Tavara/Tuote:

Aeropress kahvinvalmistuslaite.

Sain tuon laitteen lahjaksi yhden tulevan yhteistyön tiimoilta perjantaina, enkä ole sen koommin kahvia enää muuten valmistettuna juonutkaan. Mulla ei oo nyt enää pariin vuoteen ollut sellaista perinteistä kahvinkeitintä, vaan kahvi on tehty joko presso- tai mutteripannulla, ja se valmistusprosessi on ollut iso osa osa sitä kahvihetkeä. Usein kahvia on tullut keitettyä kuitenkin ihan liikaa, ja tuntuu aina yhtä surulliselta huljuttaa hyvää kahvia alas viemäristä. Tuolla Aeropressillä saan valmistettua juuri sen tarvitsemani yhden kupillisen. Ja kun kahvi on laadukasta (tai vaikka ei olisikaan) niin tuo laite valmistaa parhaat kahvi, mitä keittiössäni on juotu.


Ruoka:

Bonelessin Asian bbq – wingsit.

Olipa kerran sellainen viikko, kun tilasin tuon annoksen crispy fries:lla kotiin kolmena päivänä peräkkäin. Sen pituinen se.

 

Juoma:

Haluaisin vastata taas sellerimehun, koska se on tällä hetkellä juomista se, jonka hyvää tekevään voimaan uskon (heti kahvin jälkeen) kaikkein eniten. En osaisi enää edes kuvitella aamua ilman sellerin mehustusta. En ole varma olenko huomannut olossani mitään suurta muutosta (olen huomannut, mutta en voi olla varma että se johtuu juuri selleristä) mutta pidän siitä tunteesta jonka tuon mehun juomisesta saan.


Kirja: 

Viime viikolla en lukenut yhtään kirjaa, jos n.25 lastenkirjaa ei oteta lukuun. Ja nyt ymmärrän miksi viimeviikko tuntui vähän erikoiselta. Saan lukemisesta poikkeuksetta todella paljon voimaa. Pää täyttyy uusilla ajatuksilla, ja pyyhkii tieltään tunkkaiset ja urilleen uurtuneet mietteet. Lukiessani inspiroidun, innostun ja tunnen paljon ja kaikkea. Mutta ennen kaikkea lukeminen on mulle kuitenkin levähdyspaikka. Viime viikko otti voimille, ja olen varma että se johtui ainakin osin siitä etten lukenut mitään itselleni merkityksellistä.

 

 


Podcast:

Nonsense Vaalispessut

Suosittelen näitä jaksoja erityisesti sellaisille tyypeille, jotka eivät koe olevansa kovinkaan kiinnostuneita/perillä politiikasta, tai ajattelevat etteivät ymmärrä sitä. Tai niille, jotka ovat turhatuneita tai pettyneitä poliittisen järjestelmään. Ja niille, jotka eivät ole ajatelleet äänestää, mutta myös kaikille muille. Jaksoissa politiikka näyttäytyy helpommin lähestyttävänä ja ymmärrettävämpänä. Niiden perusteella pääsee myös vähän kärryille suurimmista puolueista; niiden arvoista ja agendoista, joka osaltaan varmasti helpottaa myös äänestyspäätöksen tekemistä.


Kauneudenhoitotuote:

Kora Organics Foaming Cleanser

Sain vajaa kuukausi sitten ab-kuurin hormonaalisen akneen. Noh, sain antibiootista koko yläkroppaan, erityisesti kasvojen alueelle, allergisen reaktion joka näytti ja tuntui n.37 x pahemmalta kuin se hormonaalinen akne. Kasvojen iho tuntui pitkään todella herkältä ja tämä putsari oli ainoa, joka oli sekä tarpeeksi tehokas että hellä samaan aikaan. Tässä putsarissa niin koostumus kuin mieti tuoksukin ovat sellaisia, etten muuttaisi niissä mitään. Kasvojen iho tuntuu puhdistuksen jälkeen pehmeältä ja kirkkaalta- hoidetulta. Tämä yhdistettynä Absolutionin cognac-sieneen on parasta mitä kasvojeni iho on hetkeen
kohdannut. Myös Kora Organicsin Noni Glow- kasvoöljy on myös ihana, ihana, ihana!


