Kaikki varmaan tietävät sellaiset täydellisen kuulaat, heleät ja kosteutetun näköiset kasvot? Minä ainakin. Lukuisia toiveitani ja rukouksiani siitä, että myös minulla olisi yön aikana tekeytynyt sellainen iho – ei ole kuultu. Joudun siis tekemään ehkä vähän keskivertoihmistä enemmän töitä hyvinvoivan näköisen ihon eteen, kiitos geenien.  On tietysti selvää, että elämäntavat (ravinto, uni, ruoka ja stressi) vaikuttavat siihen kuinka kasvojen iho voi (tosin on niitäkin ihmisiä, joiden ihossa ei näy niin mikään. Vaikka ei nukkuisi viikkoon, söisi pelkkää friteerattua rasvaa, nukkuisi seitsemän tuntia viikossa eikä liikkuisi koskaan, niin iho hehkuu niin kuin ei olisi muuta tehtykään kuin pidetty siitä huolta) niin myös hoitorutiineilla ja erityisesti omalle iholle sopivilla tuotteilla voi olla, ja onkin, iso merkitys.

Olen elämäni aikani kokeillut lukuisia tuotteita. Viimeiset viisi vuotta lähinnä luonnonkosmetiikkaa. Osa tuotteista on toiminut järjettömän hyvin (Essen tuotteita olen käyttänyt säännöllisesti pian jo kolme vuotta, enkä oikein osaisi kuvitella olevani ilman) ja osa taas ei ole sopinut ollenkaan. Mutta kokeilemalla tämäkin selviää. Ja sen sijaan, että ostaisi aina umpimähkään uusia täysikokoisia purkkeja ja purnukoita, niin kannattaa pyytää ammattilaisen apua oikeiden tuotteiden valitsemisessa ja silloinkin pyytää alkuun niistä oikeista tuotteista vain testi- tai matkakokoisia pakkauksia. Kovin moni asia ei ole tympeämpää, kuin uuden tuotteen hankkiminen, jonka mahdollisesti toteaa itselleen epäsopivaksi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Olen muutamaan otteeseen Instagram-storyn puolella vilauttanut näitä Whamisan tuotteita, ja maininnut sivumennen noudattavani Korealaista ihonhoitorutiinia, johon kuuluu 10 erilaista vaihetta. Aina kun olen aihetta sivunnut, olen saanut viestejä, joissa on toivottu, että kirjottaisin aiheesta ja käyttämistäni tuotteista vähän kattavamman postauksen, ja täältä se nyt tulee.

Kun ensimmäisen kerran kuulin rutiinista ajattelin sen olevan ihan hullujen hommaa; kenellä nyt muka olisi aamuin illoin aikaa puhdistaa ja kosteuttaa kasvojaan 10-kohtaisella menetelmällä? Ei minulla ainakaan. Tai siis niin kuvittelin. Ihan mielenkiinnosta kaivelin kuitenkin kaiken mahdollisen tiedon tuosta rutiinista, luin aiheesta jopa kokonaisen kirjan ja katsoin youtubesta niin monta, että koko homma alkoi melkein kyllästyttää. Kaikesta siitä löytämästäni tiedosta (ja kaikkien niiden videoiden ihmisten ällistyttävän kuulaista ja hehkuvista ihoista) vakuttuneena halusin kuitenkin itsekin antaa rutiinille mahdollisuuden.

Kuten sanottua hoitorutiini koostuu siis kymmenestä eri vaiheesta. Kuulostaa paljolta, ja aina toisinaan tuntuukin siltä. Erityisesti sellaisina iltoina, jotka ovat venyneet vähän liian pitkiksi, ja haluaisi vain nopeasti kaivautua peittojen sekaan ja nukahtaa. Aika usein ne illat ovat myös sellaisia, että toteutan tätä rutiinia vähän löyhemmin rantein. Mutta niinhän elämässä kannattaakin tehdä. Ihan kaiken suhteen. Eikä kaikkia 10 vaihetta tehdä joka päivä (kuorinta&naamiot) ja rutiini on aamuisin ja iltaisin vähän erilainen. Valtaosan ajasta nautin tästä (ilta)rituaalista. Se on minun omaa aikaani. Lukkiudun kylpyhuoneeseen, laitan musiikin soimaan ja alan läträtä. Sen lisäksi, että nämä whamisan tuotteet, joita tällä hetkellä käytän, ovat todella toimivia, niin ne myös näyttävät näteiltä. Pidän kaikki sarjan tuotteita esillä kylpyhuoneessa, sillä ne ovat aivan liian kauniita kaappiin piilotettavaksi.

