_MG_7523IMG_3421 _MG_7252 _MG_7257 _MG_7247_MG_7251

Pari viikkoa sitten oli pakottava tarve päästä pois kaupungista. Eikä sellaiseen ole mitään parempaa paikkaa kun kotikoti. Vanhempien ja sisarusten huomaan. Oli ihanaa ja tuli niin tarpeeseen.

Tuonne vanhempien luo menee aina vähän sellaisella odottavalla fiiliksellä, että mitäköhän äiti ja isä ovat tällä kertaa sinne hankkineet, rakentaneet tai järjestäneet. Milloin on pihan vanhaan navettaan rakennettu kirkko ja juhlatila, milloin maalattu huoneita tai vain vaihdettu niiden järjestystä. Milloin pihalle on rakennettu paviljonkeja, milloin se on laatoitettu uudelleen. Nyt tuonne takapihalle oli ilmestynyt niin kaunis kesähuone. Se on pykätty pystyyn ihan tänä kesänä, mutta näytti siltä kuin olisi ollut siinä omenapuiden katveessa aina. Muistaakseni ja ymmärtääkseni kaikki, mistä tuo huone on rakennettu on vanhaa, tuolta tiluksilta löydettyä. Vanhat ovet, ikkunat, tavarat ja huonekalut. Että tavallaan tuo kesähuone onkin ollut aina. Nyt se vain oli koottu yhteen. Ja miten ihanasti olikin. En muista milloin viimeksi olisin viihtynyt missään niin hyvin.

Aamuisin juotiin tuolla aamukahvit, päivisin leikittiin Alban kanssa, ja iltaisin istuttiin tuolla viinilasien kanssa me aikuiset. Puhuttiin siitä, kuinka normaalisti sisällä ollessamme hajaannutaan pitkin taloa. Yksi siellä, toinen täällä. Mutta tuossa pienessä kesähuoneessa oltiin oikeasti yhdessä. Siinä niin, saman pienen pöydän ympärillä kaikki. Hyviä, hauskoja keskusteluja samalla kun ilta pimeni noiden maailman kauneimpien ikkunoiden takana. Juuri sitä, mitä kaipasinkin.

_MG_7233 IMG_3470 _MG_7242_MG_7352

50mm linssi ei ollut se paras tähän tarkoitukseen, eikä näiden yksityiskohtien kautta ehkä ihan saa sitä kokonaista kuvaa tästä mummolan kesähuoneesta, mutta fiiliksen ehkä. Lupaan, että kuvaan teille seuraavaksi vähän laajempia kuvia, sopivammalla linssillä. Jos muistan. Tai maltan. Tuolla kun tekee aika usein mieli ihan vain olla.

IMG_2913 IMG_2915

Aina kesäisin kotona tulee vietettyä todella vähän aikaa. Sitä käy täällä lähinnä kääntymässä; syömässä ja nukkumassa. Ehkä suihkussa, tai vaihtamassa vaatteita. Ja kuukauden kesäelostelun jälkeen täällä kotona näyttääkin kyllä juuri siltä. Näennäisesti on kyllä ihan siistiä juu, tavarat paikoillaan, tiskit tiskattu ja pyykit viikattu, mutta tiedän että siitä on kolme viikkoa kun täällä on viimeksi luututtu lattiat tai pyyhitty pölyt kirjahyllystä. Ja se on ainakin mulle aika paljon. Sen oikeen tuntee kun tänne tulee, tekeekin vaan mieli kääntyä tuosta ovelta. Koti, joka on aina tuntunut vähän liiankin viihtyisältä, ei yhtäkkiä enää tunnukaan siltä. Pitäisi varmaan ostaa tuoreita kukkia maljakkoon, täyttää saviastiat hedelmillä, hankkia huonetuoksu, pyyhkiä ne pölyt ja luututa lattiat, käydä kaupassa ja kokata kotona- tehdä tästä taas sellainen paikka, joka näyttää, tuntuu ja tuoksuu siltä että täällä ihan asutaan, eikä käydä vain pyörähtämässä.

Teen sen heti maanantaina, kun palaan takaisin kotiin.
Nyt hyppään bussiin kohti Turkua.
Ruisrock, voi kyllä kiitos.

Ihanaa viikonloppua!

IMG_4676 IMG_5451 IMG_5194IMG_4289 IMG_5551IMG_4425

Olen ihan pohjattoman kiinnostunut siitä, miten muut ihmiset asuvat. Aina, ihan poikkeuksetta, kun tapaan uusia ihmisiä mietin heti siinä itseni esittelyn jälkeen, että mitenhän tämä tyyppi asuu, millaisessa kodissa? Millaisten tavaroiden keskellä? Siistiä, sotkua vai jotain siitä välistä? Haaveilen siitä, että ravintola- ja siivouspäivien rinnalle tänne rantautuisi avoimien ovien päivä. Sellainen jolloin ihmiset avaisivat kotiensa ovet tuntemattomille, niin että kuka vain niin haluava voisi lampsia  ovista sisään. Inspiroitua, ihailla ja hämmästellä muiden koteja. Tuntuu hullulta ajatella, ettei ole olemassakaan kahta aivan tismalleen samanlaista kotia, vaikka koteja on miljoonia.

