Vastuullinen äiti vai epävarma pikkutyttö?

Sain muutama päivä sitten instagramissa viestin, jonka lähettäjä kertoi tulevansa ahdistuneeksi lukiessaan blogiani koska en ilmeisestikään osaa päättää olenko perhebloggaaja vai epävarma pikkutyttö, joka haluaa vain esitellä itseään täällä blogissa muille. Olisi kuulemma pikkuhiljaa aika valita millaista blogia oikein haluan kirjoittaa.

Anteeksi, mutta en ihan ymmärrä miksi pitäisi olla jompaa kumpaa? Tai, että miksi nuo kaksi asiaa sulkisivat automaattisesti pois toisensa. Miksi ei voisi olla halutessaan vaikka molempia, ja vielä muutamaa muutakin siihen päälle ilman että siitä tulisi sinulle tai kenellekään muullekaan ahdistava olo? En ihan ymmärrä miksi pitäisi, tai miten kukaan edes voisi, olla vain jotain yhtä. Ei meistä kukaan ole syntynyt vaikkapa äitinä. Eikä meistä kukaan muutu VAIN äidiksi, sen lapsen saamisen jälkeenkään. Se, että olen äiti ei tee minusta persoonana mitenkään vähempää tai enempää. Luonnollisesti se lapsen saaminen vaikuttaa elämän prioriteetteihin ja muuttaa niitä merkittävästi. Yhtäkkiä onkin joku toinen, jonka edun asetat AINA omasi edelle. Joku, kenen vuoksi haluaisit todellakin olla valmiimpi ja parempi ihminen. Tarkastelet äitinä varmasti omaa toimintaasi ja olemistasi entistäkin enemmän, mietit sanojesi ja tekojesi seurauksia ja vaikutuksia. Mietit millaisen perinnön haluat jättää, ja millaista esimerkkiä näyttää. Mietit millaisena ihmisenä toivoisit näyttäytyväsi lapsesi silmissä ja mietit myös sitä millaiseksi toivoisit lapsesi kasvavan.

Mutta silti, olet kuitenkin lopulta se sama ihminen kuin ennen sitä lastakin. Sinulla ja minulla on edelleen niitä samoja tarpeita, toiveita ja pelkoja kuin ennen lastakin. Syvällä siellä jossakin olet vähintään aivan yhtä hukassa kuin ennen sen lapsen syntymääkin . Pala palalta, tässä näin ihan hiljalleen alkaa rakentua se kuka olen. Ja sitä odotellessa olen ajatellut olla aivan juuri sitä kaikkea, mitä juuri nyt haluankin. Olen sekä se vastuullinen perheenäiti, että vielä välillä vähän hukassa oleva nuori tyt nainen. Sellaista se on. Meissä ja meistä on niin moneksi. Ei kukaan meistä ole aina ja jatkuvasti vain jotain yhtä ja tiettyä, ei vaikka se aina toisinaan saattaa ulkopuolisen silmin siltä näyttääkin. Se järkevän tuntuinen tyyppi ei aina olekaan järkevä, ja se hiljainen kaveri saattaakin toisinaan olla se joka onkin eniten äänessä. Eikä se itsevarminkaan tyyppi aina ole ihan niin varma itsestään. Äiditkään eivät siis ole aina vain äitejä, yllätys yllätys.

”Sä et yhtään vaikuta äidiltä”
”Susta ei kyllä uskois, että oot äiti”

