toimittajan kanssa Kaffa Handshaken, jonka keskeisimmät ehdot ovat seuraavat:

•  Työntekijöille maksettava palkka on vähintään alueen minimipalkka
• Kaikki työ on eettisesti kestävää. Ei lapsityövoimaa eikä työhön pakottamista
•  Työntekijät saavat vapaasti kommentoida olosuhteitaan ja kuulua ammattiliittoihin
•  Toiminta on ympäristöystävällistä
• Pavuista maksetaan aina parempi hinta kuin ”fair trade” -hinta ja hinnat ovat julkisia

Kaffa Handshake on siis sopimus reilusta kaupasta, asiallisista työolosuhteista ja ympäristösta huolehtimisesta. Eli sen lisäksi, että tänäkin aamuna kahvini maistuu hyvälle, niin voin juoda sen myös hyvillä mielin sillä tiedän, että se on valmistettu ekologisesti ja eettisesti kestävämmin, ja ihmisiä kupin takana on arvostettu ja he ovat saaneet työstään reilun korvauksen.

 

 

 

Ehkä mietitte nyt, että mistä  näitä Kaffa Roasteryn kahveja sitten voi saada, ihan jokainen lähikauppa kun niitä ei (ainakaan vielä) myy. Teille kaikille olisikin nyt luvassa ilouutisia, sillä Kaffa on hiljattain lanseerannut kestotilauspalvelun, jonka ansioista tuoretta kahvia on mahdollista saada suoraan kotiovelle toimitettuna. Minä olen kokeillut tuota palvelua nyt reilu kuukauden, niin että kahvintuoksuinen paketti kilahtaa postiluukusta kahden viikon välein. Arvaatte varmasti jo, että olen pitänyt niistä kahvintuoksuisista lähetyksistä. Teen valtaosan viikosta töitä kotona, ja sattumoisin olen aina ollut kotona kun tuo paketti on pudonnut eteisen lattialle. Normaalisti postin tullessa minulla ei ole mikään kiire eteiseen noukkimaan laskuja ja kirkko&kaupunki- lehteä (joka muuten tuntuu ilmestyvän kaksi kertaa päivässä…) mutta kun kuulen, että eteisen lattialle putoaa jotain mistä kuuluu tömähdys, olen siellä noin kahdessa sekunnissa. Harvoin mikään posti koskaan on ilahduttanut kuten nämä kahvilähetykset.

Aika usein niinä päivinä, kun kahvi on tipahtanut eteisen lattialle, on ollut pakko valmistaa toinenkin kuppi kahvia, sillä harvasta asiasta tulee yhtä autuas olo, kuin ihan tuoreen kahvin nuuhkimisesta, jos sitä kahvin juomista ei siis lasketa. Ja kun koko keittiössä leijailee ihana, tuoreen kahvin tuoksu on sitä ihan pakko saada myös maistaa.
Tuohon kestotilaukseen voi tosiaan valita itse kahvien toimitusväliksi joko kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa. Lisäksi voi tietysti valita haluaako kahvin papuina vai jauhettuna.

Yhden ilouutisen lisäksi olisi vielä toinenkin ilouutinen: nimittäin koodilla SANNI19 saatte 2kk-mittaisen kestotilauksen puoleen hintaan. Koodi on voimassa 7.5 saakka, ja tilauksen toimitusvälin voitte tosiaan valita itse.

 


 

Tänään keitän aamukahvini tuosta tämän hetken. suosikistani, joka kulkee nimellä Lempeä Voima, sillä juuri sitä kaipaan päiviini enemmän. Voimaa, mutta lempeää sellaista. Kaffan nettisivuilla tuosta kahvista sanotaan näin: Voimakasta ja täyteläistä kolumbialaista tamarindia ja ihanaa sokerimaista makeutta. Paahdettu tummaksi, mutta ei poltettu kitkeräksi. Lisänä ugandalaista pirteyttä ja luonnollista täyteläisyyttä. Lempeä voima on helposti juotavaa ja hiton hyvää kahvia.
Itse olisin osannut kuvata kahvia noilla kolmella viimeisellä sanalla. Hiton. Hyvää. Kahvia.


