Tässä sitä taas ollaan. Mätsäävissä asuissa taas äiti ja tytär. Ja pakko sanoa, että olen salaa alkanut vähän fiilistellä tätä. Tilasin jo meille samanlaiset addun tennarit ja vihreät maihinnousutakitkin syksyksi. Alba kun ei ulkonäöllisesti muistuta minua juurikaan (lue: siis tippaakaan), vaan on ihan suora kopio isästään, niin on ihan kivaa että edes vaatteet voivat muistuttaa toisiaan. Ja kun puen hänet kuten itseni, niin leikkipuistossakaan ei tarvitse enää joka toisena sana hokea äitiä, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan, että olen oman lapseni lastenhoitaja. Useammin kuin kerran on nimittäin oletettu, etten ole Alban äiti vaan vaikkapa kummitäti tai lastenvahti.

Saatiin nämä Mellin mekot muutama kuukausi sitten, mutta vielä kesän alussa tuo Alban mekko oli pienelle sellainen todella nilkkamittainen, mutta ilmeisesti senttejä on tässä kesän aikana tullut enemmän kuin yksi tai kaksi sillä pituus oli nyt jo huomattavasti parempi- vähän reiluhko ehkä minuun silmääni vieläkin, mutta ompahan ainakin sitten kasvunvaraa. Menee sitten syksymmällä hyvin myös trikoohousujen kaverina tunikana.
Itse otin tuon mekon koossa L ja pidän siitä juuri tuollaisena. Reiluna ja rentona. Asustamalla siitä saa kuitenkin helposti fiinimmänkin. Hattu, nahkatakki ja nilkkurit vaan sen kaveriksi niin avot. Vaikka menee kyllä tosi kivasti myös tennareiden ja farkkutakin kaverinakin.

Näin kesän yhden odotetuimman viikonlopun kunniaksi (flow flow flow flow) halusin tarjota teillekin vähän jotain extraa. Nyt koodilla melliecodesignsyksy saa tuolta Mellin nettikaupasta kaikista normaalihintaisista tuotteista -15% alennusta tiistaihin 16.8 saakka.

Ihanaa viikonloppua. Ehkä nähdään Flow:ssa? Toivottavasti.

Luin joskus jostain, että kuulemma vain mielikuvituksettomat,lahjattomat ja laiskat kirjoittajat kirjoittavat listoja. Juuri siksi jaan teille tänään, mitäpä muutakaan kuin listan. Listan asioita minusta, koska mikään ei ole helpompaa kuin asioiden kirjoittaminen itsestään. Etenkään, jos sen saa tehdä listana. Idean varastin ihanalta Saralta.

Sanni Matleena Trishin:

Ei koskaan juo kahviaan loppuun, sillä ei malta istua paikoillani niin pitkään, että se onnistuisi.

Lukee kirjat (melkein) aina loppuun yhdeltä istumalta. Ei ole yksi, eikä kaksi yötä kun yöunet ovat jääneet nukkumatta tämän pakkomielteisyyden vuoksi.

Lähettää päivässä ainakin kolme whatsapp-viestiä väärille ihmisille.

Voi hyvin kuunella yhtä ja samaa biisiä koko lenkin (tai ihan vaikka päivän tai viikonkin) ajan.

Hoitaa asiat aina viimetingassa ja päättää joka kerta siinä stressatessaan että emmääää taaskaan ehi, ettei enää koskaan tekisi niin, mutta tekee kuitenkin. 

Unohtaa todella usein hintalaput roikkumaan vaatteisiin.

Saattaa syödä ensin lämpimän ruoan, unohtaa sen ja syödä puolentunnin päästä uudestaan.

On leikkipuistossa yleensä se äiti, joka pelaa lasten kanssa jalkapalloa ja kiipeilee telineissä, koska tylsistyy muuten.

Meikkaa nykyään ehkä kaksi kertaa viikossa.

Aloittaa megalomaaniseen siivousurakan aina ollessaan onnellisimmillaan.

Ei koskaan muista tarkistaa säätä kotoa lähtiessään, ja palaa lähes aina takaisin kotiin lisäämään/vähentämään vaatteita.

Yrittää aina tehdä viittä asiaa samaan aikaan vain huomatakseen, ettei edelleenkään osaa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan.

