Lanseerasin muutama kuukausi sitten täällä blogissa sunnuntaisuosikit – nimeä kantavan postaussarjan. Sen ideana oli listata aina sunnuntaisin kuluneen viikon suosikit, ja – suositukset. Kun blogi päivittyy vain noin 2-4 kertaa viikossa tuntui tuo postaus ilmestyvän vähän turhankin tiuhaan. Nyt noita kuukausia taaksepäin selaillessa näyttää siltä, kun joka toinen postaus olisi kantanut nimeä sunnuntaisuosikit. Pidän kuitenkin tuon postaussarjan ideasta, ja teiltäkin olen saanut siitä paljon hyvää palautetta, joten ajattelin jatkaa sarjaa, mutta muuttaa sitä niin että se ilmestyy jatkossa vain kerran kuukaudessa.

Täältä tulee nyt tämän uudistuneen sarjan ensimmäinen osa, tavoilleni uskollisesti vähän myöhässä tietysti.

 

 

Huhtikuun paras…

Kirja:
ehdin lukea/kuunnella huhtikuussa poikkeuksellisen monta kirjaa. Sain loppuun kuukauden aikana seitsemän kirjaa, joista korkeimmalle korokkeelle nousi Claudie Gallayn Tyrskyt. Ihana, ihana teos. Aiheuttaa tosin akuuttia tarvetta matkustaa Ranskan maaseudulle. Tämä kirja kannattaa nauttia omassa rauhassa, mieluiten lasillisen kanssa.

Tällä hetkellä kuuntelen Kun sanat loppuvat, joka on ihana ja kamala samaan aikaan. Kirja on Kim Wallin vanhempien kertomus surmatusta tyttärestään. Adlibriksen sivuilla kirjasta sanotaan mm. näin: tarina surusta ja menetyksestä mutta ennen kaikkea ylistys elämää rakastaneelle ja vahvan oikeudentajun ohjaamalle ihmiselle, joka tulee muistaa kaikkea muuta kuin uhrina.
Ja sitä kirja kyllä olikin, ennen kaikkea ylistys tuosta hienosta ihmisestä, jonka elämä riistettiin aivan liian varhain.
En tiedä olenko ihmisenä ihan hirveä, kun sanon näin mutta toivoin, että kirjassa olisi käsitelty enemmänkin sitä surua ja menetystä. Uteliaisuus minussa olisi halunnut kuulla kaiken siitä, miltä tuollainen menetys voi tuntua. Ja kuinka sellaisesta voi selvitä, vai selviääkö edes?

Ruoka: Merquez- makkara.

Meillä syödään lihaa noin kerran viikossa, eikä välttämättä edes joka viikko (kiitos Alban, joka ei syö kalan lisäksi mitään lihaa). Kuvittelin joskus, etten voisi elää ilman burgereita ja pihvejä, vain huomatakseni ettei se ole ollenkaan hankalaa. Ainoa liha, jota nykyään himoitsen on merquez-makkara. Jos voisin, niin söisin sitä varmaan päivän jokaisella aterialla. Mutta en tietenkään syö. Sallin sitä itselleni kuitenkin aina silloin tällöin. Tosin tiedän, että jos nyt päättäisin alkaa kasvissyöjäksi, pärjäisin todennäköisesti  vallan mainiosti ilman merquez-makkaraa. Ihan samaan tapaan, kuin ilman niitä lihaisia burgereitakin.

 

Juoma: jääkahvi

rakastan kahvia, kuten ehkä jo tiedätte. Olen aina arvostanut korkeimmalle ihan tavallisen suodatinkahvin. Kunhan kahvijauhe vain on ollut laadukasta. Kahvilassakin tilaan aina tavallisen kahvin; en koskaan esimerkiksi lattea tai muita erikoiskahveja. Näin kuitenkin muutama viikko sitten ruotsalaisen Alexandra Bringin julkaiseman videon jääkahvista, jossa itse kahvi oli pakastettu kuutioiksi ja ne jäiset kahvikuutiot heitettiin sitten maidon sekaan. Kokeilin samaa itse ja tuloksena oli niin herkullinen (ja nopea!) kahvi, että teen takuulla toistekin.

 

Yksinkertaiset valmistusohjeet kuuluvat näin: valmista noin tuplasti tai triplasti tavallista vahvempaa kahvia. Kaada valmis kahvi jääpalamuottiin (mitä syvempi muotti, sen parempi) ja laita se yöksi pakkaseen. Aamulla herätessä lämmität kauramaitoa ihan aavistuksen ja heität sekaan 2-4 jäistä kahvikuutiota ja voilá. Simppeli yet delish!

