Me ei olla enää ne.

 

trishin (8 of 11)

Olen vältellyt tämän postauksen kirjoittamista nyt jo monta viikkoa. Olen muutaman kerran aloittanut, mutta lopettanut siinä suunnilleen kahden lauseen kohdalla kun näkökenttä on muuttunut niin sumeaksi ettei kirjaimia ole enää nähnyt. Vaikka ei sen niin väliksi. Ei oikeita kirjaimia tunnu löytyvän nytkään, vaikka itku ei näkökenttää (ainakaan vielä) sumennakaan. Olen vältellyt, koska en ole uskaltanut. Asian sanominen ääneen, sen myöntäminen tuhansille ihmisille on tuntunut pelottavalta. Ikäänkuin asiasta tulisi jotenki enemmän totta, mitä useampi sen totuuden tietäisi. Ehkä en vain yksinkertaisesti ole ollut valmis ennen kuin nyt. Enkä totuuden nimissä ole ihan varma olenko vieläkään. Tiedän kuitenkin, että tämä on tehtävä. Ei siksi, että kokisin olevani totuuden teille velkaa, vaan siksi että tarvitsen tätä itse. Jotta voisin taas nauttia kirjoittamisesta. Voisin taas tehdä sitä, mistä ihan oikeasti pidän ja voimaannun. Viimeiset kuukaudet kirjoittaminen on ollut ihan kaikkea muuta. On tuntunut tekopyhältä kirjoittaa yhtään mistään. Eikä päässäni oikeastaan edes ole ollut mitään, mistä kirjoittaa. Pelkkää tyhjää. Ja täyttä. Samaan aikaan. Niin täyttä siitä yhdestä ainoasta asiasta, ettei sinne ole kuukausiin mahtunut mitään muuta. Ehkä pieniä ajatuksen pätkiä sieltä, vähän täältä, mutta ei mitään kokonaista tai kelvollista. Ja haluan että se asia muuttuu. Haluan taas tehdä tätä, niin että se tulppa, joka on nyt ollut kaiken esteenä, olisi poissa. Ennen kaikkea kirjoitan tämän tekstin siis itselleni. Itseäni ajatellen, omaksi parhaakseni. Mutta myös vähän sinulle. Jotta ymmärtäisit. Pysyisit mukana. Tietäisit.

Olen viime aikoina usein kertonut, ettei ole mennyt kovin häävisti. Olen kertonut että itkua on ollut useina viikon päivistä enemmän kuin naurua. Olen kertonut vähän jotain, mutta en kuitenkaan oikeastaan yhtään mitään. Tiedän kuitenkin, että sinä viisas ihminen siellä, tiedät kyllä jo mistä minä olen puhunut vaikka en ole koskaan sitä täällä vielä kertonutkaan. Tiedän, että te tiedätte. Siksi tuntuisi tyhmältä olla sanomatta sitä tietoa ääneen.

Processed with VSCO with hb1 preset trishin (10 of 11)

Kyllä. Me, minä ja Roman, olemme eronneet.

Nyt en enää tiedä kuinka tästä jatkaisin.

En olisi ikinä halunnut joutua kirjoittamaan tuota lausetta. Enkä vielä vuosi sitten olisi edes voinut uskoa, että joutuisin sen vielä joskus tekemään. Mutta siinä se nyt on. Eikä muuksi muutu. Me emme ole enää me. Me emme enää ole se samanlainen Trishinin perhe, joka me joskus olimmeMutta ystäviä me olemme edelleen. Ja yhdessä vanhempia maailman hienoimmalle ja arvokkaimmalle pienelle ihmisille. Ja niitä molempia me tulemme aina olemaan. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät melkein yhdeksän vuotta. Välitämme edelleen toisistamme, enkä usko että se asia tulee koskaan muuttumaan. Me molemmat olemme halunneet ja valinneet toinen toisemme lapsemme vanhemmaksi. Me olemme kokeneet yhdessä aivan järkyttävän paljon, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja sillä kaikella tulee aina olemaan valtavan suuri merkitys. Se kaikki on vaikuttanut siihen millaisia ihmisiä olemme tänään. Olen kiitollinen aivan jokaisesta hetkestä, päivästä, kuukaudesta, vuodesta, matkasta, halauksesta, riidasta, sovinnosta ja aivan erityisesti olen kiitollinen kaikesta siitä saadusta ja jaetusta rakkaudesta. Ja siitä, että olen saanut kasvaa aikuiseksi ja äidiksi juuri hänen seurassaan. Hyvässä seurassa.

Aina joskus elämässä kuitenkin tapahtuu asioita ja kasvua, jotka vievät – eivät lähemmäksi- vaan kauemmaksi toisesta. Ja aina sitä välimatkaa ei saa kurottua umpeen, vaikka kuinka tahtoisi, toivoisi tai yrittäisi. Ja sellaista kai tämä elämä välillä on. Toisenlaista kuin tahtoisi. Mutta uskon siihen, että kaikella tällakin on se kuuluisa tarkoitus. En vain vielä näillä kyynelten sumentamilla silmillä pysty sitä näkemään.

