Aamujen ylivoimaisuus

En ole varma onko näin ollut aina, mutta ihan viimeistään Alban syntymän jälkeen musta on tullut ihan kreisi aamujen rakastaja. Aamut ovat suorastaan ylivertaisia kaikkiin muihin vuorokaudenaikoihin verrattuna. Aamulla koko päivän suunta on vielä auki ja aivan melkein kaikki on mahdollista. Aina aamuisin tunnen itseni ihan erityisen onnelliseksi, kiitolliseksi, hyvinvoivaksi ja levänneeksi. Sen vuoksi esimerkiksi treenaan oikeastaan vain aamuisin. Pakkaan illalla salikamat valmiiksi kassiin eteisen lattialle, laskostan treenivaatteet sohvalle, niin että voin vaan pujahtaa niihin heti hampaiden harjaamisen jälkeen aamulla ensimmäisenä. Lenkkarit jalkaan, kassi olalle ja pientä evästä 500 metrin kävelymatkalle. Harjoitellessa fiilis on hyvä ja positiivinen, energinenkin koska 9 tunnin yöunien jälkeen sitä virtaa ei ole ehtinyt vielä kuluttaa mihinkään. Salilla, jossa käyn ei lisäkseni kukaan muu ilmeisesti pidä treenamista ennen kello seitsemää juuri minään, sillä saan treenata lähes poikkeuksetta salilla yksin, maksimissaan kaksin tai kolmin. Se on ihanan vapauttavaa, uskaltaa häslätä ja hosua kun kukaan ei ole naureskelemassa (todellisuudessahan kukaan ei todellakaan edes nauraisi, sillä salillakin meistä jokaisella on liian kiire miettiä, miltä me muiden silmissä näytämme ettemme edes huomaa muita). Aamun treenien jälkeen päivän suunta on valittu, ja voin tässä nyt paljastaa että aika usein ne päivät, jotka aloitan salilla muodostuvat paremmiksi kuin ne päivät, jolloin vanun ensin sängyllä ja sitten vielä sohvalla yöpukeissa vielä kahdeltatoista päivällä.

Huomaan myös, että jos olen sopinut tapaamisia heti aamulle, niin en koskaan edes mieti jaksaisinko tai huvittaisiko sittenkään mennä. Mutta, mietin niin itse asiassa aika useinkin silloin, jos tapaaminen tai meno on sovittu iltapäivälle, tai vaikka heti työpäivän päätteeksi. Päätä saattaa särkeä, olo voi olla  jo päivän menemisistä väsynyt tai päivän aikana on voinut sattua jotain, jonka vuoksi olo ei ole enää niin voittamaton kuin se vielä aamulla oli.
Siksi kai rakastan näitä sunnuntai-päiviä ihan erityisesti, tuntuvat yhdeltä pitkältä, kauniilta aamulta. Vähän niin kuin nämä viimeiset kuluneet kolme viikkoakin.

Aurinkoa sunnuntaihin,

Tags:
, ,
10 Comments
  • Rina
    Posted at 16:06h, 10 huhtikuu Vastaa

    Sinun blogisi on kyllä todella laadukas. Muuttuu vain paremmaksi päivä päivältä. Ei uskoisi, että olet vasta juuri aloittanut tämän bloggaamisen. Toivottavasti jatkat aina. Terveisiä Tukholmasta :)

    • Sanni
      Posted at 20:48h, 10 huhtikuu Vastaa

      Hei vitsi, ompa kiva kuulla. Ja ihan positiivista, jos taso ei ainakaan ole laskenut :)

  • Marika
    Posted at 16:15h, 10 huhtikuu Vastaa

    Kaunis makuusoppi teidän perheellä, olisiko mahdollista nähdä lisää kuvia kotoa? Lupailit jo muutama kuukausi sitten kotikuvia vaan ei ole vieläkään näkynyt :( Sisustuksen lisäksi olisi kiva esimerkiksi postaus laukuista tai laukun sisällöstä . T: Utelias melkein naapuri

    • Sanni
      Posted at 20:47h, 10 huhtikuu Vastaa

      Ups ja ups. Kuvaan kyllä kotia jatkuvasti, mutta en jotenkin ole niihin vielä niin tyytyväinen että tänne laittaisin. Mutta vielä tässä kuussa tulee eka osa, lupaan!

  • Hanne
    Posted at 18:09h, 10 huhtikuu Vastaa

    Tiedän tunteen. Rakastan myös aamuja ja otan niistä kaiken ilon irti. Vaikka kuinka illalla harmittaisi, on aamulla aina parempi mieli ja toivo siitä, että uudesta päivästä tulee parempi kuin edellinen. :)

    • Sanni
      Posted at 20:46h, 10 huhtikuu Vastaa

      Niin totta! Mä toivon kans aina uudelta päivältä uusia ihmeitä.

  • Mari
    Posted at 20:12h, 10 huhtikuu Vastaa

    mä oon niin kade ihmisille jotka pystyy treenaamaan aamuisin! aamut on ihan parasta mutta treenit sillon… ei toimi mulle :/ aamut on parasta juuri senkin vuoksi että aina niin ihana lapsi on ihanista ihanin aamuisin :)

    • Sanni
      Posted at 20:45h, 10 huhtikuu Vastaa

      Lapsetkin selvästi ymmärtävät aamujen päälle, fiksuja kun ovat.

  • Pirita
    Posted at 20:18h, 10 huhtikuu Vastaa

    Luin tuon ekan kappaleen ja mietin, että tokassa kappaleessa sanotaan jotain tyyliin ”EI TODELLAKAAN NÄIN” :D Vaikka itsekin olen aamuihminen (aina ollut), niin silti 9h yöunet ja aamulla salille vääntäytyminen sekä kiitollisuuteen herääminen kuulostaa jopa minulle vähän kaukaiselta :D

    On muuten ihana blogisi! Löysin vasta pari päivää sitten ja seuraamaan jään :)

    Terkuin, Pirita
    http://www.pandamamablogi.blogspot.fi

    • Sanni
      Posted at 20:44h, 10 huhtikuu Vastaa

      Ahahhahaha nyt en pysty enää lukemaan tätä postausta tosissaan :DD kiitos päivän nauruistaz

Post A Comment