Loppuun vielä yksi vinkki kahvin valmistamiseen, vaikka kukaan ei sellaista olekaan pyytänyt. Olen asiasta itse niin fiiliksissä, että koen kuitenkin tehtäväkseni jakaa sen myös muille. Sain tämän yhteistyön tiimoilta kokeiltavaksi AeroPress-keittimen. En ollut koskaan ennen edes kuullut koko laitteesta, mutta joka on jo nyt syrjäyttänyt talouden muut kahvintekovälineet (presso- ja mutteripannun) ihan täysin. Kaivan tavallisen pressopannun esille enää silloin, kun valmistan kahvia usemmalle henkilölle. Tuolla AeroPress-keittimellä, kun voi valmistaa vain juuri sen täydellisen yhden kupillisen kerrallaan.

Tunnen itseni hifistelijäksi, kun mittaan kahvin AeroPress-putkeen, kaadan jauheen päälle 80-asteiseksi keittämäni veden ja sekoittelen ne toisiinsa hellävaraisesti pienellä lastalla. Todellisuudessa kahvin valmistaminen on oikeasti tosi simppeliä ja nopeaa. Valmistukseen menee kaikkinensa ehkä 2 minuuttia. Lyhyt suodatusaika takaa sen, että kahvin mausta tulee lempeä, eikä ollenkaan kitkerä. AeroPressin kanssa pidän erityisesti siitä tunteesta, että osallistun aktiivisesti kahvin koko valmistusvaiheeseen (siihen kotona tehtävään siis) itse, eikä se vain keity itsekseen keittimessä. Kahvin valmistaminen on, ainakin minulle,  iso osa koko sitä kahvista saatavaa nautintoa.

pst. Instagramista @sannitrishin, sieltä uusimman kuvan alta löytyy aika mehevä kilpailu kaikille kahvin ystäville. Käy jättämässä kommentti, ja olet mukana arvonnassa.

 

 

 

Kaikki varmaan tietävät sellaiset täydellisen kuulaat, heleät ja kosteutetun näköiset kasvot? Minä ainakin. Lukuisia toiveitani ja rukouksiani siitä, että myös minulla olisi yön aikana tekeytynyt sellainen iho – ei ole kuultu. Joudun siis tekemään ehkä vähän keskivertoihmistä enemmän töitä hyvinvoivan näköisen ihon eteen, kiitos geenien.  On tietysti selvää, että elämäntavat (ravinto, uni, ruoka ja stressi) vaikuttavat siihen kuinka kasvojen iho voi (tosin on niitäkin ihmisiä, joiden ihossa ei näy niin mikään. Vaikka ei nukkuisi viikkoon, söisi pelkkää friteerattua rasvaa, nukkuisi seitsemän tuntia viikossa eikä liikkuisi koskaan, niin iho hehkuu niin kuin ei olisi muuta tehtykään kuin pidetty siitä huolta) niin myös hoitorutiineilla ja erityisesti omalle iholle sopivilla tuotteilla voi olla, ja onkin, iso merkitys.

Olen elämäni aikani kokeillut lukuisia tuotteita. Viimeiset viisi vuotta lähinnä luonnonkosmetiikkaa. Osa tuotteista on toiminut järjettömän hyvin (Essen tuotteita olen käyttänyt säännöllisesti pian jo kolme vuotta, enkä oikein osaisi kuvitella olevani ilman) ja osa taas ei ole sopinut ollenkaan. Mutta kokeilemalla tämäkin selviää. Ja sen sijaan, että ostaisi aina umpimähkään uusia täysikokoisia purkkeja ja purnukoita, niin kannattaa pyytää ammattilaisen apua oikeiden tuotteiden valitsemisessa ja silloinkin pyytää alkuun niistä oikeista tuotteista vain testi- tai matkakokoisia pakkauksia. Kovin moni asia ei ole tympeämpää, kuin uuden tuotteen hankkiminen, jonka mahdollisesti toteaa itselleen epäsopivaksi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Olen muutamaan otteeseen Instagram-storyn puolella vilauttanut näitä Whamisan tuotteita, ja maininnut sivumennen noudattavani Korealaista ihonhoitorutiinia, johon kuuluu 10 erilaista vaihetta. Aina kun olen aihetta sivunnut, olen saanut viestejä, joissa on toivottu, että kirjottaisin aiheesta ja käyttämistäni tuotteista vähän kattavamman postauksen, ja täältä se nyt tulee.

