Voidaan paremmin

Olen täälläkin muutamaan otteeseen maininnut tietyistä asioista, joita toivoisin tämän kuluvan vuoden aikana oppivani ja omaksuvani. Yksi kantavista teemoista on ihan noin niinku yleisesti ja yksinkertaisesti ollut voida paremmin. Se on tarkoittanut sitä, että olen kysynyt ja kertonut, kuullut ja tullut kuulluksi. Miettinyt mitkä todella ovat niitä asioita, joista nautin ja voimaannun, mitkä taas eivät. Mitä haluan ja kuinka niitä tavoittelen. Olen yrittänyt armollisesti kohdata omia heikkouksiani, ja miettiä voisinko niille tehdä muutakin kuin hyväksyä. Olen opetellut pyytämään apua, kun sitä tarvin ja sanomaan ei, kun siltä tuntuu. Tuo kaikki on tuottanut tulosta, ja tuntuu että olen huomattavan paljon lähempänä sitä tavoiteltua tasapainoa ja hyvää oloa, kuin vaikkapa vielä kolme kuukautta sitten.

Mutta..

Olen viime aikoina käynyt jatkuvasti ihan kunnon kierroksilla. Aivot hyrräävät koko ajan, eikä päässä ole ollut hiljaista ikuisuuteen. Iltaisin on hankala nukahtaa ja päivisin on vaikea keskittyä asioihin- häsellän kymmentä asiaa samaan aikaan, keskittymättä niistä yhteenkään kovin intensiivisesti. Sellainen yli-virittinyt olo, tiedättekö? Jostain syystä en ole osannut enää oikeasti rentoutua. Antaa vain olla, ja mennä.

Viime perjantaille olin varannut ajan hierojalle, ja siellä hierojani Hannun pöydällä makoillessani koin ahaa- elämyksen; ei kai voi edes kuvitella tuntevansa oloaan erityisen rennoksi tai rentoutuneeksi, jos koko kroppa on jumissa ja jännittynyt aina takareisistä kallonpohjaan asti. Viimeiset kaksi vuotta olen kantanut mukanani lähes kaikkialle, ensin pientä ja nyt jo vähän isompaa elämää. Olen kyhjöttänyt sohvan nurkassa koneella ja puhelimella, olen unohtanut liikkua ja vielä useammin venytellä, olen istunut sängyn laidalla hartiat lysyssä tunteja ja tunteja ruokkimassa tuota pientä. Ei ihme, ettei päässä veri kierrä ja hartiat ovat niin jumissa että tuon tuosta huimaa. Hieroja- Hannun mukaan tulin hierottavaksi yhdennellätoista hetkellä, oli kuitenkin toiveikas että saadaan minusta vielä tyyppi jonka hartiat ovat pehmeät, eivätkä kasva kiinni korvissa.

Olen luottavainen itsekin,
Tuntui paremmalta jo heti tuon ensimmäisen, hellävaraisen (kiroilin silti kivusta useammin,kuin ehdin edes laskea) käsittelyn jälkeen.

rennompaa minua ja kroppaa kohti,

Vaikka ympärillämme olisi ihmisiä, joista välitämme niin että sydämeen koskee, ei kuitenkaan anneta sen olla asia, joka saa meidät unohtamaan itsemme.

Tags:
8 Comments
  • Ellie
    Posted at 08:04h, 07 huhtikuun Vastaa

    Kiitos tästä tekstistä! Tulipas hyvä mieli.

    • Sanni
      Posted at 21:03h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ihanaa kuulla, <3 !

  • Elina
    Posted at 20:44h, 07 huhtikuun Vastaa

    Blogiasi alusta asti seuranneena… oletko koskaan ajatellut, että menisit psykoterapiaan?

    • Sanni
      Posted at 21:01h, 07 huhtikuun Vastaa

      Lyhyesti ja ytimekkäästi: kyllä :)

  • lotta
    Posted at 20:51h, 07 huhtikuun Vastaa

    kuulostaa ihanalta tavoitteelta ja todellakin olis mukava lukea siitä lisää :) että miten haet sitä tasapainoa ja missä asioissa. itsellä uni on ollut aina iso haaste (kun sitä ei aina ole tai tule) enkä ole oikein löytänyt siihen vielä ratkaisua. toisaalta oon hiljalleen oppinut käyttämään vihanneksia ja nyt puputan niitä ja siitä tulee hyvä fiilis. :P

    • Sanni
      Posted at 21:03h, 07 huhtikuun Vastaa

      Mulle tuohon nukahtamiseen on auttanut tosi paljon se, etten koskaan ota puhelinta sänkyyn, tai edes makuuhuoneeseen. Ja yritän muutenkin viimeistään n.tunti ennen nukkumaanmenoa lopettaa sen pläräämisen. Lisäksi ulkoillaan yleensä aina illalla, sekin auttaa nukahtamaan. Eikä niistä vihannesten ja marjojen puputtamisestakaan varmasti haittaa ole :)

  • Anonyymi
    Posted at 12:52h, 10 huhtikuun Vastaa

    Ole varovainen ettet uuvuta itseäsi. Ilta-ahdistus ja väsymys kuulostaa muultakin kuin liikunnan ja hieronnan puutteelta. Uupumusta? Masennusta? Ahdistushäiriö? Psykoterapiasta olisi meille kaikille tässä vaatimusten täyttämässä yhteiskunnassa hyötyä, varsinkin pienen lapsen vanhemmille. Tsemppiä ja uskalla nähdä myös ei-niin-jaksava itsesi. Blogisi on ihana!

    T. Masentunut mamma

    • Sanni
      Posted at 13:24h, 10 huhtikuun Vastaa

      Kiitos huolenpidosta anonyymi:) Tuo on kyllä täysin totta, että pienten lasten vanhemmat takuulla altistuvat uupumukselle, väsymykselle jne. Eikä terapiasta varmasti ole kenellekään meistä haittaa, päinvastoin.
      En tietääkseni ole missään postauksessani puhunut kärsiväni ilta-ahdistuksesta tai edes väsymyksestä. Kun puhuin tässä kirjoituksessa siitä, että rauhoittuminen on iltaisin hankalaa, niin silläkin tarkoitin lähinnä sitä, että pää on täynnä intoa ja inspiraatio, joka pulpahtelee pintaan aina juurikin iltaisin ja se tekee hiljentymisestä hankalampaa, kun tahtoisi vielä tehdä tämän ja tuon asian, kirjata ylös nämä ajatukset jne. :)
      Pitää kuitenkin varoa uuvuttamasta itseäni tällä innolla, kiitos muistutuksesta.
      Kaikkea hyvää <3

Post A Comment