Laihempi, kuin tahtoisin

Kesän aikana kuulin useammin kuin kymmenen kertaa, että olen laihtunut. Tai, että näytän vähän huonovointiselta. Olenko varmasti ihan kunnossa. Kuulin myös, kuinka pieni pyöreys tekisi minullekin vain hyvää. Kerran yksi uusi tuttava, joka oli tiennyt minut aiemmin somen kautta, sanoi, ettei olisi uskonut minun olevan tyyppi, joka tavoittelee laihuutta. Nuo kommentit tuntuvat ihan absurdeilta. Kahdestakin syystä. Toinen niistä se, että moni teistä takuulla yllättyisi jos tietäisi kuinka paljon teen töitä sen eteen etten olisi pelkkää luuta ja nahkaa. Syön järkyttävän suuria annoksia (aina suunnilleen yhtä suuria kuin miespuoliset, reilusti suuremmat, ystäväni), monta kertaa päivässä. Syön sekä proteiini- että hilihydraattiravintolisiä. Rakastan pizzaa, kunnon burgereita, suklaata, sipsejä ja viiniä enkä todellakaan laskeskele kaloreita. Paitsi toisinaan. Ja silloinkin tuuletan ja hurraan, jos olen onnistunut syömään päivänä aikana niitä esimerkiksi yli 4000. Yritän liikkua niin, että se kuluttaisi mahdollisimman vähän. Välttelen pitkäkestoista ja hidastempoista liikuntaa laihtumisen pelossa. Ja tankkaan aina niin ennen kuin jälkeen treenien.

Mutta samalla olen myös tyyppi, joka reagoi kehollaan vahvasti kaikkeen tapahtuvaan. Sanomattakin selvää, että tämä vuosi on ollut monella tapaa aika poikkeuksellinen. Tunteet ovat vaihdelleet ylitsevuotavasta onnesta sinne ihan synkimpiin surun syövereihin. Olen ollut vuoden aikana ihastunut, rakastunut ja sydän särkyneenä. Olen stressanut ja vähän ehkä pelännytkin tulevaa, samalla kun olen odottanut sitä kutkuttavalla innolla. Olen nukkunut suunnilleen yhtä huonosti kuin Alban ensimmäisenä vauvavuotena, joka tarkoittaa noin 17 herätystä yhden yön aikana. Kaikki se on vaikuttanut takuulla myös ulkoiseen olemukseen, tai siihen kuinka hyvinvoiva ja jaksava olen ollut. Tiedän laihtuneeni vuoden aikana useita kiloja. Mutta en todellakaan tieten tahtoen. Päinvastoin.

75B9A187-61E1-429B-9A27-D869450DFB9A

Toinen syy, jonka vuoksi nuo kommentit tuntuvat erikoisilta on se, etten ihan ymmärrä miksi laihuus on sellainen asia jonka koetaan olevan vapaa kritisoitavaksi ja kommentoitavaksi. Tuntuu olevan ihan ok sanoa, että tuo tuollainen laihuus ei kyllä enää edes ole kaunista, tai että sun kasvoille kyllä sopisi sellainen pieni pyöreys. Voisin kuvitella, että aika harva sanoisi samaa kenellekään liikakilojen kanssa kamppailevalle. Jostain syystä ajatellaan ja oletetaan, että laihuus on aina sellainen asia, jota kohti on tarkoituksella ja tahtoen pyritty. Mutta kun niin ei todellakaan aina ole. Toivoisinkin kaikilta hienotunteisuutta kaikkeen ulkonäköön liittyvään, sillä koskaan et voi tietää mitä sen kaiken takana mahdollisesti on. Tiedän kyllä, että todennäköisesti ihmisten kommentit ovat olleet täysin viattomia ja pahaatarkoittamattomia. Tiedän, että laihuuden ajatellaan olevan usein jotenkin positiivisempaa kuin lihavuuden ja sen vuoksi, sitä pidetään jotenkin hyväksyttävämpänä kommentoida. Ja se tuntuu aika karsealta. Samoin kuin ylipäätään se, kuinka järkyttävän suurta arvoa kaikelle ulkoiselle nykyään annetaan, mutta siitä onkin tulossa ihan oman postauksensa myöhemmin.