 

 

1.Vaihe : Öljypohjainen puhdistus

Korealaiseen ihonhoitorutiiniin kuuluu olennaisesti kaksivaiheinen puhdistus. Iltaisin puhdistan kasvot ensin tuolla puhdistusöljyllä. Sen koostumus on todella miellyttävä. Öljy levittyy kasvoille ihanasti, ja hieron sitä usein varmaan pidempäänkin kuin olisi tarpeen ihan vain siksi, että se tuntuu niin hyvältä. Mutta on sillä ihan tehtäväkin: öljy irrottaa kasvoista öljypohjaisen meikin lisäksi mm.liiallisen talin ja muut öljyliukoiset epäpuhtaudet. Tällä Whamisan puhdistusöljyllä myös vedenkestävä ripsari liukenee mutkattomasti ja hellävaraisesti. Usein annan öljyn vaikuttaa iholla hetken ennen kuin pyyhin tai pesen sen pois. Öljy liukenee hyvin veteen, eikä ole siis koostumukseltaan sellainen kookosöljymäisen raskas, vaan todella kevyt.

2. Vaihe : Vesipohjainen puhdistus

Kun ihon pinta on puhdas, pääsee kaksoispuhdistuksen toinen vaihe eli vesiliukoinen puhdistustuote vaikuttamaan suoraan iholla ja syväpuhdistamaan ihohuokosia. Käytän tähän tarkoitukseen tuota Whamisan kevyesti vaahtoavaa puhdistusgeeliä. Mutta puhdistustuoteena voisi yhtä hyvin olla myös puhdistusvaahto tai – voide. Pidän ehkä enemmän voidemaisista putsareista, mutta tämä geelikin on ihan kelpo tuote, vaikka ei ehkä se paras kokeilemani (minun iholleni paras on ehdottomasti tämä Essen sensitive cleanser). Kun iho on puhdistettu hyvin, pysyy se kirkkaana ja heleänä, minkä lisäksi kaikki seuraavien vaiheiden ihonhoitotuotteet pääsevät imeytymään sille paremmin ja vaikuttamaan tehokkaammin.

3. Vaihe: Kuorinta

Kuorin kasvojen ihoa 2-3 kertaa viikossa, en siis suinkaan joka päivä. Kuorin kasvot ehdottomasti mieluummin illalla, jolloin seerumi ja voiteet saavat kaikessa rauhassa imeytyä kuorittuun ihoon koko yön ajan. Korealaiset itse eivät suosi rakeellisia kuorintoja, vaan hellävaraisempia puhdistustapoja- minä taas rakastan rakeita. Mutta kaikille niille, jotka haluaisivat kuoria kasvonsa vähän hellävaraisemmin joskin tehokkaasti, niin suosittelen Whamisan kuorintalappuja. Noiden lappujen kuoriva koostumus on peräisin kasviperäisestä betaiinisalisylaatista, joka kuorii ihon hellävaraisesti puhdistaen samalla huokoset tehokkaasti, ja poistaen kasvoilta kuolleet ihosolut. Minun iholleni nuo kuorintalaput eivät sopineet, vaan kasvot helottivat kirkuvan punaisina pitkään kuorinnan jälkeen. Poikaystävän paksummalle ja vähemmän herkälle iholle nämä sen sijaan sopivat mainiosti. Itse käytän kuorintana Kora Organicsin 2 in 1 – kasvonaamiota, joka on siis sekä kuorintavoide, että naamio. Saan tästä tuotteesta ne kaipaamani rakeet. Hieron voiteen kevyin pyörivin liikkein kasvoille, jolloin tuo kevyen rakeinen koostumus kuorii kasvojen ihoa. Hieromisen jälkeen jätän voiteen kasvoille vaikuttamaan noin 20 minuutiksi ennen kuin huuhtelen sen lämpimällä vedellä. Rakastan kaikkia asioita, joilla on enemmän kuin yksi käyttötarkoitus. Ja sen lisäksi, että tätä tuote jättää kasvot ihanan pehmeiksi ja jotenkin todella ravitun tuntuisiksi, niin tämäkin voide on pakattu todella kauniisti: kultaiseen purtiloon, joka on aivan pakko jättää esille kylpyhuoneeseen.

 


4.  Vaihe: Kasvovesi

Tässä vaiheessa kasvot ovat puhtaat ja pehmeät, mutta puhdistuksen jäljiltä iho kaipaa kosteutusta. Ennen ajattelin, että kasvoveden tehtävä on poistaa kasvoilta loputkin liat ja meikit. Hankasin kasvovedellä kasvot ihan nitisevin puhtaiksi. Vikaa oli takuulla myös niissä kasvovesissä joita käytin, mutta myös siinä kuinka niitä käytin. Kasvoveden tärkeimpänä tehtävänä on todellisuudessa tasapainottaa ihon pH. Ihon luonnollinen pH on 5.5, eli hieman hapan. Kraanavesi ja usein myös monet puhdistustuotteet saattavat kuitenkin olla pH arvoltaan esim.7. Mikäli ihon pH arvoa ei neutralisoida kasvovedellä, saattavat ihonhoitotuotteiden kallisarvoiset hapot neutralisoitua eivätkä ne pääse vaikuttamaan iholla kunnolla. Kasvoveden tarkoitus ei siis suinkaan ole viimeistellä puhdistusta, vaan edistää ihonhoitotuotteiden imeytymistä. Kasvovesi on itselleni ainakin yksi sellaisista tuotteista, joita ilman en osaisi enää edes kuvitella pärjääväni. Ja hei, kasvovettä kannattaa käyttää myös aamuisin vaikka kasvojen pesuun ei käyttäisi silloin muuta kuin vettä. Kuten sanottua veden pH on happamapi, kuin ihon oma joten se vaatii vesipesunkin jälkeen tasapainotusta.