Vaate/asuste:

Löysin vaatekaapista muutama vuosi sitten &Other Storiesin alennuksista ostetun basket-laukun, jota käytin toissakesänä ihan maanisesti. En omista kuin muutaman laukun, ja käytän niitäkin harvoin. Olen se tyyppi, joka tunkee yleensä kaiken tarvitsemansa takin taskuihin. Nyt tuntuu taas huojentavalta käyttää laukkua ja päästä eroon takin taskuista pullottavista lapsen toppahanskoista, varahousuista ja jatkuvasta huolesta, että jotain on pudonnut matkan varrelle.


Biisi:

Coely – My Tomorrow

 

 

 


Viikon kohokohta:

Viime viikolla kävin tosi monta hyvää ja rakentavaa keskustelua niin poikaystävän kuin ystävienkin kanssa. En tiedä kuvittelenko, mutta viimeisen kuukauden aikana lukemillani kuinka olla piittaamatta paskaakaan ja parisuhteen tunnelukot- kirjoilla on ollut tosi iso parantava vaikutus elämääni. Ymmärrän itseäni paremmin, ymmärrän muita paremmin, osaan sanoittaa tarpeitani ja toiveitani aiempaa paremmin. Tuntuu, että jotain isoa on avautumassa.

Varasimme kahden ystävän kanssa matkan toukokuulle kaupunkiin, jossa meistä kukaan ei ole koskaan käynyt. Reissuun on vielä reilu kuukausi, ja hyvä niin. Toivon, että aika  matelee sillä rakastan erityisesti tätä yhdessä odottamista, suunnittelua ja hekumointia. Tunnetta siitä, että kaikki on vielä edessä ja samaan aikaan se kuitenkin jo tapahtuu mielessäni.

Kun Alba ei ole kotona, niin laitamme toisillemme usei  ääniviestejä. Aina silloin kun emme puhu face timea. Maanantaina sain Albalta läjäpäin ääniviestejä, joista viimeinen meni näin ”äiti, sit ku mä oon taas sun luona niin voisitko sä kertoa mulle kuinka susta tuli aikuinen ja miten sä oot aikuinen ja miten sä olit pieni ja kaikkea sellasta”. Ensin tuli vähän itku, sitten iski ylpeys, haikeus ja oma pienuus kaikki yhdellä kertaa.

 

Tietysti voin rakas lapseni, tässä nyt vain on sellainen pieni ongelma etten ole vielä ihan kasvanut aikuiseksi.

Maanantait on mulle usein viikon mukavimpia päiviä. Takana on yleensä hyvin levätty, liikuttu ja syöty viikonloppu. Viikon ensimmäisenä päivänä saan tehdä töitä kotona oman aikatauluni mukaan, vieläpä sitä itselleni kaikkein mieluisinta työtä eli kuvaamista. Eilinen oli kuitenkin harvinaisen tahmea. Huolimatta siitä, että viikonloppu oli ollut tosi mukava. Klassinen maanantai, sanoisi varmaan joku toinen. Ei huvittanut oikein mikään muu kuin vuorokauden mittaiset päiväunet. Skippasin aamiaisenkin, koska ei tehnyt mieli ja se jo itsessään on sellainen merkki, että siitä tietää että nyt ei mene kovin vahvasti. Tein töitä, mutten ollut tyytyväinen yhteenkään lopputulokseen. Vaihdoin olohuoneen järjestyksen kolme kertaa ja kuvittelin saavani sillä kodin feng shuit kohdilleen ja luovuuden kukkimaan. Niin ei tapahtunut. Nurkista löytyi vain järkyttävä määrä pölyä (oikeasti järkyttävä. En ymmärrä mikä tätä asuntoa vaivaa. Imuroin liki päivittäin ja pesen lattiatkin usein kaksi kertaa viikossa ja silti villakoiria kirmaa vastaan ihan jatkuvasti..) ja likaa, joka oli tietysti pestävä pois.

 

Olin jo aiemmin viikolla varannut illaksi reformer pilates- tunnin yhdessä ystävän kanssa. Mietin sitä iltapäivällä, ja ajatuskin ahdisti. Ei kiinnostanut yhtään. Niin paljon mieluummin olisin vain käpertynyt sohvalle ja surkutellut niin omaani kuin maanantainkin surkeutta. Mutta mentävä oli, koska sovitut asiat ovat sovittuja asioita. Ja hyvä niin. Fiilis tunnin jälkeen oli ihan toinen. Kuudenkymmenen minuutin aikana mentiin sieltä tunneskaalaan mollipäädystä sinne aivan toiseen päätyyn. Olo oli ihan voittamaton, pitelemätön.