Kun ensimmäisen kerran kuulin rutiinista ajattelin sen olevan ihan hullujen hommaa; kenellä nyt muka olisi aamuin illoin aikaa puhdistaa ja kosteuttaa kasvojaan 10-kohtaisella menetelmällä? Ei minulla ainakaan. Tai siis niin kuvittelin. Ihan mielenkiinnosta kaivelin kuitenkin kaiken mahdollisen tiedon tuosta rutiinista, luin aiheesta jopa kokonaisen kirjan ja katsoin youtubesta niin monta, että koko homma alkoi melkein kyllästyttää. Kaikesta siitä löytämästäni tiedosta (ja kaikkien niiden videoiden ihmisten ällistyttävän kuulaista ja hehkuvista ihoista) vakuttuneena halusin kuitenkin itsekin antaa rutiinille mahdollisuuden.

Kuten sanottua hoitorutiini koostuu siis kymmenestä eri vaiheesta. Kuulostaa paljolta, ja aina toisinaan tuntuukin siltä. Erityisesti sellaisina iltoina, jotka ovat venyneet vähän liian pitkiksi, ja haluaisi vain nopeasti kaivautua peittojen sekaan ja nukahtaa. Aika usein ne illat ovat myös sellaisia, että toteutan tätä rutiinia vähän löyhemmin rantein. Mutta niinhän elämässä kannattaakin tehdä. Ihan kaiken suhteen. Eikä kaikkia 10 vaihetta tehdä joka päivä (kuorinta&naamiot) ja rutiini on aamuisin ja iltaisin vähän erilainen. Valtaosan ajasta nautin tästä (ilta)rituaalista. Se on minun omaa aikaani. Lukkiudun kylpyhuoneeseen, laitan musiikin soimaan ja alan läträtä. Sen lisäksi, että nämä whamisan tuotteet, joita tällä hetkellä käytän, ovat todella toimivia, niin ne myös näyttävät näteiltä. Pidän kaikki sarjan tuotteita esillä kylpyhuoneessa, sillä ne ovat aivan liian kauniita kaappiin piilotettavaksi.

 

 

1.Vaihe : Öljypohjainen puhdistus

Korealaiseen ihonhoitorutiiniin kuuluu olennaisesti kaksivaiheinen puhdistus. Iltaisin puhdistan kasvot ensin tuolla puhdistusöljyllä. Sen koostumus on todella miellyttävä. Öljy levittyy kasvoille ihanasti, ja hieron sitä usein varmaan pidempäänkin kuin olisi tarpeen ihan vain siksi, että se tuntuu niin hyvältä. Mutta on sillä ihan tehtäväkin: öljy irrottaa kasvoista öljypohjaisen meikin lisäksi mm.liiallisen talin ja muut öljyliukoiset epäpuhtaudet. Tällä Whamisan puhdistusöljyllä myös vedenkestävä ripsari liukenee mutkattomasti ja hellävaraisesti. Usein annan öljyn vaikuttaa iholla hetken ennen kuin pyyhin tai pesen sen pois. Öljy liukenee hyvin veteen, eikä ole siis koostumukseltaan sellainen kookosöljymäisen raskas, vaan todella kevyt.