 

Kaunedenhoitotuote: CeraVe Moisturizing Cream

Kuten ehkä jo tiedätte olen jo pitkään käyttänyt ihonhoidossa pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Kävi kuitenkin tässä viikko sitten niin, että kaikki yövoiteeni olivat pääseet loppumaan (siis ne kaikki kaksi kappaletta). Kaapista löytyi kuitenkin CeraVen minulle taannoin lähettämä tuotepaketti, jonka kosteusvoidetta päädyin kasvoilleni yöksi laittamaan paremman puutteessa, ajattelin. Mutta mitä vielä, tuo voide on ollut paras kokeilemani pitkään aikaan. Aamulla kasvot tuntuvat ihan uskomattoman kimmoisilta ja pehmeiltä. En välitä nyt siitä, ettei tuo ole luonnonkosmettiikka, vaan käytän takuulla koko purkin. Ja ostan sen loppumisen jälkeen varmaan toisenkin. Huolimatta siitä, että tuo purkkikin on ruma kuin mikä.

 

Tuote/ tavara:  Fidasta ostettu tummapuinen vanha kirjahylly lasiovilla.

 Meillä on nyt olohuoneessa kolme kirjahyllyä, ja makuuhuonessa kaksi. Tuon uuden senkki-kirjahyllyn ylin hylly on vielä tyjhä ja tuntuu kutkuttavlta ajatus siitä millaisia kirjoja tuolle hyllylle vielä joskus päätyy. Sen lisäksi, että tuo hylly kätkee sisäänsä käsittämättömän määrän kirjoja, niin se on myös todella kaunis. Täydellinen lisä pikkuhiljaa valmistuvaan olohuoneeseemme. Valmista täällä on heti, kun seinät ja katto on maalattu, ja saan vihdoin alkaa suunnitella mitä kaikkea haluan ripustaa seinillemme. Vielä sitä ei ole ollut järkevää tehdä, sillä olen koko ajan tiennyt että näille seinille täytyy tehdä jotain ennen sitä.

 

 

Vaate: Nämä H&M:n mini me style- kampanjan pellavaviskoosisekotteiset housut.

Näitä tekee mieli käyttää koko ajan. Sen lisäksi, että ovat älyttömän mukavat ovat myös niiiiin nätit, ja sopivat yllätyksekseni todella monen eri yläosan kanssa. Ulkona on vielä vähän turhan viileää näille, mutta kotona nämä ovat olleet jo ihan naurettavan ahkerassa käytössä, enkä malta odottaa että tulee oikea kesä ja saan pyöräillä, istua meren rannassa, ruohikolla, puistoissa ja kahviloiden terasseilla näissä housuissa. Mökkielämääkin nämä tulevat aivan takuulla näkemään.

Kappale: Max Richter – November

Koko tuo Richterin Memoryhouse albumi on ihan pöyristyttävän upea, mutta tämä kappale on ehkä kauneinta, mitä mun korvat on koskaan kuulleet. Ja niin on ollut jo monta vuotta. Kappale kannattaa aloittaa vasta kohdasta 0.45 ja sen ultimaattinen huippukohta tulee 5.05. Mutta oikeastaan koko kappale on alusta asti pelkkää kauneuden tykitystä.

Oivallus: Sanallista toiveesi ja tarpeesi.

Kuukauden tärkein oivallus liittyi olennaisesti tämän parisuhde- postauksen tiimoilta käytyihin keskusteluihin ja itsetutkiskeluun. Typistettynä siihen, että kannattaa aina sanoa ääneen se, mitä toiselta toivoo tai odottaa – silloin kun on hyvin paljon todennäköisempää että se toive myös toteutuu. Kuulostaa simppeliltä, ja onkin, mutta jää silti usein ainakin minulta toteuttamatta. Sitä niin usein ajattelee, että toisen kuuluu suhteessa mystisellä tavalla tietää ja aistia mitä minä häneltä odotan.

Hetki:

Huhtikuu oli ihana. Suurimmaksi osaksi ainakin. Ei kuitenkaan ollut mitään yksittäistä ultimaattista huippukohtaa, vaan sellaista tasaista kivaa arkea; juuri sellaisena elämästäni pidänkin. Mukavimpina muistoina mieleen nousee sellaiset muutamat harvinaiset illat, kun olemme kaikki kolme olleet samaan aikaan kotona, Alba ja Rami ovat yhdessä askarrelleet jotain, ja minä olen rauhassa saanut järjestellä tavaroita hyllyihin uusiin järjestyksiin. Tai ne kaikki illat, jolloin me Alban kanssa olemme pelanneet itse keksimäämme sananselityspeliä muistipelin korteilla. Tai vappuaatto, jonka vietimme täällä meillä yhdessä Alban isän ja tämän tyttöystävän kanssa. En ole ylpeä kaikesta, mitä olen elämässäni tehnyt tai mitä teen, mutta siitä olen ylpeä kuinka olemme eron jälkeisen suhteemme hoitaneet: lapsen parasta ajatelleen, ja toisiamme kunnioittaen (niitä surkeitakin hetkiä on tietysti matkan varrelle mahtunut, en väitä muuta).

