Kukaan ei varmaankaan ole voinut välttyä kuulemasta tämän viikon perjantaina ”vietettävästä” Black Fridaysta. Jos en ihan väärin muista niin tuo kerskakulutuksen juhlapäivä on rantautunut Suomeen vasta joitain vuosia sitten. Enää ei edes riitä, että tuotteita myydään reilusti alennetuin hinnoin tuona mustana perjantaina, vaan tuota päivää edeltää nykyisin usein kokonainen black week. Ehkä jopa pre black week. Ihan kuin alennusmyyntejä ei muutenkin piisaisi vuoden aikana (erityisesti ketjuvaatemyymälöissä) ihan riittämiin muutenkin. Sesongit tuntuvat vaihtuvan kuukauden välein, entisten kahden sijaan, ja vaatteita päätyy roskalavoille aivan ennätyksellisiä määriä. Maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73% päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen. Tämä selittyy sillä, että vaatteista tulee nopeasti valmistumisensa jälkeen jätettä sesonkien vaihtuessa ja uusien tuotteiden tullessa tilalle. Edellisen sesongin ylijäämät päätyvät useimmiten kaatopaikall, sillä tuotteita ei ole tehty kestämään eikä niiden kierrättämistä ole katsottu kannattavaksi. Vaateteollisuus, ja erityisesti tuo vaatteiden nopea kierto, tekee alasta yhden saastuvammista. Vaateteollisuuden hiilijalanjälki on esimerkiksi suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästöt yhteensä. YK:n mukaan vaateteollisuus on vastuussa n.10%:sta maailman hiilidioksidipäästöistä. Sanomattakin selvää, että se on ihan liikaa.

En ole itse todellakaan mikään ekologisuuden perikuva, mutta vaatteiden suhteen olen pyrkinyt olemaan tiedostavampi ja järkevämpi kuluttuja jo pitkään. En tiedä muistaako teistä kukaan, mutta omistin blogin aloittaessani n.30 vaatekappaletta + takit (linkki tuohon postaukseen). Tuolloin en ostanut juuri koskaan juuri mitään, ja jos ostin niin useimmiten käytettynä. Pukeutuminen oli helppoa ja mielekästä, eikä vaatekaappin avaaminen ahdistanut. Tuolloin laitoin myös säännöllisesti vaatteita kiertoon. Sittemmin asia on kuitenkin vähän muuttunut. En edelleenkään osta uutena vaatteita juuri koskaan, suosin kirppareita ja zadaata, kun täytyy hankkia jotain uutta. Mutta viimeisten vuosien aikana, ja tämän blogihomman myötä, olen saanut melkoisen kasan vaatetta. Kaikkea takista kenkiin ja alusvaatteista farkkuihin. Vaatteita on alkanut kertymään kaappeihin, nurkkiin ja tuoleille siihen tahtiin, että niiden kasojen ajatteliminen aika usein ahdistaa. Pukeutuminen ei tunnu samalla tavalla mielekkäältä, kuin se on aiemmin tuntunut, enkä ole edes ihan varma mistä se johtuu. Ehkä vaateähkystä, ehkä jostain muusta.

Tästä pääsemmekin siihen, että haluaisin taas palata takaisin siihen minimalistiseen, mutta huolella rakennettuun vaatekaappiin, ja pitää kiinni siitä. Aloitan projektin sillä, että myyn n.80% kaikesta siitä vaatemäärästä, mitä omistan. Tuntuu jo nyt niin vapauttavalta nähdä kaikki se tyhjä tila mikä kaappeihin jäi, kun pakkasin myytävät kamat kasseihin odottamaan sunnuntaita. Ei tarvitse enää katsoa huonoa omatuntoaan silmästä silmään joka päivä.