5. Vaihe: Hoitoneste

Hoitonesteet ovat itselleni vielä verrattain uusi tuttavuus. En ollut ennen tätä rutiinia kuullut koskaan edes puhuttavan hoitonesteistä, eikä minulla ollut hajuakaan kuinka niitä käytetään ja mikä niiden funktio on. Vaan nytpä tiedän. Hoitonesteitä käytetään kasvoille kasvoveden jälkeen, ja niiden pääasiallinen tarkoitus on kosteutus. Hoitonesteet ovat Korealaisen ihonhoitorutiinin kulmakiviä, sillä tavallaan koko rutiinin kaikkein tärkein tavoite on kosteutus. Hoitonesteiden koostumus on vähän kasvoveden tapainen, eli vetinen, mutta ovat kuitenkin hieman täyteläisempiä. Hoitonestettä voi taputella kasvoille vaikka useamman kerroksen, mutta niin että antaa ihon kuivahtaa ennen seuraavan kerroksen levittämistä. Hoitoneste annostellaan kämmenelle ja taputellaan siitä kasvoille. Tällainen tapa kosteuttaa on ihanan kevyt, eikä jätä kasvoja rasvaisen tuntuisiksi- tai näköisiksi siitä huolimatta että se kosteuttaa kasvojen ihoa todella tehokkaasti. Ja mitä kosteutetumpi kasvojen iho on, sitä vastaanottavaisempi se myös on, eli voiteet ja seerumit pääsevät imeytymään paremmin.

 

 

6. Vaihe: Seerumi

Rakastan seerumeita. Tekisi mieli läträtä niitä kasvoille ihan loputtomasti. Ja aina toisinaan läträänkin. Tehostan seerumin imeytymistä yleensä jade- tai ruusukvartsirollerilla ja usein sen muutaman minuutin rullailun jälkeen tuntuu siltä, että ehkä seerumia voisi vielä vähän lisätä, ja jos nyt ehkä iihan vähän vielä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun seerumia on taputeltu kasvoille yhden kerroksen sijaan viisi.  Seerumin jälkeen taputtelen kasvoille, lähinnä aamuisin, Whamisan Sebum Treatment- voidetta, joka siis hillitsee talin tuotantoa, ja tasapainottaa ihon rasvaisuutta. Tätä tuote toimii loistavasti meikin alla. Itselläni on melkoisen rasvoittuva iho, ja tämän tuotteen avulla meikki pysyy huomattavasti siistimpänä pidempään.

7. Vaihe: Kangasnaamio (optional, tosin niinhän tässä on kyllä kaikki muukin.)

En itse ole vielä päässyt näiden sheet maskien makuun, vaikka ylistystä kuuleekin vähän joka puolelta. Käytän naamiota kasvoilla ehkä 2-3 kertaa viikossa, mutta ainakin vielä toistaiseksi olen pysytellyt voidemaisissa naamioissa. Pähkinänkuoressa kangasnaamioiden ajatus on tämä: naamioiden kankaaseen on imeytetty ihoa hellivää seerumia. Muotoonleikatun kankaan tarkoitus on ehkäistä seerumin haihtumista, jotta iho voi rauhassa ryystää itseensä kaiken tarvitsemansa seerumin. Kangasnaamioiden annetaan vaikuttaa iholla n. 20 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen seerumi taputellaan iholle. Naamiota ei siis tarvitse käyttää joka ilta, vaan esimerkiksi 1-2 kertaa viikossa riittää. Tosin on niitäkin hulluja, jotka taputtelevat kangasnaamion kasvoilleen, joka ikinen ilta varmistuakseen siitä että iho on aina täydellisen kosteutettu ja ravittu. Ilmeisesti siitä ei siis ole mitään haittaa, että naamiota käyttää päinvastoin. Jos siis rahallista haittaa ei oteta huomioon…

8. Vaihe: Silmänympärysvoide

Koreassa nuoruutta ihannoidaan, ja kasvojen ihon halutaan näyttävän mahdollisimman nuorelta mahdollisimman pitkään. Silmänympärys iho on muuta ihoa ohuempi ja herkempi, ja usein alue jossa ikääntyminen näkyy ensimmäisenä pieninä juonteina tai ryppyinä. Silmänympärysten hoitamista niille tarkoitetuilla tuotteilla pidetään siis erittäin tärkeänä. Silmänympärysihossa, toisin kuin muualla ihossa, ei ole talirauhasia joten se kuivuu helpommin ja kuiva iho on tietysti alttiimpi juonteille. Voiteilla, jotka on kehitetty nimenomaan tälle herkemmälle ja hauraammalla ihoaluelle, voi ennaltaehkäistä juonteiden ja ryppyjen syntymistä. Käytän itse Whamisan kirkastavaa ja kiinteyttävää silmänympärysvoidetta, jonka koostumus on jotenkin hämmentävän täyteläinen, vaikka tuote levittyy iholle ihan höyhenen kevyenä.