Tai se ilta, kun meillä oli pitkästä aikaa Ramin kanssa yhteistä aikaa ihan kaksin, ja maltoimme mennä nukkumaan vasta kahden jälkeen, sillä oleminen ja puhuminen oli niiiiiiin ihanaa. Kaikki te, jotka olette olleet suhteesa pidempään kuin vuoden tiedätte varmasti, että sitä niiiiiiiin ihanaa ei todellakaan ole joka päivä, tai ei ainakaan koko ajan.

Pääsiäinen mun vanhempien luona maalla, oli sekin erityisen hyvä. Tai ne kaikki kerrat, kun olemme ystäväni kanssa kävelleet pilateksen jälkeen onnellisina, ja vähän hervottomina kaupungin halki takaisin koteihimme. Olen aina pilateksen jälkeen varmaan onnellisimmillani, joten kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu verhoutuu samaan onnellisuuden viittaan, ja yleensä aina ystäväni Sofi on ollut se, jonka kanssa olen nuo treenin jälkeiset hetket jakanut.

 

 

Ajattelin tätä jo aiemmin, mutten ehkä koskaan sanonut, mutta olisi ihanaa jos näiden postausten kommentteihin sinä jättäisit omat kuukauden suosikkisi. Ne voivat olla mitä tahansa: elokuvista tuoksuihin tai vaikka seksiasentoihin. Näin erilaisia parhaita asioita olisi koottuna yhteen ja samaan paikkaan, ja saisimme kaikki toisiltamme jotain. Lisäksi kaikkien niiden hyvien asioiden ajatteleminen lisää hyvää, ja tyytyväisyyttä myös omassa mielessämme. Kokeilkaapa vaikka.

 

 

 

Tavara/tuote:

SIGGin iso lasipullo, johon pakkaan aina aamuisin smoothien mukaan. Rakastan aamiaisia, joten syön niitä usein kaksi. Yhden kotona, ja toisen konttorilla. Tämä pullo kulkee aina mukana, vähintäänkin vesipullona ja on kätevyteensä lisäksi myös kaunis. Sopii niin kylmille kuin kuumillekin juomille. Meiltä löytyy myös sellaisia muovisia smoothie-pulloja, jotka tulivat koneen mukana, mutta niistä juoma maistuu enemmän muovilta kuin mustikalta jo puoli tuntia valmistuksen jälkeen. Tässä laispullossa tuo maku pysyy raikkaana pidempään.

Teksti:

tämä Stellan kirjoitus endometrioosista ja elämästä sen kanssa.

Tuntuu hankalalta käsittää kuinka Stella on pystynyt kaikkeen siihen, mitä hän on tehnyt kun on samalla kärsinyt liki kaiken aikaa sellaisissa määrin ettei se ole inhimillistä millään mittapuulla mitattuna. Olen aina arvostanut, ihaillutkin, Stellaa mutta tuon postaukseni jälkeen kaikki ne tunteet voimistuivat vielä potensiin viisitoista. Ihmeellinen nainen. Hän ja te kaikki muutkin sairauden kanssa kamppailevat.

Vaate:

pörröinen, beige vetoketjullinen pusakka, jonka sain ystävältä joka ei osannutkaan käyttää puseroa itse, mutta palautusaika oli jo umpeutunut. Minä osaan, enkä ole keskiviikon jälkeen juuri muuta sitten osannutkaan.

 

 

 

Kirja:

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan.

Kirjasta on jäljellä n.10% ja jo jossain puolessa välissä alkoi tuntua, että en tämän kirjan ansioista todellakaan tule jatkossa piittamaan kaikista mahdollisista turhista asioista niissä määrin, kuin olen aikaisemmin piitannut. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ajattelevat liiallisen piittaamiseen häiritsevän elämäänsä, mutta erityisesti niille jotka ajattelevat etteivät piittaa mistään.
Jotain kirjan koukuttavuudesta kertoo sekin, että unohdin niin perjantaisen Auta Antti!:n uuden jakson, kuin lauantaiset Blacklist-jaksotkin. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.

