Epäurheilija

IMG_1447

IMG_1352

IMG_1428
IMG_1426IMG_1409IMG_1393

Olen ollut ihan pienestä asti liikunnallisesti lahjakas. Peruskoulun alaluokilta asti olen kilpaillut oikeastaan kaikessa mistä vain kisoja järjestettiin; jalka- ja jääpalloa, salibandya, uintia, hiihtoa ja yleisurheilua. Kaikissa suhteellisen menestyksekkäästi. Yleisurheilua harrastin melko tosissanikin useamman vuoden, se jäi kun muutimme Torniosta tänne etelään. Olin 15-vuotias. Eikä tuolloin jäänyt pelkästään yleisurheilu, vaan aivan kaikki urheilu. Torniossa meillä oli tapana liikkua AINA pyörillä paikasta toiseen. Busseja kulki ehkä kuusi päivässä, nekin melkein kaikki koulukyytejä. Pyöräily oli siis oikeastaan ainoa vaihtoehto. Usein kyhäsimme pystyyn kaveriporukalla pelit milloin pesäpallosta milloin jalkapallosta, sählyvuorojakin oli. Siis niiden yleisurheilutreenien lisäksi.

Muuton myötä tuo kaikki jäi. Sain skootterin (voi kyllä) ja taitoin sillä kaikki matkat. Uudessa koulussani oikeastaan kukaan luokkakaverini ei pitänyt liikunnasta. Se oli tunti, josta lintsausprosentti oli kaikkein suurin. Pelasimmekin tunneilla lähinnä polttopalloa, koska kukaan ei suostunut tekemään mitään missä tulee hiki.  Se oli outoa. Epävarmana teininä halusin kuitenkin sulautua massaan, joten aloin uskotella itselleni ja muillekin etten pitänyt liikunnasta. Mitä pidempään uskottelin, sitä enemmän todeksi asia muuttui. Kunto heikkeni, en ollutkaan koulujenvälisissä kisoissa palkintopalleilla, en edes lähellä niitä. Urheilu ei enää ollutkaan mulle se juttu, josta voimaannuin vaan asia, joka suorastaan masensi ai jaahas nyt mä en osaa enää edes tätä.

Aina toisinaan mietin, että miten ihmeessä tuosta urheilullisesta nuoresta tytöstä tuli tällainen huonoryhtinen epäurheilija? Nyt kun mietin tuota nuorta, paljon urheilevaa tyyppiä, niin tajuan että en oikeastaan koskaan liikkunut yksinäni. En koskaan lenkkeilyt tai lähtenyt treenaamaan yksin. Kaikki liikkuminen on tapahtunut porukassa, yleensä valmennettuna tai ohjattuna. En ole koskaan osannut liikkua itsekseni, ja urheiluun on aina liittynyt paljon muutakin kuin se itse liikkuminen. Haluaisin urheilla niin, että se itse suorittaminen tapahtuisi vähän niinku siinä sivussa, eikä homma olisi ihan pelkkää sitä itseään.

Olinkin pakahtua innosta, kun keväällä kuulin tulleeni valituksi Adidaksen kesän yli kestävään juoksukouluun. Ajattelin, että no nyt kyllä, tästä tää nyt taas lähtee. Opettelen lenkkeilyn, seurassa ja ohjattuna, juuri niin kuin minulle parhaiten sopii. Neljän kuukauden porukassa juoksemisen jälkeen innostus ja kunto on taattu, ja jatkan juoksemista myös varsinaisen adidasheimon juoksukoulun päätyttyä.
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Midnight Run oli meidän päätösmatkamme. Se juostiin elokuun lopulla, ja sen koommin en ole lenkkareita jalkaani kiskonut, tai olen kyllä, mutten juoksemista varten. En siis ole juossut yli kahteen kuukauteen. Tai tehnyt mitään muutakaan jota urheiluksi voisi kutsua. Aika säälittävää.

Olen kuitenkin päättänyt taas viritellä noita juoksuhommia uudestaan. Talveksi haluaisin lisäksi löytää jonkin uuden harrastuksen, sellaisen missä saisi tehdä porukalla ja tunnin jälkeen ehkä vähän oksettais. Haluaisin olla se oikeasti urheilullinen tyttö, joka edelleenkin kaikesta huolimatta kuvittelen olevani.

IMG_1453

College: Adidas
Housut: Adidas*
Kengät: Adidas Ultra Boost*
Kassi: Adidas*
Takki: BikBok

*saatu

Kuvat:  Janita Autio

18 Comments
  • Emma
    Posted at 21:09h, 10 marraskuun Vastaa

    Osui ja upposi: urheilulukio, kolmet treenit päivässä ja maajoukkuepaikka ovat vaihtuneet ihan totaaliseen epäurheiluun, jossa suurimpia saavutuksia ovat pyöräilyt paikasta toiseen.

    Vaan samoilla luottavaisilla fiiliksillä ollaan täälläkin: jahka tämä baby vaan syntyy, alkaa meikäläisen takaisin-urheilijaksi -urakka! (Ah, tämä etukäteen suunnittelu on niin helppoa!) Oon niin joukkueurheilija, että täytyy varmaankin lähteä toteuttamaan tätä suunnitelmaa muualle kuin lenkkipolulle – yksin puurtamiseen ei itsekuri riitä.

