Tykkään musta

Törmäsin ihanan Elisan Start living your best life – blogissa postaukseen, jossa hän oli listannut ylös niitä asioita itsessään, joista pitää tai on ylpeä. Ja huomasi samalla kuinka niiden positiivisten ominaisuuksien miettiminen ja huomaaminen voimautti. Haluan ehdottomasti kokeilla tuota samaa.

Tykkään itsessäni mm. seuraavista asioista,

+ Empatiakyky. Minun on helppo iloita ja olla aidosti onnellinen ja hyvilläni toisten saavutuksista ja onnistumisista. Sama pätee tietysti myös murheisiin ja vastoinkäymisiin. Otan toisinaan ehkä liiankin vahvasti osaa toisten ihmisten tunteisiin.

+ Suurpiirteisyys ja rentous. En ole monissakaan asioissa mitenkään turhan tarkka. Ei ole niin väliksi, vaikka koti ei olisi aina viivoittimen kanssa siivottu, kun vieraat pölähtävät ovesta sisään. En jaksa stressata, jos huomaankin kesken päivän että valkoisessa kauluspaidassani on tahra, tai sukassa reikä. Aika usein riittää, että asiat ovat vähän sinne päin. Sitten on taas tietysti niitäkin asioita, joiden on oltava just eikä melkein. Mutta ne ovatkin sitten asia ihan erikseen.

+ Itsenäisyys. Olen oikeastaan aina ollut aika itsenäinen tyyppi. En juuri kaipaa tai kysele muiden mielipiteitä päätöksiä tehdessäni, sillä olen aina niistä niin varma ettei muiden ajatukset niihin vaikuttaisi. The more you love your decisision the less you need others to love them, tiedättehän. Olen reissanut jonkin verran myös yksin, enkä koskaan ole ajatellut sen olevan mitenkään erityistä tai erikoista. Reissussa tutustuu kuitenkin aina uusiin ihmisiin, eikä juuri koskaan tarvitse olla ihan oikeasti yksin, vaikka ei sekään kyllä olisi ongelma, yksin oleminen siis. Pidän siitäkin, vaikka parhaimillani olenkin seurassa. Voisin myös helposti kuvitella muuttavani maahan tai kaupunkiin, josta en tuntisi ketään ja tietäisin kyllä pärjääväni.

+ Rohkeus. En arkaile tehdä suuriakaan päätöksiä yksin, ja uskallan luottaa siihen että elämä kyllä kannattelee. Teen asioita, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja tarpeellisilta, vaikka kaikki ihmiset ympärilläni eivät olisikaan ratkaisujeni puolesta.
Lähdin kesken lukion pitkälle reissulle Etelä-Amerikkaan, vaikka kaikkien läheisteni mielestä se oli täysin älytöntä. Onneksi en välittänyt, koska tuo matka on yksi onnellisimmasta ja hienoimmista muistoista mitä mulla on.
Kirjoitin ylioppilaaksi, en kolme, vaan viisi vuotta sen jälkeen, kun olin mennyt lukioon. Niin moni asia tuntui tuolloin tärkeämmältä kuin opiskelu (matkustelu, ystävät ja kokopäiväinen työ lähinnä), vaikka kaikki läheiseni olivat asiasta tietysti eri mieltä. Olen edelleen tyytyväinen melkein kaikkiin tuolloin tekemiini päätöksiini.
En hakenut heti lukion jälkeen kouluun, en hakenut kouluun kaksi enkä edes viisi vuotta sen jälkeen, vaikka tiedän kyllä, että sitä minulta odotettiin. Kaikki nämä välivuodet ovat kuitenkin olleet ehdottoman tarpeellisia, jotta sain selville mikä tie on se minun.
Lähdin vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä, vaikka se tarkoittikin tuolloin sitä että jätin taakseni kaiken sen mistä tiesin mitään ja vaihdoin sellaiseen, josta en.
Menin mukaan iholla- sarjaan, vaikka lähipiiristäni kukaan ei ollut sitä mieltä, että se olisi hyvä idea – päinvastoin. Onneksi menin. Vaikka en tekisi sitä enää koskaan uudestaan, niin olen nyt tyytyväinen ja hyvilläni tuosta ajasta ja kokemuksesta. Siitä kaikesta, mitä sen kautta, ainakin välillisesti, opin. Ja tietysti ennen kaikkea niistä ihmisistä, jotka sen kautta elämääni tulivat ja jäivät.