9. Vaihe: Kosteusvoide

Sen lisäksi, että olen tämän rutiinin myötä ujuttanut ihonhoitooni lukuisia uusia tuotteita, niin myös tapani koskea kasvojani on muuttunut. Siinä missä ennen hankasin ja hieroin kasvojani niin, että se todellakin tuntui, niin nykyisin kosken kasvojani todella hellästi. Mieluummin painellen ja taputellen kuin hieroen, mistään hankaamisesta nyt puhumattakaan, ja ehdottomasti aina ylospäin suuntautuen. Kasvovoiteenkin yleensä taputtelen kasvoille sormin hieromisen tai levittämisen sijaan. Whamisan kasvovoide on tuon silmanympärysvoiteen tapaan käsituntumalla melko tuhti, mutta kasvoille taputellessa tuntuu kuitenkin todella kevyeltä, eikä jätä kasvoja ollenkaan rasvaisen tuntuisiksi. Iltaisin sekoitan kasvovoiteen sekaan yleensä tipan kasvoöljyä (Kora organicsin Noni glow-kasvoöljy on yksi parhaista koskaan kokeilemistani) sillä kaipaan yöksi aina vähän tujumman kasvovoiteen.

10. Vaihe : Aurinkorasva (aamu) tai yönaamio (ilta)

Aurinko vanhentaa ihoa varmaan tehokkaamin kuin moni muu asia tämän maan päällä, joten siltä halutaan Korealaisessa ihonhoidossa tietysti suojautua. Aurinkovoidetta suositellaan käytettäväksi ympäri vuoden, mutta viimeistään helmikuun lopulla se olisi mielestäni järkevää kaivaa esiin. Aurinkovoiteista saattaa monella tulla äkkiseltään mieleen sellaiset tahmaavat ja myrkyltä tuoksuvat tökötit, joita ei tee mieli laittaa lähellekään kasvoja. Nykyään löytyy kuitenkin, ihan jo pelkästään luonnokosmetiikan puolelta, ihan valtavasti hyviä, kevyitä ja ei-tahmaavia aurinkovoiteita isoillakin kertoimilla. Omat suosikkini löytyvät Algamarisin valikoimasta. Ne tuoksuvat ihan kesältä: hiekalta ja merivedeltä. Ja sieltä löytyy voiteita jotka sopivat keveytensä ansiosta käytetäväksi myös meikin alla. Vaikka itse suosin sitä, että mikäli kesällä täytyy meikkiä käyttää, niin tuo aurinkosuoja löytyisi jo niistä käytettävistä meikkituotteista.

 

 

Olikohan  tämä nyt yhtään sellainen juttu, kun olitte toivoneet? Vai jäittekö kaipamaan vielä kattavampaa kertomusta. Itse tuotteista en nyt halunnut antaa sen tarkempia kuvauksia, sillä rutiinia pystyy noudattamaan niin monilla muillakin kuin näillä tuotteilla, ja jutun linkkien takaa löytyy tarkemmat tiedot tuotteiden vaikuttavista aineista inc-listauksineen, joten ne löytää halutessaan sieltä. Jos kysyttävää tai epäselvää jäi, niin vastailen mielelläni.

 

*kaikki kuvissa näkyvät Whamisan tuotteet saatu testiin Natural Goods Companylta.

 

 

 

Mitä oikeasti kuuluu?

Kuuluu todella hyvää. Arki rullaa ja tuntuu, että elämään on löytynyt sellainen kauan kateissa ollut tasapaino. Tarkemmin sanottuna tunne-elämään on löytynyt. En ole tällä hetkellä huolissani mistään. Mikään ei valvota iltaisin tai herätä öisin (paitsi yskivä lapsi, ja nyt kun tarkemmin mietin niin vähän oon ollut huolissani siitä yskästä kyllä..). Aamuisin herään virkeänä ja hyvntuulisena. Ei ole stressiä, eikä kiirettä. Lapsen kanssa oon onnellisin, mutta osaan nykyään nauttia myös omasta ajasta ilman huonoa omatuntoa. 

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Töitä on sillä tavalla sopivasti, että ei ole liikaa vapaa-aikaa, eikä rahaa. Mutta sen verran, ettei kummastakaan tarvitse stressata. Tällä hetkellä duunit jakautuvat moneen eri suuntaan: toimin yhdessä yrityksessä pääluottamusmiehenä (2 päivää/viikko), kuvaan kahdelle eri kirjakustantamolle, kirjoitan – blogiin, mutta aina toisinaan muualle ja nyt viimeisimpänä; saan olla mukana suunnittelemassa ravintolakonsepteja; kaikkea sisustuksesta ruokaan ja soittolistoihin. 

Parisuhde? Perhe? Ystävät?