2. Vaihe : Vesipohjainen puhdistus

Kun ihon pinta on puhdas, pääsee kaksoispuhdistuksen toinen vaihe eli vesiliukoinen puhdistustuote vaikuttamaan suoraan iholla ja syväpuhdistamaan ihohuokosia. Käytän tähän tarkoitukseen tuota Whamisan kevyesti vaahtoavaa puhdistusgeeliä. Mutta puhdistustuoteena voisi yhtä hyvin olla myös puhdistusvaahto tai – voide. Pidän ehkä enemmän voidemaisista putsareista, mutta tämä geelikin on ihan kelpo tuote, vaikka ei ehkä se paras kokeilemani (minun iholleni paras on ehdottomasti tämä Essen sensitive cleanser). Kun iho on puhdistettu hyvin, pysyy se kirkkaana ja heleänä, minkä lisäksi kaikki seuraavien vaiheiden ihonhoitotuotteet pääsevät imeytymään sille paremmin ja vaikuttamaan tehokkaammin.

3. Vaihe: Kuorinta

Kuorin kasvojen ihoa 2-3 kertaa viikossa, en siis suinkaan joka päivä. Kuorin kasvot ehdottomasti mieluummin illalla, jolloin seerumi ja voiteet saavat kaikessa rauhassa imeytyä kuorittuun ihoon koko yön ajan. Korealaiset itse eivät suosi rakeellisia kuorintoja, vaan hellävaraisempia puhdistustapoja- minä taas rakastan rakeita. Mutta kaikille niille, jotka haluaisivat kuoria kasvonsa vähän hellävaraisemmin joskin tehokkaasti, niin suosittelen Whamisan kuorintalappuja. Noiden lappujen kuoriva koostumus on peräisin kasviperäisestä betaiinisalisylaatista, joka kuorii ihon hellävaraisesti puhdistaen samalla huokoset tehokkaasti, ja poistaen kasvoilta kuolleet ihosolut. Minun iholleni nuo kuorintalaput eivät sopineet, vaan kasvot helottivat kirkuvan punaisina pitkään kuorinnan jälkeen. Poikaystävän paksummalle ja vähemmän herkälle iholle nämä sen sijaan sopivat mainiosti. Itse käytän kuorintana Kora Organicsin 2 in 1 – kasvonaamiota, joka on siis sekä kuorintavoide, että naamio. Saan tästä tuotteesta ne kaipaamani rakeet. Hieron voiteen kevyin pyörivin liikkein kasvoille, jolloin tuo kevyen rakeinen koostumus kuorii kasvojen ihoa. Hieromisen jälkeen jätän voiteen kasvoille vaikuttamaan noin 20 minuutiksi ennen kuin huuhtelen sen lämpimällä vedellä. Rakastan kaikkia asioita, joilla on enemmän kuin yksi käyttötarkoitus. Ja sen lisäksi, että tätä tuote jättää kasvot ihanan pehmeiksi ja jotenkin todella ravitun tuntuisiksi, niin tämäkin voide on pakattu todella kauniisti: kultaiseen purtiloon, joka on aivan pakko jättää esille kylpyhuoneeseen.

 


4.  Vaihe: Kasvovesi

Tässä vaiheessa kasvot ovat puhtaat ja pehmeät, mutta puhdistuksen jäljiltä iho kaipaa kosteutusta. Ennen ajattelin, että kasvoveden tehtävä on poistaa kasvoilta loputkin liat ja meikit. Hankasin kasvovedellä kasvot ihan nitisevin puhtaiksi. Vikaa oli takuulla myös niissä kasvovesissä joita käytin, mutta myös siinä kuinka niitä käytin. Kasvoveden tärkeimpänä tehtävänä on todellisuudessa tasapainottaa ihon pH. Ihon luonnollinen pH on 5.5, eli hieman hapan. Kraanavesi ja usein myös monet puhdistustuotteet saattavat kuitenkin olla pH arvoltaan esim.7. Mikäli ihon pH arvoa ei neutralisoida kasvovedellä, saattavat ihonhoitotuotteiden kallisarvoiset hapot neutralisoitua eivätkä ne pääse vaikuttamaan iholla kunnolla. Kasvoveden tarkoitus ei siis suinkaan ole viimeistellä puhdistusta, vaan edistää ihonhoitotuotteiden imeytymistä. Kasvovesi on itselleni ainakin yksi sellaisista tuotteista, joita ilman en osaisi enää edes kuvitella pärjääväni. Ja hei, kasvovettä kannattaa käyttää myös aamuisin vaikka kasvojen pesuun ei käyttäisi silloin muuta kuin vettä. Kuten sanottua veden pH on happamapi, kuin ihon oma joten se vaatii vesipesunkin jälkeen tasapainotusta.