Olen kuullut nuo kommentit useammin kuin kerran Alban syntymän jälkeen. Tiedän ettei niiden sanojat takuulla ole koskaan tarkoittaneet mitään pahaa, mutta voin kertoa että eivät ne kyllä ihan kehuiltakaan ole tuntuneet. Voi olla, että tämä tulee nyt teille ihan yllätyksenä mutta minä ihan haluan vaikuttaa siltä, että olen äiti. Tiedättekö miksi? Koska minä olen. Olen halunnut äidiksi. Ja haluan, eh luonnollisesti, edelleen olla äiti. Miksi siis haluaisin kuulla, etten yhtään vaikuta sellaiselta? En usko, että kukaan seurusteleva toivoisi kuulevansa, että ”sää et kyllä sitten yhtään vaikuta siltä, että oisit jonku kumppani” tai kuinka moni työntekijä ilahtuisi kuullessaan, että ”ei kyllä ikinä uskois, että oot töissä täällä” Jep. Aivan takuulla jokainen, eikö?
Jos olet tietoisesti tehnyt valintoja ollaksesi jotakin tiettyä, niin miksi haluaisit kuulla muilta ettet ole sitä? En ymmärrä. Mutta toisaalta, aika vähän ymmärrän muutenkaan mistään mitään.

shirt: bik bok / jacket: bik bok / leather skirt: superdry / kengät: vans / laukku: glitter

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: olen äiti, koska haluan olla, mutta olen minä tietysti myös paljon muutakin. Olen myös se sama Sanni, kuin ennen tätä lastakin. Ja haluankin olla. Haluan ihan erityisellä hartaudella vaalia sitä ”vanhaa” minua. Haluan muistaa mistä pidin ennen lasta, mihin käytin aikaani, mistä haaveilin ja mitä toivoin. En halua hukata itseäni äitiyteen. Haluan olla minä. Haluan olla sitä myös lapseni vuoksi, jotta tämä näkisi ja oppisi että meissä kaikissa on niin monta tasoa ja kerrosta, haluan että tämä tietäisi että on ok olla vähän sitä ja vähän tätä, jos siltä tuntuu. Haluan, että olemalla minä kannustaisin myös lastani olemaan oma itsensä; tekemään ja kokeilemaan rohkeasti asioita, joista juuri hän pitää. Koska ajattelen, että vain niin voi elää sitä onnellista, itsensä näköistä elämää.

Ja koska tämä on minun blogini, yhtä sekava ja genretön kuin kirjoittajansakin niin tässäkin postauksessa on nyt sitten ihan sekaisin niin niitä kamalan pinnallisia itsensä esittely– kuvia, kuin pohdintaa siitä äitiydestäkin. Sellainen ajattelin olla jatkossakin. Vähän sitä sun tätä. Koska minä itse pidän siitä.

Toivottavasti ette nyt kaikki ihan ahdistu.

41 Comments
  • Hanna Kovanen
    Posted at 18:32h, 28 syyskuun Vastaa

    Ahh hyvä teksti! On niin totta, että meissä kaikissa on monia kerroksia ja sulaudumme moneen muottiin. Siksi eri tyypit ovatkin mielenkiintoisia.

    Ymmärrän tietysti, että lukijat monesti kaipaavat pysyvää teema ja valikoituja aihealueita. Kuitenkaan se, että jonkin blogi on todella rajattu, ei tarkoita sitä, että toisen tarvitsisi olla. Omia tyyli toimii aina parhaiten, ja vaikka haluaisi kehittyä johonkin suuntaan tai löytää oman juttunsa, niin kokeilemalla sekin selviää :)

  • Kati
    Posted at 18:34h, 28 syyskuun Vastaa

    Voi ihmiset ja niiden kommentit! Sä oot Sanni just hyvä kombo kaunista naista ja hyvää äitiä ja sun blogi on sekoitus niistä molempia. Näin läheltä katsottuna (alakerran stalkkeri täällä moi) en muuttais mitään. ❤️

    • Sanni
      Posted at 11:06h, 30 syyskuun Vastaa

      Kiitos ja samoin kuule Kati. Ja sulla on kuitenkin kaksi lasta enemmän, ku mulla :-D Kahvitellaanpa hei joku päivä, saat leipoa mulle sitä brownieta kiitos.

      • Kati
        Posted at 19:18h, 12 lokakuun Vastaa

        Hahaa! It’s a deal!