Sovellus:

MINDBODY

Sovellus, jolla saa tosi kätevästi selattua lähialueen pilates- ja joogatarjonnan. Myös tunneille ilmoittautuminen ja niiden peruminen onnistuu sovelluksen kautta helposti. Voit tallentaa omat varaukset kalenteriin, ja halutessasi sovellus muistuttaa sinua niistä. Tämän sovelluksen ansioista löysin mm.rööperin aamujoogan, joka järjestetään aamuisin n.20m päässä kotiovelta. Ilmoittauduin tietysti heti muutamalle aamutunnille. En keksi kovin montaa asiaa, jotka vaikuttaisivat päivään yhtä positiivisesti kuin hikiliikunta ja hikiliikunta heti aamulla.

Ruoka:

Rikas arabi.

Ramin kehittelemä (?) konsepti leivästä, joka on tehty vähän samalla ajatuksella kuin köyhä ritari, sillä erolla että tässä ruoka-annoksessa ei ole mitään köyhää. Tähän tulee pohjaksi rapeaksi paistettu laadukas leipä, jonka päälle tulee shakshukaa, scrambled eggs, merquez makkaraa, bataattipyrettä ja avocadocremeä. Leivän vege-versio on muuten sama, mutta makkaran tilalle tulee  rapeaksi paisettua tankoparsaa ja teriyaki-sieniä. On niin hyvää, että näkö lähtee sanoisin varmaan ellen vihaisi sitä sanontaa niin kamalasti.

 

Biisi:

Òlafur Arnalds – So Far


Viikon kohokohta:

Torstain barre-tunti ystävän kanssa. Liikkuminen teki niin hyvää. Olen torstain jälkeen tehnyt kaksi muutakin treeniä, mutta tuo ensimmäinen on se joka tuntui merkityksellisimmältä, sillä se sysäsi liikkeelle palavan halun pitää parempaa huolta omasta fysiikasta.

Eilinen Ramin ja Paavon pop up-brunssi, jonka he järjestivät 80 ystävälleen Gisa Arabiassa. Oli ihanaa nähdä niin paljon tärkeitä ihmisiä yhdellä kertaa ja syödä samalla järjettömän hyvin. Tai kaikki muut ainakin söivät. Itse keskityin jännittämään, että viihtyvätkö kaikki ja maistuuko ruoka, jotka molemmat olivat tietysti täysin turhia huolia, sillä tuo kaksikko ei edes kykenisi muuhun. Viihdyin paikalla pitkälle iltapäivään, ystävät pöydän ympärillä vain vaihtuivat. Paras sunnuntai aikoihin. Toivon todellakin, että tästä tulisi kuukausittainen perinne. Ihanaa on myös se, että jääkaappi on kotona nyt täynnä brunssilta ylijääneitä herkkuja, ja saan syödä niitä varmaan vielä kokonaisen viikon. Erityisen iloinen olen poikaystävän leipomista brownie-paloista, jotka olivat aivan pöyristyttävän hyviä. Pöyristyttäviä siksi, että en tiennyt että hän osaa myös leipoa.

Aiemmat sunnuntaisuosikit löytyy täältä, täältä ja täältä.

Tuote:

Ella’s Kitchen puristettavat smoothiet

Meillä on tosiaan suhteellisen pitkä matka päiväkodilta kotiin (1,5h julkisilla), ja varmaan jokaiselle julkisessa pienten lasten kanssa matkustaneille on tuttua se tuskanhiki, joka alkaa norua pitkin selkää kun lapsi sekoaa täyteen ahdetussa ratikassa. Minua itseä se lapsen meteli ei niinkään häiritse, tiedän että hän on väsynyt, eikä kykene säätelemään tunteitaan aikuisen tavoin, mutta tunnen ne kanssamatkustajien katseet hikisessä selässäni, ja tiedän kuinka moni heistä toivoo, että hiljentäisin lapsen heti, enkä hetken kuluttua. Miellyttävä se tilanne ei siis ole. Kaikkia väsyttää ja turhauttaa. Se, että istuu joka päivä kolme tuntia julkisissa on tehnyt sen, että yritän tehdä kaiken voitavani, jotta kumpikaan meistä ei olisi väsynyt eikä kiukkuinen kun matkustamme. Näiden smoothieden avulla on estetty niin monta nälkäkiukkua ja tuskanhiki-karpaloa.