Olen siis nyt sunnuntaina 25.11 myymässä tuota tavaramäärää Weekdayn pop up-myymälässä Mikonkatu 7:ssa. Tapahtuma alkaa klo.12 ja kestää aina klo.17 saakka. Minun lisäkseni paikalla on ihan huikeita tyylitaitureita, joten kannattaa ehdottomasti tulla paikalle. Toivon, että pääsisin eroon kaikesta mitä paikalla roudaan, ja jotkut teistä säästyisi uuden ostamiselta. Myyntiin on tulossa paljon hyväkuntoisia takkeja, neuleita, farkkuja ja kenkiäkin muutamat parit. Mitään varsinaisia merkkituotteita en omista, joten sellaisia ei siis kannata odottaa. Hinnat ovat sellaisia, kun nyt voi olettaa jos on lähinnä tarkoitus päästä tavaraa eroon.

Takki: River Island 
Huppari: Weekday*
Farkut: Never Denim
Kengät: Puma Cali*
* saatu blogin kautta

Ja tuosta Black Fridaysta vielä sen verran, että toivon ettei kukaan teistä osta mitään (ainakaan mitään uutta) vain siksi, että se alennuksessa tai halpa. Ostakaa vain tarpeeseen, ja sellaisia asioita jotka ostaisitte niiden täydellä hinnallakin.

Pst. Ei välitetä siitä faktasta, että kehotan ostamaan ja olemaan ostamatta samassa postauksessa. Ihan saatte vapaasti valita kumpaa noudatatte…


Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
 

No hmm, en oo varma onkohan näitä. Tai tietysti on, mutta onko sellaisia joita haluaisinkin teidän tietävän. Yritetään: mut on valittu vuoden urheilijaksi kuudennella luokalla, samana vuonna sain myös hymypatsaan joka annettiin eniten ääniä muilta koululaisilta saaneelle. Varastin lapsena joskus suklaapatukan kaupasta, jonka isäni huomasi ja jouduin palauttamaan tuon patukan nöyränä takaisin kassalle. Muistan edelleen kuinka paljon se häpeä kirveli. Ei ole tullut tarvetta varastaa uudelleen. Kehotin kerran muutamaa vuotta nuorempaa serkkua maistamaan terassin laudoitukselle sulanutta ”suklaata” jonka tiesin olevan pikkuveljeni kakkaa, serkku maistoi. Terveisiä vaan. Leikin barbeilla varmaan ainakin kasiluokalle asti. Puhun usein yksin kävellessäni ”puhelimessa” eli toisin sanoen itsekseni puhelin korvalla. En pysty nukkumaan ilman peittoa, en vaikka olisi kuinka kuuma tahansa. Tein hetki sitten sellaisen testin, jossa piti sellaista epämääräistä kuvaa katsomalla kertoa mitä eläimiä kuvassa näki. Kuvan alle oli sitten listattu, että mitä minkäkin eläimen näkeminen ensimmäisenä sitten tarkoitti. Mä näin kuvassa pandan ja kotkan. Niistä kumpaakaan ei oltu mainittu siinä listassa. Että en sitten tiedä mitä se testi kertoi musta.

 
Mitkä ovat huonoja puoliasi?
 

En keksiny ite yhtään, niin kysyin tätä poikaystävältä: ärsyttävintä on kuulemma se, etten osaa syödä ajoissa joka taas tarkoittaa sitä, että muutun kiukkuiseksi koska nälkä. Ja toinen ärsyttävä asia on kuulemma se, etten koskaan osaa päättää mitä haluaisin syödä. Muita ei kuulemma ole ja sehän on tietysti varmasti ihan totta.

Mikä sinussa ihastuttaa muita?
 

Varmaan lämpö ja ystävällisyys. Helposti lähestyttävyys. Se, etten koskaan, ainakaan heti, tuomitse vaan haluan aina yrittää ymmärtää ensin.

 
Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten?
 

Olen kävelevä Nolo, joten ihan varmasti kyllä mutta nyt ei tietenkään tule mitään mieleen.

 
Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?
 

Hauska olis kyllä kiva olla. Taidoista taas valitsisin sen, että osaisin laulaa. Siis sillä tavalla järjettömän kauniisti ja ihan mitä tahansa.

 
Miten tapasit poikaystäväsi?
 