Ja jotta tasapaino säilyisi (siinä kun piilee kaikki elämän hienous) niin listaan tähän nyt myös muutaman sellaisen piirteen itsessäni josta en niin piittaa tai joille haluaisin ja yritänkin tehdä jotain.

En päästä ihmisiä kovin helposti oikeasti lähelle. Olen kokenut ystävyyssuhteissani muutaman kunnon kolauksen, ja ehkä sen vuoksi olen nykyään varovaisempi. Mulla on todella paljon kavereita, mutta vain ihan muutama oikeasti läheinen ystävä, joiden seurassa koen voivani olla täysin oma itseni. Nyt tosin tuntuu, että olen jo tullut avoimemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi tässä asiassa.

Olen täysin selkärangaton mitä tulee syömiseen. Syön taas aivan miten ja mitä sattuu. Saatan syödä päivässä kymmenen kertaa tai kaksi kertaa. Voin aivan hyvin syödä suklaata aamiaiseksi, lounaaksi, kahvin kaveriksi ja päivälliseksi. Iltapalaksi sitten vaikka sipsiä. Jostain kumman syystä, en kuitenkaan liho vaikka söisin miten ja mitä. Ja se onkin se ongelma. Tiedän olevani tietyissä asioissa niin pinnallinen, että takuulla kiinnittäisin enemmän huomiota syömisiini, jos se vaikuttaisi oleellisesti siihen, miltä näytän. (Sillähän ei siis ole mitään väliä miltä tällainen ”syöminen” tuntuu.. eh). Tämä on siksikin aika koomista, koska olen todella tarkka Alban syömisistä, ja pidän kyllä visusti huolen siitä että tämä varmasti saa riittävän monipuolista ja ravinteikasta ruokaa säännöllisesti ja riittävästi. Miksi en siis tee samaa itselleni? HALLOOTA JÄRKI!

Olen tosi melko huono sanomaan asioita suoraan ja kiertelemättä (paitsi parisuhteessa heh). Myös eriävien mielipiteiden esittäminen tuottaa välillä suuria vaikeuksia, ja yhä edelleenkin, suuren tietoisen ajatustyön jälkeen, tuollaiset tilanteet, joissa ollaan asioista eri mieltä, näyttäytyvät mulle konflikteina. Mikä on siis ihan älytöntä ja naurettavaa.

Okei, ehkä olisi sittenkin pitänyt jättää nämä negatiivisemmat puolet listaamatta, koska nyt tästä jäi vähän karvas maku suuhun. Se on nyt tietysti saatava pois, joten heitän tähän loppuun vielä yhden positiivisen extran, ja haastan samalla teidät kaikki kertomaan omat parhaat puolenne tuonne kommenttiboksiin tai omiin blogeihinne, kiitos!

+ Muisti. Mulla on aivan älyttömän hyvä muisti, ja olen sen turvin pärjännyt koulussakin aina vähän keskivertoa paremmin. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen ahkera opiskelija, ei ole tarvinnut. Se, että on ollut tunneilla läsnä ja korvat auki, on riittänyt. Aina toisinaan tuntuu, että muistiin jää aivan kaikki, myös ne sellaiset asiat joita ei tarvisi tai toivoisi. Toisaalta nykyään kyllä tuntuu, että se muistin terävin kärki alkaa olla jo tylsistynyt. Unohdan avaimet kotiin suunnilleen neljänä päivänä viikossa, en muista vastata viesteihin/sähköposteihin/kommentteihin ellen tee sitä heti sillä sekunnilla, kun sen luen. En muista napata roskapussia eteisestä mukaani, vaikka Roma olisi muistuttanut siitä juuri kaksi sekuntia aiemmin. Kauppaan mennessä en ilman listaa todellakaan muista, mitä tulin hakemaan. Mutta toisaalta sitten taas muistan ulkoa varmaan 789 instagram- käyttäjätunnusta, ja 575  Etunimi Sukinimeä ihmisille, joita en ole koskaan tavannut muualla kuin facebook-feedissäni. Hyödyllistä? Oh yes.