Tulee kuitenkin päivä, kun kaikki on taas kirkasta. Siihenkin uskon. Melkein varmaksi tiedän.

trishin (11 of 11)

Nyt kiitän tästä matkasta. Suljen tämän arvokkaan oven.
Yritän oppia tekemistäni virheistä. Nousta täältä epäonnistumisen ja syyllisyyden kuopasta, johon putosin kun tajusin etten kykenekään tarjoamaan lapselleni sitä sellaista ehjää perhettä, jossa äiti ja isä asuvat aina yhden ja saman katon alla. Sitä sellaista perhettä, jossa itse olen saanut kasvaa. Sillä siitä minä olin haaveillut. Melkein enemmän kuin mistään muusta.

Nyt täytyy kai kehitellä uusia haaveita. Ja uskoa, että niille käy paremmin kuin tälle.

Kerron vielä, että tämän enempää en tule tätä aihetta täällä blogissa raottamaan. Toivon, että kunnioitatte tässä asiassa meitä ja meidän yksityisyyttämme. Ollaan hyviä, hienotunteisia ja armollisia toinen toisillemme. Niin me kaikki voitamme.

Ja jos joku teistä ihmettelee postauksen kuvitusta, niin sinulle sanon että juuri tällaisena me molemmat haluamme meidän yhteisen aikamme muistaa. Siksi.

Kuvista kiitos maailman parhaalle Janita Autiolle.

Tags:
114 Comments
  • Happy
    Posted at 20:10h, 26 maaliskuun Vastaa

    Rohkea Sanni! Voimia uuteen nousuun <3

  • Elina
    Posted at 20:23h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voi Sanni! Olen seurannut sinua ja teitä Iholla-ohjelmasta lähtien, törmännyt sinuun ajoittain Kampin vaateliikkeessä saaden sinulta ihanaa palvelua (olen kyllä ollut tosi nolo itse, sillä en ole tiennyt miten olla). Mulle on muodostunut sellainen kuva, että teidän pieni perhe on ollut valtavan suloinen ja lämpöä täynnä. Toivon sinulle suloisuutta ja lämpöä myös jatkoon, aivan varmasti valoa on myös tulevaisuudessa. Surut on vaan surtava ennen kun voi edetä taas onneen. Voimia teille molemmille näillä erkanevilla poluilla, joita kuitenkin tyttärenne yhdistää <3

    • Sanni
      Posted at 18:40h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Esko
    Posted at 20:24h, 26 maaliskuun Vastaa

    Kaikkea hyvää! Kaikkea hyvää kaikille teille kolmelle!!

    • Sanni
      Posted at 18:39h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos Esko. Terapiasetit pian!

  • Mirjami
    Posted at 20:28h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voi, miten kauniisti kirjoitettu raastavasta aiheesta huolimatta.

    Anna itsesi olla surullinen ja rikki, kerää kauniista asiosta ja hetkistä voimia. Ja eräänä päivänä uusilla voimilla kohti uusia unelmia.❤

    Halauksia!

    • Sanni
      Posted at 18:39h, 07 huhtikuun Vastaa

      Juuri noin, ihan varmasti <3

  • Sonja
    Posted at 20:33h, 26 maaliskuun Vastaa

    Olipa kauniisti kirjoitettu, hienoja sanoja ja ajatuksia! Voimia ❤️

    • Sanni
      Posted at 18:37h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos. Voimia varmasti tarvitaan.

  • Outi
    Posted at 20:37h, 26 maaliskuun Vastaa

    Sydän itkee teidän puolesta, mutta kuten sanoit, vielä se aurinko tulee ulos niiden pilvien takaa. Voimia, tsemppiä ja haleja ❤️

  • Johanna
    Posted at 20:38h, 26 maaliskuun Vastaa

    Jo otsikosta tiesin kaivaa nenäliinat valmiiksi, mutta et voi uskoakkaan millaisen itkukohtauksen sait tällä kirjoituksella aikaan. Käyn samoja asioita läpi juuri nyt, tosin ilman lasta kuvioissa. Ero elämäni ensimmäisestä parisuhteesta, jonka piti olla viimeinen tuntuu niin järkyttävän pahalta, että ymmärrän aivan todella hyvin tuon tunteen, että on vaikeaa nähdä tästä eteenpäin. En voi ymmärtää, mikä maailmassa on niin kovin muuttunut, että tuntuu ettei kestäviä parisuhteita enää olekaan. Vaikken sinua tunnekaan, olen niin pohjattoman surullinen puolestasi. Toivon teille kaikkea hyvää. <3

    • Sanni
      Posted at 18:37h, 07 huhtikuun Vastaa

      Voi meitä. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti. Voimia myös sinne <3

  • Elina
    Posted at 20:41h, 26 maaliskuun Vastaa

    Tosi kaunis kirjoitus. Toivottavasti kirjoittaminen antaa sulle voimaa arkeen. Kaikkea hyvää:)

    • Sanni
      Posted at 18:36h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3 Kirjoittaminen on todellakin antanut mulle voimaa.