  • Hanne
    Posted at 18:38h, 28 syyskuun Vastaa

    No johan pomppas! Melkein repesin (iästäni huolimatta en varmaankaan vaikuta aikuiselta :D ) lukiessani tuota ahdistusreaktiota. Jos jonkun blogi niin kovasti ahdistaa niin varmaan kannattaisi jättää seuraaminen vähemmälle. Musta sun tekstit vaikuttaa hyvinkin äidin kynästä kirjoitetuilta. Tuohon, miksi joku ei ole osannut ajatella sinua äitinä, voi vaikuttaa myös se, että näytät nuorelta ja nuorekkaalta, raikkaalta ja huolitellulta. Monet (kertaan, monet, ei kaikki) tuntemani äidit muuttuu ulkoiselta tyyliltään lapsen saatuaan, noh, hieman tätimäisempään ja tylsempään suuntaan. Sun kohdalla näin ei ole käynyt ollenkaan ja sehän on vaan positiivinen asia. Äiti kun voi ja saa olla tyylikäs, nuorekas ja raikas menettämättä pienintäkään palasta äiti-uskottavuudestaan. Ja sitä paitsi, kuten sanoit, nainen on nainen myös sen jälkeen, kun hänestä tulee äiti.

    Ole vaan rohkeasti kaikkea sitä mitä olet ja haluat olla. Olet paras äiti ja nainen juuri niin. <3

    PS. Mulla ei ole lapsia enkä osaisi kuvitella itseäni äidiksi. Hyvin usein kuulen, kun mulle sanotaan, ettei mulle voi kuvitella lapsia. Juu ei. Välillä tulee tunne, että "oonko mä niin kakara?!?" :D Ehkä olen, ehkä en. Ihan sama, kunhan olen onnellinen sellaisena kuin olen. :)

  • Mannu
    Posted at 19:48h, 28 syyskuun Vastaa

    Nuorekas ja trendi äiti ja nainen. Oo sellainen, jupiskoot muut mitä haluaa. Ahdistujan kannattaa miettiä ennemmin itseään miks ahdistuu kuin sua :) Onko vaikka kade tms.

  • Laura
    Posted at 21:54h, 28 syyskuun Vastaa

    Mä tykkään lukea sun blogia nimenomaan sen takia, että et kirjoita vaan yhdestä aihealueesta! Ja mun mielestä on niin hienoa, että oot pysyny tyylikkäänä ja persoonallisena pukeutujana myös lapsen saamisen jälkeen. :)

    • Sanni
      Posted at 11:02h, 30 syyskuun Vastaa

      Kivaa kuulla, koska aion olla juuri sellainen sekava jatkossakin :))

  • Milla
    Posted at 22:30h, 28 syyskuun Vastaa

    Syy, miksi mä luen sun kaikki postaukset niin innokkaana, on SINÄ. Se miten sä kirjoitat, ajattelet ja kuinka ihanalta ihmiseltä vaikutat. Oot inspiroiva ja kaunis. Sulla on mahtava tyyli. Sun tekstit saa hyvälle mielelle. Jos ei hyvälle mielelle, niin ajattelemaan.
    En sen takia, mistä sä kirjoitat. Jatka kirjoittamista just sun omalla tyylillä ja omana itsenäsi! Eiköhän niitä aihealueellisesti äitiyteen rajoittuvia blogeja löydy muutenkin niitä kaipaaville. Eipä ole kertaakaan tullut mieleen, että olisit jotenkin epä-äitimäinen. Päinvastoin, oon kelaillu et just tollanen äippä mäki haluun sitten jonain päivänä olla. Sä oot ihana!

  • Tuija
    Posted at 23:03h, 28 syyskuun Vastaa

    Tälle lukijalle sun blogi kyllä aiheuttaa ihan päinvastaisen reaktion, sä toimit erittäin raikkaana esimerkkinä siitä, miten voi olla samaan aikaan äiti ja edelleen myös itseään toteuttava nuori nainen. Teksteistäsi välittyvä ajatusmaailma perhe-elämän ja oman elämän yhteensovittamisesta inspiroi ainakin minua. :)

    • Sanni
      Posted at 11:02h, 30 syyskuun Vastaa

      Vitsi, niiiiiin kivaa kuulla. Ah, oon niin hyvilläni tästä kommentista.