7BE6E7BB-B2BB-424E-A90C-30E0FCDE3035A8C984DC-E181-4D20-80B9-678F4B324FD8

Ette uskokaan kuinka monta vuotta elämästäni olen toivonut olevani jotain muuta kuin tämän kokoinen. Nyt alan hiljalleen olla sinut sen kanssa, että olen mitä olen, vaikka edelleenkin aika usein toivoisin saavani jostain ne 10 kaipaamani lisäkiloa. Mutta siihen asti ja aivan takuulla kyllä senkin jälkeen ihailen niitä kauniita, pyöreämpi, kasvoja ja vartaloita (erityisesti niitä pyllyjä) muilla.

Pst. Tiedän, että on myös ihmisiä jotka ajattelevat että mitä, eihän tuo nyt edes ole erityisen laiha. En tiedä sinun määritteitäsi laihalle, mutta meikäläinen on noin 10 kiloa sen oman laihani alapuolella.

Tags:
28 Comments
  • Hanne
    Posted at 20:45h, 12 syyskuun Vastaa

    Niin tuttua tuo mitä kirjoitit! Allekirjoitan täysin. Mun silmään oot kaunis juuri tuollaisena. Oman itsensä hyväksyminen onkin se vaikein asia eikä se käy hetkessä. Itekin nyt vasta kannan kroppani ryhdikkäästi ja ylpeänä siitä mitä olen – kymmenen kiloa alipainoinen. Helppoa se ei ole ollut. Viimeksi gynekologilla käydessäni sain taas ripityksen, mutta laskin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt heitän jo huumoria kuivan kesän oravasta ihan mennen tullen ja aidosti naureskellen. Ihana sinä ja tsemppiä kaikkeen! <3

    • Sanni
      Posted at 09:29h, 17 syyskuun Vastaa

      Joo, ei se auta kuin hyväksyä. Kaikki helpottuu huomattavasti heti sen jälkeen.
      Ja siinä samalla voi nauttia siitä, että voi syödä ihan niin paljon, ja niin usein kuin haluaa.

      Samoin kaikkea parasta sinne <3

  • Emmi Nuorgam
    Posted at 20:46h, 12 syyskuun Vastaa

    Tosi hyvä kirjoitus. Kiitos että kirjoitit sen.

    • Sanni
      Posted at 09:28h, 17 syyskuun Vastaa

      Kiitos, että sanoit tuon.

  • Jutta
    Posted at 07:24h, 13 syyskuun Vastaa

    Olen kaivannut Sinun pohtivia, raadollisenkin rehellisiä, syviä tekstejäsi. Ilo huomata Sinun olevan takaisin. Ihan yhtä upeana, kuin aina ennenkin.

    Rakkautta ja valoa päivääsi <3

    • Sanni
      Posted at 09:28h, 17 syyskuun Vastaa

      kiitos, kiitos, kiitos.
      sata sydäntä sulle.

  • Minnea/Minnean muruja
    Posted at 09:45h, 13 syyskuun Vastaa

    Toisen ulkonäön kommentointi negatiiviseen sävyyn on aina väärin! Jokainen on yksilö, ja pitää omasta kehostaan huolta kuten parhaaksi näkee!

    Mukavaa syksyä! Kauniit kuvat :)

    • Sanni
      Posted at 09:23h, 17 syyskuun Vastaa

      No eikö!

      Kuvakehuista kiitos, ja parasta syksyä sinnekin :)

  • Sandra
    Posted at 14:16h, 13 syyskuun Vastaa

    Mun mielestä oot kaunis Sanni! Just tollaisena!

    Ehkä iän myötä, kun rupeaa aineenvaihdunta hidastumaan, saattaa tulla kiloja :)

    • Sanni
      Posted at 09:22h, 17 syyskuun Vastaa

      Toivotaan todella niin!