  • Trinidad
    Posted at 20:42h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voi, ikävä kuulla. Jaksamista!

  • Jepu
    Posted at 20:46h, 26 maaliskuun Vastaa

  • laura
    Posted at 20:48h, 26 maaliskuun Vastaa

    ❤️❤️❤️

  • Sanna
    Posted at 20:56h, 26 maaliskuun Vastaa

    ❤❤❤ En keksi muuta sanottavaa, eikä tämän tekstiin jälkeen tarvitse muuta kuin: <3

    • Sanni
      Posted at 18:35h, 07 huhtikuun Vastaa

      Enkä minä keksi tähän kommenttiin muuta kuin: <3

  • Ida
    Posted at 21:01h, 26 maaliskuun Vastaa

    <3

  • Janna
    Posted at 21:05h, 26 maaliskuun Vastaa

    Olet huikean rohkea nainen, Sanni. Paljon tsemppiä, valoa ja onnea elämäsi uusiin tuuliin! <3

    • Sanni
      Posted at 18:34h, 07 huhtikuun Vastaa

      Voi itku, mikä kommentti. Kiitos.

  • Iida
    Posted at 21:07h, 26 maaliskuun Vastaa

    Mielettömän kaunis teksti ❤

  • Elinamii
    Posted at 21:08h, 26 maaliskuun Vastaa

    Täällä yksi lukija, joka käy tätä samaa läpi paraikaa (ilman lasta). Elämä on ihan kauheaa, mutta joskus se muuttuu vielä kivaksi. Tsemppiä <3

    • Sanni
      Posted at 18:33h, 07 huhtikuun Vastaa

      Muuttuu todellakin. Koko ajan paremmaksi, ihan huomaamatta.

  • Veera kainola
    Posted at 21:18h, 26 maaliskuun Vastaa

    Nämä kuvat tulevat olemaan Alballe vielä tosi arvokkaita :) olen itsekkin eronneesta perheestä ja välillä kun harmitti muiden perheonni niin vanhempien yhteisistä kuvista sain voimaa että kyllä minuakin rakastetaan ja on aina rakastettu vaikkemme äitin ja iskän kanssa asuneet saman katon alla niin että muistaisin.

    • Sanni
      Posted at 18:33h, 07 huhtikuun Vastaa

      Totta muuten. Ihanaa, että on näitä.

  • Sofia
    Posted at 21:21h, 26 maaliskuun Vastaa

    En muista viimeistä kertaa, kun olisin kommentoinut kenenkään blogitekstiä tai liikuttunut siitä näin. Ihailen kuinka aito oletkaan, kaikkea hyvää sulle.

  • LiisaF
    Posted at 21:26h, 26 maaliskuun Vastaa

  • Mona
    Posted at 21:29h, 26 maaliskuun Vastaa

    Sanni <3 Itsekkin on tullut opittua, että elämä ei aina mene kuten sen on suunnitellut. Mutta elämä on ainutlaatuinen matka, joka tulee elää täysillä itselleen rehellisenä <3
    Tunne kaikki tunteet kuten ne tulee, mutta toivon että et koe liikaa syyllisyyttä Alban suuntaan.
    Itse eroperheen lapsena voin sanoa, että ero on lapselle monesti parempi ratkaisu kun vanhempien onneton yhdessäolo.
    Annat Alballe vahvan ja rehellisen, itseään kunnioittavan ja rakastavan naisen mallin :)
    Voimia! Ja aika parantaa kaikki haavat.
    Itse muutama vuosi sitten olin tilanteessa, josta en uskonut tosiaankaan koskaan enää nousevani, mutta kappas vaan :)

    • Sanni
      Posted at 18:31h, 07 huhtikuun Vastaa

      Juuri tällaista kommenttia kaipasin, kiitos kun kerroit. Lohduttavaa!

  • Sanna
    Posted at 21:30h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voimia vaikeisiin hetkiin ja kauneutta kaipaukseen. Asiat aina järjestyy, lopulta. On onnellista että olet saanut elää tuon suhteen. Kaikkea mahdollista hyvää sulle! ❤

    • Sanni
      Posted at 18:30h, 07 huhtikuun Vastaa

      Niin olenkin, tosi kiitollinen tästä suhteesta. Ja tuosta pienestä lapsesta. Kaikki menee vielä hyvin. Siihen luotan.

  • Minnea/Minnean muruja
    Posted at 21:30h, 26 maaliskuun Vastaa

    <3

  • A
    Posted at 21:31h, 26 maaliskuun Vastaa

    Paljon voimia❤

    • Sanni
      Posted at 18:29h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Enni
    Posted at 21:39h, 26 maaliskuun Vastaa

    Itku tuli täälläkin.. ❤ Voimia ja auringon paistetta sun päiviin!