  • Vaahtera
    Posted at 23:14h, 28 syyskuun Vastaa

    Ahdistavimpia on Äidit isolla Ä:llä. Ne, jotka ei lapsen saamisen jälkeen jaksa innostua mistään muusta kuin maidonkerääjistä ja kantoliinoista. Itse olen kanssasi 100% samaa mieltä siitä, että sitä ’vanhaa itseään’ (tyhmä sanonta muuten :D) tulee vaalia ehkä jopa enemmän kuin aiemmin. Mun mielestä kaikista kiinnostavimpia on tyypit, jotka ei jähitä siellä omassa genressään. Uteliaisuus ja kiinnostus itsestä poikkeaviin ihmisiin ja elämäntyyleihin on erittäin arvostettava juttu.

    Ja lisään vielä, että vaikka itsekin olen lapsen saanut, on väärä olettamus, että minua kiinnostaisi muiden äitien synnytystarinat ja ne maidonkerääjät ***kele :D Ainoastaan siitä syystä, kun satun olemaan itsekin se ÄITI-IHMINEN. Haluan olla äiti ihan noin muuten vain siellä muiden ihmisten joukossa. Polttaa joskus tupakin tai kaksi, ja rientää silloin tällöin sinkkuystävien seurana -olematta vastuuton ihminen.

    Ahdistuneet laittakaa valoja päälle!

    Ps. Ihana blogi, tunnen kulkevani samoilla aalloilla kanssasi. Ihan jo menneisyyden vuoksi.

  • Miia
    Posted at 06:59h, 29 syyskuun Vastaa

    Sanni -kulta,

    I like just the way you are! <3

    Pus!

    • Sanni
      Posted at 11:01h, 30 syyskuun Vastaa

      pusuja pusuja miuke <3

  • Elisa Lepistö
    Posted at 08:14h, 29 syyskuun Vastaa

    Sä oot mun äiti-idoli <3 <3 <3 <3

    • Sanni
      Posted at 11:01h, 30 syyskuun Vastaa

      Sä oot mun tyyli-idoli <3 <3 <3 <3

  • Sanna
    Posted at 09:57h, 29 syyskuun Vastaa

    ”Sä et kyllä yhtään näytä äidiltä” ahh mikä ihana kommentti aina äitinä kuulla, koska äidin pitäisi näyttää hikiseltä , mekkittömältä ja siltä ettei olisi aikaa huolehtia itsestään , koska miten sillon olisi muka aikaa huolehtia lapsestaan?

    Kaikki se mitä on ollut ennen äitiyttä , pitäisi kulkea äitiyden rinnalla eikä ajatella ikinä että en voi enään tehdä tai ajatella näin koska olen äiti. Äidit me olemme vain ihmisiä, vaikka vastuuta onkin enemmän.

    Huutia vaan takaisin huutelijoille!

    • Sanni
      Posted at 11:01h, 30 syyskuun Vastaa

      hahahah ihana, my thought exactly :-D

  • Anni
    Posted at 10:03h, 29 syyskuun Vastaa

    Ah, aivan ihana teksti! Itse tuoreena 5kk pojan äitinä ”kamppailen” äitiyden kanssa. Kuulen usein ihmisiltä,kuinka he olettavat nyt minun toimivan täysin erilailla tietyissä tilanteissa, puhuvan eri tavalla, kiinnostuvan eri asioista ja jopa pukeutuvan erilaisesti. Toki hienoa on, että ystäväpiirini tiedostaa äitiyden tuovan muutoksia elämään – luonnollisesti, mutta usein unohtuu, että äitiyden verhon takana on sama ihminen kun ennenkin… Kommentit kuten ”et näytä yhtään äidiltä” tuntuvatkin minusta hassulta. Pitäisikö minun ostaa kylmenevien ilmojen varalle pipo mutsi-logolla varustettuna? Miltä äidit muka näyttävät, elleivät samalta kuin kuka tahansa muu vastaantulija (tummemmilla silmänalusilla varustettuina).