Jos en ole muutamaan vuoteen muistanut sitä, kuinka valtava voima liikkumisella on myös mielialan kohentamiseen, niin nyt taas muistan. Enkä ajatellut antaa itseni sitä unohtaa. Huolimatta siitä, että tuo laitepilates on melko hintava harrastus, niin 25€ on kuitenkin aika pieni hinta onnellisuudesta ja voimaantumisesta. Siitä, että uskoo itseensä ja muihin. Maksan sen ilolla jatkossakin jokaisesta tunnista. Tälle viikolle niitä on kalenterissa kolme. Ja siksi tiedän, että tästä viikosta tulee hyvä.

 

 

Tavara/tuote:

SIGGin iso lasipullo, johon pakkaan aina aamuisin smoothien mukaan. Rakastan aamiaisia, joten syön niitä usein kaksi. Yhden kotona, ja toisen konttorilla. Tämä pullo kulkee aina mukana, vähintäänkin vesipullona ja on kätevyteensä lisäksi myös kaunis. Sopii niin kylmille kuin kuumillekin juomille. Meiltä löytyy myös sellaisia muovisia smoothie-pulloja, jotka tulivat koneen mukana, mutta niistä juoma maistuu enemmän muovilta kuin mustikalta jo puoli tuntia valmistuksen jälkeen. Tässä laispullossa tuo maku pysyy raikkaana pidempään.

Teksti:

tämä Stellan kirjoitus endometrioosista ja elämästä sen kanssa.

Tuntuu hankalalta käsittää kuinka Stella on pystynyt kaikkeen siihen, mitä hän on tehnyt kun on samalla kärsinyt liki kaiken aikaa sellaisissa määrin ettei se ole inhimillistä millään mittapuulla mitattuna. Olen aina arvostanut, ihaillutkin, Stellaa mutta tuon postaukseni jälkeen kaikki ne tunteet voimistuivat vielä potensiin viisitoista. Ihmeellinen nainen. Hän ja te kaikki muutkin sairauden kanssa kamppailevat.

Vaate:

pörröinen, beige vetoketjullinen pusakka, jonka sain ystävältä joka ei osannutkaan käyttää puseroa itse, mutta palautusaika oli jo umpeutunut. Minä osaan, enkä ole keskiviikon jälkeen juuri muuta sitten osannutkaan.

 

 

 

Kirja:

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan.

Kirjasta on jäljellä n.10% ja jo jossain puolessa välissä alkoi tuntua, että en tämän kirjan ansioista todellakaan tule jatkossa piittamaan kaikista mahdollisista turhista asioista niissä määrin, kuin olen aikaisemmin piitannut. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ajattelevat liiallisen piittaamiseen häiritsevän elämäänsä, mutta erityisesti niille jotka ajattelevat etteivät piittaa mistään.
Jotain kirjan koukuttavuudesta kertoo sekin, että unohdin niin perjantaisen Auta Antti!:n uuden jakson, kuin lauantaiset Blacklist-jaksotkin. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.

Sovellus:

MINDBODY

Sovellus, jolla saa tosi kätevästi selattua lähialueen pilates- ja joogatarjonnan. Myös tunneille ilmoittautuminen ja niiden peruminen onnistuu sovelluksen kautta helposti. Voit tallentaa omat varaukset kalenteriin, ja halutessasi sovellus muistuttaa sinua niistä. Tämän sovelluksen ansioista löysin mm.rööperin aamujoogan, joka järjestetään aamuisin n.20m päässä kotiovelta. Ilmoittauduin tietysti heti muutamalle aamutunnille. En keksi kovin montaa asiaa, jotka vaikuttaisivat päivään yhtä positiivisesti kuin hikiliikunta ja hikiliikunta heti aamulla.

Ruoka:

Rikas arabi.

Ramin kehittelemä (?) konsepti leivästä, joka on tehty vähän samalla ajatuksella kuin köyhä ritari, sillä erolla että tässä ruoka-annoksessa ei ole mitään köyhää. Tähän tulee pohjaksi rapeaksi paistettu laadukas leipä, jonka päälle tulee shakshukaa, scrambled eggs, merquez makkaraa, bataattipyrettä ja avocadocremeä. Leivän vege-versio on muuten sama, mutta makkaran tilalle tulee  rapeaksi paisettua tankoparsaa ja teriyaki-sieniä. On niin hyvää, että näkö lähtee sanoisin varmaan ellen vihaisi sitä sanontaa niin kamalasti.