    • Sanni
      Posted at 18:28h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ja täällä näitä kommentteja lukiessa <3

  • Mira
    Posted at 21:46h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voi, olen tosi pahoillani puolestanne. Ero, etenkin kun mukana on myös lapsia, on aina hirveän raskasta. Vaikka kuinka tietäisi ratkaisun oikeaksi. Olen kuitenkin todella onnellinen puolestanne siitä, että selkeästi välitätte ja kunnioitatte toisianne edelleen ihmisinä. Se auttaa selviytymään erosta teitä kaikkia.

    Mä itse erosin mun lapsen isästä kolme vuotta sitten, lapsi oli silloin täyttämässä 4. Me molemmat haluttiin pysyä ystävinä erosta huolimatta ja siinä ollaan onnistuttu. Hän on edelleen yksi mun parhaimmista ystävistä ja aina välillä vietetään ”perheaikaa ” kolmisteen. Uudet kumppanitkin ollaan tutustutettu toisillemme jo alkuvaiheessa ja vietetty aikaa myös kaikki yhdessä.

    Perheitä on erilaisia ja ydinperhe ei ole ainoa toimiva perhemuoto, vaikka tottakai jokainen vanhempi sen lapselleen haluaisi tarjota. Uskon kuitenkin (kokemukseni ja lukemieni tutkimusten sekä muiden kokemusten perusteella), että kaksi onnellista kotia on lapselle parempi kuin yksi onneton koti. Jos suhde ei toimi niin se ei toimi, silloin ero on mielestäni vastuullinen päätös. Harvemmin eroon päädytään kuitenkaan ihan kevein perustein, vaikka siitä nykyaikana kovasti tahdotaan ihmisiä syyllistää.

    Ja muistakaa, että juuri te olette parhaimmat vanhemmat lapsellenne, asuitte sitten yhdessä tai erikseen. On se ja sama, onko lapsella yksi vai kaksi kotia, mikäli saa jatkossakin niin paljon rakkautta ja huomiota osakseen kuin tähän mennessä. Voimia teille kaikille <3

    • Sanni
      Posted at 18:32h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos tästä kommentista <3

  • Tami
    Posted at 22:13h, 26 maaliskuun Vastaa

    Joo, kyllä se elämä kantaa! Ite erosin kanssa muutama kuukaus sitten ja aika kamalaahan tää on kieltämättä ollu. Mutta kyllä se vaan on ihan huomaamatta alkanu helpottamaan, pikkuhiljaa. Kovasti voimia<3 Jos muuten yhtään lohduttaa, omat vanhempani erosivat kun olin 3v, enkä oo ikinä kokenu siitä minkäänlaista tuskaa, kun molemmat kuitenkin aina olleet elämässä mukana!

    • Sanni
      Posted at 18:27h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ihanaa kuulla <3

  • Laura
    Posted at 22:23h, 26 maaliskuun Vastaa

    Voimia Sanni. <3 Kiitos rohkeudestasi kertoa näin henkilökohtainen asia meille lukijoille. Luota siihen, että elämä kantaa, vaikka tällä hetkellä voi tuntua toiselta.
    "Joskus elämässämme tapahtuvat ikävät asiat johdattavat meidät suoraan sille polulle, joka vie kohti parhaita meille koskaan tapahtuvia asioita."

    Toivon sinulle kaikkea hyvää.

    • Sanni
      Posted at 18:25h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ihana kommentti. Kiitos tästä. Muuta en osaa.

  • Tiia
    Posted at 22:57h, 26 maaliskuun Vastaa

    Paljon rakkautta ja voimia sinulle Sanni. Sinä selviät! <3

    • Sanni
      Posted at 18:24h, 07 huhtikuun Vastaa

      ihan varmasti selviän. Kiitos <3

  • Laura
    Posted at 23:00h, 26 maaliskuun Vastaa

    Jaksamista ja voimia ♥

  • Juuli
    Posted at 23:01h, 26 maaliskuun Vastaa

    Jos vuosi sitten et voinut uskoa että nyt erootte niin mikä voi olla nii iso este ettei sen yli pääse yhdessä. Yritittekö todella kaikkenne? Luovutitteko liian helposti? Olitteko itsekkäitä?
    Pienten lasten vanhemmat eroo niin usein ja vain hyvin hyvin harvoin syyt ovat oikeasti selvät. Lähes kaikki pienten lasten vanhemmat ovat jossain kohtaa enemmän tai vähemmän suunnitellut eroa mutta moni pääsee asioiden yli ja on lopulta todella onnellinen ja lapset saa säilyttää ehjän perheen. Mikä ihana palkinto sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta.
    Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan haluan vain sanoa että pariterapiaan voi mennä ja asioista voi päästä yli. Olette vielä nuoria ja sääli jos nyt teette liian hätiköidyn virheen josta lapsi maksaa. Miettikää vielä!!