Tags:
,
11 Comments
  • Hanne
    Posted at 20:32h, 28 maaliskuun Vastaa

    Haha :D Mun erityisen hyödyllinen taito on muistaa todella hyvin ihmisten syntymä-ja hääpäivät sekä osoitteet. Myös autojen rekkarit muistan. Jäätävää rajallisen aivokapasiteetin tuhlausta!!! ;) Muistaisinpa mieluumin vaikka eri viljelykasvien vaatimat lämpösummat tai kylvösiemenmäärät yms. työhöni liittyvää. Olisi kivempi, kun joka vuosi ei tarttis kaivaa samoja tietoja uudelleen. Mutta ei, kun naapurin siskon kissan synttärit vie senkin tilan mun päässäni. (Niin no, onhan kissan synttärit tietysti älyttömän paljon kiinnostavammat! Siitä vaan ei makseta, valitettavasti.)

    • Sanni
      Posted at 21:15h, 31 maaliskuun Vastaa

      Ahahahahahah onhan se nyt hyvänen aika tärkeää!

  • Annika
    Posted at 21:25h, 28 maaliskuun Vastaa

    Oma paras puoleni on ystävällisyys ja halu nähdä kaikissä hyvää. Haluan usein ilahduttaa siskoa, äitiä, kaveria tai poikaystävää vaikka kukilla tai pienellä kivalla lahjalla. Joskus sitten taas kyllä annan puoliksi huomaamatta väärien ihmisten käyttää tätä puolta itsessäni hyväksi. Pitäisi alkaa välillä vähän myös kyseenalaistamaan ihmisiä ja heidän motiiveja, joten siinäpä kehityskohde itselle.:)

    • Sanni
      Posted at 21:14h, 31 maaliskuun Vastaa

      Tulin niiiiiin hyvälle mielelle näistä. Selvästi ihan mieletön tyyppi siellä ruudun takana. Toisten ihmisten vilpitön ilahduttaminen on ehkä kauneinta mitä voi tehdä! Hyvä sinä.

  • sofia
    Posted at 21:34h, 28 maaliskuun Vastaa

    Ihana idea, ihania ajatuksia, ihana sinä. Listaan tähän samalla tavalla ominaisuuksiani. Niitä, joista pidän valtavasti, ja niitä joista en ole erityisen ylpeä.
    <3 Empaattisuus. Kykenen hyvin kuvittelemaan itseni toisen paikalle, vaikka tilanne olisikin kaukana omastani. Musta on suorastaan kauheaa, jos joku sanoo 'mä niin tiiän miltä susta tuntuu'. Ei, se ei mee niin. Kukaan ei voi tietää, voi vaan koettaa asettua toisen osaan mahdollisimman hyvin.
    <3 Avoimuus. Avoin mieli, avoimet silmät. En kykene siihen joka asiassa, tietenkään, mutta kiva huomata itsessään se, että on ihan fiiliksissä esim. ihmisten niin selkeästä monenlaisuudesta ( en tykkää käyttää sanaa erilainen ).
    <3 Herkkyys. Ei niin, miten se on perinteisesti selitetty mahdottomana itkuherkkyytenä. Vaan herkästi tapahtuvat havainnot ja reaktiot, tunteet ja välittäminen. Kahvikupillinen keskellä päivää, auringon häikiminen, autossa laulaminen, kummipojan halaus, lähestyvä kevät, puhutteleva kirjalöytö. Iloitsen isosti.