Kirja:

Kani, joka tahtoi nukahtaa.
Tämä lastenkirja on tehnyt lapsen nukahtamisesta niin paljon helpompaa. Kuuntelemme tämän saman kirjan nykyään aina iltaisin minun lukemani iltasadun jälkeen, ja lapsi on joka kerta nukahtanut ennen kuin 15 minuuttia on tullut täyteen. Nukahdan tähän kirjaan usein itsekin, sillä lukijan ääni on meditatiivisen rauhoittava ja satu on niin tylsä ettei sitä voi kuunnella tuntematta suurta halua nukahtaa. Suosittelen kaikille, mutta erityisesti energisille lapsille ja heidän väsyneille vanhemmilleen.

 

Kauneusuote:
Atopik Balance Akne – hoitogeeli

Kuten e-pillereitä lopettaessa vähän pelkäsinkin, on iho ajautunut ihan todella surkeaan kuntoon viimeisten parin viikon aikana. Suurimpana apuna tämän hetkisen ihon hoidossa on ollut Atopikin Akne -hoitogeeli. Levitän sitä kasvoille pipetillä niihin kohtiin, jotka sitä vaativat. Hoitogeelin antimikrobisen salisyylihapon kuorivat ominaisuuden vähentävät epäpuhtauksia, jonka lisäksi tuote myös kuivattaa ja puhdistaa epäpuhtauksia ja tulehtunutta ihoa. Yleensä jo aamulla ero illan ihoon on silmin havaittava.

Applikaatio:
Bookbeat

Olen hurahtanut äänikirjoihin nyt ihan täysin. Minulla ei varmaan koskaan lukiessa ole ollut samaan aikaan monta kirjaa kesken, mutta kuuntelemalla se kyllä onnistuu. Tällä hetkellä kuuntelussa on Michelle Obama, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Idiootit ympärilläni, ja Sapiens ihmisen lyhyt historia sekä Miksi nukumme.
Tästä linkistä saatte muuten yhden ilmaisen kuukauden Bookbeatiin. Erityisen nerokkaalta ja omaa arkea helpottavalta tuntuu se, että joku toinen lukee lapselle, edes toisinaan, iltasadun puolestani. Lapsi nukahtaa yleensä huomattavasti nopeammin, sillä aina kun luemme fyysistä kirjaa haluaa hän nähdä kuvat,ja istua vieressäni joten uni ei koskaan tuu kirjaa lukiessa vaan vaikkapa vasta tunti sen loppumisen jälkeen, mutta jonkun toisen lukiessa uni yllättää jo aiemmin, mikä on tietysti ihanaa ja pidentää sitä aikaa, joka minulla on vain itselleni. Ja niille omille äänikirjoilleni, heh. Lisäksi koti ei varmaan vielä koskaan ole ollut näin siisti ja puhdas kuin nyt, sillä kirjaa kuunnellessa mikään kotiaskare ei tunnu ollenkaan niin vaivalloiselta. 

Vaate:
&Other Storiesin taivaansininen neule, jota olen käyttänyt vähintään joka toinen päivä sen ostamisesta lähtien. Tukan ja kasvojen väri näyttää siinä neuleessa paremmalta, kuin missään toisessa omistamassani yläosassa.

 

 

Biisi:

Hozier – Take me to church

&

Anna Naklab – Supergirl

Muisteltiin muutama päivä sitten videoiden ja kuvien voimin erästä ystävien kanssa tehtyä mökki-viikonloppua, ja tämä kappale oli niihin aikoihin meidän kaikkien voima-anthem. Se kävi aika nopeasti selväksi, kun kuunteli viikonloppuna kuvattuja videoita. Niissä noin 70% taustalla soi tämä Naklabin Supergirl. Kuuntelin sen tuona kesänä puhki, mutta nyt se tuntui taas raikkaalta, uudelta ja voimaannuttavalta.

Podcast:

Auta Antti! 2.kausi alkoi perjantaina, joten tietysti se.

Elämä tuntui vähän tyhjältä podcastin ollessa tauolla, mutta nyt taas siltä että kaikella on merkitys ja maailma on täynnä hyviä ihmisiä ja kaikki järjestyy ja minä pystyn ja niin sinäkin.

Elokuva:

Green Book

Kävimme eilen illan viimeisessä näytöksessä katsomassa Green Bookin, ja voi itku kuinka ihana se oli. Ja hauska. Nauroin ääneen niin monessa kohtaa, että sekosin laskuissa (yritin oikeasti laskea, sillä en yleensä koskaan naura videoita/elokuvia/sarjoja katsoessani tai lukiessani – korkeintaan hymähtelen, vaikka asia olisikin mielestäni todella hauska). Naurattamisen lisäksi tuo elokuva myös liikutti. Erityisesti Viggo Mortensenin roolisuoritus Tony Lip:nä sai sydämen hykertelemään niin monta kertaa. Elokuvan kantava voima on sen riemastuttava dialogi, ja kahden miehen kaunis tarina ystäviksi kasvamisesta ja ennakkoluulojensa hylkäämisestä.  Ihana, ihana elokuva. Mene ja katso, jos et vielä ole.