    Uusi mies tuo mukanaan uudet ongelmat. Niin se vain on valitettavasti! Se ruoho ei ole vihreempää aidan toisella puolella…
    Ja tiedän että joskus on parempi erota mutta jos vuosi sitten kaikki oli tosi hyvin niin epäilen että oletteko oikeasti edes yrittänyt pelastaa perheen. Kyse ei ole rakkaudesta vaan tahdosta. Te voitte olla onnellinen perhe jos TAHDOTTE. ”Paras lahja mitä voitte lapsellenne antaa on pysyä yhdessä”

    • Iida
      Posted at 08:38h, 27 maaliskuun Vastaa

      Onpas ajattelematon kirjoitus. Et voi tietää mitä toisten perheessä on silloin vuosi sittenkään tapahtunut, etkä tiedä mitä nytkään, joten kannattaisi pitää neuvot itsellään. Ero ei ole IKINÄ helppo päätos, eikä siihen päädytä heppoisin perustein tai niin, ettei kaikkea olisi yritetty. Sannilla on varmasti vaikeaa jo nyt, ilman syyllistämistäkin. Kiitos, Sanni kauniista kirjoituksesta. Valoa kohti.

      • Niinuska-
        Posted at 13:30h, 27 maaliskuun Vastaa

        Samaa mieltä, tällaiset kirjoitukset kannattaa Sannin vaan jättää lukematta. Kaikkia asioita ei tahdollakaan selvitetä, niin se vain on. Annetaan Sannille ja hänen perheelleen oikeus yksityisyyteen. Nämä asiat eivät meille lukijoille tämän enempää kuulu. Päätös on heidän ja me emme asioita päätöksen takana tunne. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä onnellisena ja hyvinvoivana, yhdessä tai yksin.

        • Juuli
          Posted at 20:58h, 27 maaliskuun Vastaa

          Totta kai eikä se minun elämään vaikuta suuntaan tai toiseen ketkä eroo ja ketkä ei. Valitettavasti näitä lapsiperheen eroja näkee koko ajan ja aivan liikaa koska ihmiset eivät ole valmiita näkemään vaivaa tai jaksa/viitsi yrittää tarpeeksi.

          Ihan lähes jokainen eronnut vanhempi käy sen taistelun läpi noin 1v kuluttua erosta että oliko se sittenkään oikea päätös. Silloin on hyvä jos voi oikeasti sanoa että me yritettiin kaikkemme. Silloin se on helppo sanoa lapselle myös ja hän sen ymmärtää ja hyväksyy.

          En halua pahaa enkä lyödä lyötyä. Vaikeaa on varmasti ja läheiset ja perhe varmasti on tukena. Meistä itsestämme lähtee se mitä päätöksiä teemme ja miten elämme elämämme.
          Niin moni asia muuttuu kun lapsi syntyy ja kaikki vanhemmat käy läpi oman lapsuutenss tunteet ja traumat. On turha hötkyillä ja tehdä lopun elämän päätöksiä tuossa tilassa.
          Koittakaa vielä selvittää välit koska läheisiä ilmeisesti olette edelleen.

        • Sanni
          Posted at 18:10h, 07 huhtikuun Vastaa

          Kiitos tästä kommentista. Kiitos, että olet siellä. <3

      • Sanni
        Posted at 18:14h, 07 huhtikuun Vastaa

        Kiitos sinulle kommentista <3

    • Sanni
      Posted at 18:24h, 07 huhtikuun Vastaa

      Vain me itse tiedämme, ja se riittää <3

  • Mandi
    Posted at 23:10h, 26 maaliskuun Vastaa

    Oot mielettömän viisas ja rohkea mimmi! Kaikkee hyvää! <3

    • Sanni
      Posted at 18:23h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • linda
    Posted at 23:22h, 26 maaliskuun Vastaa

    <3

  • Rii
    Posted at 23:33h, 26 maaliskuun Vastaa

    Hurjasti rakkautta ja voimaa Sanni, oot upea ❤️

    • Sanni
      Posted at 18:23h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Mymmeli
    Posted at 23:40h, 26 maaliskuun Vastaa

    Oon todella pahoillani ja särkee sydäntä kuulla teidän erosta. Menin itse naimisiin samana kesänä kuin te ja muistan nähneeni teidän ihanan hääkuvan silloin somessa. Olin onnellinen teidän puolesta. On vaikeaa ymmärtää näitä asioita ja oon aivan yllättynyt, miten surulliseksi tulin vaikka enhän sinua edes tunne.

    Toivon ja rukoilen sinulle voimia ja teille kaikkea hyvää. ♡

  • Tiina
    Posted at 23:56h, 26 maaliskuun Vastaa

    Kirjoituksessa oli juuri sitä mitä tunnen enkä ole itse uskaltanut pukea sanoiksi. Tiedän miltä tuntuu kun ”me ei enää olla me”. Erosin miehestäni, lapseni isästä muutama kuukausi sitten. Yhteisiä vuosia oli jo takana 16 ja ero sattui syvälle sieluun. Kolme vuotiaan lapsen kanssa arjen pyörittämisen opettelu kahdestaan on onneksi vienyt ajatukseni muualle. Päivä kerrallaan… Voimia teille.

