Voimasuhteet

IMG_2102

Pitkin vuotta olen pysähtynyt hämmästelemään ja tuntemaan kiitollisuutta kuinka mielettömiä ihmisiä, ystäviä ja tuttuja, mun elämässä on. Ihan erityisesti tänä vuonna olen saanut tuntea sen kuinka järkyttävän suuri voima noissa suhteissa muihin ihmisiin on. Niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ihan erityisesti siinä hyvässä.

Olen tuntenut itseni liki koko vuoden aika uupuneeksi, saamattomaksi, enkä ollenkaan normaaliksi itsekseni. En todellakaan uskalla edes ajatella missä olisin nyt, jos elämässäni ei olisi kaikkia heitä, jotka ovat kannatelleet ja nostaneet silloin, kun sitä on eniten tarvinnut. Olleet siinä myös silloin, kun kuvittelin etten oikeastaan tarvitse mitään. Tai oikeastaan, tajuan vasta nyt näin jälkikäteen kuinka loppu olen ollut, sillä se että ympärilläni on koko ajan ollut perhettä ja ystäviä on saanut tämän vuoden tuntumaan niin usein aivan järkyttävän hyvältä- unohtamaan kaiken sen, mikä on vielä pielessä tai kesken.

46BAAE90-831C-4042-A16A-46187DA81939

Ei ole sanoja kertomaan kuinka kiitollinen olen ollut niistä kaikista viesteistä, puheluista, lounaista, pitkistä illoista, yökyläilyistä, halauksista ja kuulevista korvista- mitä olen vuoden varrella kohdannut. Puhumattakaan ystävistä, joiden nurkissa olen saanut asua, ja kainalossa nukkua. Tai kuinka hyvilläni olen ollut sekä niistä vanhoista ystävistä (jotka tietävät aivan kaiken, ja potkivat eteenpäin, patistelevat hoitamaan asioita ja puhuvat suoraan- silloinkin kun olisi ehkä kaivannut sokerikuorrutettua höttöä. Mutta kyllähän me tiedämme, ettei sellainen tee oikeasti hyvää kenellekään) ja sitten niistä tuoreemmista ystävistä, joiden kanssa on voinut hetkeksi unohtaa aivan kaiken tapahtuneen ja keskittyä vain siihen, mitä oli siinä ja silloin. Olen tarvinnut noita molempia. Ja tuntenut itseni niin onnekkaaksi kun juuri niitä olen saanut.

0984D75F-6DB3-45F2-AFD8-4A54467A3D9D3B098D09-3B61-4B95-A0B7-A7149BF7FA1E

Olen ehkä joskus täällä maininnutkin, mutta meillä oli Roman kanssa todella tiivis yhteinen kaveriporukka, jonka yhtä vahvoja osia olimme me molemmat. Voin myöntää nyt ja tässä jännitäneeni, kuinka sen kaiken käy, kun me eroamme. Vaikka olemmekin hyvissä väleissä, meillä on pitkä yhteinen historia ja mikä suurinta: meillä on yhteinen lapsi, niin silti tuntui ainakin tuolloin alkuun, että voisi olla liikaa törmätä toiseen jatkuvasti sellaisessa kontektissa, jossa me olimme liki yhdeksän vuotta olleet aina yhdessä- parina. Ja sanomattakin selvää, että ero luonnollisesti vaikutti siihen millä tavalla vietämme aikaa tuon ystäväporukan kanssa, mutta onnekseni voin sanoa ettei tuo ero kuitenkaan oikeasti ole vaikuttanut niihin yksittäisiin ihmissuhteisiin oikeastaan millään tavalla, vaikka sitä sellaista koko kaveriporukan kesken tapahtuvaa olemista onkin nykyään ihan huomattavan vähän.

Tietysti myös tämä muuttunut elämäntilanne on vaikuttanut ystävyyssuhteisiin: on lähentynyt niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat samaa. On tuntunut helpolta ja turvalliselta se, ettei ihan kaikkea tarvitse selittää auki, ja toinen ymmärtää silti. Ja kaikkein eniten olen ehkä kaivannut viime aikoina sitä tunnetta, etten ole tässä tilanteessani yksin, vaikka aika usein siltä tuntuukin.

F4CCC440-3065-4BBB-91C3-711B90691A3A

Tuntuu kutkuttavalta astella uuteen vuoteen, sillä tiedän että se tulee aivan miljoonan prosentin todennäköisyydellä olemaan parempi kuin tämä mennyt vuosi. Tiedän, että elämässäni on sellaisia ihmisiä, jotka saavat minut päivittäin nauramaan, tuntemaan itseni arvokkaaksi ja luottamaan siihen että kaikki menee lopulta aivan hyvin, ehkä paremminkin.