  • Ansku
    Posted at 12:14h, 14 syyskuun Vastaa

    Heips!
    Tiedän niin mistä puhut. Itse olen aina ollut todella pienikokoinen ja ne ketkä minut tuntee, niin tietää että syön kuin hevonen. Sitten on niitä, jotka tulee sanomaan että voi kun sie oot pieni ja alahan ruveta syömään. Kyllä, syön, ja monesti enemmän kuin moni muu.
    Huomasin myös muutama vuosi sitten mm. Stressin aiheuttamana että laihduin useamman kilon, jo siitä vähäisestä normaalipainosta. Se säikäytti. Ja mikään vaate ei näyttänyt miltään päällä. Onneksi pääsin siitä ”yli” ja lähemmäksi minulle normaalipainoa. Edelleen se varmaan olisi painoindeksin mukaan alipainoinen. Mutta minkäs teet. Tällänen olen ja äitinikin on sanonut monesti että ”kyllä hänkin sai 25-vuotiaaksi syödä mitä tahansa, et odotahan vaan” :D täytän pian 26, että sitä odotellessa.
    Me jotkut vaan olemme luonnostaan sirompia kuin toiset, ilman sen suurempia laihdutusprojekteja. Antaa jokaisen kukan kukkia!

    Iloa päivääsi! :)

    • Sanni
      Posted at 09:22h, 17 syyskuun Vastaa

      No just näin! Tunnistan ja allekirjoitan niin monta kohtaa kommentistasi.

  • Piritta
    Posted at 16:37h, 14 syyskuun Vastaa

    Ihanaa, että kirjoitit tästä aiheesta! En itse enää ”kärsi” laihuudesta, kun jotenkin noita kiloja on alkanut iän mukana tulla (krhm :D ), mutta muistan pohtineeni juuri tätä aihetta nuorempana. Että miksi minulle saa sanoa, että oletpa sinä aina vaan laiha, kysyä, että syötkö koskaan? Tai miksi minulla ei ole oikeutta olla harmissani siitä, että istuvia talvisaappaita on mahdotonta löytää, kun kaikki ovat pohkeesta liian suuria. Jostain syystä sen saa kuitenkin sanoa ääneen, että ärsyttää, jos vetskari ei mahdu kiinni, kun pohje on niin liian paksu. Yhtälailla minua harmitti tietyt asiat kehossani, mutta sitä ei ollut hyväksyttävää sanoa ääneen, koska olinhan laiha. Kai sen sitten täytyi olla hyvä asia.

    Hmm, tässä ei ehkä ollut päätä eikä häntää, mutta niin. Ihanaa syksyä, kaunis!

    • Sanni
      Posted at 09:20h, 17 syyskuun Vastaa

      Oon miettinyt tätä samaa niin usein! Usein koetaan, että jos valittaa olevansa laiha, vaikka tekisi mitä, on se jotenkin ”leijumista” tai leveilyä. Mutta ylimääräisistä kiloista voi nipistä ja napista vaikka kuinka, ja se koetaan jotenkin paljon hyväksyttävämmäksi.

      Ihanaa syksyä myös sinne <3

  • flw
    Posted at 09:41h, 15 syyskuun Vastaa

    Hei oli pakko ensimmäistä kertaa tulle sulle kommentoimaan, että kiitos. Mä en omaa samanlaista kehoa, joten en edes siksi kiittele vaan siksi, että tää liikutti mua. Ja on tosi tosi tärkeä asia. Mä olen aina ihaillen katsellut sun kehoa ja hiuksia ja sitä miten itsesi kannat – tai miltä tuo kaikki vaikuttaa näin somen välityksellä. Olet upea. Kiitos tästä blogista – tää on tosi freesi niin monien muiden keskellä.

    ps. tän postauksen kuvat on super ! <3

    • Sanni
      Posted at 09:19h, 17 syyskuun Vastaa

      Voi itku! Ihana kommentti. Näistä tällaisista saa niin paljon hyvää mieltä. Kiitos, että kommentoit.
      Teit tästä sunnuntaista paremman. pus!