5. Vaihe: Hoitoneste

Hoitonesteet ovat itselleni vielä verrattain uusi tuttavuus. En ollut ennen tätä rutiinia kuullut koskaan edes puhuttavan hoitonesteistä, eikä minulla ollut hajuakaan kuinka niitä käytetään ja mikä niiden funktio on. Vaan nytpä tiedän. Hoitonesteitä käytetään kasvoille kasvoveden jälkeen, ja niiden pääasiallinen tarkoitus on kosteutus. Hoitonesteet ovat Korealaisen ihonhoitorutiinin kulmakiviä, sillä tavallaan koko rutiinin kaikkein tärkein tavoite on kosteutus. Hoitonesteiden koostumus on vähän kasvoveden tapainen, eli vetinen, mutta ovat kuitenkin hieman täyteläisempiä. Hoitonestettä voi taputella kasvoille vaikka useamman kerroksen, mutta niin että antaa ihon kuivahtaa ennen seuraavan kerroksen levittämistä. Hoitoneste annostellaan kämmenelle ja taputellaan siitä kasvoille. Tällainen tapa kosteuttaa on ihanan kevyt, eikä jätä kasvoja rasvaisen tuntuisiksi- tai näköisiksi siitä huolimatta että se kosteuttaa kasvojen ihoa todella tehokkaasti. Ja mitä kosteutetumpi kasvojen iho on, sitä vastaanottavaisempi se myös on, eli voiteet ja seerumit pääsevät imeytymään paremmin.

 

 

6. Vaihe: Seerumi

Rakastan seerumeita. Tekisi mieli läträtä niitä kasvoille ihan loputtomasti. Ja aina toisinaan läträänkin. Tehostan seerumin imeytymistä yleensä jade- tai ruusukvartsirollerilla ja usein sen muutaman minuutin rullailun jälkeen tuntuu siltä, että ehkä seerumia voisi vielä vähän lisätä, ja jos nyt ehkä iihan vähän vielä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun seerumia on taputeltu kasvoille yhden kerroksen sijaan viisi.  Seerumin jälkeen taputtelen kasvoille, lähinnä aamuisin, Whamisan Sebum Treatment- voidetta, joka siis hillitsee talin tuotantoa, ja tasapainottaa ihon rasvaisuutta. Tätä tuote toimii loistavasti meikin alla. Itselläni on melkoisen rasvoittuva iho, ja tämän tuotteen avulla meikki pysyy huomattavasti siistimpänä pidempään.

7. Vaihe: Kangasnaamio (optional, tosin niinhän tässä on kyllä kaikki muukin.)

En itse ole vielä päässyt näiden sheet maskien makuun, vaikka ylistystä kuuleekin vähän joka puolelta. Käytän naamiota kasvoilla ehkä 2-3 kertaa viikossa, mutta ainakin vielä toistaiseksi olen pysytellyt voidemaisissa naamioissa. Pähkinänkuoressa kangasnaamioiden ajatus on tämä: naamioiden kankaaseen on imeytetty ihoa hellivää seerumia. Muotoonleikatun kankaan tarkoitus on ehkäistä seerumin haihtumista, jotta iho voi rauhassa ryystää itseensä kaiken tarvitsemansa seerumin. Kangasnaamioiden annetaan vaikuttaa iholla n. 20 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen seerumi taputellaan iholle. Naamiota ei siis tarvitse käyttää joka ilta, vaan esimerkiksi 1-2 kertaa viikossa riittää. Tosin on niitäkin hulluja, jotka taputtelevat kangasnaamion kasvoilleen, joka ikinen ilta varmistuakseen siitä että iho on aina täydellisen kosteutettu ja ravittu. Ilmeisesti siitä ei siis ole mitään haittaa, että naamiota käyttää päinvastoin. Jos siis rahallista haittaa ei oteta huomioon…