IMG_5582 IMG_5600 IMG_5593

Olenkin puhunut täällä jo aiemmin siitä, että alottaisin juttusarjan muiden kodeista. Kuvaisin kodin, siellä asuvat ihmiset ja heidän lempijuttunsa juuri heidän kodistaan. Parit kotikuvauskeikat olenkin jo tehnyt, mutta jostain syystä ne eivät vieläkään ole päätyneet tänne blogiin. Mutta odottakaa vain, pian niitä alkaa tipahdella ainakin muutama kuukaudessa. Nyt aloitetaan tämä juttusarja kevyesti näillä meidän reilu kuukauden takaisen Tallinnan reissun Airbnb- kämpän kuvilla. Tuo muotoilua opiskelevan Marken koti oli ihan mielettömän kaunis. Ikivanha puutalo, jonka seinien sisällä ei tuntunut yhtään siltä. Puutalolta siis. Kalanruotoparketit, valtavat valoa tulvivat ikkunat, ja kaunein kylpyhuoneen lattia, jonka olen kuunaan nähnyt. Tässä yksi syy miksi matkustaessani haluan aika harvoin asua hotellissa, haluan nähdä jotain uutta, erilaista, jotain sellaista mitä ei ole kuin se yksi kappale koko maailmassa.

IMG_5436 IMG_4353

Jos tämä kuvien koti olisi minun olisin takuulla laittanut sen eri tavalla, huonekaluille en olisi keksinyt näitä paikkoja, vaan jotain ihan muuta. Tekstiilit, kalusteet ja sisusteet olisivat varmasti toisen näköisiä. Värejä vähemmän ja  kirjoja enemmän nyt ainakin. Olikin hassua huomata, kuinka hyvin voi viihtyä ja paljon pitää niin erilaisesta kodista kuin omamme. Pitäisi varmaan vähän avartaa omaakin tapaa laittaa kotia, valita kotiinsa myös niitä sellaisia asioita, jotka eivät olisi ehkä niitä ensimmäisiä ja itsestään selvimpiä vaihtoehtoja. Tekisi varmasti vain hyvää.

– älä koskaan aloita siivoamista sillä ajatuksella, että nyt teen kyllä vuosisadan suursiivouksen. Et tee, väsyt pelkästä työmäärän ajattelmisesta. Suunnittele sen sijaan siivoavasi vaan joku pieni juttu, ja yhtäkkiä huomaatkin tehneesi sen suursiivouksen. Eikä sen suunnitteluun tai ajatteluun tarvinnut tuhlattua ollenkaan energiaa.

– Olen 1,5vuotta kuvitellut, että asuntomme on sen valtavista ikkunoista huolimatta vain jotenkin pimeä. Ei, ei se ole. Ikkunat olivat vain likaiset. Siis oikeasti olisittepa nähneet sen lian määrän, joka valui pitkin ikkunanpieliä kun lastasin ruudut kuiviksi. Yh. Mutta voi pojat, kylläpä kannatti.

 

– Parhaimmat sommitelmat ja järjestykset syntyvät ihan vahingossa. Yhtäkkiä huomaat, että tuoli ja tarjoiluvaunu jotka vain lykkäsit imurointia varten kiinni toisiinsa sopivatkin toistensa kylkeen täydellisesti. Tai hylly, jolle puolihuolimattomasti nostelit tavaroita järjestellessäsi toista hyllyä, olikin se kaikkein täydellisin.

– Musiikki! Käsittämätöntä kuinka suuri vaikutus siivousintoon musiikilla on. Ja fiilikseen noin niinku ylipäätään. En tajua, miten en ole ymmärtänyt tätä aiemmin.Tai noh, tajuan. Meillä ei ole koskaan ollut kotona kunnon kaiutinta, vaan musiikkia on soitettu läppäriltä tai puhelimelta, ja musiikkia ei todellakaan ole kuullut enää imuroinnin alta, saatikka niin että sen kuulisi vieläpä toiseen huoneeseen. Mutta nyt sitten, sain blogin kautta testiin Samsungin R5 360° – kaiuttimen ja voi tätä autuutta kun musiikin saa soimaan niin, että tuntuu kuin se soisi asunnon jokaisessa nurkassa.

– Oikeat vaatteet. Siivouspuuhat sujuvat kaikkein näppärimmim joko treeni- tai alusvaatteissa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan edes ole.

– Älä edes yritä rekrytoida puolisoasi mukaan siivoamaan, sillä et kuitenkaan koskaan ole tyytyväinen hänen tapaansa tehdä asioita, etkä haluaisi jatkuvasti olla nalkuttamassakaan koska yrität päästä siitä tavasta eroon. Kehota sen sijaan puolisoasi menemään ja tekemään sitä, mikä just sillon eniten kiinnostaa. Kaikki voittaa.

– Siivoa viimeiseksi vessa, sillä se on aika suurella todennäköisyydellä se likaisin ja ikävin siivottava. Sen siivottuasi ota suihku. Siisti sinä, siistissä kodissa.

– Tuoreet kukat ja lasi viiniä viimeistelemään puhdas koti. Ei väliä vaikka kello olisi yksi iltapäivällä.