Viikon kohokohta:

 

♡ Meillä on poikaystävän kanssa varsin rajallisesti yhteistä aikaa. Olemme jo pitkään haaveilleet siitä, että olisi aikaa ja mahdollisuus harrastaa yhdessä jotain. Tällä hetkellä sellaista mahdollisuutta ei oikein ole, mutta yhteisen harrastuksen puutteessa päätimme aloittaa yhteisen rutiinin. Poikaystäväni tutustutti minut tähän Wim Hof – metodiin ja myi sen minulle kertomalla, että metodin avulla en tulisi kärsimään flunssasta enää koskaan. Liittyi metodin noudattamiseen varmaan muitakin positiivisia tuloksia, mutta kun tuntuu etten ole vuoteen juuri muuta tehnytkään kuin kärsinyt flunssasta, niin tuo flunssan karkotus oli niistä se kaikkein tärkein. Metodiin kuuluu meditaation ja joogan lisäksi spesifi hengitysharjoitus ja sitä seuraava jääkylmä suihku. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen olo oli liki maaginen. Keho tuntui vireältä, ja ajatus oli kristallin kirkas. Oli autuas ja pystyvä olo. Mutta jo muutaman päivän päästä aloin ärsyyntyä hengitysharjoituksiin, en pystynyt keskittymään vaan tunsin vain kuinka ärsytys kasvoi rintakehäni alla. Päätinkin, ettei hengittäminen selvästi ole minun juttuni, mutta muissa rutiineissa aion kyllä pysytellä. Erityisesti jääkylmät suihkut ja jooga ovat tulleet jäädäkseen. Tämä yhteinen rutiini on ihana, ja ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.

♡ Perjantaina meitä vastapäätä bussissa istunut vanhempi nainen, joka sanoi lähtiessään meidän olevan ihastuttava parivaljakko. Hymyilytti sekä minua, että Albaa, ja tuo hyvä fiilis piti otteessaan koko viikonlopun. Hassua, miten iso vaikutus ihan pienen pienillä ystävällisillä eleillä ja sanoilla voikaan olla.

♡  Ex- mieheltä saatu viesti, jossa luki kaikessa yksinkertaisuudessaan vain Olet hyvä äiti.
Mikään positiivinen palaute ei koskaan tunnu yhtä hyvältä, kuin se jonka saa äitinä olemisestaan.

 

Tuote/tavara:
Hyasintti ruukussa.
Maanantaisin on aina kuvauspäivä. Yleensä aamu alkaa aina sillä, että käyn hakemassa rekvisiitta kuvia varten. Milloin mitäkin: kukkia, ruokaa, astioita, leivoksia tms. Maanantaina lähdin hakemaan kukkia lähikaupasta ja bongasin 5€ hyasintteja ruukuissa. Ostin kotiin yhden, ja muutaman päivän kuluttua toisen. Ovat aivan järjettömän kauniita, ja taikoivat kotiin keväänkin heti.

Kirja:
Parisuhteen tunnelukot

Tämä kirja on pitänyt minua otteessaan koko viikon. Olen lukenut kirjaa vähän hypellen sieltä täältä. Katsonut otsikoita ja lihavoituja lauseita, ja tarttunut niihin kohtiin, jotka ovat tuntuneet kuin minulle kirjoitetuilta. Kirjan myötä olen oivaltanut niin monia asioita itsestäni, mutta myös kumppanista. Ymmärrän millaiset tunnelukot, ja menneisyyden tapahtumat vaikuttavat käyttäytymiseeni. Olen ymmärtänyt myös sen, ettei asioiden tarvitse pysyä niin- voin päästää irti, opettaa itseni uusille tavoille, kunhan vain tiedosta miksi toimin kuten toimin. Kirjan lopussa on testejä yhdessä ja erikseen kumppanin kanssa tehtäväksi – ja sen tekeminen oli aika karua. Tajusin olevani puolisona todella monella tavalla juuri sellainen, millaista kumppania en itse koskaan itselleni tahtoisi. Pysäyttävä peiliinkatsomisen paikka.
Tästä kirjasta on tulossa myös vähän kattavampi postaus vielä tämän kuun aikana, paljastan myös niitä asioita, jotka meidän suhteessa hiertävät, tai kuinka minä itse hierrän. Mikä toisessa ärsyttää, ja miksi – ja toisaalta mikä minussa ärsyttää ja miksi. Mitkä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä muutoskohteita, jotta me voisimme rakentaa yhdessä parhaan mahdollisen pohjan onnelliselle, tasapainoiselle ja kestävälle parisuhteelle.