Tinderissä, uskokaa tai älkää. Yksi samoihin aikoihin eronnut ystäväni painosti lataamaan Tinderin ja pitämään vähän hauskaa. En innostunut sovelluksesta yhtään, vaan käytin sitä lähinnä nukuttajana silloin kun en saanut unta. Piti aina swaippailla niin pitkään, että pystyi pyyhkäisemään kerran vasemmalle (vai ehkä sittenkin oikealle? En edes enää muista). Yleensä uni tuli ennen kuin se tapahtui. Ja swaippailin siis oikealle (?) lähinnä sellaisia tyyppejä, jotka tunsin ainakin ulkonäöltä. Poikaystävä tuli vastaan ehkä kolmantena Tinder-päivänäni ja koska luulin nähneeni hänet muutamaa päivää aiemmin ulkona, niin swaippasin oikealla. Myöhemmin paljastui, että olin erehtynyt henkilöstä.
Rami oli ensimmäinen ja oikeastaan ainoa kenen kanssa jaksoin jutella kahta lausetta pidemmälle, ja ainoa kenet halusin tavata. Kaikki lähti oikeastaan jo siitä ihan ensimmäisestä viestistä ja sen koommin keskustelu ei koskaan oikeastaan ole päättynyt, vaikka oltiinkin jossain vaiheessa useampi kuukausi ihan vaan kavereita.
 
Mistä asioista tulet todella onnelliseksi?
 

Rakkaiden kanssa vietetystä ajasta, jolloin oikeasti ollaan yhdessä. Alban onnesta ja Albasta nyt ihan ylipäätään. Anteeksi antamisesta ja – saamisesta. Sopimisesta. Halauksista. Hyvästä seksistä. Keskusteluista, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Ihmisistä, jotka tekevät hyvää. Siitä, että rahaa on riittävästi.

 

Mikä saa sinut nauramaan?

Omat jutut, Ruusan jutut. Alba ja sen pikku-aikuisuus, sekä se että Alba kysyy nykyään n.kuusi kertaa päivässä ”eiks sul oo yhtään huumorintajuu?” Ramin jutut. Mun lempityökaverin Aleksin jutut. Meemit, joita kukaan muu ei käsitä. Instagramissa Mytherapistsays- tilin kaikki asiat. Ja sellaiset tilanteet, joille/joissa ei todellakaan olisi soveliasta nauraa.

 

 

Paheesi?

Mä en oo ihan varma onko mulla sellasia? En polta tupakkaa, en bailaa, en syö kovin huonosti ja vaikka söisinkin en pitäisi sitä paheena. Eiku hei, on yks: syön räkää joskus, mutta älkää IKINÄ kertoko kenellekään. Ja sit kans se, että kuuntelen yksin ollessani E-typea.

Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Ihmiset, jotka ovat täysin sokeita omalle toiminalleen. Ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut. Ihmiset, jotka ovat epäreiluja ja -aitoja. Aika usein siis ihan vaan ihmiset. Aika usein myös se, jos Alba syö huonosti, on sairaana tai on muuten jotenkin normaalista poikkeava. Epärehellisyys. Ilkeys. Pahantahtoisuus. Juorut, jotka eivät pidä paikkaansa. Selän takana puhuminen.

 
Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?
 
Mulla ei oo ollut telkkaria enää moneen vuoteen, enkä silloinkaan koskaan katsonut sitä kun sellainen oli. Mutta muistaakseni ainakin Emmerdale ärsytti aikoinaan, ja ärsyttäis varmaan vieläkin. Pelkästään jo se tunnusmusiikki saa aikaan inhon väristyksiä hrrrr.
 
Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Tällä hetkellä kaupunki tuntuu tosi hyvältä, mutta unelma olisi, että olisi yksi koti kaupungissa ja toinen maalla. Huomaan, että maalla mun on paljon helpompaa olla läsnä, kiinni hetkessä ja rento. Mutta yleensä kaipaan jo muutaman päivän jälkeen kaupunkiin; omille tutuille kulmille, ratikoiden kolinaan ja ihmisten keskelle.