    Kiitos tekstistä, kolahti osuvasti, ja blogista.

    • Sanni
      Posted at 11:00h, 30 syyskuun Vastaa

      Juurikin näin! Lähdenkin tästä heti sitä pipoa ostamaan…

  • Ansku
    Posted at 10:08h, 29 syyskuun Vastaa

    Juu kyllä olisi ahdas lokero olla, jos pitäisi valita yksi teema, ja pysyä sitten siinä.

    Mä aloitin blogiurani kosmetiikkabloggaajana. Vaihdoin siitä ajan kuluessa muotiin. Siitä se sitten ajautui lifestyleen ja nyt, vuonna 2016, 8 vuotta myöhemmin, olen lifestyle/hyvinvointibloggaaja, jonka blogissa näkyy ajoittain myös matkailua, muotia ja kosmetiikkaa.

    Että huh vaan tälle alkuperäiselle komnentoijalle. Minä se vasta sekava olenkin :D

    • Sanni
      Posted at 11:00h, 30 syyskuun Vastaa

      hahahahah :-D

      Mutta, hyvä sinä. Virkistävää aivan jokaiselle kokeilla välillä jotain uutta, blogi kasvaa ja elää siinä missä sen kirjoittajakin.

  • Janika
    Posted at 10:09h, 29 syyskuun Vastaa

    Ihana teksti! Joku siinä sai mut liikuttamaan.
    Mun mielestä sun blogissa just on parasta se, ettei se oo selkeästi minkään genren blogi vaan sekametelisoppa elämästä. Olet upea nainen ja äiti. Jatka samaan malliin :)

    • Sanni
      Posted at 10:59h, 30 syyskuun Vastaa

      Awwwww ihana kuulla! Vitsi mä nyt liikutun näitä kommentteja lukiessa. Ihana, kun oot siellä!

  • MaryElizabeth
    Posted at 10:40h, 29 syyskuun Vastaa

    Mun mielestä tämä on paras äidin pitämä blogi, johon oon hetkeen törmännyt. Itsekin oon aika tuore äiti ja samoin vaalin kovasti itsessäni sitä ”vanhaa”, koska äitiyden lisäksi olen muutakin (kuten vaimo, ystävä, tytär, sisko, työntekijä…) 😊 Ja saan olla! Ihanaa syksyä Sanni <3 keep going!

    • Sanni
      Posted at 10:58h, 30 syyskuun Vastaa

      No just näin, sitä on niin montaa muutakin asiaa kuin vain sitä yhtä :)

      Ja ihanaa syksyä myös sinne <3

  • Minnea
    Posted at 15:20h, 29 syyskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Itsekin aina oikein pitää muistuttaa itseään, että minussa asuu edelleen se sama tyyppi, joka olin ennen äidiksi tuloa. Äitiyteen on aivan liian helppoa hukkua! Varsinkin lapsen ollessa pieni, tuntuu että päivät ja tunnit kuluvat vain sen pienen tarpeita täyttäen (ja niin se toki kuuluu pienillä ollakin).

    Mukavaa syksyä, Sanni! Vaikutat tosi symppikseltä tyypiltä :)

    • Sanni
      Posted at 10:58h, 30 syyskuun Vastaa

      Samaa mieltä siitä, että lapsen ollessa ihan pieni siihen äitiyteen saakin kyllä hukkua. Mulla ainakin meni yksi kokonainen vuosi siellä, ja se oli ihanaa. Ja tarpeellista. Ja hyväksi varmasti sekä minulle, että lapselle :)
      Mutta välillä on hyvä muistella sitä entistäkin, pyyhkiä vaikka vuoden tai kahden jälkeen pölyt sen entisen tyypin päältä, ja kokeilla taas olla vähän se sama vanha.

      pusuja, ja ihanaa syksyä!