Minuus on ollut kriisissä viimeiset kaksi vuotta ja se on luonnollisesti vaikuttanut kaikkiin suhteisiin. Nyt on kuitenkin tuntunut jo pidempään seesteiseltä, ja oikeastaan parisuhde on ainoa jossa tuntuu myrskyävän. Lähinnä siksi, että molemmat ovat vähän väsyneitä, yhteistä aikaa on ollut vähän jne. Ei siis mitään oikeita ongelmia.

Vietettiin juuri Alban kanssa pääsiäinen mun vanhempien luona maalla, ja oli varmaan elämäni ihanin pääsiäinen. Siitä kiitos vanhemmille, kahdelle siskolle, siskon tytölle ja Alballe. Söin hyvin, lepäsin, saunoin jokaisena iltana- yksin vieläpä, nukuin hyvin ja rentouduin.

 

 

 

 

Matkat?

Tälle vuodella on suunnitteilla muutama matka. Lähden kuukauden päästä kahden ystävieni kanssa pitkäksi viikonlopuksi Gdanskiin, jossa meistä kukaan ei ole vielä käynyt ja joka vaikuttaa jo nyt hurmaavalta. Olen käynyt Varsovassa ja rakastin sitä, joten uskoakseni tulen pitämään Gdanskistakin. Tuon reissun lisäksi ollaan löhdössä poikaystävän kanssa ihan mihin tahansa. Ja Alban kanssa ainakin Tukholmaan, mutta todennäköisesti syksyllä Espanjaan tai Italiaan. Noiden lisäksi tekisi ihan kamalasti mieli autoilla pari viikkoa Ruotsissa ja Norjassa, mutta voi olla ettei sellaiseen ole mahdollisuutta tänä(kään) kesänä.

Harrastukset hyvinvointi?

Ei ole ehkä voinut mennä ohi, että aloitin uuden harrastuksen. Olen käynyt nyt muutaman viikon Bay Helsingissä niin laite- kuin tavallisillakin pilatestunneilla. Ja olen ihan koukussa. Tuo (kallis) harrastus on sellainen, että siihen on mahdollisuus korkeintaan kahdesti viikossa. Nyt mieli on kuitenkin päässyt maistamaan sitä treenin jälkeistä euforiaa, eikä kaksi kertaa viikossa riitä mihinkään, joten ohjattujen treenien lisäksi teen kotona ainakin yhden n.tunnin mittaisen pilates-treenin. Myös aamun pikaiset juoksulenkit (n.30min kovaa) ovat tulleet jäädäkseen. 

Inspiroi eniten/ vähiten?

Liikkuminen inspiroi tällä hetkellä eniten. Googlailin jo pilates- ja joogaohjaajien koulutuksia ihan tosissani. Ehkä kuitenkin maltan vielä hetken, enkä kuvittele olevani kuuden kerran jälkeen valmis ohjaajakoulutukseen. Mutta tiedän, että se on jotain mitä ehkä joskus tulevaisuudessa haluan tehdä.

Myös kuvaaminen inspiroi tällä hetkellä todella paljon. Kamera kulkee nykyään mukana koko ajan ja sen lisäksi puhelimenkin rullalle on kertynyt kivoja kuvia kymmenittäin joka päivä. Erityisesti kiinnostaa kaikki missä valo ja varjo kohtaa. Ihmisten ja ruokien kuvaamisen lisäksi siis. Ainiin ja myös ruoan laittaminen inspiroi juuri nyt todella paljon.

En juuri nyt oikeastaan keksi mitään, mikä ei inspiroi. Sisällä istuminen on ehkä ainoa mikä tulee mieleen.

 

 

 

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön tällä hetkellä paremmin kuin aikoihin. Siitä on kiittäminen varmasti niin liikunnan aloittamisen kuin poikaystävän jolla on taas todella hektisen työrupeaman jälkeen aikaa ja intoa laittaa ruokaa. Nykyään mietitään usein jo edellisenä iltana mitä seuraavana päivänä syödään. Aiemmin tätä alettiin miettiä noin vartti sen jälkeen, kun ensimmäinen nälkäkiukku-kohtaus oli puhjennut. Eilen teimme kotona leipää, ensimmäistä kertaa koskaan tämän kodin keittiössä, ja siitä tuli aivan naurettavan hyvää. Siis ihan oikeasti nauratti kuinka onnistunut leipomus se oli.

Haluaisin vastata, että katson GOT:ia koko muun maailman tavoin, mutta ei en katso. En ole koskaan katsonut, mutta ajattelin nyt aloittaa. Voi kuitenkin yhtä hyvin olla, että en aloita. Game of Thronesin sijaan katson tällä hetkellä iltaisin poikaystävän kainalossa HIMYM:ia ja Alban kanssa hassuja kissavideoita. Niin ja ihan liikaaa instagram-storyja.

Mitä odotan?

