Puolikas

1C9A2C49-A54C-40E2-823E-4FD4C8068D85

Olen kuvitellut koko elämäni olevani ihminen joka viihtyy ja pärjää hyvin yksin. Ja kyllä, niin viihdynkin. Aina silloin kun olen itse saanut määrittää sen yksinäisyyden rajat; päättää milloin ja missä se tapahtuu, ja kuinka pitkään se kestää. Oikeastaan vasta eron jälkeen tajusin, että olen ollut suhteessa oikeastaan enemmän ja vähemmän aina jostain 14-vuotiaasta asti. Tuosta tähän päivään on mahtunut korkeintaan neljä kuukautta niin, etten olisi ollut suhteessa. Siis kokonaisten 15 vuoden aikana. Se on aika vähän. Nyt eron jälkeen huomasin millaisia tunteita ”oikea” yksin oleminen herätti. Tunsin itseni jotenkin puolikkaaksi. Paljon pienemmäksi ja jotenkin vähäpätöisemmäksi, kuin suhteessa ollessani. Silloin tiesin, että on se joku jolle minä olen erityisempi kuin kukaan muu. Oli joku, joka oikeasti tunsi ja tiesi minusta kaiken ja tahtoi silti olla siinä. Oli joku jolle minä olen enemmän kuin yksikään muu. Ja kun sitä toista ei enää ollut, en oikein tiennytkään mitä olin. Tajusin, että olin määrittänyt itseäni ja olemistani aivan järkyttävän paljon jonkun toisen ihmisen kautta. Tunsin olevani jotain vasta, kun olin sitä jollekin toiselle. Mutta mitä olin ja olen itselleni, ihan vain yksinäni. En kovinkaan paljon. Tai siltä se tuntui. Tuntuu toisinaan edelleen.

DAA842FE-4C05-47F9-8A8B-AC59C07CD825

Huomasin, että yksin oleminen pelotti. Ensimmäiset kuukaudet olivat kamalia, juuri siksi että tajusin etten todellakaan osaa olla yksin. Tarvin ja kaipasin aivan järkyttävän paljon sitä, että joku kertoisi että riitän. Enemmänkin. Silloin tajusin myös sen, etten todellakaan tahdo asian olevan niin. Haluan oppia viihtymään itsekseni. Haluan olla sellaisessa tilanteessa, jossa en kaipaa mitään. Haluan tuntea itseni vähintäänkin riittäväksi näin, yksin. Haluan etten tarvitse toista täydentämään tai tukemaan sitä mitä olen. Tai tekemään minusta kokonaista, mitenkään enempää. Kun pääsen sinne minne olen matkalla, tiedän että jos joskus tapaan jonkun joka saa tuntemaan jotain erityistä, niin se kaikki tuntuu vielä huomattavasti hienommalta, suuremmalta, puhtaammalta. Mutta juuri nyt, on oikeasti melkein hyvä olla yksin. Ihan aidosti. En muuttaisi oikeastaan mitään.

Paitsi jotain. Tietysti.

5 Comments
  • U
    Posted at 13:30h, 25 heinäkuun Vastaa

    Toivottavasti et kuitenkaan ole liian ankara itsellesi, vaikka lopulta ei tuntuisikaan siltä, että yksin on hyvä olla. Musta on kuitenkin aika luonnollista kaivata toista ihmistä rinnallaan. Yritin itse vuosia (ikävuosina 14-29 yhteensä 11 vuotta sinkkuna) rakastaa itseäni niin paljon, että en tarvitsisi rinnalleni toista ihmistä. Multa se ei onnistunut, ja elämä on oikeesti ollut paljon parempaa kumppanin löytämisen jälkeen. Toki välillä oli ihan kivaa, että pystyi menemään ja tulemaan oman halunsa mukaan, enkä todellakaan jättänyt silloin mitään tekemättä sinkkuuteni vuoksi. Matkustin yksin etc., mutta en vaan nauttinut siitä samalla tavalla kuin seurassa.

    Sinkkuna mua välillä hävetti kertoa seurantarpeestani, koska tunsin, että sinkun ihannetyyppi oli nimenomaan yksinpärjäävä ja siten hyvin itsenäinen nainen (/mies). Mutta on ihan ok olla sillä tavalla ”heikko”, että tarvitsee ja haluaa toisen vierelleen.

  • K
    Posted at 21:26h, 25 heinäkuun Vastaa

    Sanni niin paljon koskettavaa tekstiä sopien juuri omaan elämääni ja niihin asioihin, joihin eron hetkellä huomaan koko ajan ajatuksissa palaavan, pelottaa ihan vietävästi miten elämä vie eteenpäin eron jälkeen, siis jos siihen päädytään. Olet ihan mieletön kirjoittaja. Halaus vahva nainen ❤️

    • Sanni
      Posted at 09:45h, 26 heinäkuun Vastaa

      Ensimmäisenä; älkää päätykö. Tai siis jos on mitään pelastettavaa, niin yrittäkää. Tahtokaa. Joustakaa ja kuulkaa toinen toistanne. En toivoisi tätä kenellekään. Mutta toisaalta, jos päädytte. Niin kyllä tästäkin selviää, tietysti. Vahvoille naisille <3

  • Tee
    Posted at 09:40h, 26 heinäkuun Vastaa

    Eli olet ollut suhteessa jo teidän eron jälkeen kun eikös siitä ole jo yli 7kk? Toisaalta Romanhan asuu jo yhdessä uuden naisensa kanssa että ei ole kumpikaan teistä tainnut aikailla eteenpäin menossa

    • Sanni
      Posted at 17:00h, 28 heinäkuun Vastaa

      Hyvin vaikutat olevan kärryillä meidän elämistämme :)

Post A Comment