 
Ennen kuin soitat puhelun, mietitkö etukäteen mielessäsi mitä aiot sanoa?
 

Ennen tein tätä aina. Mietin etukäteen jopa ne ystäville soitetut puhelut, mistään virallisimmista puheluista nyt puhumattakaan. Enää en kuitenkaan ole tehnyt sitä pitkään aikaan ja tajusin sen oikeastaan vasta nyt kun luin tämän kysymyksen.

Jos olisi “pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?

 Osallistuin kerran, vaikka ei ollut edes pakko että tuota noin. En kuitenkaan lähtisi enää koskaan mukaan mihinkään sarjaan, jossa pitäisi antaa itsestään enemmän kuin mielipiteensä tai joku fyysinen suoritus. Selviytyjät nyt ehkä ainoa sellainen ohjelma, johon voisin kuvitella lähteväni mukaan.
 

 

 

Ai että, miten ihana parin vuorokauden mittanen irtiotto arjesta on nyt takana. Lähdettiin perjantaina aamulla ennen viittä kotoa Turkuun ja sieltä laivalla Ahvenanmaalle, ja takaisin kotona oltiin eilen illalla vähän ennen vuorokauden vaihtumista sunnuntaiksi.

Kerron lisää reissusta vähän myöhemmin, kun ehdin kasaamaan ajatuksia ja järjestelemään ne järkeviksi lauseiksi. Nyt päälimmäisenä mielessä vain kiitollisuus ja mukavan seesteinen olo. Viimeinen kuukausi on ollut meidän taloudessa aika kreisi. Stressiä on ollut ilmassa enemmän kuin ehkä kahdelle ihmiselle soisi, ja töitäkin on ollut molemmilla niin paljon, että ollaan nähty toisiamme n.15minuuttia/päivä. Sekin aika joko myöhään illalla niin, että toinen on jo puoliunessa, tai varhain aamulla jolloin toinen saa hädin tuskin silmiään auki. Yhteinen aika tuli siis ehdottomasti tarpeeseen. Vaikka yllättävän kivuttomasti tämä viimeisin kuukausikin on mennyt. Jollain tavalla toisinaan jopa nautin siitä, että saa ikävöidä toista ja toivoa, että yhteistä aikaa olisi enemmän. Ja toisaalta: olen myös ihminen, joka kaipaa paljon omaa aikaa ja omia juttuja joten tuntuu mukavalta, kun sitä omaa aikaa on ihan yllin kyllin, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen järjestää. Tuntuu kuitenkin aina äärettömän suurelta luksukselta se, kun toisen kanssa saa viettää enemmän aikaa kuin pikaisten kuulumisten ja pusujen verran.

Hassua miten ajan kulku hidastuu heti, kun poistuu vähänkään kauemmaksi kotoa. Tuntuu, että oltaisiin saatu olla kahdestaan paljon pidempikin aika kuin vain vajaa kaksi vuorokautta.

Yhteinen aika oli ihanaa, mutta niin oli kyllä Ahvenanmaakin. Monella tavalla juuri sellainen kun olin kuvitellutkin sen olevan, mutta vielä vähän idyllisempi ja aika tosi paljon kauniimpi. Sinne on ehdottomasti mentävä vielä pian uudestaan, pidemmäksi ajaksi kuin mitä meillä nyt oli käytössämme.

Nyt ajattelin keittää päivän ensimmäisen kupin kahvia (yritän vähentää kahvin juontiani kuppiin päivässä. Olkoon se yksi niistä pienen pienistä ympäristöteioista, johon melkein jokainen meistä pystyisi) ja suunnata sen jälkeen tuonne kauniseen syysaurinkoon kävelylle ennen kuin työt puskee taas päälle.

Mitä suunnitelmia sulla on tälle sunnuntaille?