 

Biisi:

Òlafur Arnalds – So Far


Viikon kohokohta:

Torstain barre-tunti ystävän kanssa. Liikkuminen teki niin hyvää. Olen torstain jälkeen tehnyt kaksi muutakin treeniä, mutta tuo ensimmäinen on se joka tuntui merkityksellisimmältä, sillä se sysäsi liikkeelle palavan halun pitää parempaa huolta omasta fysiikasta.

Eilinen Ramin ja Paavon pop up-brunssi, jonka he järjestivät 80 ystävälleen Gisa Arabiassa. Oli ihanaa nähdä niin paljon tärkeitä ihmisiä yhdellä kertaa ja syödä samalla järjettömän hyvin. Tai kaikki muut ainakin söivät. Itse keskityin jännittämään, että viihtyvätkö kaikki ja maistuuko ruoka, jotka molemmat olivat tietysti täysin turhia huolia, sillä tuo kaksikko ei edes kykenisi muuhun. Viihdyin paikalla pitkälle iltapäivään, ystävät pöydän ympärillä vain vaihtuivat. Paras sunnuntai aikoihin. Toivon todellakin, että tästä tulisi kuukausittainen perinne. Ihanaa on myös se, että jääkaappi on kotona nyt täynnä brunssilta ylijääneitä herkkuja, ja saan syödä niitä varmaan vielä kokonaisen viikon. Erityisen iloinen olen poikaystävän leipomista brownie-paloista, jotka olivat aivan pöyristyttävän hyviä. Pöyristyttäviä siksi, että en tiennyt että hän osaa myös leipoa.

Aiemmat sunnuntaisuosikit löytyy täältä, täältä ja täältä.

 

 

 

Näin joitain viikkoja sitten facebookissa linkin artikkeliin, jonka otsikko meni jotenkin näin:
lukion jälkeen Saaraa arvosteltiin, kun hän halusi siivojaksi mutta nyt hän tienaa enemmän kuin useimmat korkeakoulutetut
Ähää, siitäs saitte senkin arvostelevat ähäkutit- luki siellä myös, vaikka sitä ei sinne oltu kirjoitetukaan. Artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka Saaran ammatinvalinta sai alkuun osakseen ihmetystä ja arvostelua. Arvostelijat kuitenkin vaikenivat, kun Saara alkoi tehdä siivoamisella rahaa. Tai oikeastaan siinä vaiheessa, kun Saara alkoi tehdä paljon rahaa. Vasta silloin hän oli muiden silmissä menestynyt. Menestystä ei ollut se, että hän uskalsi tehdä jotain sellaista, jota hän aidosti itse halusi. Uskalsi valita niin, vaikka takuulla tiesi saavansa osakseen arvostelua ja kummastelua. Hänen tekemäänsä työtä ei pidetty juuri minään ennen kuin sen arvo oli rahalla mitattuna suuri. Ahdistuin artikkelista. Kuten aina, kun puhutaan rahasta työn arvon tai menestyksen ainoana mittarina. Raha on mielestäni ihan surkea arvon tai menestyksen mittari. Sillä ei mielestäni voi mitata kumpaakaan. Työn arvosta ei mielestäni kerro juuri mitään se, kuinka paljon siitä maksetaan.

 

Olen miettinyt viime aikoina erityisesti bloggaamista ja somen tekemistä; niitä mittareita, joilla tällä alalla arvoa ja menestystä mitataan. Tällä alalla arvo mitataan lukijamäärillä, sivulatauksilla, linkkien klikkauksilla, seuraajien määrällä ja niiden ostovoimalla. Sitä ei mitata esimerkiksi työn laadulla, vastuullisuudella tai sillä millainen vaikutus tehdyllä työllä on ihmisten tai ympäristön hyvinvointiin – jotka minun mielestäni olisivat kaikki paljon parempia työn arvon mittareita. Tiedän, että havahtumista vaadittaisiin monella muullakin saralla, mutta erityisesti some kaipaisi sitä. Että kaikki me, jotka tätä teemme miettisimme kuinka se, mitä teemme vaikuttaa ihmisiin. Synnyttääkö tekemiseni ihmisille riittämättömyyden tai huonommuuden tunteita? Edesautanko minä toiminnallani vahingollista ostoskäyttäytymistä? Kun tuotan sisältöä; onko se sellaista, joka synnyttää ympärilleen ennemmän hyvää, kuin pahaa?