  • Teinin äiti
    Posted at 16:53h, 15 syyskuun Vastaa

    Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta! Olen itse teinitytön äiti, tytön, joka on mennyt aina painon suhteen miinuskäyrillä mutta ollut silti aina terve. Jo pienestä pitäen ollaan käyty erilaisissa painokontrolleissa ja koko yläasteen ajan painoa seurattiin tarkkaan. Ymmärrän kyllä että varsinkin siinä iässä pitää olla tarkkana ettei laihtuminen lähde käsistä, mutta on se tosiaan kumma että laihuudesta voidaan huomautella hyvinkin kärkkäästi ja luoda kovat paineet sekä lapselle että äidille. ”Saako se varmasti tarpeeksi ruokaa?” tai ”Syö nyt enemmän ja katsotaan sitten kuukauden päästä onko painoa tullut lisää.”. Mutta mitäs jos painoa ei vaan tule lisää? Vaikka kuinka olisi mallin mitoissa, niin teini-iässä on muutenkin vaikea hyväksyä omaa kroppaansa oli sitten kyse pituudesta, painosta, hiusten väristä tms. Ulkomaailman ei pitäisi luoda paineita lisää. Eri asia on mikäli on kyse sairaudesta ja siihen liittyy muita ongelmia.

    PS. Kuvat oli todella hienoja!

    • Sanni
      Posted at 09:18h, 17 syyskuun Vastaa

      Täysin samaa mieltä! Toki on hienoa, että näihin asioihin kiinnitetään terveydenhuollossa huomiota, mutta niissä tapauksissa kun ihminen on muuten täysin terve, jaksava ja energinen en kyllä näkisi syytä huoleen ja hysteriaan.
      Lisäävät paineita, ja sitä tunnetta että on jotenkin vääränlainen, entisestään.

  • Salla
    Posted at 00:10h, 16 syyskuun Vastaa

    Tutun kuuloisia kommentteja! Itsekin olen saanut kuulla samoja. Ja ”Jos lihoisit muutaman kilon niin saisit sinäkin vähän naisellisia muotoja”. Nuo on ihan kauheita! Mutta oon huomannut että niitä sanoo ihmiset jotka eivät ole itseensä tyytyväisiä. Jos on niin ei tarvitse arvostella muita. Oot hyvä just tuollasena! Ja kiva kun oot taas postaillut kesätauon jälkeen! :)

    • Sanni
      Posted at 09:16h, 17 syyskuun Vastaa

      Oon aika usein samoilla linjoilla. Ehkä siinä on joskus kateutta, toisinaan huolta ja aina silloin tällöin ihan vain ajattelemattomuutta. Mutta kyllä ne kommentit silti aina tuntuvat tuolla jossain.

      Kivaa olla takaisin, ja innoissaan kirjoittamisesta taas.

  • Mymmeli
    Posted at 15:34h, 16 syyskuun Vastaa

    Liityn kiittelijöiden kuoroon. En niinkään omasta, vaan mieheni puolesta. Hän on ihana, pitkä, komea ja raamikaskin mies, mutta geeniensä puolesta todella hoikka ja toivoisi saavansa muutamia kymmeniä kiloja lisää. Voi vain arvailla, miten arka paikka pienikokoisuus voi miehelle olla. Tuntuu todella pahalta seurata vierestä, kun sukutapaamisissa tädin voivottelevat hänen laihuuttaan. Tekisi mieli mennä ja täräyttää, että ”no entäs sinä sitten Irma-täti, ehkä voisit jättää kakut tällä kertaa syömättä kun näyttää noita vararenkaita olevan!”. Aivan käsittämätöntä, että yleensäkin koetaan oikeudeksi kommentoida toisten ulkomuotoa negatiiviseen sävyyn yhtään mihinkään suuntaan. Kehua toki voi. :) Vaikka olen toki törmännyt siihenkin, että pienikokoiset ihmiset eivät toivo koostaan tehtävän mitään numeroa, edes positiiviseen suuntaan.