 

Kaupallisessa yhteistyössä Sokos ja Suomen Blogimedia

 

Toistan takuulla itseäni sanoessani, että vaikka kesä onkin ehdottomasti suosikkivuodenaikani, niin syksy on kyllä ykkönen mitä tulee pukeutumiseen. Tänä vuonna ne ensimmäiset viileämmät päivätkään eivät tuntuneet ollenkaan yhtä haikeilta kuin aikaisempina vuosina, sillä siitä lämmöstä oli saanut nauttia niin pitkään.

Kesäisin, ainakin itselläni, tulee yleensä pukeuduttua lähinnä mekkoihin ja ihan villiksi jos heittäytyi, niin myös hameisiin, ja vaihtelua niihin asuihin kaivatessaan pystyi valitsemaan, että pukeeko sen mekon/hameen kaveriksi lenkkarit, maiharit vai sandaalit.

Syksyllä saa taas päästää koko luovuutensa valloilleen. Voi yhdistellä erilaisia kuoseja ja materiaaleja. Voi ihan huoletta pujahtaa paksuimpaan omistamaansa neuleeseen ja yhdistää sen henkäyksen kevyeen hellemekkoon ja  paljaisiin sääriin. Lisäämällä kerroksia yläs, voi vedellä housuitta melkein lokakuuhun. Asuihin saa huomattavsti enemmän elementtejä, ja syksyisin mikään ei tunnu vielä liialliselta. Takkien ei tarvitse vielä olla niitä kaikkein paksuimpia, joten niiden alle voi pukea paksun neuleen näyttämättä siltä että on pukeutunut kaikkeen omistamaansa.

Tämä on juuri se aika vuodesta, jolloin tekee mieli leikitellä vaateilla. Vaatekaapilla jaksaa käyttää huomattavasti enemmän aikaa asujensa valitsemiseen, vaikka yleensä sitä aikaa ei oikeastaan edes tarvitse sillä juuri nyt vaatekaapista voi hyödyntää aivan sen koko potentiaalin: hellehepeneistä niihin alkutalven tamineisiin.

Pukeutuminen ihan ylipäätään siis kiinnostaa, noin niinku muutamalla sanalla sanottuna. Tällä hetkellä kiinnostavat erityisesti: ruudut (edelleen), raidat, väljyys, midi-mittaiset hameet, suuret yläosat, suorat housut, pitkät lahkeet, silkki ja muhkeat neuleet. Väreinä ihan erityisesti (niiden mustan harmaan ja valkoisen lisäksi) myös keltainen, pastellit ja vihreän eri sävyt (sellainen hento, liki pastellinen smaragdin vihreä tuntuu juuri nyt kaikkein näteimmältä) kiinnostavat. Vihreästä olen tosi pitänyt kyllä aina, paitoina etenkin. Tykkään siitä, miten vihreä saa silmäni näyttämään aivan todella vihreiltä- ja koska pidän kasvoissani eritysesti juuri silmistäni, korostan sitä ihan mieluusti.

 

 

Kävin viime viikolla tämän yhteistyön tiimoilta tutkailemassa Sokoksenvalikoimaa: erityisesti pitäen silmällä juurikin noita vihreän eri sävyjä. Ensinnäkin: siitä oli selvästi tovi, kun olen edellisen kerran Sokoksella (jos ei kosmetiikkaa- ja kenkäosastoa oteta lukuun) sillain ihan ajan kanssa käynyt. Olin ihan ymmälläni siitä, kuinka järjettömän laaja valikoima naisten muotia sieltä löytyi. Ja laaja valikoimahan ei välttämättä aina tietenkään tarkoita monipuolista ja kattavaa, mutta Sokoksessa se kyllä tarkoitti juuri sitä.

Rakastan takkeja, ja ne ovat ehdottomasti se vaatekunta varastoissani, joita on määrällisesti kaikkein eniten. Takeilla saa tehtyä asuun niin paljon, ja takit ovat kuitenkin niitä, joihin nyt seuraavat puolivuotta saa päivästä toiseen kiskoa niskaansa. Ja erityisesti takki-valikoima Sokoksella oli ilahduttava. Siis aivan todella ilahduttava. Raahasin kädet vääränä sovituskoppiin noita takkeja: erityisesti skarppeja villakangastakkeja. Eri pituisina, eri väreissä. Väljällä, ja muotoonleikatumalla mallilla. Autograph– merkiltä löytyi älyttömästi kivoja. Kuvien molemmat takit: sekä tuo nahkainen, että tuo vaalea pitkä villakangastakki ovat sieltä.