Kauneudenhoitotuote:
Whamisa Organic flowers Sebum treatment (tuote saatu)

Sain testiin liki koko Whamisan- tuotesarjan, ja erityisen innoissani olen tällä hetkellä tästä ihon rasvaisuutta tasapainottavasta Sebum treatmentista.Sen sisältämät aloe maculatan ja omenan uutteet raikastavat, puhdistavat ja kirkastavat ihoa. Kamelian ja voikukan fermentoidut uutteet auttavat pehmentämään ja tasapainottamaan ihoa sekä vähentämään tulehduksia.
Se on tarkoitettu hillitsemään talineritystä, ja levitän tätä itse niille alueille kasvoilla, jotka sitä kaipaavat: nenänpieliin, poskille, otsaan ja leukaan. Ja hitsi vie, tämä supistaa myös ihohuokosia ihan huomattavasti – eivätkä kasvot rasvoitu samalla tavalla kuin ennen. Sopii siis mainiosti myös primerina käytettäväksi.

Smoothie:
Rehellisyyden nimissä olen juonut useimpina aamuina saman smoothien kuin viime viikollakin, mutta tänään oli maapähkinävoin puutuessa pakko kokeilla jotain muuta:

-Banaani
-mango
-mustikka
-pinaatti (tietysti)
-maitorahka
-kauramaito
-tyrnijauhe

Applikaatio:
Clue

Kuukautiskierron tarkkailuun tarkoitettu applikaatio. Nerokas keksintö. Ja erityisen tarpeellinen nyt näin pillereiden lopettamisen jälkeen, kun haluaa pysyä kartalla siitä missä vaiheessa kiertoa mennään. On hassua, että vuosien pilleireden käytön jälkeen kiertoni palautu tismalleen samanlaiseksi kuin se oli ennen pillereitä. 27 päivää. Tähän applikaatioon siis täytetään tietoja kierron eri päiviltä: kalenteriin voi merkata energiatasonsa, tunnetilansa, seksuaalisen halukkuuden, kivut, kasvojen ihon tilanteen jne. Ja ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi merkinnyt kalenteriin jotain. Tuntuu ihanalta nähdä mitä tapahtuu kierron missäkin vaiheessa, ja aika usein sieltä löytyy selitys sille miksi tuntuu miltäkin. Tämän applikaation myötä olen ymmärtänyt miksi kuukaudessa on aina kaksi sellaista päivää, jolloin tekee mieli huutaa, kiroilla ja raivota tuntemattomille metrossa. Nyt tiedän, että minun PMS-oireeni ovat sellaiset. Kuukautisten aikaan olen taas ehkä paras versio itsestäni. Tunnen oloni energiseksi, itsevarmaksi, tyytyväiseksi, keskittyneeksi jne. Tuntui ihanalta nähdä samojen asioiden toistuvan. Ilman tätä applikaatiota tuntui usein siltä, että olen vain todella epävakaa persoona, jonka tunteet ja mielialat vaihtelevat holtittomasti ilman mitään kaavaa.

 

 

 

Juoma:
Tuorepuristettu veriappelsiinimehu + skumppa.
Kaadoin torstaina itselleni lasin kuohuvaa hyvän viikon, ja tulevan vapaapäivän kunniaksi. Kivasta ajatuksesta huolimatta alkoholi ei kuitenkaan maistu enää, ei edes pieninä määrinä. En kuitenkaan halunnut heittää laadukasta juomaa hukkaan, joten linkosin sen kaveriksi veriappelsiinimehun, niin että mehua oli n.3 kertaa enemmän kuin kuohuvaa, ja siitä tuli yllättävänkin hyvää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että olisi tehnyt mieli toista lasillista…

Vaate:
Pellavainen ylisuuri jakku
Ostin jakun aleista kympillä. Koko on 42, mutta istuu päälle kauniimmin kuin moni muu vaate. Tämä tekisi mieli pukea aivan kaiken kanssa, aivan joka päivä. Odotan erityisesti kesää tämän kanssa. On ihanan kevyt ja vilpoisa ja tulee menemään hyvin vaikka lämpöasteitakin olisi. Jos vaatetta voi rakastaa, niin tätä jakkua rakastan. Sen sisällä tunnen itseni kauniiksi, ryhdikkääksi ja kykeneväksi. Naiseksi myös.