Tulevaisuudessa (ihan tässä lähi-)  on kamalasti asioita, jotka tuntuvat kutkuttavan onnellisilta ja ihanilta. Mutta en tavallaan odota niitä. Haluan, että aika oikein matelee ja kaikki se ihana on vielä edessä, ja sitä ihanaa tapahtuu samaan aikaan myös nyt ja tässä. Saatteko yhtään kiinni mitä tarkoitan? Tuntuu ihanalta ajatella, että kesä on tulossa. Tulen onnelliseksi kun mietin tulevia päiviä mökillä perheen kanssa tai reissua parhaiden ystävien kanssa, mutta en kuitenkaan istu tässä odottamassa niitä. Ja juuri tässä on ehkä yksi syy siihen, etten halua kamalasti suunnitella elämää eteenpäin: pelkään, että ne suunnitelmat saisivat minut elämään jossain muualla kuin tässä hetkessä, enkä haluaisi niin käyvän. Mutta jos jotain täytyy vastata niin odotan illan Stadin derby- ottelua, jota ollaan reilu tunnin päästä menossa katsomaan porukalla. En ole koskaan nähnyt yhtäkään kunnon jalkapallo-ottelua muualta kuin tv:stä, joten tästä tulee varmasti hauskaa!

 

 

 

 

Kevään tulo alkaa näkyä eteisen tuulikaapin ja lämpömittarin lisäksi myös lautasella. Meidän keittiössä on kokattu ja leivottu viimeisten parin viikon aikana varmaan enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Koko talvi mentiin niillä muutamilla helpoilla, nopeilla ja hyväksi havaituilla safkoilla, mutta nyt alkaa tehdä mieli kokeilla keittiössä vähän haastavampiakin reseptejä. Vaikka edelleen vannon ensisijaisesti helppouden ja nopeuden nimeen. Arkena kun harvemmin on aikaa laittaa useampaa tuntia ruoan valmistamiseen, vaan siihen on varaa käyttää noin 30 minuuttia, joka yleensä sisältää myös sen ruoan syömiseen käytetyn ajan. Viikonloppuisin on kuitenkin ihanaa puuhastella keittiössä pidempäänkin. Yleensä minä olen ollut meidän perheessä se apukokki, joka pilkkoo, kuorii ja katsoo vierestä kun toinen tekee. Ja tämä roolitus sopii minulle oikein mainiosti, ainakin toistaiseksi. Huolimatta siitä, etten ole oikeastaan itse tehnyt keittiössä juuri mitään viimeisen vuoden aikana, minusta tuntuu että olen kehittynyt ihan älyttömästi. Osaan ainakin teorian tasolla valmistaa monia sellaisia asioita, joista en ollut koskaan ennen poikaystävää edes kuullut. Tiedän nipun nopeita ja helppoja kikkoja, joilla ateriaan kuin ateriaan saa helposti lisättyä makua, rakennetta ja kauneutta. Jos teitä kiinnostaa, niin voisin jakaa noita vaikka tällä blogissakin esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa?

Tämän viime lauantaisen parsa-aterian (olis myös paras ateria) takana ei kuitenkaan piile mitään ihmeellisiä kikkoja, vaan tämä menee juuri sinne helppoa, nopeaa ja herkkullista– kategoriaan. Ei tarvitse osata kuin pilkkoa, paistaa ja keittää. Mutta niinhän se usein on, että kun raaka-aineet ovat laadukaita ja tuoreita, niin lopputulos on harvoin muuta, kuin hyvä. Tämän aterian taakse ei kätkeydy reseptin reseptiä, mutta halusin silti jakaa tämän, koska pidän näistä kuvista ja halusin näyttää kaikille teille, että meillä kokataan taas.

 

Kuhaplatteri (kuten poikaystävä tätä kutsui) piti sisällään seuraavat asiat:

⚬ Kuha: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Parsa: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Fenkoli: poikaystävä oli laittanut nämä marinoitumaan omenamehuun ja omenaviinietikkaan jo edellisenä iltana, mutta se ei ole alkuunkaan tarpeellista.
⚬ Perunat: keitetty niukassa vedessä ja nostettu pois liedeltä iiiiiiiihan aavistuksen kovina, jonka jälkeen perunoista on kaadettu vesi pois ja perunoiden päälle on heitetty nokare voita ja peitelty koko komeus talouspaperilla
⚬ Kevät- & ruohosipulia: käytetty säästelemättä koristamaan ja maustamaan kaikkea

Nautitaan kevyen kuplivan tai tuorepuristetun omenamehun kanssa.

Kaupallinen yhteistyö: WSOY ja Adlibris

 

 

Ah, vihdoinkin saan kirjoittaa tästä. Tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisemista olen oikeasti odottanut. Parisuhde on teemana sellainen, josta puhuminen ei kyllästytä minus koskaan. Olen harvinaisen kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista ja – mekanismeista. Olen ihan pohjattoman utelias. Haluaisin aina tietää ja ymmärtää miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. Minua kiinnostaa erityisesti ihmissuhteiden onglelmakohdat ja se kuinka niistä selvitään. Olen ollut ehkä liiankin kiinnostunut muista ihmisistä, niin että olen unohtanut tarkkailla itseäni ja miettiä syitä oman toimintani taustalla. On ollut niin kiire analysoida ja tulkita muita, etten ole ehtinyt tutustumaan itseeni. En ole kai yksinkertaisesti pitänyt sitä kovin tärkeänä. Mutta. Noin kuukausi sitten sain käsiini Kimmo Takasen kirjoittaman Parisuhteen Tunnelukot- kirjan, jonka lukemista seurannutta valaistumista voisi verrata uskoon tulemiseen. Ja niin ajattelin tässä nyt ihan pokkana tehdäkin.

