Nyt ei oikeastaan edes ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Pää on sellaisella hyvällä tavalla tyhjä. Tulin juuri kotiin viikottaisesta hieronnastani, ja sen jälkeen olo on aina jotenkin vähän hassu, hyvällä tavalla sitäkin. Yhtäkkiä sitä näkee kaiken vähän selkeämmin ja kirkkaammin, niin ajatuksensa kuin eteensäkin. Halusin vaan tulla toivottamaan ihanaa perjantaita ja viikonloppua. Vaikka olenkin koko viikonlopun töissä, niin ei tunnu yhtään siltä. Ihan perjantai-olo, skumpat kylmässä ja kaikkea.

Ja hei, jos haluatte viritellä itsenne oikeille taajuuksille viikonloppua ajatellen, niin käykääpä lukemassa noita edelliseen postaukseen jätettyjä kommentteja, naurettiin niille eilen ihan katketaksemme. Ihan mahtavia, kiitos niistä.

Selailen tässä samalla sivusilmällä Annikan ja Saran blogeja, ja noita aivan käsittämättömän kauniita kuvia (ja kuvattavia! ) katsellessa on pakko sanoa, etten malta odottaa että saan ensiviikolla testattavakseni uuden kameran, jonka avulla saan vihdoin vietyä blogin kuvat sille tasolle, kuin toivoisinkin. Tai ainakin lähemmäksi sitä.

Nyt perjantaita elämään,

Takki: Cubus
T-paita ja laukku: Bik Bok
Pellavapaita: Gina Tricot
*Housut: Gustav
Kengät: Topshop

Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka ihanalta nämä tällaiset, lämpimähköt, aurinkoiset päivät tuntuvat. Se, että saa kipitellä menemään nahkatakki valtoimenaan nilkat juuri sopivasti liian lyhyiden lahkeiden alta vilkkuen, palelematta, tuntuu just nyt melkoiselta onnelta. Aina näin keväisin koko olo ja olemus kevenee vaatetuksen mukana. Ihanaa kun tietää, että kaikki paras on vielä edessä, mutta juuri nytkään ei ole ollenkaan pöllömpää.

Tänään ei olla käyty sisällä kuin tankkaamassa vähän ruokaa ja unta, muuten ollaan menty aamusta asti. Menty ja nautiskeltu, nähty ystäviä, kahviteltu ja syöty lounasta ulkona. Rakennettu ainakin 110 hiekkakakkua, ja hajotettu ne jo ennen kuin ovat oikeastaan edes valmistuneet. Keinuttu, pyöritty karusellissa ja saatu uusia kavereita samalta pihalta. Hyvä päivä, ei mitään valittamista.

Nyt ajattelin laittaa kahvin tippumaan, vastata sillä välin nopeasti sähköposteihin (niitä vastaamattomia viestejä on yli 50, että en ehkä sittenkään ole niin varma siitä nopeasta….), ja kiikuttaa sitten niin itseni kuin pannullisen kahviakin tuohon pihalle, hiekkalaatikon reunalle. Mitäpä sitä ihminen muutakaan.

Nämä kuvien housut ovat muuten juuri nyt parasta mitä vaatekaapistani löytyy. Onnistuvat olemaan samaan aikaan sekä rennot että skarpit. Tuntuvat jalassa yhtä mukavilta kuin verkkarit, mutta eivät todellakaan näytä niiltä. Ovat vielä prikulleen oikean mittaisetkin, juuri sopivasti liian lyhyet. Ei tekisi mieli enää oikein muita housuja käyttääkkään.

Eiku ai niin, eihän mulla oikeastaan muita olisikaan. …

 

*saatu blogin kautta

Aloitin tämän vaatehuoneen päivityksen tällä vihreällä huitulalla. Se onnistuu olemaan samaan aikaan sekä aika hirveä, että järkyttävän ihana. Enemmän kuitenkin tuota jälkimmäistä. Ostin tämän lauantaina, ja olen liihotellut tässä joka päivä sen jälkeen. Yhtenä päivänä yhdistin sen nahkahousuihin ja lenkkareihin, toisena päivänä se sai hulmuta avoimena mustien farkkujen ja mustan t-paidan kaverina. Eilen se sai kaverikseen nämä Leviksen viisnollaykköset ja mustat nilkkurit. Ja vaikka itsekin tätä ostaessani vähän epäilin, niin tämä ihan todella on sellainen kaikkien kaveri – tyyppinen vaatekappale. (Jätin tämän paidan ensin ostamatta, vain passittaakseni Roman muutamaa tuntia myöhemmin hakemaan tämän mulle Jumbosta, joka oli ainoa paikka josta tätä löytyi vielä omassa koossani. Onneksi passitin). Ainoa asia, joka vähän tuottaa ongelmia on takit. Vielä ei ole ihan niin lämmintä, että tuolla tarkenisi painella menemään ihan tuollaisenaan. Takki on vedettävä niskaan joka kerta kotoa lähdettäessä. Tuo paita on niin pitkä, että se näyttää hassulta melkein kaikkien omistamieni  takkien kanssa. Onneksi tämänkin ”ongelman” voi unohtaa suunnilleen kuukauden kuluttua, jolloin tästä huitulasta tuleekin se takki.