8. Vaihe: Silmänympärysvoide

Koreassa nuoruutta ihannoidaan, ja kasvojen ihon halutaan näyttävän mahdollisimman nuorelta mahdollisimman pitkään. Silmänympärys iho on muuta ihoa ohuempi ja herkempi, ja usein alue jossa ikääntyminen näkyy ensimmäisenä pieninä juonteina tai ryppyinä. Silmänympärysten hoitamista niille tarkoitetuilla tuotteilla pidetään siis erittäin tärkeänä. Silmänympärysihossa, toisin kuin muualla ihossa, ei ole talirauhasia joten se kuivuu helpommin ja kuiva iho on tietysti alttiimpi juonteille. Voiteilla, jotka on kehitetty nimenomaan tälle herkemmälle ja hauraammalla ihoaluelle, voi ennaltaehkäistä juonteiden ja ryppyjen syntymistä. Käytän itse Whamisan kirkastavaa ja kiinteyttävää silmänympärysvoidetta, jonka koostumus on jotenkin hämmentävän täyteläinen, vaikka tuote levittyy iholle ihan höyhenen kevyenä.

9. Vaihe: Kosteusvoide

Sen lisäksi, että olen tämän rutiinin myötä ujuttanut ihonhoitooni lukuisia uusia tuotteita, niin myös tapani koskea kasvojani on muuttunut. Siinä missä ennen hankasin ja hieroin kasvojani niin, että se todellakin tuntui, niin nykyisin kosken kasvojani todella hellästi. Mieluummin painellen ja taputellen kuin hieroen, mistään hankaamisesta nyt puhumattakaan, ja ehdottomasti aina ylospäin suuntautuen. Kasvovoiteenkin yleensä taputtelen kasvoille sormin hieromisen tai levittämisen sijaan. Whamisan kasvovoide on tuon silmanympärysvoiteen tapaan käsituntumalla melko tuhti, mutta kasvoille taputellessa tuntuu kuitenkin todella kevyeltä, eikä jätä kasvoja ollenkaan rasvaisen tuntuisiksi. Iltaisin sekoitan kasvovoiteen sekaan yleensä tipan kasvoöljyä (Kora organicsin Noni glow-kasvoöljy on yksi parhaista koskaan kokeilemistani) sillä kaipaan yöksi aina vähän tujumman kasvovoiteen.

10. Vaihe : Aurinkorasva (aamu) tai yönaamio (ilta)

Aurinko vanhentaa ihoa varmaan tehokkaamin kuin moni muu asia tämän maan päällä, joten siltä halutaan Korealaisessa ihonhoidossa tietysti suojautua. Aurinkovoidetta suositellaan käytettäväksi ympäri vuoden, mutta viimeistään helmikuun lopulla se olisi mielestäni järkevää kaivaa esiin. Aurinkovoiteista saattaa monella tulla äkkiseltään mieleen sellaiset tahmaavat ja myrkyltä tuoksuvat tökötit, joita ei tee mieli laittaa lähellekään kasvoja. Nykyään löytyy kuitenkin, ihan jo pelkästään luonnokosmetiikan puolelta, ihan valtavasti hyviä, kevyitä ja ei-tahmaavia aurinkovoiteita isoillakin kertoimilla. Omat suosikkini löytyvät Algamarisin valikoimasta. Ne tuoksuvat ihan kesältä: hiekalta ja merivedeltä. Ja sieltä löytyy voiteita jotka sopivat keveytensä ansiosta käytetäväksi myös meikin alla. Vaikka itse suosin sitä, että mikäli kesällä täytyy meikkiä käyttää, niin tuo aurinkosuoja löytyisi jo niistä käytettävistä meikkituotteista.