Ajattelee kirkkaimmin kävellessään tai pyöräillessään.

Tykkää lähes poikkeuksetta kaikista miehille suunnatuista tuoksuista/hajuvesistä eikä lämpene kovinkaan monelle naisten tuoksuille.  

Leikkii aina kokatessaan kuvaavansa ruoka-ohjelmaa ja selostaa ”kameralle” koko ajan mitä tekee ja miksi. Huomattavasti mielekkäämpää niin, kokeilkaapa vaikka.

On todella kilpailuhenkinen. Etenkin lautapelien suhteen. Jos joskus ehdotan Aliaksen pelaamista, ei kannata suostua. Joko voitan (voitan yleensä aina), ja ärsytän voitonhuumallani kaikki, tai häviän joka on vielä huomattavan paljon sietämättömämpää. 

_MG_7662 _MG_7645 _MG_7629 _MG_7649 _MG_7640

AH!
Kolmen viikon kesäloman kaksi ensimmäistä tuntia takana, 502 edessä.
Kuulostaa muuten aivan järkyttävän vähältä noin tunneiksi hajotettuna. Tulee ihan hätä. Miten tässä ajassa ehtii mitään. Etenkään, kun 1/3 osan noista tunneista viettää nukkuen.
Ei olisi pitänyt edes laskea. Puhun mieluummin 21 päivästä. Tuntuu huomattavasti enemmältä. 21ssä päivässä ehtii mitä vaan. Melkein. Viikonlopuksi mökille, useammaksi päiväksi vanhempien luo ja Flow:hun nyt ainakin. Joka päivä ajattelin myös ehtiä uimaan, näkemään ystäviä, syömään ainakin yhden aterian ulkona, pyöräillä kaikkialle minne vain jaksan ja ottaa uberin sinne minne en ja viedä Alban kaikkiin niihin paikkoihin, joita Helsingissä eniten rakastan – merenrantaan siis lähinnä. Ajattelin valvoa pitkään ja herätä aikaisin, syödä ja liikkua enemmän ja paremmin kuin viime aikoina. Muuta en oikeastaan odota. Kesä 2016, mulla on vahva luotto että pystyt siihen.

Myös tätä blogia tekee nyt mieli päivittää huomattavasti aiempaa ahkerammin. Pää on täynnä juttuideoita, jotka ovat vain odottaneet otollista aikaa niiden toteuttamiseen. Nyt seuraavat kolme viikkoa minulla ei muuta olekaan, joten jos sinulla on mielessäsi jotain mistä haluaisin tulevien viikkojen aikana lukea tai kuulla lisää niin kerrothan. Muutama teiltä tullut idea onkin jo tekeillä ja tulossa.

Nyt suljen läppärin kannen ja avaan viinipullon. Jos sitä lasillisen näin loman kunniaksi.

Ihanaa kesäviikonloppua just sulle!

pst.instagramin (@sannitrishin) puolella nyt just jaossa yksi setti perhelippuja huomisille Skidit Festareille.

_MG_7581 _MG_7566 _MG_7558_MG_7564 _MG_7551

Pukeutuminen on ollut ehkä viimeinen asia, joka on pyörinyt mielessä viime viikkoina. Ja kuitenkin, joka päivä on pakko nousta ja pukeutua. Silloin on hyvä, jos kaapista löytyy sellaisia juttuja, jotka yllä tuntuu heti aavistuksen paremmalta, skarpimmallta tai rennommalta – riippuen siitä mitä kulloinkin sattuu tarvitsemaan.

Viimeiset kolme viikkoa olen kulkenut näissä Leviksen farkkushortseissa, jotka ovat oikeastaan aivan naurettavan lyhyet, mutta ei sen väliä sillä näissä on jotenkin tosi hyvä olla. Tuo raidallinen kauluspaitakin on tullut napitettua päälle aivan uskomattoman monena aamuna. Eilen alkoi kuitenkin jo vähän kyllästyttää, mutta ihan tyystin en siitä kuitenkaan raaskinut vielä liki kolmenkaan viikon jälkeen luopua, joten sidoin sen vielä lanteille.

Näitä kuvia katsellessa olen muuten aika tyytyväinen siihen, että kävin eilen hankkimassa elämäni ensimmäisen oman silityslaudan. Tulee tarpeeseen, niinku ehkä näette.