Uutta ja vanhaa

image

Pahoittelut tästä pitkittyneestä hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Viime päivinä on ollut niin paljon töitä, että kotiin tullessa on tehnyt tosi paljon mieli vaan halailla Romaa ja Albaa eikä oikeastaan yhtään mieli istua koneella. Juuri niin oon sitten tehnytkin. En ole oikeastaan edes avannut konetta kahteen päivään. On tehnyt hyvää. Ihan turhaankin sitä ottaa paineita tästä tekemisestä, kokee syyllisyyttä siitä ettei ehdi tuottamaan tänne sellaista sisältöä, ja niin usein kuin haluaisi. Nyt kuitenkin lupasin itselleni, että tämä blogi ei ole sellainen asia jonka vuoksi tulisi ollenkaan stressata, ja kas – heti alkoi taas tehdä mieli kirjoittaa.

image
image

Olen kohta lähdössä istumaan iltaa mun ystävän Lauran luo. Ihana Lauantai. Ollaan Lauran kanssa ”tiedetty” (lue: seurattu toisiamme instagramissa) jo useamman vuoden, mutta ollaan tutustuttu noin niinku oikeasti vasta ihan muutama kuukausi sitten. On melkein huvittavaa kuinka läheisiksi ollaan näin lyhyessä ajassa tultu. Olen yleensä todella surkea päästämään ihmisiä oikeasti lähelle, saatan kyllä puhua paljon koskaan kuitenkaan oikeastaan kertomatta yhtään mitään, mutta Laura on kyllä poikkeus. Puhuttiin kyllä heti jotenkin niin samaa kieltä, samoilla taajuuksilla, että uskalsin puhua niistäkin ajatuksista ja mietteistä, joista en Romaa lukuunottamatta,  ollut koskaan kenellekään ennen puhunut. Tiesin vaan, että Laura jos joku kyllä ymmärtää. Ja niinhän se tietysti ymmärsikin.

imageimage

Muistan jonkun joskus sanoneen, että aikuisiällä uusien ystävyyksien solmiminen olisi jotenkin harvinaista tai hankalaa. Musta taas tuntuu, että asia on ihan päinvastoin. Koen, että nyt kun sitä pikkuhiljaa alkaa tuntea itseään ja olla sinut sen kanssa kuka on ja mistä tulee, niin tietää aika tarkkaan minkälaisista ihmisistä tykkää ( = sellaisista, joiden seurassa on kiva ja hyvä olla ) ja minkälaisista ei (= sellaisista joiden seurassa ei ole kivaa eikä hyvä olla), ja niiden oikeiden tyyppien tapaaminen on huomattavasti helpompaa. Ehkä sitä nykyään myös osaa rohkeammin luopua tai päästää irti niistä ihmissuhteista, joista ei enää itse saa mitään. Aiemmin olen myös jotenkin kuvitellut, että nyt kun mulla on jo tämä yksi mahtava ystäväporukka, niin mun ei enää koskaan tarvitse oikeasti tutustua kehenkään. Työkaverit ovat jääneet työkavereiksi ja koulukaverit koulukavereiksi. Nyt, ihan tietoisesti tehdyn asennemuutoksen jälkeen, on aika ihanaa huomata, että mulla onkin ystäviä myös muualla kuin siinä vanhassa, tutussa porukassa. Ja vitsit, kuinka paljon värikkäämpää ja rikkaampaa elämästä on tullut sen jälkeen, kun sitä on uskaltanut jakaa kokonaan uusien ihmisten kanssa. Tai kuinka mahtavaa on ollut saada nähdä ja kuulla kokonaan uusista, mulle vielä tuntemattomista elämistä.

image

Ja kuten nähdään, niin teksti ei taas liity yhtään mitenkään näihin kuviin.
Mutta nyt laitan sen liittymään; näissä vaatteissa aion kohta juoda vähän viiniä siellä Lauran sohvalla. Näissä olen jo ehtinyt tehdä aika paljon muutakin, sillä olen pukeutunut näihin nyt kolme päivää putkeen. Tuo neule on niin täydellinen, että ajattelin käyttää sitä vielä seuraavatkin kolme päivää.

image

Neule: Zara (uusi, kelatkaa!! )

Hapsumekko: BikBok

Housut, kengät ja takki: same old same old

 

Tags:
14 Comments
  • Esko
    Posted at 19:50h, 12 joulukuun Vastaa

    Hyvä postaus Sanni!!!…:) T: Uusi ystävä

    • Sanni
      Posted at 22:32h, 12 joulukuun Vastaa

      Hyvä kommentti Esko :)) Ja oot kyllä yks ehdottomasti parhaista uusista ystävistä, mitä mun elämässä on. Kiitos, kun oot !

