Kesäiltojen viini

_MG_6130_MG_6514

Kesässä ehdottomasti parasta ovat ne sellaiset leudon leppeät kesäillat, kun ei ole enää kuuma muttei kuitenkaan tarvitse vielä takkia. Kun on vielä valoa, mutta sen terävin kärki on jo taittunut ja se on muuttunut pehmeäksi, maalaa kultaisella kaikesta vielä vähän kauniimpaa. Ei tarvitse enää aurinkolaseja, mutta kukaan ei pidä urpona vaikka pitäisi ne vielä nenällä. Niitä sellaisia iltoja on tässä viime viikkojen aikana ollut aika monta. Sellaisia iltoja, joille ei ole varsinaisesti ollut mitään suunnitelmia ja joina juuri sen vuoksi on tapahtunut niin paljon. Noihin onnistuneisiin kesäiltoihin on kolme erilaista reseptiä. Ajattelin jakaa teille tässä nyt niistä yhden, hyvin yksinkertaisen; hyvä ruoka, kylmä valkkari ja loistava seura, eikä tällaisista kuvien maisemistakaan ole varsinaista haittaa. Kokeilkaa, en usko että voi mennä pieleen.

collage 2 collage

Varmasti jokainen minut tunteva tietää, että pidän viineistä. Punaisista, valkoisista, kuohuvista ja vaaleanpunaisista. En koskaan kieltäydy lasillisesta, harvemmin toisestakaan. Myönnettäköön silti, etten varsinaisesti ole mikään hifistelijä niiden suhteen, viinitietämykseni on aika olematon – tosin koko ajan kasvava. Vielä muutama vuosi sitten ostin viiniä kahdella eri perusteella, vähän tilanteesta riippuen, kaunis pullo tai halpa hinta. Koin aika monta karvasta pettymystä, ihan kirjaimellisesti. Nykyään tiedän jo vähän jotain, ja harvemmin enää menee pieleen. Ehkä siksi, että aika usein tulee tartuttua niihin samoihin, hyväksi havaittuihin viineihin kerta toisensa jälkeen.

Tässä nyt hyvistä viineistä nyt yksi; Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc. Sain tätä testattavakseni muutama viikko sitten (tosin olin tätä kyllä jo ihan omin nokkineni aiemminkin lipitellyt) ja voi pojat, on hyvää. Vaikka tietämykseni vielä onkin aika olematonta, niin hyvän viinin tunnistan kyllä kun sellaista saan lasiini. Jopa mieheni, joka ei yleensä viineistä juuri perusta piti tästä. Oli kuulemma yksi harvoista viineistä, joita voi ihan vaan sillain siemailla. Ei kuulemma tullut oloa, että pitäisi juoda ensimmäinen lasillinen tosi nopeasti, jotta toinen maistuisi paremmalta. Sillä voitteko kuvitella, sellainen olo hänelle yleensä viinien kanssa tulee. Joten tuo tuollainen hänen suustaan on kuulkaas melkoinen kohteliaisuus.

_MG_6536 _MG_6537

Viime viikkojen aikana olen siemaillut tätä laiturilla kahdestaan, jääkylmänä, puistossa tyttöjen kanssa, vähän lämpimänä, lasista ja pullonsuusta. Syönyt tämän kaverina kalaa, kanaa, kilon uusia perunoita, salaatteja, sipsiä ja mansikoita. Ja kyllä, tämä valkkari tässä on kyllä sellainen kaikkien kaveri. Tosin maistuu ehdottomasti parhaimmalta jääkylmänä, mutta maku on sen verran kepeä ja raikas, ettei ole lämpimänäkään kamalaa.
En siis ihmettele yhtään, että tämä on Alkon top.3:ssa myydyimmät valkkarit pulloina. Vertailuissakin on pärjännyt hienosti huomattavasti itseään kalliimmille viineille.

Vähän samaa voisi sanoa tästä kuvien kesäillastakin: pärjää vertailuissa erinomaisesti myös itseään huomattavasti kalliimille illoille.

pst. kommentoida saa ihan vapaasti, kunhan puhutaan kaikesta muusta paitsi alkoholista, koska Valvira. Alkoholia koskevat kommentit joudun valitettavasti poistamaan.

3 Comments
  • Rina
    Posted at 13:49h, 01 heinäkuu Vastaa

    Kiva teksti ja kiva tunnelma. Kesäillat ovat ihania. Samoin kun nuo kaikki asiat jotka luettelit. Taidankin tietää mitä siemailen tänään.

    • Sanni
      Posted at 16:12h, 01 heinäkuu Vastaa

      Hahah ihana! Kivaa viikonloppua <3

  • Sandra
    Posted at 12:03h, 03 heinäkuu Vastaa

    Hih itsekin myönnän, että aika samalla kaavalla olen viinejä haalinut: kaunis pullo, kaunis etiketti tai halpa hinta. Nyt kun tiedän muutaman lajikkeen ja maan mistä pidän niin se vähän helpottaa. Mutta silti Suomen hintatasoissa kun ollaan, niin kyllä se pullon hintakin vielä aika paljon vaikuttaa omaan ostopäätökseeni.

    Tuli muuten mieleen, kun ymmärtääkseni olet lestadiolaistaustainen, niin opitko viinikulttuuria vielä kotoa?
    Itse en ole lestadiolaisperheestä, mutta eräästä toisenlaisesta uskonsuunnasta missä myös suhtauduttiin jyrkästi alkoholiin (samoihin aikoihin itse kipuilin tuon yhteisön jättämistä kun olit Iholla-sarjassa tv:ssä ja et uskokaan kuinka sun tarinan katsominen toi voimaa itsellenikin) No kuitenkin vielä näin lähempänä kolmekymppisiä tunnen joskus itseni ihan urpeloksi alkoholin maailmassa, kun kotoa en minkäänlaisia oppeja saanut. Siis aluksi en tiennyt että oli muutakin kuin valkoviini ja punaviini ja mieheni perhe taas oli kovin tietäväisiä viinien suhteen ja muistan kuinka tankkasin muka jotain viinitietoutta aina ennen mieheni vanhemmille menoa, etten vaikuttaisi niin tietämättömältä. Edelleen joskus on ihan uupelo olo…

Post A Comment