Lupailin teille viime viikolla vielä näitä kuvaaja Ilona Savitien ottamia valmiita kuvia tästä Nokian Jalkineiden ja Bella-blogien kamppanjasta, jossa saatiin olla mukana. Tässäpä näitä nyt sitten olisi. Kuten ehkä näistä kuvistakin välittyy, niin tätä kamppanjaa oli kyllä ihanaa ja helppoa tehdä. Ja jos oli tämän tekeminen meille kivaa, niin sitä samaa olisi tarjolla nyt teillekin. Nimittäin Instagramin puolella on käynnissä aika mieletön kilpailu, johon voi ottaa osaa tägäämällä  oman kumisaapaskuvansa #kokoperheenkumpparit ja #nokianjalkineet -hashtagilla. Noita ohjeita noudattamalla osallistuu Nokian Jalkineiden kumisaappaiden arvontaan koko perheelle, kyllä – koko perheelle. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 10.4.2016 saakka. Voittajaan ollaan yhteydessä tuolla Instagramissa. Ja hei huom! instagram-profiilin tulee olla julkinen osallistuakseen kisaan.

Tämän ensimmäisen settauksen kuvissa mulla ja Romalla molemmilla jalassa ne ehkä Nokian tunnetuimmat saappaat, Kontiot. Romalla perinteisenä mustana ja mulla uutuusvärissä, luumuna. Nuo Alban ihanat Pikkumyyn- kuvin varustetut saappaat ovat nämä Moomin Kids: it
Kontion saappaat tuo mulle jotenkin hirveän vahvasti mieleen lapsuuden, sen tuoksut ja muistot. Ja samalla nuo luumunväriset saappaat jalkaan vetäessäni tunsin itseni jotenkin hirveän aikuiseksi. Järkevät kengät kerrankin, tiedättehän. Nuo jalassa mieli lähti heti samoamaan metsiä ja näin jo itseni kiskomassa saappaita jalkaan vanhempieni kesämökin kuistilla. Juhannuksena, matkalla soutelemaan sadepisaroiden rei’ittämälle järvelle. Ei (ainakaan niissä mielikuvissa) haitannut yhtään vaikka satoi- päinvastoin. Toisaalta ei sekään haittaisi yhtään, vaikka juhannuksena paistaisi. Saappaille tulee kyllä Suomen keväässä, kesässä ja syksyssä aivan takuuvarmasti käyttöä joka tapauksessa.

Näin kaupungissa asuessa harvemmin kuitenkaan tarvitsee kahlata vesilätäköissä ihan polvia myöten, joten on aika mahtavaa että Nokialta löytyy myös tällaisia kevyempiä, matalavartisia vaihtoehtoja. Yhtään liioittelematta voin sanoa sujauttaneeni nuo ylempien kuvien  Hai Low -saappaat jalkaan viimeisen kuukauden aikana ihan joka ikinen päivä. Mennään aina aamuisin heti puuron jälkeen pariksi tunniksi ulos, ja voin kertoa että on aika huomattavan paljon mukavampaa ja stressittömämpää istua nilkkoja myöten hiekkalaatikkossa kun jalassa on vettä, kuraa, hiekkaa, mutaa (ja niitä katseitakin) kestävät kengät niiden entisten valkoisten lenkkareiden sijaan. Kokeilkaapa vaikka.
Romakin on ollut ihan fiiliksissä noista omista Kuura- saappaistaan, näyttävät ja tuntuvat hyvältä – meistä molemmista.  Noista Alban saappaista on sanottava, että jos joku nyt siellä miettii, millaiset saappaat hankkisi omalle pienokaiselleen niin meikäläisen ääni menee kyllä heti näille Neo – saappaille, ovat käytössä ihan huikeat. Saappaiden varsi on neopreenia, ja koko kenkä on 100% vedenpitävä. Varsi on suhteellisen paksu, ja pysyy ihan pienessäkin jalassa todella hyvin, toisin kuin osa kumisaappaista. Saappaan sisään mahtuu iisisti vielä villasukka, joten se pitää vähän kovemmankin pakkasen hyvin loitolla. Mutta sanoisin kuitenkin tämän kengän olevan paras kesä- ja välikausi käyttöön. Tuo kenkä on lisäksi todella kevyt, joten tuollaisen vasta reilu puoli vuotta kävelleen tyypinkin on helppoa saapastella noilla ympäri pihaa kompastelematta. Ja onhan nuo nyt hyvänen sentään aivan kuolettavan söpötkin! Lisäksi puhtaanapito tuntuu näin äidistä tietysti helpolta, kun riittää että kengän suihkuttaa, tai pyyhkii ihan vaan kosteuspyyhkeellä puhtaaksi ulkoilun jälkeen.

Nyt hiljenen ainakin hetkeksi näistä kumpparihommista, ja menen tuonne Instagramiin ihastelemaan teidän kumisaapaskuvia. Onnea kilpailuun aivan jokaiselle.