    • Sanni
      Posted at 18:18h, 07 huhtikuun Vastaa

      Voimia sinne. Kyllä me vielä tästä <3

  • Liisa
    Posted at 23:56h, 26 maaliskuun Vastaa

    Oli kyllä kyyneleissä pidättelemistä. Enkä siihen pystynytkään. Kaiken tuon surun ja rikkinäisyyden keskellä teksti oli voimaannuttavaa. Olen lukenut blogiasi hetken aikaa ja aina ihastelen, kuinka koskettavasti onnistut ilmaisemaan asiat.
    Olen itsekin juuri eronnut viiden vuoden parisuhteesta ja tunsin piston sydämessäni. Hienoa, että haluatte säilyttää ystävyytenne parisuhteen päättymisestä huolimatta. Niin kallisarvoista aarretta ei kannatakkaan heittää hukkaan kuin ystävyys. Sanni kaikkea hyvää sinulle <3

    • Sanni
      Posted at 18:17h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ihanaa, että kommentoit Liisa. Niin kamalaa kuin eroaminen onkin, tuntuu helpottavalta ettei ole todellakaan ainoa ihminen jolle niin on käynyt.

  • K
    Posted at 03:11h, 27 maaliskuun Vastaa

    Miten koskettava kirjoitus! Elän tällä hetkellä täysin samaa tilannetta, olemme.mieheni kanssa eroamassa ja meillä on 4-vuotias poika. Olen itsekin itkenyt ja valvonut monta yötä, tietämättä, miten tästä eteenpäin. Toivon myös voivani olla ystäviä lapseni isän kanssa, jotta elämä olisi edes hitusen helpompaa. Vielä en näe valoa tunnelin päässä, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa. Hurjasti voimia ja jaksamista teille!

    • Sanni
      Posted at 18:17h, 07 huhtikuun Vastaa

      Varmasti koittaa, molemmille meille <3

  • JustMe
    Posted at 07:59h, 27 maaliskuun Vastaa

    Kirjoitukseesi tekee sen särön, että netissä puhutaan, että se olit sinä joka rikoit perheenne, pettämällä miestäsi toisen miehen kanssa. Karma is a bitch as they say.

    • sofia
      Posted at 08:29h, 27 maaliskuun Vastaa

      Nyt loppu. Jotku asiat pitäis jättää sanomatta. Netissä, niin kuvottavaa kuin se onkin, puhutaan kaikkea älytöntä, mutta älä please lyö lyötyä.

      • Tami
        Posted at 09:39h, 27 maaliskuun Vastaa

        Juurikin näin! Toivottavasti Sanni pystyt olemaan välittämättä tommosista kommenteista.. Rohkeaa oli kertoa näin arasta asiasta meille lukijoille. Syy eroon ei ole kenenkään muun kun sun ja Roman välinen asia. Näin tuolla myös kommentin missä sanottiin että paras asia mitä lapsellesi voit antaa, on pysyä yhdessä. Ei. Itse en ainakaan halua lapselleni opettaa että yhdessä on pysyttävä väkisin, vaikka oltaisiin onnettomia. Vanhempien ongelmat myös heijastuvat lapsiin, joskus vain on parempi erillään vaikka se alussa pahalta tuntuiskin.

        • Juuli
          Posted at 21:06h, 27 maaliskuun Vastaa

          Ei tietenkään lapset ole syy olla yhessä koko loppuelämä.

          Mutta usko tai älä, jos kysytään kaikilta jotka ovat olleet ”koko elämänsä yhdessä” on hyvin monella ollut joskus se aika kun vain lapset ovat olleet syy pysyä yhdessä. Ja loppuenlopuksi haasteet on voitettu ja ollaan onnellisia yhdessä ihan vapaasta tahdosta.

          Se koskee myös esim aikaa kun miehet on sen noin 50v ja heidän hormoonitoiminta muuttuu ja heille ihan oikesti tulee ”50 villitys”. Osa oikeasti vaihtaa oman vaimon siihen 30 naiseen ja perhe jää… se on sama asia kun pienten lasten vanhemmat eroo. Se on vain tilapäinen tila.

          Onnellinen tulet olemaan varmasti vaikka eroatte. Siitä ei ole kyse. Mutta voit olla yhtä onnellinen myös tässä liitossa, lapsen isän kanssa jos päätätte ja tahdotte sitä. Se vain on fakta.

          • Sanni
            Posted at 18:09h, 07 huhtikuun

            Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Ja olen joskus ajatellut itsekin jotain samansuuntaista.
            Ero ei kuitenkaan uskoakseni koskaan ole kenellekään helppo ratkaisua, ja nyt ymmärrän ettei kukaan sitä kovin heppoisin perustein tee.

        • Sanni
          Posted at 18:13h, 07 huhtikuun Vastaa

          <3 <3

      • Sanni
        Posted at 18:14h, 07 huhtikuun Vastaa

        <3!

    • Sanni
      Posted at 18:16h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kannattaa ehdottomasti uskoa aina kaikki, mitä netistä lukee :)

      • Lukija
        Posted at 10:44h, 18 huhtikuun Vastaa

        Sanni miksi laitat tuohon hymynaaman? Pettäminen on kamala asia, ja pilaa samalla myös sen toisen osapuolen parisuhteen. Miksi ihmeessä naureskelet tuollaiselle? Tiedät varmasti itse mitä on tapahtunut.