 

Some on täynnä turhaa, merkityksetöntä kohinaa ja tiedän tuottavani sitä merkityksetöntä kohinaa itsekin. Mutta tiedän myös, etten tuota pelkästään sitä. Kun 50 ihmistä on ostanut ripsivärin, jota suosittelin en tunne oikeastaan mitään. Mutta kun saan viestin, että jostain jakamastani jutusta on saatu lohtua/vertaistukea/oivalluksia tai ne ovat herättäneet ajatuksia- koen tekemäni työn merkitykselliseksi, ja arvokkaaksi. Huolimatta siitä, että niistä 50 ostetusta ripsiväristä sain reilusti myös rahaa ja ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta taas en penniäkään.

 

 

 

 

Enkä nyt siis todellakaan istu täällä  kuvittelemassa, että tekstini tekisivät teistä yhteenkään mullistavaa vaikutusta. En ole kummoinen kirjoittaja, ja kirjoitan tekstit yleensä hetken mielijohteesta sen kummempia miettimättä. Ne syntyvät nopeasti, eivätkä ole oikeastaan koskaan kovin pitkälle vietyjä ajatusten keloja, vaan hetkessä syntyneitä tekeleitä. Mutta yksi asia mitä toivon, ja oikeastaan tiedän melkein varmaksi, on se, että yhdellekään tätä blogia lukevalle ei tule itsestään tai elämästään huonompi olo. En missään tapauksessa halua ruokkia riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä itseen tai omaan elämään. Haluan luoda yhteyden, haluan olla samaistuttava, haluan näyttäytyä epätäydellisenä, tylsänä ja heikkona – koska olen todella usein  sellainen. Olen paljon muutakin tietysti, mutta haluan näyttää erityisesti sen puolen itsestäni, jota on joskus hankala edes itse hyväksyä.  Haluan oppia muilta, haluan haastaa itseäni ja ajatusmallejani ja valehtelisin jos väittäisin ettenkö tekemisilläni haluaisi myös vaikuttaa. Haluaisin saada teidät lukemaan, vaihtamaan luonnonkosmetiikkaan, juomaan sellerimehua, vaihtamaan kuumat suihkuun kylmiin suihkuihin, vähentämään lihan syöntiä ja juomaan vain hyvää kahvia.  Ihan vain muutaman mainitakseni. En kuitenkaan halua vaikuttaa jakamalla vain täydellisiä hetkiä elämästäni, siloiteltuja kuvia ja siloiteltuja tarinoita arjesta, sillä en missään tapauksessa halua olla mukana luomassa vääristynyttä todellisuutta siitä, millaista elämän muka pitäisi olla. Vaikka me kaikki tiedämme, ettei iso osa somessa näkemästämme ole totta, meistä silti aika usein tuntuu että se kuitenkin oikeastaan on.

 

En ole enää ihan varma mihin olen menossa tämän asiani kanssa, ja nyt kun luin tekstin läpi, aloin pelätä että tämä teksti kuulostaa sellaisen katkeran ihmisen tilitykseltä, joka ei menestynyt niissä määrin, kuin olisi toivonut ja haluaa siksi väheksyä niitä menestyksen mittareita, joilla sitä tällä hetkellä mitataan. Mutta haluan, että tiedätte etten ole katkera. Olen huolissani. Huolissani siitä millaisia vaikutuksia tällaisella siloitellulla, lavastetulla ja täydellisyyteen saakka muokatulla ja käsitelyllä sisällöllä on meihin kaikkiin? Tai ympäristöön. Ihan aidosti vähän pelottaa, että millaisia tuhoja vastuuton, ainoastaan raha ja klikkaukset edellä tehty ”vaikuttaminen” voi pahimmillaan tehdä.

Sanon vielä myös sen, ettei tarkoitukseni missään tapauksessa ole kritisoida tai väheksyä tekstilläni ketään. Haluan vain ihan puhtaasti herätellä meitä kaikkia (erityisesti itseäni) miettimään sitä millaista sisältöä tuotamme, millainen vaikutus sillä on muihin, ja mitkä ovat motiivimme. Peräänkuulutan vastuullisuutta ja kritisoin rahan asemaa menestyksen mittarina, siinä kaikki.