    • Sanni
      Posted at 09:15h, 17 syyskuun Vastaa

      Niin ikävää kuulla. Voin samaistua miehesi tuntemuksiin n100000%.
      Toivotaan, että se hiton aineenvaihdunta todellakin hidastuisi iän myötä ja toisi niitä toivomiamme lisäkiloja niin mulle kuin sun miehellekin.
      Ihanaa syksyä!

  • Vilma
    Posted at 11:01h, 17 syyskuun Vastaa

    Kiitos, että otit tärkeän aiheen esille! Vaikka vallalla ollut kehopositiivisuuskeskustelu on ehdottoman hyvä asia, vastakkainasettelu tukevan ja hoikan välillä on edelleen vahva. Korpan pitää edelleen olla tietynlainen: nyt laihuus on out ja muodokkuus ok. Tämä vain muokkaa tuttua asetelmaa. Lisäksi on surullista, että näin luontaisesti laihana, ulkopuolistet leimaavat aina syyksi vähintäänkin syömishäiriön vaikka esim. terveydenalan asiantuntijat eivät ole siitä koskaan olleet huolissaan. On myös ihan turha korjata, etten liiku muokatakseni kroppaani vaan koska liikunta on aina ollut osa elämääni. Se vasta kirous onkin jos myöntää rehellisesti olevansa tyytyväinen vartaloonsa, näin laihempana yksilönä.

  • Inna
    Posted at 17:56h, 18 syyskuun Vastaa

    Olen ilmeisesti ainoa jonka mielestä tämä on ns. potaskaa. Kilot kertyvät kun syö enemmän kuin kuluttaa. Tätä ei vielä tietääkseni mikään taho ole muuksi väittänyt. Joten se että söisi jatkuvasti yli 4000 kaloria eikä juuri kuluttaisi liikkumalla, ja silti ei paino nouse, ei vain voi pitää paikkaansa ellei ole vakavasti sairas.

    Enkä kyllä usko sitäkään että ”kärsit” laihuudestasi; tuskin silloin postaisit suht vähäpukeisia kuvia itsestäsi! Ylipainoiset harvemmin laittelee samoin, päinvastoin. Let’s call a spade a spade, olet ylpeä itsestäsi ja tyytyväinen, ja erittäin HYVÄ NIIN. En ihan tajua miksi tällainen postaus. Ja tämä em. EI ole pahalla, vaan suurella ihmetyksellä, olen ihaillut tyyliäsi ja olemistasi jo Iholla-sarjasta asti, mutta nyt en vaan tajua.

    • Sanni
      Posted at 22:14h, 19 syyskuun Vastaa

      No niinhän homman kaiken järjen mukaan pitäisi mennä. Mutta tiedän kyllä itseni lisäksi useita tyyppejä, joiden suhteen homma ei menekään niin. Tiedä sitten onko syynä ylivilkas aineenvaihdunta, tai joku vielä löytymättä/toteamatta jäänyt sairaus joka vaikuttaa näin. Ymmärtääkseni ainakin kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta vaikuttavat niin ettei paino nouse/laske suhteessa siihen kuinka paljon kuluttaa ja syö.

      Enkä missään nimessä sanonut, että söisin jatkuvasti yli 4000kaloria. Vaan hurraan aina kun niin sattuu tapahtumaan. Jos joka päivä pyrkisin siihen, niin en juuri muuta saisi tehdäkään kuin syödä :-D

      En myöskään sanonut, etten pitäisi siitä miltä näytän. Sanoin, että olen aina halunnut olla pyöreämpi. Aina, niin kauan kun jaksan muistaa. Mutta se ei silti sulje pois sitä, etteikö voisi pitää ja hyväksyä itsensä myös tällaisena, vaikka mieluummin olisikin jotain muuta.