        • Sanni
          Posted at 17:55h, 18 huhtikuun Vastaa

          Tuo sarkastinen kommenttini liittyi siis ainoastaan tuohon netissä puhumiseen. Siellä puhutaan yleisesti niin paljon sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikaansa. Siksi tuo hymynaama kommentin perässä.

  • Sanni
    Posted at 08:14h, 27 maaliskuun Vastaa

    Olet niin rohkea nainen. Kaikkea hyvää ja voimia. ❤️ Elämän hyviä ja huonoja puolia on se kun käsikirjoitusta ei voi tietä ennakkoon. Välillä on hypättävä mukaan ilman tietoa tulevasta ja toivoten parasta. Asioilla on kuitenkin aina tapansa järjestyä. Surua ei pidä pelätä, pakoilla tai kätkeä. Sen pitää antaa olla läsnä, sillä sen sulkeminen siirtää sitä eteenpäin. Siis sure nyt niin tämän tunteen hyvästely on lähempänä huomista.

    • Sanni
      Posted at 18:15h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ahhh, olisihan tämä pitänyt arvata että nyt meikäläinen pillittää täällä kurkku turvoksissa näille kommenteille. Voi itku. Ihanasti kirjoitettu. Kiitos <3

  • Lotta
    Posted at 08:15h, 27 maaliskuun Vastaa

    Voimia hirveän paljon! <3 Oli eropäätösen takana kumpi tahansa, se tekee molemmille kipeää, minä tiedän.

    • Sanni
      Posted at 18:14h, 07 huhtikuun Vastaa

      Niin tekee. Niin kipeää, ettei siitä ollut hajuakaan ennen tätä.
      Kiitos kommentista.

  • sofia
    Posted at 08:42h, 27 maaliskuun Vastaa
    • Sanni
      Posted at 18:13h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos Sofia!

  • MiuMiu
    Posted at 10:35h, 27 maaliskuun Vastaa

    Voimia isoon elämänmuutokseen! <3

    Pakko kommentoida sen verran, että vaikka idyllinen molempien vanhempien ydinpirhe särkyisikin, on se kuitenkin parempi kuin se, että vanhemmat pysyvät yhdessä vain lapsen takia. Se ettei parisuhde toimi, ja sen aiheuttama onnettomuus kun välittyy väistämättä myös lapselle, vaikka sitä kuinka koittaisi piilottaa. Omat vanhempani ovat pysyneet yhdessä, mutta rehellisyyden nimissä olen monesti aikuisena miettinyt, että olisi varmasti kaikkien kannalta ollut parempi, jos he olisivat ajoissa päästäneet irti. Olisimme varmasti kaikki eläneet onnellisempia vuosia vaikka perheen särkyminen varmasti kirpaiseekin syvältä. Lapsena syytin itseäni vanhempien onnettomuudesta ja mietin koko ajan kuinka voisin parantaa perheen tilannetta ja ilmapiiriä, kannoin valtavaa taakkaa, sellaista mitä lapsen ei pitäisi joutua kantamaan. Eivät vanhemmat sitä minulle sysänneet tai halunneet kannettavakseni, he eivät vaan nähneet ja ymmärtäneet omassa onnettomuudessaan mitä kaikkea lapsi voikaan aistia.

    • Sanni
      Posted at 18:13h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos kommentista. Yritän pitää tämän mielessä silloin, ku syyllisyys ja epäonnistumisen tunteet lyövät kaikkein kovimmin.

  • Jenna
    Posted at 12:18h, 27 maaliskuun Vastaa

    Harvoin, tuskin koskaan kommentoin blogeihin joita kuitenkin luen. Tänään kyyneleitä pidätellen luin tekstisi joka meni suoraan tunteisiin, enkä voi olla kommentoimatta. Olen todella pahoillani että teille kävi näin, mutta ylikaiken ihailen asennettasi ja ajatustapaasi. Toivon että itse kykenen opettelemaan samaan, kiitos Sanni tästä tekstistä! Toivon teille niin paljon hyvää, elämä kantaa <3

    • Sanni
      Posted at 18:12h, 07 huhtikuun Vastaa

      <3 <3 <3 !

  • Ursula
    Posted at 12:47h, 27 maaliskuun Vastaa

    Kirjoitit tosi kauniisti lapsesi isästä. Tuli surullinen olo, kun kuulin teistä. Olitte kaunis perhe, mutta voitte olla sitä jatkossakin. Elämä ei useinkaan mene niinkuin itse kaavailee. Se on vaikea hyväksyä.

    Osaan jossain määrin samaistua kipuusi. Anna surulle tilaa, mutta muista antaa tilaa myös hyvälle. Mitä enemmän on surua, sitä enemmän on kuljettava kohti valoa ja hyvää. Älä vajoa pinnan alle. Vielä tulee se päivä, kun voit todeta, että selvisit.

    Halaus!