    – ….Ja myös putoan nopeasti. Se on ehkä tän herkkyyden 'varjopuoli'. Riittää, että tapahtuu yksi asia, kun mä oon jo ihan pohjamudissa. Hetkellisesti. Oon kyllä joo ihan tasapainoinen, mutta tunneskaala voi usein olla lyhyenkin ajan sisällä tosi laaja (tai matalalla).
    – Tietynlainen laiskuus, tai paremminkin saamattomuus. Joskus jää kaikki ihan viimetippaan; laskujen maksaminen, tiskien laittaminen, kämpän siivoaminen vasta kun se on ihan räjähtämispisteessä. Skarpattavaa on.
    – Se, että vieläkin jää liian usein sanomatta ne kauneimmat asiat. Tässä on tapahtunu valtavasti edistystä, mutta pitäis saada taottua ajatuksiin, että kukaan ei muistele pahalla kuulemaansa kohteliaisuutta. Kiinnitän huomiota tähänkin.

    Kiitos. Valoa kevääseen <3

    • Sanni
      Posted at 21:13h, 31 maaliskuun Vastaa

      Voi apua Sofia, tää oli ihana!
      Samaistuin melkein jokaiseen. Erityisesti tuo herkkyys oli suoraan minä ja mulle. Ihana sinä <3!

  • elb
    Posted at 00:36h, 29 maaliskuun Vastaa

    Siis apua noi miinukset on niin mä… upeasti sanotettuja, tarvitsin nämä elämääni.
    Ikävänä lisänä se että mulla on kamalan vahva käsitys millanen mun pitäis olla. Kamala kiire päästä ns oikeisiim töihin ja alkaa maksaa veroja, menin yliopistoonkin välivuotta pitämättä ku niin kuuluu tehdä ja nyt stressaan kun työkuviot alalla on epävarmat vastavalmistuneelle.. ja joo, niin ne on kaikilla mut mun pitäis vaan seilata sisään työelämään ja eläköityä samasta virasta. Mun alitajunta on 1940-luvun mies.

    Ja toi muisti! Se on ihmeen noloa muistaa kaikkien tapaamiensa henkilöiden nimi ja se mistä keskusteltii, jopa kassaneidit… tai mitkä oli cittarin tarjoukset lukematta jääneessä paikallislehdessä viikkositten. Ja silti aina unohtuu kauppaan se hammastahna.

  • Livia
    Posted at 15:33h, 29 maaliskuun Vastaa

    Tuntui kuin olis lukenut omia kirjauksia kun luin sun omia plussia ja miinuksia. Paitsi etten ole koskaan ollut erityisen itsenäinen ja syömiset näkyy minussa (itsekuri ei vaan aina riitä :D)
    Oli kyllä kiva seurata sua iholla. Tuntui, että psytyin samaistumaan suhun enemmän kun esimerkiksi omiin kavereihin. Varmasti tollanen sarja ja bloggailu on aika pintaraapasu, mutta antaa osittaisen kuvan :)
    ps. Meidän perhe käy kyllä edelleen firmalla; jouluna ja juhannuksena :P

    • Sanni
      Posted at 21:12h, 31 maaliskuun Vastaa

      Hei hauska kuulla, sitä aina toisinaan kuvittelee että on ihan yksin niiden omien heikkouksiensa kanssa…

  • Elisa
    Posted at 02:29h, 31 maaliskuun Vastaa

    Ihana kun teit tän! <3 Ihan loistopostaus.

    • Sanni
      Posted at 21:03h, 31 maaliskuun Vastaa

      No kiitos ja samoin. Kaikki ne sun. Mähän olin ihan kriisissä ku lily oli neljä päivää alhaalla, enkä saanu mun päivittäistä d-vitamiiniannosta sun kuvien muodossa.

Post A Comment