Aivan tavallinen

_MG_8649_MG_8792_MG_8801_MG_8827

Avaan facebookin. Skrollaan feedin ylhäältä alas; heiii ihan niinku kaikki mun ystävät olis nuorentuneet yhtäkkiä kymmenellä vuodella. Eiku hei, niinhän ne onkin. Täällähän on nyt käynnissä tällanen hauska jaetaan tänne teini-aikaisia kuviamme jotta voimme kaikki yhdessä nauraa niille ja kertoa toinen toisillemme kuinka aika on tehnyt minulle ja sinulle pelkästään hyvää. Jahas.

En ajatellut osallistua, sillä en edes muista milloin viimeksi olisin laittanut omaan facebookkiini yhtään mitään. Mitä nyt joskus saatan jakaa omalla seinälläni näitä blogin postauksia, ja poistaa ne sitten kuitenkin posket helottaen tunnin päästä kun huomaan, etteivät ole keränneet yhtään tykkäystä Heh. Lähinnä käyn tuolla lukemassa uutiset. Luojalle kiitos ihmisistä, jotka jakavat seinillään kaikki ne artikkelit ja uutiset, jotka minunkin olisi hyvä lukea ja joista olisi hyvä olla perillä. Ilman heitä ja teitä en nimittäin olisi.
Ihan vähän saatoin kuitenkin selailla koneelta vanhoja kuvia itsestäni tuon haasteen innoittamana. Ensin viisi vuotta ajassa taaksepäin. Ei muutosta. Sama tukka, samat vaatteet, sama koko, sama naama. Ja tuosta noin, kymmenen vuotta taaksepäin: hienoinen muutos. Tuolloin mulla oli ystävän mun päähän permanenttaama afro, suussa hammasraudat (kyllä! Sain ne juuri sopivasti 18 täytettyäni. Tuossa iässä se tuntui suunnilleen samalta kuin amputaatio. Etenkin näiden hampaiden kanssa. Suuta ei todellakaan saanut kiinni kertaakaan noiden rautojen aikana. Eli kahteen vuoteen), kaulassa ja käsissä oli aina niin paljon koruja että nyt mietin millä rahalla ne kaikki oli hankittu. Ja värejä. Niitä oli reilusti. Mielellään asun jokainen osa oli tuolloin eri väriä. Mutta silti, edes kymmenen vuotta sitten en ollut kovinkaan erilainen. En gootti, räppäri, hevari enkä edes emo. En ollut silloin, en ennen sitä enkä ole ollut koskaan sen jälkeenkään. En tiedä onko se vain tylsää, ettei koskaan ole juuri revitellyt. Ei edes silloin nuorena ja vapaana. Mutta jostain syystä se tuntuu musta kuitenkin pelkästään hyvältä. Siltä, että olen tiennyt ja ollut varma tietyistä asioista itsessäni jo pitkään. Ei ole ollut tarve erottua, edustaa tai tulla nähdyksi sen kautta miltä näyttää (tai sitten ei ole vain uskaltanut krhm). On voinut aina olla vaan se aivan tavallinen tyyppi. Luottaa siihen, että tulee huomatuksi vaikkei sitä yrittäisikään. Tykkään siitä edelleenkin. Tavallisuudesta siis. Kaikkein omimmillani olen juuri näin: t-paidassa ja farkuissa. Ennen ajattelin, että jos kehtaisin niin kulkisin juuri näin aina. Nykyään en enää niin mieti sitä kehtaamista, sen kun kuljen vaan. Sitäpaitsi ajattelen muutenkin, että aina kannattaa kehdata. Aivan aina. Myös silloin kun kuvittelee, ettei oikeastaan kannattaisi. Tai silloin, kun kaverit sanovat ettei todellakaan kannata. Kannattaa. Usko pois.

_MG_8807

jacket: old af / jeans: never denim / t-shirt: bik bok / shoes: vans
*saatu blogin kautta

_MG_8646

Vaikka nyt kun mietin, niin ehkä sen afron laittamisen kehtaamisen kanssa olisi voinut silloin aikoinaan olla vähän tarkempana. Silloin olisi ehkä kannattanut kuunnella niitä kavereita, jotka sanoivat ettei ehkä kannttaisi. Tai luopua siitä afro-ajatuksesta vaikka sen jälkeen kun on ensin istunut Egyptissä kuusi tuntia parturissa laitattamassa päähänsä sitä kiharaa ja mennyt seuraavana aamuna uimaan vain huomatakseen että se parturin (tai ”parturin”) käyttämä permanenttiaine olikin ihan vain muotovaahtoa. Olisi pitänyt uskoa niitä merkkejä. Koska harvoja asioita elämässäni olen katunut, mutta sitä tukkaa kieltämättä ehkä kyllä vähän. Edelleenkin vähän kirpasee kun mietin miltä olen näyttänyt koko vuoden 2006.

Tags:
3 Comments
  • Hanne
    Posted at 13:10h, 15 syyskuun Vastaa

    Ihana! Pelastit just aamuni tällä postauksella. :) t. Toinen samanlainen, varmaan kymmenen vuotta tästä eteenpäinkin. :P

  • zanda
    Posted at 14:47h, 15 syyskuun Vastaa

    PICS or didn’t happen!!!!! :) permiksestä siis.

  • Emma
    Posted at 22:49h, 18 syyskuun Vastaa

    Hei, muistan sun lookin 10 vuotta sitten! Se oli hieno!!! Hessukin aina haaveili sellasesta ja kuolas sillon sun afron perään! :)

Post A Comment