Tislaamo

DSC_2054 DSC_2051

Olen jo pitkään haaveillut muuttamisesta eteläisempään Helsinkiin; Punavuoreen, Eiraan tai ihan erityisesti Ullanlinnaan. Olen katsellut asuntoja sieltä ja miettinyt kuinka ihanaa olisi, jos merenrantaan kävelisi viidessä minuutissa tai jos lähimmät lenkkimaastot kulkisivat Kaivopuiston läpi Eiranrantaan. Tai niin, että Löylyyn kävelisi helposti aamiaiselle tai iltauinnille. Ja, että kotikadulla olisi useampi pieni kahvila tai ravintola.

Ihan viime aikoina on kuitenkin alkanut taas tuntua siltä, ettei eheii- kyllä sillan tällä puolen on kuitenkin aika hyvä. Kallioon, Vallilaan ja Teurastamon alueelle tuntuu tuon tuosta syntyvän uusia, kiinnostavia ravintoloita ja kahviloita. Katukuvakin näyttää toiselta kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Nyt on vähän sellainen olo, ettei täältä ehkä sittenkään ole kiire mihinkään.

DSC_2095 DSC_2153DSC_2141DSC_2050

Viime viikolla kävimme muutaman ystäväni kanssa testaamassa Joulukuun alussa tuohon ihan naapuriin, Teurastamolle avatun Tislaamo- Distillery Barin. Ja onneksi kävimme. Ihan mieletön uusi tuttavuus. Hartaasti odotettu ravintola ja baari on siis avattu siihen Teurastamolle Helsinki Distilling Companyn yläkertaan (ensimmäinen Suomalainen yksityinen tislaamo yli sataan vuoteen. Perustettiin tuonne Teurastamolle 2014). Ja tuolla ravintolassa/coctail-barissa tarjoillaan luonnollisesti laajalla kattauksella HDCO:n omia tuotteita (mm.giniä, viskiä, Apple Jackia ja modernia lonkeroa – Helsinki Long Drinkia), jonka lisäksi safkaa saa aina valomerkkiin asti, joka on mielestäni aina melkoinen plussa.

Ja se ruoka, se oli muuten hyvää; sellaista konstailematonta, yksinkertaista ja aivan uskomattoman maistuvaa. Huokailimme Venlan kanssa kilpaa omille pääruoaksi tilatuille Quinoa-kukkakaali-risotoillemme ja vaikka kuinka yritin hidastella annokseni kanssa (vaihdoin jopa ystäväni Bedan kehoituksesta haarukat ja veitset vääriin käsiin, jotta syöminen olisi hitaampaa), oli lautanen silti tyhjä ihan häpeällisen nopeasti. Mutta kun oli niin hyvää! Samoin kuin jälkiruoaksi tilaamani tummaa suklaata ja Vietnamilaista kahvijäätelöä sisältänyt annoskin. Oli niin hyvä, että järki oli lähellä lähteä. Suosittelen ehdottomasti testaamaan. Ihan vaan jo pelkän miljöönkin puolesta. Rakastan sitä, että vanhoja teollisuuskiinteistöjä kunnostetaan ja valjastetaan uusiin käyttötarkoituksiin. Etenkin jos se tapahtuu omalla takapihalla ja tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse enää niin usein lähteä sillan toiselle puolen kalaan. Ja tuolla tislaamolla istuessa tuntui ihan siltä, kuin ei olisi ollut Helsingissä ollenkaan vaan paikka ja sen henkilökunta tarjoili kyllä ehtoja New York-viboja ja sehän nyt on tietysti aina hyvä!

collage DSC_2260 DSC_2515 DSC_2465 collage1

Viihdyimme tuolla ystävien kanssa niin hyvin, etten muista koskaan istuneeni missään yhdessä paikassa niin mielelläni niin pitkään. Pyysimme jopa henkilökunta viivyttelemään ruokiemme toimituksessa, jotta meillä olisi hyvä syy ihan vain olla ja jäädä; nauttia toistemme seurasta, hyvästä ruoasta (ja juomasta!) ja siitä, että meistä jokaisesta tuntui siltä, ettei olisi ollut omassa arjessa ollenkaan vaan jossain ihan muualla. Tuo koko torstai-ilta oli muutenlin jotenkin erityinen. Ehkä se oli paikan taikaa, ehkä ystävien. Todennäköisesti molempien. Ja ehkä iiiiihan vähän myös niiden ruoan päälle nautittujen drinkkien.

Oli miten oli, tiedän etten menen toistekin. Usein.

No Comments

Post A Comment