 

Olen törmännyt Takasen kirjoittamiin tunnelukko- kirjoihin aiemminkin mutta en ole kuitenkaan koskaan lukenut niitä. Nyt tiedän, että olisi kannattanut. Olisin ymmärtänyt itseäni paremmin jo vuosia sitten ja todennäköisesti välttynyt monilta ikäviltä ja toivottomilta tuntuneilta tilanteilta. Mutta, kuten tiedätte: parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Tämän parisuhteen tunnelukot kirjan voi lukea hyvin ilman, että on lukenut aiempia kirjoja, mutta niistä on varmasti hyötyä. Ennen kirjan aloittamista suosittelen tekemään ainakin testit omien ja mielellään myös kumppanin tunnelukkojen kartoittamiseksi.

 

 

 

Se mitä alkuun ymmärsin itsestäni tunnelukkotestien tekemisen ja kirjan lukemisen jälkeen oli, että olen vähintäänkin hankala kumppani. Ymmärsin myös sen, että minulla on aivan hitokseen niitä tunnelukkoja ja poikaystävällä ei taas niin minkäänlaisia. Oikeastaan kirjan lukeminen sai minut oivaltamaan, että olen kumppanina ihan sysipaska, mutta en tietenkään halua sanoa itsestäni sellaisia asioita, joten mennään sillä, että olen lukuisten tunnelukkojeni vuoksi todella hankala. Sen jo tavallaan tiesinkin. Mutta sitä en ollut oivaltanut, että minun ei tarvitse olla sellainen. Minä en ole yhtä kuin tapani toimia ja tuntea. Minulla on kaikki valta, ja vastuu, kasvaa ja kehittyä niin itsenäni kuin parisuhteessakin. En ollut ennen kirjan lukemista todellakaan tajunnut, kuinka paljon sabotoin parisuhteeni toimivuutta omalla toiminnallani. Onneksi tiedän sen nyt. Uskon, että poikaystävääni saattaa silti hieman harmittaa, ettei tätä kirjaa oltu kirjoitettu jo ennen kuin tapasimme. Hän olisi saattanut säästyä aika monelta tiedätkö, musta tuntuu ettei tästä suhteesta tuu yhtään mitään– kommentilta, jos olisin lukenut tämän kirjan jo kaksi vuotta sitten. Tarkalleen ottaen kahdeksaltakymmeneltäkolmelta (83!) sellaiselta kommentilta.

 

Olen näennäisen avoin. Kerron avoimesti ihmisille siitä, jos ei mene kovin vahvasti. Voin kertoa olevani väsynyt tai heikoilla. Voin kertoa ongelmista mitä kohtaan vanhempana, puolisona, sisarena tai ystävänä. Voin puhua olosuhteista tai olotilasta, mutta tunteistani olen huono puhumaan. Osaan kertoa, ja kerronkin usein, kuinka paljon rakastan, välitän, ihailen tai arvostan. Sen lisäksi osaan aivan varmasti kertoa kun vituttaa niin paljon, että silmissä sumenee. Noiden tunteiden väliin mahtuu kuitenkin aika paljon tunteita, joista en osaa puhua. Kun petyn, pelkään, koen riittämättömyyttä tai vaille jäämistä – hyökkään. Alan ajatella, ettei tämä suhde ja tuo toinen tarjoa minulle sitä, mitä tarvitsisin (vaikka en siis usein itsekään tiedä, mitä se on mitä tarvitsen) eikä tässä siis ole mitään järkeä. Näen kumppanin ja suhteen niin kapeassa valossa että millimetrirkin ovat liian suuria sen mittaamisen. Hyökkäävän käytöksen takana on pohjimmiltaan pelko siitä, että tulee hylätyksi tai torjutuksi tai kokemus siitä, ettei ole riittävä. Enkä ole osannut käsitellä sellaisia tunteita. En ole uskaltanut kertoa kumppanilleni tuntevani niin, vaan on tuntunut selviämisen kannalta tärkeämmältä torjua toinen, ennen kuin tämä torjuisi minut. Niissä tilanteissa selviämisestä on tullut tärkeämpää kuin tarpeideni tyydyttämisestä.