  • laura
    Posted at 10:23h, 13 joulukuun Vastaa

    apuaaa ei tällaisia kirjoituksia kestä lukea tälleen viininjälkeisenä aamuna! ihana ihana sanni! <3 tunne on täysin molemminpuoleinen, kuten varmasti tiedätkin. pus, nähdään taas pian!

    • Sanni
      Posted at 16:50h, 13 joulukuun Vastaa

      Hihii, ihana sinä! Kiitos eilisestä, oli niin kivaa! Ja niitä torttuja tekis taas mieli.

  • JenniV
    Posted at 11:13h, 13 joulukuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus ja aivan ihania kuvia! :)

    • Sanni
      Posted at 16:50h, 13 joulukuun Vastaa

      Kiitos ja kiitos :)

  • Sanna
    Posted at 07:28h, 14 joulukuun Vastaa

    Vitsit sun tukka näyttää hyvältä näissä kuvissa! Sileältä, pehmoiselta ja paksulta! Onko sulla ihan oma väri hiuksissa, vai joku sävy?

    • Sanni
      Posted at 11:54h, 14 joulukuun Vastaa

      Kiitos :) Suunnileen korvaan asti on ihan oma väri, tuo latva on raidoitettu joskus vuosi sitten. Tykkään kyllä itsekin nykyään tästä omasta väristä. Ja kiitos vanhempieni ja heidän geeniensä niin mun tukka on myös kyllä kiitettävän paksu ja hyvänkuntoinen.

      • Sanni
        Posted at 11:54h, 14 joulukuun Vastaa

        Menipä kehumiseksi nyt…..

  • Miia
    Posted at 21:40h, 16 joulukuun Vastaa

    Voih, olet niin kaunis Sanni. Ja hyvä postaus. Taas kuulostat, kuin kirjoittasit minun suullani :) Ps. Meinasin ostaa saman neuleen. Halaus!

    • Sanni
      Posted at 12:10h, 18 joulukuun Vastaa

      voi kuules kiitos Miia <3 Tuun niin hyvälle mielelle sun kommenteista, pusuja sata!

      • Miia
        Posted at 20:49h, 21 joulukuun Vastaa

        Kiitos hupsunen! <3 Samoin sinne!!

  • Kristiina
    Posted at 15:41h, 17 joulukuun Vastaa

    Kiitos Sanni kirjotuksesta. On hassua, miten blogiteksteistä voi saada voimaa. Sellasta jännää itsetuntoa ja -luottamusta. Kommentoin hyvin harvoin tuntemattomien blogiin, mutta nyt täytyy. Sun ajatukset ja tekstit kannustaa toimimaan juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. On mahtavaa huomata, mitä itsensä arvostaminen ja oma avoimuus antaa takaisin. Esimerkiksi juuri näitä uusia ystävyyssuhteita tai ihanaa perhe-elämää. Mielenkiinnolla luen blogiasi. Pisteet vielä humoristisesta tavastasi kirjoittaa :)

    • Sanni
      Posted at 12:13h, 18 joulukuun Vastaa

      Kiitos Kristiina. Tämä oli kyllä kaunein kommentti, mitä olen koskaan saanut. Luin sun kommentin täpötäydessä ruuhkaratikassa ja liikutuin ihan kyyneliin asti. Jos olisin lukenut sen kotona, olisin vollottanut ihan vuolaasti. Tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, että joku voi saada voimaa jostain, mitä pieni minäni kirjoittaa. Mutta tiedän kyllä mistä puhut, koska olen itsekin usein voimaantunut muiden teksteistä tai rohkeudesta olla just se kuka on. Elämässä ei mun mielestä ole ehkä mitään hienompaa kuin se, että uskaltaa olla se kuka on, ja elää sitä sellaista hyvää itsensä näköistä elämää.
      Kiitos vielä miljoonasti tästä ihanasta kommentista. Tästä mä sain voimaa. Halaus.

Post A Comment