Herätys!

_MG_0398

Kun kerroin herääväni aamuisin yleensä kuudelta tai aiemmin kyseltiin kommenteissa, että kuinka saan itseni hereille niin aikaisin. Siihen on olemassa muutamakin kikka. Menen nukkumaan aikaisin. Yleensä jo yhdeksältä mutta viimeistään kymmeneltä tai yhdeltätoista, joten kun kello kuudelta soi, tiedän etten oikeasti ole nukkunut liian vähän vaikka siltä melkein joka aamu tuntuukin. Tällä hetkellä heräämisestä tekee kaikkein vaikeinta se, että maailma peiton ulkopuolella tuntuu järkyttävän kylmältä. Meillä on tässä asunnossa todella viileää, sillä vanhat suuret ikkunat ja järkyttävän korkeat huoneet. Erityisesti tietysti aamuisin kaikki huoneet, makuuhuonetta lukuunottamatta, ovat todella kylmiä yön jäljiltä. Siksi varaankin aina heti sängyn viereen pellavaisen aamutakin, villasukat tai aamutossut.

Kaikkein vaikeinta heräämisessä on joka aamu se fyysinen sängystä nouseminen. Yleensä yritän ajatella kaikkea hyvää, mitä aluillaan oleva päivä tuo mukanaan, maalailen kuvaa kauniista, rauhallisesta aamiaisesta, rentouttavasta mutta virkistävästä aamukävelystä tai tehokkaasta treenistä. Kuvittelen, että minulla on kaikki aika ja mahdollisuudet tässä maailmassa. Sen voimilla saan itseni ylös. Niinä aamuina kun väsyttää kaikkein eniten, kävelen suoraan ulos. 20 minuuttia ulkona eikä väsytä enää ollenkaan samalla tavalla. Muina aamuina pesen kasvot lämpimällä, en todellakaan jääkylmällä, vedellä sillä herätyksellä kidutettu ei todellakaan ansaitse lisää kidutusta vaan lämpöä ja lempeyttä. Hieron kasvot ja levitän seerumit ja päivävoiteet sellaisella hartaudella ettei muulloin. Huljuttulen kookosöljyä samalla kun valmistan itselleni aamiaisen. Kahvinkeittiminen olen ladannut valmiiksi tietysti jo edellisenä iltana. Ehdottoman tärkeää on myös se, että kaikki edellisen päivän sotkut on siivottu pois. Ei ole melkein mitään ankeampaa kuin herätä siihen ajatukseen, että täytyy muuten tiskata.

Aamuisin toimin oikeastaan aina samalla hyväksi havaitulla kaavalla. Ei yllätyksiä, eikä muutoksia. Olen hereillä ja virkeä yleensä n.20minuuttia herätyskellon soimisen jälkeen. Parina viime päivänä olen antanut itselleni luvan nukkua yhdeksään ja sen kyllä huomaa. Päivät tuntuvat huomattavasti lyhyemmiltä, olen väsyneempi herätessäni (kyllä!), enkä ollenkaan niin tehokas. Tulevaisuudessa aion siis tehdä itselleni palveluksen ja olla kuuntelematta sitä pientä ääntä, joka kehottaa sulkemaan herätyskellon ja jatkamaan unia. Se ääni on väärässä, eikä ymmärrä mistään mitään.

Hei muuten, täällä Belloissa on nyt meneillään lukijatutkimus, johon pääsee osallistumaan tuolta sivupalkista. Olisi ihanaa, jos jaksaisitte käydä klikkailemassa sinne omat vastauksenne muutamiin kysymyksiin. Vastaajien kesken arvotaan 100€:n Iittala-lahjakortti.

Tags:
2 Comments
  • Wendy
    Posted at 17:53h, 10 marraskuun Vastaa

    Kuulostaa ihan minun aamulta, kun illalla laittaa sotkut pois ja lataa kahvinkeittimen niin aamulla ei tarvitse kiirehtiä. Pitäisi vaan oikeasti oppia mennä ysiltä nukkumaan…

  • Peppi Kajoluoto
    Posted at 11:49h, 12 marraskuun Vastaa

    Muuton vuoksi koulumatkani piteni, ja herätyskello soi nykyään lähes joka arkipäivä kuudelta aamulla. Olen ollut ihan ihmeissäni, miten paljon se on vaikuttanut energisyyteen päivän aikana! Vielä on vähän hiottavaa viikonlopuissa, sillä en millään raaskisi laittaa herätyskelloa silloin soimaan.

Post A Comment