Podcast:
Nonsensen jakso nro.43

Viime viikolla kuuntelin kuitenkin Alexan ja Lindan jakson pornosta, ja hykertelin sitä kuinka tarpeellinen ja tärkeä tuo keskustelunavaus oli. En ole koskaan, siis ikinä milloinkaan, puhunut pornosta kenenkään muun kuin kumppanin kanssa. En ole koskaan kysynyt yhdeltäkään ystävältäni millaista pornoa nämä katsovat, vai katsovatko edes. Tuon podcastin myötä tuntui kuitenkin siltä, kuin olisi käynyt keskustelun ystävän kanssa. Ja nyt sellainen ällöttävyyden ja häpeän vihma on kaikonnut tuon asian ympäriltä.

Viikon kohokohta:
Tällä viikolla tapahtui niin paljon ihania juttuja, etten ole ihan varma mistä alottaisin, mutta tässä nyt muutama.

1. Teidän mulle lähettämät kärrynpyörä-videot instagramissa.
Laitoin maanantaina storyyn videon itsestäni tekemässä kärrynpyörää. Olin sitä tehdessäni aivan loputtoman tyytyväinen ja ajattelin tempun olleen ihan täydellinen. Myhäilin tyytyväisenä tempun jälkeen, että onneksi tajusin ottaa tämän nauhalle. Lopputuloksen voi löytää instagramin – kohokohdista ja muodostaa sitten mielipiteensä sen täydellisyydestä. Mulle se oli sitä. Sain videon jälkeen aivan järjettömän määrän viestejä. Parasta olivat ne 23 videoa, joissa esiteltiin lähettäjän omia tempputaitoja. Nauroin niin, että pissasin melkein housuuni. Kiitos, kiitos kiitos. Maanantaina tuntui, että tykkään ihmisistä aivan järjettömästi. Ja ihmiset ovat hyviä ja kaikki on ihanaa. Kiitos kaikkien teidän. Oon niin onnellinen somesta ja kaikista ihmisistä, joita se on tuonut mun elämään.

2. Sunnuntaina juhlittiin mun siskon tytön ripillepääsyä (hullua muuten, että mua neljä vuotta vanhemmalla siskolla on rippikouluikäinen lapsi, enkä ole koskaan ajatellut että hän olisi saanut lapset mitenkään nuorena). Sen lisäksi, että juhlat itsessään olivat jo todella ihanat niin ehdin juttelemaan pitkästä aikaa mun yhden rakkaimman nuoruuden ystäväni kanssa. Olemme olleet yhdessä melkein päivittäin 11-vuotiaista aina siihen saakka, että muutimme Torniosta pois ollessani 16. Meitä oli neljän hengen tyttöporukka ja olimme ihan erottamattomat. Aika usein tuntui, että me neljä olimme toinen toisillemme perhe, se itse valittu. Tulimme kaikki suurista perheistä- mutta toisiltamme saimme sitä rakkauta, välittämistä,turvaa, arvostusta ja huolenpitoa mille kotona ei välttämättä aina ollut aikaa tai mahdollisuutta, kun lapsia oli niin paljon. Nuo nuoruusvuodet ovat olleet ehdottomasti elämäni onnellisimpia aikoja. Ja tuntui ihanalta muistella vanhoja, ja jutella kaikesta nykyisestä. Olemme nykyään molemmat äitejä, aikusempia ja vahvempia ja kasvaneet omiksi itseksimme – mutta silti uskon, että molemmat tunnistimme toisissamme vahvasti vielä ne samat Sailan ja Sannin, joita olemme olleet silloin 15 vuotta sitten.

3. Sähköpostiin kilahtanut ihana työtarjous,
joka älytöntä kyllä oli kilahtanut sinne sillä välin, kun kirjoitin tätä postausta. Olin kirjoittanut, etten kaipaa elämääni juuri nyt mitään paitsi ehkä mielenkiintoisia työprojekteja, ja postauksen julkaisemisen jälkeen sellainen odotteli sähköpostissa. Tuntui ihan järjettömältä. Nyt uskon taas enemmän siihen, että universumille kannattaa todellakin huudella toiveitaan ja tavoiteitaan, ja niihin saatetaankin vastata.

 

Olisi ihanaa saada teiltä teidän viikon kohokohtianne, parhaita reseptejänne tai lempibiisejä. Jouduin nimittäin jättämään nuo kaksi viimeksimainittua kokonaan pois tästä listalta, sillä en koko viikon aikana syönyt (ainakaan muistaakseni) mitään mainitsemisen arvoista enkä kuunnellut musiikkiakaan edes puolikkaan kappaleen vertaa.