  • Uusi identiteetti - Sanni Trishin
    Posted at 15:03h, 23 lokakuun Vastaa

    […] Tämän postauksen, sekä tämän Me Naisten haastattelun jälkeen sain rutkasti yhteydenottoja. Oli ihmisiä, jotka olivat hyvillään siitä, että joku toinenkin kärsi laihuudestaan, ja kirjoitti siitä. Joukossa oli kuitenkin reilusti myös niitä, joita tuo postaus ärsytti. Moni oli sitä mieltä, etten mitenkään voi kokea olevani liian laiha, sillä eihän kukaan muu kuin vartaloonsa täysin tyytyväinen laittaisi itsestään niin vähäpukeisia kuvia julkisesti mihinkään (spoiler: eivät olleet mielestäni kovinkaan vähäpukeisia). Iso osa ajatteli myös, etten puhu totta, sillä ei voi mitenkään olla mahdollista, että syön niin paljon, kun kerron, ja pysyn silti laihana. Yhdessä viestissä sanottiin, ettei se ole mitenkään mahdollista, ellei sitten ole sairas. Se pysäytti, sai tajuamaan, että ihan todella: ei tällainen ole tervettä, ei voi olla. […]

  • Minelle
    Posted at 12:45h, 25 lokakuun Vastaa

    Hei ! Ystäväni pyysi lukemaan postauksesi laihtumisestasi ja keliakia epäilystäsi – kirjoituksesi kuulemma osui kun nyrkki silmään.

    Minulla on neljä lasta ja painoa tuli viimeisessä(kin) raskaudessa kolmisenkymmentä kiloa.
    Raskauskilot ovat aina lähteneet vähän varkain puolessa vuodessa ja laihtuminen loppunut uuteen raskauteen.
    Nyt kun uusia raskauksia ei ole näköpiirissä olen hiukan kauhunsekaisin tuntein tämän laihtumisen suhteen.
    Mitä jos se ei lopukkaan ?

    Olen käynyt lääkärissä ja kaikenmaailman testejä on otettu kilpirauhasen liikatoiminnasta sukupuolitautitesteihin mutta mitään niistä ei ole löytynyt.
    Lääkärit ovat todenneet että olen onnekas kun raskauskilot lähtevät ja olen hoikka näin monen lapsen jälkeen.

    Toki olen tyytyväinen kroppaani ja siihen suureen työhön mitä se on tehnyt, mutta minua myös aidosti huolettaa että miksi terve nuori nainen joutuu syömään normaalin ruoan lisäksi kassikaupalla herkkuja jottei paino tipu. Esimerkkinä olin nyt kaksi päivää syömättä mitään ”ylimääräistä” ja painoni tippui 2kg. Kyllä, KAKSI KILOA.

    Myös hampaani murenevat sekä hiukset ovat todella huonossa kunnossa, mutta kai tässä pitää olla vaan tyytyväinen että voin syödä suklaalevyn yhdeltä istumalta tuntematta huonoa omaatuntoa.

    Eli I feel you, toivottavaati gluteeniton ruokavalio tuo sinulle avun.

    • sannitrishin
      Posted at 12:49h, 25 lokakuun Vastaa

      Heiiii, mulla myös tuo hampaiden mureneminen. Ootko kokeillut viljatonta ruokavalioa, tai muita rajotteita? Mäkään en oo vielä diagnoosia saanut ja aloinkin tässä miettiä, että mitä jos se ei olekaan se keliakia, josta olen niin varma. Mitäs sitten? Haluan lihoa. Haluisin urheilla ilman että pelkään muuttuvani näkymättömäksi. En tiedä. Ehkä sitten yhdessä vaan hyvällä omatunnolla mussutetaan niitä herkkuja ja annetaan hampaiden murentua suuhun sitä tehdessä 😂
      Mutta kahden kilon laihtuminen muutamassa päivässä ei kyllä sekään kuulosra kovin hyvältä. Tsemppiä sinne ja hyvää ruokahalua.

Post A Comment