    • Sanni
      Posted at 13:40h, 11 marraskuun Vastaa

      Hihii miten helpottavaa kuulla, etten oo yksin tämän urheilemattomuuteni(?) kanssa.
      Mäkin ajattelin sillon raskaana ollessani, että heti kun lapsi on ulkona ja vaan saan liikkua, niin sit kyllä lähtee. Ei ihan joo lähtenytkään. Alba on nyt 1,2v ja nyt tietääkseni kai jo ihan sais hikiliikkua. Mulla on kuitenkin vahva luotto, että sulle EI käy näin. Oot niin tarmokas ja aikaansaava tyyppi! Muisk.

      • Emma
        Posted at 01:35h, 13 marraskuun Vastaa

        Heha, mä vaan oon mestari suunnittelemaan etukäteen. Omissa mielikuvissanihan mä tulen olemaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen vähintäänkin valmis juoksemaan tuplamaratonin Saharassa ja ulkoisesti muistutan lähinnä jotain Victoria’s Secretin tyttöä. :D Vaaaaaan tiedostan toisaalta hyvinkin, kuinka näiden suunnitelmien toteuttamisen kanssa aina käy… Mutta jos saisi sellaisen kevyen ja peruskuntoa kehittävän urheiluharrastuksen taas aktivoitua – se riittäisi hyvin! :)

        Pus!

        • Sanni
          Posted at 19:03h, 15 marraskuun Vastaa

          Mä uskon, että sä juokset tarvittaessa vaikka tirplamaratoonin. Ja maaliin tuut hehkuen sitä samaa glowta, mitä hohkasit meidän pikkujouluissa.

  • jappe
    Posted at 21:20h, 10 marraskuun Vastaa

    Voisin kuvitella että tykkäisit crossfit-tyyppisestä treenaamisesta. Siellä saleilla on ainakin kuulemani mukaan yhteisöllinen tunnelma ja kaikki kannustaa kaikkia. Nämä melko uudet TFW-salit on myös ollut tietääkseni suosittuja :)

    • Sanni
      Posted at 13:41h, 11 marraskuun Vastaa

      Mäki voisin ehkä kuvitella tykkääväni. Aloittamisen kynnys on vaan niiiiiin korkea meikäläisellä :-D

  • Ansku
    Posted at 21:28h, 10 marraskuun Vastaa

    Hyvin suunniteltuhan on melkein puoliksi tehty ;) Tsempit! Kyllä se siitä kun vaan pääsee alkuun :)

    • Sanni
      Posted at 13:41h, 11 marraskuun Vastaa

      Haha, totta! Kiitos tsempeistä, tulee tarpeeseen.

  • Reetta
    Posted at 21:47h, 10 marraskuun Vastaa

    Kirjotat niin hyvin! Ihania kuvia janita ottanu ♡

    • Sanni
      Posted at 13:42h, 11 marraskuun Vastaa

      No kiitos :)
      Ja joo, Janita on kyllä huikeista huikein.

  • lotta
    Posted at 22:16h, 10 marraskuun Vastaa

    kuulostaa niin tutulta. nuorempana koululaisena tuli temmellettyä just vähän kaikenlaista lajia. sitten se jossain teini-iässä vähän jäi mikä harmitti tosi paljon. onneksi nyt viimevuosina oon löytänyt uudestaan sitä iloa työporukan sählyhommista ja ihan itekseen kuntoilemisestakin. pitäisi muistaa, ettei koskaan ole liian myöhästä! :) muksia urheiluhetkiä siis sinnekin!

    • Sanni
      Posted at 13:43h, 11 marraskuun Vastaa

      Mahtava kuulla. Just noin toivoisin itsellenikin käyvän. Liikkumisen riemua sinne jatkossakin. Luotan siihen, että itsekin sen vielä tässä löydän.

  • Jenni / New life
    Posted at 23:21h, 10 marraskuun Vastaa

    Mä olen taas täysin kausiurheilija. Välillä kiinnostaa ja välillä ei. Olis niin kiva saada liikunta osaksi elämäntapaa, mutta toisaalta en halua siitä mitään pakkopullaakaan, joten oon jättänyt väliin jos ei huvita. Tankotanssi on ollut mun pitkäaikaisin harrastus ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä! Ainakin Tampereella tunneilla on ollut hauskaa ja hyvä tekemisen meininki. Homma on haastavaa, mutta onnistumisen riemu on taattua, kun uusia liikkeita oppii melko nopeasti – tai ainakin mä opin :)

    • Sanni
      Posted at 13:44h, 11 marraskuun Vastaa

      Hei, tosta tankotanssista mä oonkin kuullut kamalasti hyvää. Ehkä pitäisi antaa sille mahdollisuus, vaikka se näin äkkiseltään ei ihan omalta jutulta tunnukaan. Yleensä aika monet parhaat jutut tapahtuu just siellä oman mukavuusalueen ulkopuolella.

  • Ninnu
    Posted at 12:00h, 11 marraskuun Vastaa

    Tuu TFW:lle!!! iha paras paikka :)

    • Sanni
      Posted at 13:45h, 11 marraskuun Vastaa

      Moiiiiii ninnu! Hei joooo, pitäis tulla joskus kokemaan se meininki sinne. Oon kuullu siitä pelkkää hyvää!

  • pajunaiti
    Posted at 22:22h, 12 marraskuun Vastaa

    hei niin hauskinta huomata että jollakin on tässä maailmassa just samanlaiset jalat ku mulla! :D epäoleellinen huomautus, mutta tuli vaan mieleeni…Tarkoituksenani oli ilmaista että tosi kiva blogi sulla, tsemppiä jatkoon, täällä myös yksi äiti-ihminen on kuulolla!

    • Sanni
      Posted at 19:01h, 15 marraskuun Vastaa

      hahaha ihana! Hyvät on jalat, molemmilla.

Post A Comment