 

On ihan selvää, että tuollainen käytös nakertaa luottamusta parisuhteessa. Niin omaa luottamustani suhteeseen, kuin kumppanin luottamusta minun kykyyni sitoutua. En ollut koskaan juuri miettinyt miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn. Olen tottunut toimimaan niin aina, joten olin alkanut pitää sitä normaalina. Tai jos olinkin tiedostanut tavan haitallisuuden, en kokenut voivani muuttua. Saatoin yrittää hillitä kieleni, mutta samat ajatukset pyörivät kuitenkin mielessäni. Itselleni (ja meidän parisuhteelle) tärkein kirjan tarjoama oivallus oli se, että yritän tuon tunteen iskiessä hyökkämisen sijaan pysähtyä ja miettiä, mikä on se tarve josta jään vaille, joka synnyttää minussa jonkin epämiellyttävän tunteen. Kun olen selvittänyt tarpeen, voin esittää kumppanille toiveen jolla tuo tarve täyttyisi. Voin tässä ja nyt paljastaa, että on aika paljon todennäköisempää saada tarvitsemansa, kun sitä osaa kumppanilta toivoa. Hyökkäykseen kun aika harvoin vastataan rakkaudella ja lämmöllä, senkin uskallan paljastaa. Silti usein odotan, että puoliso jotenkin maagisesti tietää ja täyttää kaikki tarpeeni, ilman että minun tarvitsee niitä häneltä pyytää. Tarpeeni ovat eläneet jossain siellä salaisten toiveiden tasolla, ja olen silti toivonut että kumppanini näkisi ne ihan vain minua vilkaisemalla. Jännä ettei niin ole käynyt.

 

 

Luin kirjaa ensin yksin. Pureskelin sitä hiljalleen ja yritin sisäistää ja hyväksyä sen, kuinka keskeneräinen ihminen ja puoliso olen. Opettelin sanoittamaan tunteitani ja toiveitani paremmin. Yritin sisäistää sen, että on minun vastuullani voida suhteessa hyvin. Vain minun vastuullani. Sitä ei voi sälyttää kenenkään toisen harteille ja tehtäväksi. Tuon kaiken ymmärtäminen oli niin tarpeellista ja tärkeää, etten löydä sille sanoja. Mutta; vasta siinä vaiheessa, kun puhuimme yhdessä poikaystävän tunnelukoistamme, selviytymismekanismeistamme ja haitallisista tavoistamme toimia- koin täyttymyksen ja sen uskoon tulemiseen verrattavan valaistumisen. Me puhumme kyllä keskenämme varmaan poikkeuksellisen paljon, olemme tehneet niin siitä lähtien kun kuulimme toisistamme ensimmäisen kerran. Se on meidän tapamme olla yhdessä. Mutta silti, oivalsimme molemmat kuinka paljon asioita, oikeasti merkittäviä ja suhteen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä, jätämme toisillemme sanomatta. Sen sijaan, erityisesti minä, olen kunnostautunut sellaisten asioiden sanomisessa, joilla on aika paljon tekemistä parisuhteen huonovointisuuden kanssa.

 

Viimeiset kaksi iltaa olemme purkaneet kirjan testejä ja tehtäviä ja käyneet niin hyviä ja syviä keskusteluita, että aamuisin  on tuntunut ihan siltä kuin heräisi kokonaan uuden ihmisen vierestä. Noiden keskustelujen kautta olen nähnyt toisesta sellaisia puolia, joita en tiennyt hänessä edes olevan. En ollut nähnyt niitä, sillä olin niin kiintynyt siihen mielikuvaan, jonka olin itse hänestä rakentanut. En ollut koskaan edes epäillyt etteikö se mitä minä hänessä näen olisi kaikki se mitä hän on. Vasta kirjan luettani tajusin kuinka vinksahtanut tuo ajatukseni on ollut. Nyt kun näkökenttä on laajentunut tuntuu ihan siltä, kuin olisin juuri rakastunut. Olen niin innoissani siitä, että tiedän että meillä on kaikki mahdollisuudet ja avaimet todella onnelliseen ja tasapainoiseen suhteeseen, jossa molemmat voivat hyvin. Kun sitä on epäillyt toistuvasti, ette edes arvaa kuinka uskomattoman huojentavalta tuntuu saada vain luottaa ja iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on. Sen sijaan, että etsisi jatkuvasti merkkejä siitä, ettei suhde kannata.

 

 

 

Tuntuu melkein hölmöltä, että yhdellä kirjalla voi olla näin valtavan suuri vaikutus. Tunnen itsenin myös vähän typeräksi, etten ole osannut ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani, enkä ole ymmärtänyt omien tekojeni vaikutusta parisuhteeseen. Mutta päälimmäisenä tunnen kiitollisuutta. Siitä, että löysin tämän kirjan ja siitä, että on suhde jossa molemmilla on kiinnostus kasvaa – ei yhteen, vaan yhteyteen. Sanoin joskus aiemmin parisuhteista puhuessani, että minulle kaikkein tärkeintä suhteessa on yhteys toiseen ja tunne siitä että on turvassa ja rakastettu sellaisena kun on. Ja juuri nyt tuntuu ihan siltä. Olen turvassa, rakastettu ja tullut kotiin.

pst. kirjan myötä ymmärsin myös sen, että kun poikaystäväni ei ole siivonnut vaikka hänellä olisi ollut siihen aikaa ei tarkoita sitä, ettei hän välitä minusta. Se tarkoittaa sitä, että hän ei pidä siivoamisesta.

 

Tämän, tai muut tunnelukko- kirjat voit tilata omaksesi täältä: Adlibris .