  • Sandra
    Posted at 21:47h, 29 syyskuun Vastaa

    Ihana blogi tämä on ja kirjoittaja myös ! Pöh tommosille kommenteille 😣

    • Sanni
      Posted at 10:56h, 30 syyskuun Vastaa

      pus sandra <3

  • Katri
    Posted at 22:15h, 29 syyskuun Vastaa

    En oo äiti, enkä tuu todennäkösesti vielä moneen vuoteen olemaankaan, mut sit jonain päivänä kun tuun toivottavasti äiti olemaan, haluun olla just semmonen äiti, joka ei hukkaa itseään äitiyteen. Oon ihan tavallisena nuorena tyttönä (kakskymppisenä) yrittänyt kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota siihen, etten miettis mitä muut olettaa minun olevan ja miten ”pitäisi” olla muiden silmissä, enkä kyllä ikinä halua että se tulee muuttumaan. Toivottavasti ainakaan. Ihana, kun uskallat olla sinä, tehdä asiat omalla tavallas<3

    Kaikkea hyvää sun (ja tottakai sun perheen) loppusyksyyn, toivottavasti siitä tulee niin hyvä kun Suomen pimeydessä on vaan mahdollista <3 :-)

    • Sanni
      Posted at 10:55h, 30 syyskuun Vastaa

      Ihan mahtavaa, että oot nyt jo oivaltanut sen, että elämässä on tärkeintä todellakin kuunnella itseään ja omia ajatuksiaan, muiden odotusten ja toiveiden sijaan. Toki niitäkin on aina toisinaan hyvä kuunnella, mutta tiedät varmasti mitä tarkoita.
      Ihanaa syksyä sinullekin :)

  • pinu
    Posted at 00:16h, 30 syyskuun Vastaa

    Sinulla ja meillä kaikilla on täysi oikeus olla juuri se mitä haluaa <3 Sinun blogi on aivan mahtava! Pidän siitä juuri siksi että olet raikas, tyylikäs ja mielenkiintoinen sekä ennen kaikkea monipuolinen. Tyylisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan vailla vertaa ja ihailen sinua ihmisenä sekä sitä miten vastuullinen äiti olet. Vastuullisuutta on myös pitää itsestään huoli ja omasta jaksamisesta ja virikkeistä, eikä vaan alkaa systemaattisesti suorittamaan elämää läpi kun saa lapsen. Oot täydellinen!

    • Sanni
      Posted at 10:54h, 30 syyskuun Vastaa

      Voi apua, mikä kommentti! Ihanaa, kiitos tästä. Vaikka tooooodella kaukana täydellisestä olenkin kyllä :-D

  • Olga
    Posted at 11:20h, 30 syyskuun Vastaa

    Siis just tätä mä rakastan sun blogissa: otat kantaa asioihin, ajattelet raikkaalla tavalla ja saat koko komeuden vielä näyttään visuaalisesti todella kiinnostavalta.

    Mun mielestä tää sun ihanista ihanin blogi on piristävä poikkeus koko valtavassa blogimeressä, koska saat tekstien ja kuvien kautta välittyyn mielikuvan ihan oikeasti elämänmakuisesta menosta ja silti kaikki on paketoitu tosi kauniiseen ulkoasuun. Valitettavasti yleensä tuntuu siltä että pitää valita jompi kumpi eikä sillon mielenkiinto oikein meinaa riittää jos on vaan visuaalisesti kaunis sisältö tai elämänmakuiset tekstit.

    Joten keep on going, Sanni, oot ihana!