 

 

Olikohan  tämä nyt yhtään sellainen juttu, kun olitte toivoneet? Vai jäittekö kaipamaan vielä kattavampaa kertomusta. Itse tuotteista en nyt halunnut antaa sen tarkempia kuvauksia, sillä rutiinia pystyy noudattamaan niin monilla muillakin kuin näillä tuotteilla, ja jutun linkkien takaa löytyy tarkemmat tiedot tuotteiden vaikuttavista aineista inc-listauksineen, joten ne löytää halutessaan sieltä. Jos kysyttävää tai epäselvää jäi, niin vastailen mielelläni.

 

*kaikki kuvissa näkyvät Whamisan tuotteet saatu testiin Natural Goods Companylta.

 

 

 

Kevään tulo alkaa näkyä eteisen tuulikaapin ja lämpömittarin lisäksi myös lautasella. Meidän keittiössä on kokattu ja leivottu viimeisten parin viikon aikana varmaan enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Koko talvi mentiin niillä muutamilla helpoilla, nopeilla ja hyväksi havaituilla safkoilla, mutta nyt alkaa tehdä mieli kokeilla keittiössä vähän haastavampiakin reseptejä. Vaikka edelleen vannon ensisijaisesti helppouden ja nopeuden nimeen. Arkena kun harvemmin on aikaa laittaa useampaa tuntia ruoan valmistamiseen, vaan siihen on varaa käyttää noin 30 minuuttia, joka yleensä sisältää myös sen ruoan syömiseen käytetyn ajan. Viikonloppuisin on kuitenkin ihanaa puuhastella keittiössä pidempäänkin. Yleensä minä olen ollut meidän perheessä se apukokki, joka pilkkoo, kuorii ja katsoo vierestä kun toinen tekee. Ja tämä roolitus sopii minulle oikein mainiosti, ainakin toistaiseksi. Huolimatta siitä, etten ole oikeastaan itse tehnyt keittiössä juuri mitään viimeisen vuoden aikana, minusta tuntuu että olen kehittynyt ihan älyttömästi. Osaan ainakin teorian tasolla valmistaa monia sellaisia asioita, joista en ollut koskaan ennen poikaystävää edes kuullut. Tiedän nipun nopeita ja helppoja kikkoja, joilla ateriaan kuin ateriaan saa helposti lisättyä makua, rakennetta ja kauneutta. Jos teitä kiinnostaa, niin voisin jakaa noita vaikka tällä blogissakin esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa?

Tämän viime lauantaisen parsa-aterian (olis myös paras ateria) takana ei kuitenkaan piile mitään ihmeellisiä kikkoja, vaan tämä menee juuri sinne helppoa, nopeaa ja herkkullista– kategoriaan. Ei tarvitse osata kuin pilkkoa, paistaa ja keittää. Mutta niinhän se usein on, että kun raaka-aineet ovat laadukaita ja tuoreita, niin lopputulos on harvoin muuta, kuin hyvä. Tämän aterian taakse ei kätkeydy reseptin reseptiä, mutta halusin silti jakaa tämän, koska pidän näistä kuvista ja halusin näyttää kaikille teille, että meillä kokataan taas.

 

Kuhaplatteri (kuten poikaystävä tätä kutsui) piti sisällään seuraavat asiat:

⚬ Kuha: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Parsa: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Fenkoli: poikaystävä oli laittanut nämä marinoitumaan omenamehuun ja omenaviinietikkaan jo edellisenä iltana, mutta se ei ole alkuunkaan tarpeellista.
⚬ Perunat: keitetty niukassa vedessä ja nostettu pois liedeltä iiiiiiiihan aavistuksen kovina, jonka jälkeen perunoista on kaadettu vesi pois ja perunoiden päälle on heitetty nokare voita ja peitelty koko komeus talouspaperilla
⚬ Kevät- & ruohosipulia: käytetty säästelemättä koristamaan ja maustamaan kaikkea

Nautitaan kevyen kuplivan tai tuorepuristetun omenamehun kanssa.