Hyvinvoinnin vuosi 2017

 

DSC_1165

Uuden vuoden kynnyksellä meistä varmaan aikaan moni kelailee mielessään mennyttä vuotta ja vähän jo suunnittelee sitä tulevaa. Miettii mikä menneessä oli hyvää, mitä tahtoo viedä mukanaan seuraavaankiin vuoteen ja mitä taas ihan mielellään jättää taakseen. Tehdään lupauksia. Että ensi vuonna kyllä sitten alan kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Teen sitä ja tätä ja vähennän tuota. Ja se on hyvä. Luin jostain, että mitä jos emme tekisikään lupauksia vaan rohkeasti päätöksiä. Niinpä.
Itse ajattelin tehdä juurikin niitä.
Päätin, että vuosi 2017 tulee olemaan omistettu hyvinvoinnille. Aivan sen kaikissa merkityksissään.

Eilen, jo vähän sivusinkin tätä vuotta 2016 ja kerroin, että on ollut melko surkeaa melko monella osa-alueella. Ja liikkuminen on ehdottomasti olllut siellä surkealla sektorilla myös. Aina välillä on ollut viikkoja, kuukausia jolloin se on kuulunut olennaisena osana elämääni, mutta myönnettävä on että suurin osa tämän vuoden viikoista on kuitenkin mennyt ilman säännöllistä hikiliikuntaa. Ja sen kyllä tuntee. Ja näkee.

En tiedä miksi, mutta kiireen ja stressin vallatessa alaa alan aina ensimmäiseksi karsia omasta hyvinvoinnistani; nipistän vähän (tai todella reilusti) yöunista, syön mitä ja milloin sattuu ja unohdan liikunnan. Se sellainen itsensä laiminlyönti tietysti vain ruokkii sitä stressiä. Sen sijaan, että ottaa pois siitä, mikä lisäisi hyvää oloa ja jaksamista, sitä kannattaisi lisätä. Aika yksinkertaista ja loogista, mutta silti olen kamppaillut saman asian kanssa niin kauan kuin muistan. Unohdan itseni heti, kun kiire astuu kuvioihin.

DSC_1316

Päätän pitää itsestäni paljon parempaa huolta ensi vuonna. Tai itse asiassa aloitan jo heti tänään. Syön paremmin, nukun enemmän ja aivan takuulla liikun enemmän, monipuolisemmin ja tehokkaammin. Olen varmaan luvannut samaa aiempinakin vuosina, mutta tiennyt samaan aikaan etten tule pitämään lupauksestani kiinni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että nämä kaikki 29 vuotta ovat opettaneet minulle sen, ettei juuri mikään ole tärkeämpää kuin suhde itseensä. Ja voin kertoa, ettei se suhde ole kovin häävi jos ei voi olla tyytyväinen juuri mihinkään omassa toiminassaan.

Kun katselen taaksepäin, ja mietin niitä vuosia jotka ovat jääneet mieleen ihan erityisen hyvinä. Ovat kaikki ne kirkkaimmat vuodet olleet sellaisia, joissa liikkuminen on ollut olennainen osa arkirytmiäni. En väitä, että liikkuminen yksin tekee kenestäkään onnellista tai hyvinvoivaa, mutta se aivan takuulla tukee kaikkea muuta tekemistä. Kaikki tuntuu paremmalta, kun on energiaa. Asioista on huomattavasti on helpompi nauttia, jos ei ole jatkuvasti väsynyt. Haluankin ehdottomasti, että vuosi 2017 tulee olemaan yksi niistä vuosista, joita myöhemmin muistelen erityisen hyvänä. Ja ajattelin aloittaa sen helposti juurikin sen kautta, että otan taas liikkumisen olennaiseksi osaksi arkirytmiäni.

 

DSC_1160 collagesssetti

Päätin, että vuoden ensimmäinen päivä alkaa juurikin sillä hikiliikunnalla. Venäjällä ajatellaan, että tapa jolla aloitat uuden vuoden kertoo siitä millainen siitä on kokonaisuudessaan tulossa. Aloitan omani tuolla tutulla naapurilla: Fresh Fitnessillä. Se määrittäköön suunnan seuraavalle vuodelle. Päätin, että minut tullaan näkemään siellä vähintään kolmesti viikossa, mutta mielellään neljästi. Lupaan olla itselleni vähän vähemmän lempeä ja vähän enemmän ankara, mitä tulee liikkumiseen. Lupaan unohtaa tekosyyt ja löytää aika. Koska tiedän, että se urheiluun käytetty aika todellakin maksaa itsensä takaisin: ryhtinä, hymynä ja jaksamisena

Ja hei, jos liityt nyt yhdessä ystäväsi kanssa niin treenaatte molemmat tuolla Fresh Fitnessillä yhden henkilön hinnalla. Tai, kuten heidän mainoksensa kuuluu: Matti ja Teppo treenaavat nyt vain Tepon hinnalla. Jos treenaaminen tekee hyvää, niin treenaaminen kaverin kanssa tekee vielä parempaa. Hoituu samalla niin sielu kuin se kehokin.

Ja jos liittyy ennen 11.1 niin saa treenata lopun tammikuuta ilmaiseksi.

Toivottavasti juoksumatolla nähään!

1 Comment
  • Hanne
    Posted at 13:11h, 01 tammikuu Vastaa

    Tiedätkö, musta sun blogissasi on parasta (monen muun asian ohella) se, että se ei sisällä päivittäisiä ”jalkatreeni sujui oikein mallikkaasti —- tänään oli pakarapäivä” (johon kuuluu timmi kuva täydellisestä bootysta ja uudenkiiltävistä treenivaatteista ilman hikipisaraakaan) jne. Elämä ei ole täydellistä ja toiset treenaa oman hyvinvoinnin vuoksi vähän vähemmän tavoitteellisesti olematta silti mielestäni yhtään epäonnistuneempi kuin himotreenaajat. Sun blogissa on sopivasti kaikkea. On ylä- ja alamäkeä, oikeaa elämää. Juuri siihen mä sussa tykästyin Iholla-sarjaa katsoessanikin.

    Toivon sulle ja perheellesi hyvää ja onnekasta uutta vuotta! <3

Post A Comment