 


 

Erityisen mainio oli myös Mark&Spencerinosasto. Siellä nuo metsästämäni vihreän eri sävyt olivat erityisen hyvin edustettuina. Näiden kuvien nuo ihanat suorat housut ovat Mark&Spencerin, samoin kuin tuo nahkatakin alle puettu kirkkaan vihreä poolokin

 

 

Vihreä näyttää ainakin omaan silmään ihan järjettömän hyvältä harmaaseen yhdistettynä. Etenkin juuri tällaisen pehmeän, vaalean harmaan kanssa. Tämä neule on Filippa K:n, ja varmaan yksi kauneimmista neuleista mitä olen koskaan päälleni pukenut.

 

 

Olen pukeutunut tällaiseen kokovihreään, liki samanlaiseen, asuun joka syksy viimeiset kolme vuotta: sillä erotuksella, että paitana on ollut vihreä huppari tai college, ja jaloissa maiharit. Ja vielä tänäkin syksynä tämä yhdistelmä tuntuu raikkaalta ja uudelta. Tuo vihreä neule on Objectinja poimin sen kuvauslainaan koossa L, sillä enemmän on aina enemmän- ainakin neuleissa. Kuvaaja kehui neuletta kuvaamisen lomassa enemmän kuin kuusi kertaa, ja se kertoo yhdestä neuleesta aika paljon.

 

 

Sen lisäksi, että syksyn vaatekaappi ja sen värimaailma alkaa hahmottua, niin alan hiljalleen ihan todella hahmottaa myös sen, miksi tuollaiset isot tavaratalot ovat vertaansa vailla: tuntui järjettömän vapauttavalta, että saisin oikeasti AIVAn kaiken tarvitsemani sieltä niin yhdestä paikasta: kengistä alusvaatteisiin ja päällystakkeihin, ja kaiken siitä niiden kerrosten välistäkin.

Olen aina ollut se ihminen, joka tietää ostoksille mennessään tarkalleen mitä etsii, ja mistä sen löytää. En yleensä kaipaa, tai oikeastaan edes halua apua, vaan hoidan hommani sutjakasti ihan omin nokkineni- mitä nopeammin sen parempi. Nyt alan hiljalleen syttyä kuitenkin myös palvelulle. Sain tuolla Helsingin keskustan Sokoksellanimittäin niin älyttömän hyvää ja paneutunutta palvelua, että järki lähti. Palvelua oli saatavilla ympäri kerrosta: niin sovituskopeilla kuin siellä rekkien välissäkin. Myyjiä oli riittävästi, eikä tullut ollenkaan sellainen tunne, että häiritsisi myyjän muita tehtäviä omilla tarpeillaan ja kysymyksillään. Tuon erittäin positiivisen palvelukokemuksen myötä aion jatkossakin ehdottomasti tukeutua apuun, etenkin sovituskopeilla: kovin moni asia ei ole turhauttavampaa kuin huomata sovituskopissa jo riisuuntuneena, että on ottanut mukaansa väärän kokoisen vaatteen, ja sitä täytyy lähteä metsästämään myymälästä itse. Heti kun on ensin riisunut ne vääränkokoiset vaatteet, pukenut omansa, pakannut kamansa ja poiminut kopista mukaansa kaikki muut sovitetettavat tuotteet- metsästyksen jälkeen sitten vain takaisin koppiin ja koko homma alusta uudestaan. Sanomattakin siis selvää, että hyvä palvelu, tai palvelun saatavuus ylipätään, pelastaa sellaisessa tilanteessa todella paljon.

Suunnilleen tältä tulee näyttämään syksy mun päällä. Miltä sun syksy näyttää?

Kuvat: Elina Kauppila