  • Heidi
    Posted at 21:12h, 30 syyskuun Vastaa

    Moi Sanni! Mua aina välillä kammoksuttaa mahdollisesti tulevaisuudessa äidiksi tuleminen, kun katselee joitakin lähellä olevia äidiksi tulleita, sillä heitä ei meinaa vanhaksi enää tunnistaa. Ei voi lähteä edes muutamaksi tunniksi vaikka kahville ilman lasta tai vaikka panostaa entiseen tapaan ulkoiseen olemukseen, sillä sehän olisi vastuutonta äitikäyttäytymistä, tuhlata nyt aikaa omaan itseensä. Mutta kun sinua katselee, niin se äitiys ei tunnukaan ihan niin pelottavalta. Kyllä minäkin toki haluaisin ja uskon että pakosti uppoaisinkin siihen vauvakuplaan, mutta kuten sä Sanni, toivoisin, että muistaisin, että elämää on myös sen ulkopuolella. Ja että ei ole kiellettyä antaa itselle lupaa poistua sieltä ja jatkaa itsensä toteuttamista niinkuin ennenkin. Sä olet mun mielestä juuri hyvin tasapainossa :) ja se että joku kommentoi, että ’et näytä yhtään äidiltä’.. Mä luulen, että Suomessa odotetaan äitien näyttävän väsyneiltä ja kulahtaneilta. Ja sä et sitä tosiaankaan ole, eli sikäli ko. kommentti ei ole huono asia :D Jatka samaa rataa, minä ainakin jatkan sekavan blogisi lukemista <3

    • Sanni
      Posted at 10:41h, 06 lokakuun Vastaa

      Ihana kommentti! Kiitos tästä.
      Uskon, että silloin kun tiedostaa ennen lapsen saamista sen, että sinne vauvakuplaan voi (ja ihan kyllä saakin) helposti hukkua, niin silloin yleensä muistaa myös sen, että sieltä saa kyllä sukeltaa poiskin aina silloin kun itsestä siltä tuntuu.
      Uskon, että sulla kaikki olis just hyvin tasapainossa, ainakin kommentin perusteella tuli sellainen olo.

  • Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about
    Posted at 18:40h, 02 lokakuun Vastaa

    Olipa lukijalta outo kommentti! :D Mäkin tykkään lukea blogeja, joissa kirjoitetaan monipuolisesti eri aiheista. Olen itsekin äiti, mutta silti pönötän asukuvissa. Jos se jotakuta ahdistaa niin harmi. :D

    • Sanni
      Posted at 10:38h, 06 lokakuun Vastaa

      Hyvin ajateltu, just noin!

  • Nipu
    Posted at 19:17h, 28 helmikuun Vastaa

    Eksyin tänne blogiin googlen haun kautta, kun vieläkin näin raskauden loppuvaiheessa itseä pelottaa tulevassa äitiydessä kaikki, vaikka lapsi onkin ollut toivottu. Tätä postausta oli kuitenkin jotenkin tosi huojentavaa ja helpottavaakin lukea. En itsekään halua olla tulevaisuudessa ”vain” pelkkä äiti, joka kantaa lasta 24/7 kantoliinassa ja kokee huonoa omatuntoa siitä, että välillä haluaa myös sitä omaa aikaa. Oli kiva lukea sun ajatuksia siitä, että myös se entinen minä voi säilyä äidiksi tulemisesta huolimatta.

    Oon ollut jotenkin todella masentunut siitä, että kohta tulen olemaan vain äiti ja se entinen minä saa siirtyä pois tieltä. Tätä tekstiä lukiessa tajusin kuitenkin, että niin sen ei tarvitse mennä, vaan minä voin olla edelleen se entinen minä ajatusteni ja haaveideni kera äidiksi tulemisesta huolimatta sekä olla silti samalla rakastava ja välittävä vanhempi. Toki arki tulee muuttumaan varmasti hyvinkin paljon erilaisemmaksi aiempaan verrattuna, mutta miksi oman persoonan tulisi muuttua.

    Ajatuksia heräsi päässä miljoonia, mutta jotenkin en saa puettua niitä tänne fiksuiksi lauseiksi :D Mutta kiitos tästä postauksesta! Aion varmasti tulla lukemaan tätä blogia jatkossakin ja tämän postauksen laitankin omiin suosikeihin, niin voin sitten välillä palata tähän asiaan sitten lapsen synnyttyä, etten unohda itseäni.

Post A Comment