Chili con MiFu

_MG_9513

Viimeisten kahden kuukauden aikana meidän keittiössä on laitettu todennäköisesti enemmän ja useammin, tai ainakin parempaa, ruokaa, kuin ehkä viimeisen vuoden aikana yhteensä. Kerroinkin täällä jo , että olen oikeasti todella melko surkea keittiössä. Roma on ollut meillä aina se, joka laittaa ruoan ja minä olen keskittynytn sitten siihen syömiseen ja viinin tai hyvän oluen juomiseen. Vuodenvaihteessa kuitenkin päätin, että tämä on se vuosi, jonka jälkeen en enää aio olla ihan niin onneton kokki. Ja tiedättekö, en enää todellakaan ole ollenkaan niin surkea, kuin vielä alkuvuodesta olin. En edelleenkään ystävieni tai siskoni veroinen superkokki, mutta huomattavasti aiempaa parempi, luovempi ja kiinnostuneempi nyt ainakin. Luotan omiin kykyihini ja uskon jo, että osaan tehdä keittiössä muutakin kuin pilkkoa sipulin tai salaatin. Aika ennakkoluulottomasti kokeilen uusia, vaativiakin reseptejä ja osaan jopa vähän jo soveltaa. Myös se kaikkein ultimaattisin haave keittiössä on toteutunut: olen onnistunut laittamaan kaikista kaapin jämistä oikeasti todella hyvän ja ravinteikkaan aterian. Kyllä en melkein voi uskoa sitä itsekään.

Olen puhunut täällä myös siitä, kuinka haluaisin vähentää lihan syöntiä entisestään. Mutta kun on elämänsä syönyt ihan sillain kunnolla ja reilusti sitä lihaa, niin yhtäkkiä tuntuukin muka hankalalta kehitellä niille vähän liiankin tutuiksi tulleille kanalle tai jauhelihalle korvaajia. Tai vuorokaudessa pitäisi varmaan olla joku ylimääräinen tunti sille, että ehtisi oikeasti paneutua asiaan, koska kyllähän niitä korvaajia todellakin on.

Ajattelinkin tässä nyt esitellä teille yhden sellaisen, jotta sinun ei tarvitsisi toivoa vuorokauteesi yhtä ylimääräistä tuntia selvittääksesi sopivaa ja toimivaa korviketta lihalle päivän aterioihin. Voihan tietysti olla, että oletkin jo tästä kuulut – ehkä kokeillutkin. Itse kuitenkin kuulin tästä ensimmäisen kerran vasta, kun minuun otettiin yhteyttä yhteistyö-ehdotuksen merkeissä. Ja onneksi otettiin ja onneksi kuulin. Juuri tämän helpommaksi ei lihan korvaaminen voi mennä. Ja siitähän mä tykkään. Helppoudesta ja lihan korvaamisesta siis, yhdessä ihan erityisesti.

_MG_9538

Kyseessä on Valio MiFU® paistettava ruokarae, joka on suunniteltu pääraaka-aineeksi erityisesti lämpimiin ruokiin korvaamaan niitä perinteisempiä proteiinin lähteitä. Mifu on valmistettu puhtaasta Suomalaisesta maidosta, on vähärasvainen ja pitää sisällään B12-vitamiinia sekä tietysti runsaasti sitä proteiinia. Onpa tuo myös soijaton, kananmunaton, gluteeniton ja hiivatonkin – soveltuu siis käytettäväksi monenlaiseen ruokavalioon. Nimensä mukaisesti tuota voi siis paistaa, mutta onnistuu sen käyttö myös ihan sellaisenaankin. Eli paistaminen  ei siis suinkaan ole välttämätöntä, ellei niin tahdo.

Ulkomuodoltaan tuo Mifu muistuttaa erehdyttävästi raejuustoa, ja purkkia avatessa vähän epäilytti kaataa sen sisältö kuumalle pannulle koska eihän ny raejuustoakaan paisteta. Mutta tätäpä voi. Sellainen 4-5 minuutin ruskistus pannulla riitti taikomaan rakeiden pinnalle sellaisen kevyen kullanruskean sävyn. Ei siis tarvi ruskistella, käännellä ja pilkkoa samaan tapaan kuin nyt vaikkapa sitä jauhelihaa. On siis harvinaisen helppo kaveri keittiöön. Ja herkullinen. Voi pojat. Tällä hetkellä tuotetta on saatavilla kolmessa eri maussa. Suhteellisen mietoina makuina on valittavanasi Original ja Välimeren tomaatti, mutta me kokeilimme eilen vähän tulisempaa pippurichilikastikkeella maustettua Meksikon pippuri- Mifua.

_MG_9545 _MG_9571

Valio haastoi joko kehittelemään omat reseptimme tuon tuotteen ympärille tai kokeilemaan jotain heidän valmiiksi suunnittelemiaan. Ehkä arvaattekin kumpaan meikäläinen päätyi. Jep, siihen jonkun toisen suunnittelemaan valmiiseen reseptiin tietysti. Ihan niin velho en vieläkään ole, että uskaltaisin tai osaisin käyttää jotain itselleni ihan uutta raaka-ainetta niin, että saisin kehiteltyä sen ympärille jotain oikeasti hyvää syötävää. Jos siis reseptiksi ei riittäisi se että söisi pelkästään tuota Mifua ja ripottelisi siihen päälle puskallisen yrttejä. Saattaisin nimittäin aivan hyvin syödä tuota myös niin.

Mutta niin, siihen itse asiaan, Ihan vaan noin niinku kauniin kuvan perusteella päädyin valitsemaan meille kaikille varmaan aika tutun chili con carnen, mutta ilman sitä carnea, niin että tuo Mifu korvasi sen. Chili con Mifua syötiin siis meillä eilen. Ja hyvin syötiinkin. En muista milloin viimeksi olisin syönyt mitään niin hyvää. Itse tehtynä. (Saattoi johtua  vähän myös siitä, etten muistanut milloin viimeksi olisin syönyt ihan ylipäätään). Mutta kyllä tuota ruokaa kehuivat kilvan myös äitini, Roma ja myös se kaikkein kriittisin ruokakriitikko, tyttäreni nimittäin, pisteli tuota tyytyväisenä suuhunsa ison annoksen. Kaikki taisivat ottaa myös lisää. Mikä on saattanut olla normaalisti aika harvinaista aina silloin, kun keittiövuorossa olen ollut minä. Maistui siis muillekin kuin mulle. Voisin veikata, että tämä tulee olemaan mun uusin ruokajumitus. Kokkaan tätä seuraavat kaksi kuukautta kaikille, jotka tulevat kylään ja kuskaan tupperwareissa mukana niille, jotka eivät.

_MG_9606

Tarkemman reseptin tuohon ruokaan löydätte täältä ja itse Mifun sitten ainakin isoimmista marketeista joko juustohyllyltä tai maitohyllyltä sieltä heti raejuuston vierestä.
Lämpimästi suosittelen kokeilemaan jos helppous, vaihtelu ja herkullisuus yhtään kiinnostaa.

No Comments

Post A Comment