    • Sanni
      Posted at 18:11h, 07 huhtikuun Vastaa

      voi itku. Nyt pillitän täällä ihan valtoimenaan. Kiitos <3

  • Äiti 40v
    Posted at 13:08h, 27 maaliskuun Vastaa

    Älkää erotko:
    – raskausaikana
    – pikkulapsiaikana
    Ne eivät ole ihmisen (varsinkaan äidin) helpoimpia aikoja, joten elämä ei ole silloin normaaleilla uomillaan. Parisuhde on kaikilla silloin rasituksessa.

    Olen itsekin ”melkein eronnut” kerran. Hankalaa aikaa kesti vuosi. Takana oli 10v parisuhdetta, nyt takana on yli 20 vuotta parisuhdetta ja avioliittoa, sekä kaksi lasta.

    Nykyisin vaan tuntuu, että leikki lopetetaan kesken liian nopeasti. Sinäkin kirjoitit, että vuosi sitten ei ollut mitään tietoa tällaisesta. Toivoisin, että selvittäisitte asianne.

    • K
      Posted at 22:22h, 27 maaliskuun Vastaa

      Hei äiti40v, uskomatonta, että sinulla on pokkaa tällaisen kommentin jättämiseen… Asiat, kun eivät ole niin mustavalkoisia. Ulkopuolisella ole minkäänlaista oikeutta käskeä pysymään suhteessa tai toisaalta eroamaan. Eihän kukaan muu voi tietää tarkalleen, miten suhde voi ja mitä siinä on tapahtunut kuin pari itse. Ei kukaan muu voi määritellä, mikä on oikea aika, joka tulee kestää vaikeuksien kanssa tai mikä on riittävä syy eroon.

      Minustakin on surullista, että nykyään monet avioliitot kariutuvat. Toisaalta on myös surullista ajatella, kuinka monet ihmiset ovat aikaisemmin eläneet vuosikymmeniä onnettomina avioliitoissaan, sillä ei ole ollut soveliasta erota.

      Sanni, rohkeaa oli kirjoittaa erosta blogiin. Seurailin sinun elämää jo Iholla-aikaan ja iloitsin kovasti, kun aloitit blogin kirjoittamisen! Sä kirjotat todella kauniisti ja koskettavasti, aiheesta kuin aiheesta! Ja kuvat <3 Ne puhuu monesti vielä tuplasti enemmän :) Tämä postaus yhtenä esimerkkinä molemmista! Paljon voimia uuteen alkuun. Toivon onnellisuutta teidän kaikkien kolmen elämään <3

      • Sanni
        Posted at 18:07h, 07 huhtikuun Vastaa

        Kiitos <3

    • Sanni
      Posted at 18:11h, 07 huhtikuun Vastaa

      Tiedän, mitä tarkoitat. Olen joskus itsekin ajatellut noin.
      Mutta aina asiat eivät vain mene niin, kuin toivoisi tai yrittäisi. Ja sekin täytyy vain hyväksyä.
      Ihanaa, että teidän liittonne kesti. Se on kallis lahja.

  • Sara
    Posted at 16:16h, 27 maaliskuun Vastaa

    Kaikkea hyvää teille 💔💖💗

    • Sanni
      Posted at 18:10h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Kerttu
    Posted at 19:41h, 27 maaliskuun Vastaa

    Voimia teille kaikille ihana sanni😘💕💕💞

    • Sanni
      Posted at 18:10h, 07 huhtikuun Vastaa

      Kiitos, niin paljon. Niitä varmasti tarvitaan.

  • Nettanen
    Posted at 13:44h, 01 huhtikuun Vastaa

    Olen tosi hämmentynyt, että ihmiset ovat tulleet tänne sun omaan blogiin kommentoimaan noin ajattelemattomia asioita ja sanoja! Aivan kamalaa. Anonyymina on aivan liian helppoa huudella mitä sattuu, harvapa noita asioita sanoisi päin naamaa.

    Paljon voimia, iloa, onnenhetkiä, ja voimaantumista toivon sinulle Sanni.<3

  • Katja
    Posted at 13:49h, 01 huhtikuun Vastaa

    Kun luin tän, tuli tunne, että haluan sanoa jotain, tai siis kirjoittaa. Nyt viikonkin jälkeen tulee tunne, etten osaa sanoa mitään oikeaa tai pukea ajatuksiani sanoiksi. Joten sanon vain, että ❤. Olkoon siinä kaikki. Onneksi sinulla on ystäviä ja perhe, se on tärkeintä, että on rakkaita ihmisiä, jotka ovat tukenasi. Ehkä haluan vielä sanoa, että tee niitä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Elä, sure, iloitse. Elämä kantaa ja kannattelee, nostaa ylöspäin. ❤

    • Sanni
      Posted at 18:06h, 07 huhtikuun Vastaa

      Ihana sinä. Tuli niin lämmin olo sun kommentista. Kiitos <3

  • Katja/Optimismiajaenergiaa
    Posted at 14:30h, 11 huhtikuun Vastaa

    <3 Voimia blogisiskolle.

Post A Comment