Kiitos kaikki te siinä vieressä.
Rakastan niin, että vähän sattuu.

Ja kulinaristikissat; voidaanko pliis pian pitää viikonlopun mittainen mökkiretriitti vain me kymmenen? Niin, että kaava olisi sama kuin edelliselläkin reissulla: jokainen itkee vuorotellen hankalia suhteita (perhe- tai pari- tai äiti- tai mitätahansasuhteita), sen jälkeen soitetaan 16 kertaa putkeen Anna Naklabin Supergirl ja voimaannutaan niin, että tuskin pysytään nahoissamme. Sen jälkeen pidetään vuorotellen musiikkiesityksiä koreografioineen, asuineen kaikkineen, jonka jälkeen pidetään tietysti mökkiolympialaiset, jotka tietysti häviän ja jotka Ruusa tietysti voittaa. Kaiken sen välissä syödään niin hyvin, että järki on lähteä. Vähän viiniäkin saattaa kuulua asiaan. Samoin kuin sauna ja palju. Ja se, että joku urpo juoksee laituria pitkin uimaan ottamatta ensin selvää, kuinka syvää siellä laiturin päässä on. Ei nimittäin ollut.

Sitten lähdetään kotiin. Niin että kotimatka autolla kestää mielellään enemmän kuin viisi tuntia, niin että ehtii kaikessa rauhassa laulaa läpi Tauskit ja muut Suomi-musiikin kuninkaat.

E3B8D5CA-AF4B-420E-9501-E1F33879919E

Loppuun vielä kuva, joka on kuvana kaikkea muuta kuin laadukas, mutta joka saa jokaisella katselukerralla jotain lämmintä läikähtämään tuolla jossain. Tämä kuva on otettu vahingossa Frank Oceanin keikalla Flow:n sunnuntaina. Olin ollut enemmän ja vähemmän sydän särkyneenä tuota edeltävät pari viikkoa, mutta jotenkin kummasti tuon päivän ja ihan erityisesti tuon keikan aikana koin jotain sellaista joka eheytti niin sielun kuin sydämmenkin; pyyteetöntä rakkautta. Välittämistä. Läsnäoloa. Todellista ystävyyttä.

Olin katsomassa tuota keikkaa kolmen rakkaan ihmisen kanssa, ja tässä kuvassa näistä ihmisistä jokainen pitää minusta kiinni jotenkin. Niin etten ollut edes tajunnut sitä ennen kuin näin tämän kuvan. Olivat vain siinä, ja pitelivät kiinni. Ihan niin kuin ovat tehneet viimeiset vuodet. Kiitos.

Ei muuta.

Tags:
12 Comments
  • Sanna
    Posted at 22:39h, 12 joulukuun Vastaa

    Onpa ihana teksti. Omankin mieli valtasi suuren suuri kiitollisuus kaikista tärkeistä tyypeistä elämässä, joita on onneksi siunaantunut useampi. Ihmisiä, jotka ovat ja pysyvät. Ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat, uskovat minuun silloin kun itse ei jaksa uskoa.

    Onnea on ystävät <3

    • Sanni
      Posted at 13:00h, 13 joulukuun Vastaa

      No just näin <3

  • Jonna
    Posted at 10:08h, 13 joulukuun Vastaa

    Mulle on jäänyt hieman epäselväksi, että oletteko siskoksia Majn kanssa? Olette kyllä hämmästyttävän saman näköisiä jos ette ole sukua :D

    • Sanni
      Posted at 12:53h, 13 joulukuun Vastaa

      Hahah, ei siis olla siskoja eikä sukua mitenkään muutenkaan :-D

  • Elli
    Posted at 12:16h, 13 joulukuun Vastaa

    Tämä oli ihana kirjoitus ja tuli aidosti hyvä mieli siitä, että sinulla on nuo kaikki rakkaat ympärillä!! Ja toivon sinulle paljon onnea seuraavaan vuoteen, se tulee varmasti olemaan hyvä!

    Minullakin oli vaikea vuosi, oikea parisuhteenkatastrofivuosi, mutta jostakin syystä tämän vuoden aikana myös olen tuntenut itseni ihan hirveän yksinäiseksi. En ole pystynyt kuormittamaan ystäviäni suurilla huolillani mutta ammattiauttajalta avun pyytämiseen ei ole ollut voimia. Jotkut ystävät ovat tienneet, joku on jaksanut tukeakin, mutta samalla myös ole huomannut että osa ystävistä liukuu kauemmaksi silloin kun voisi tukea tai vaikka vain kysyä mitä oikeasti kuuluu. On helppo vältellä vaikeita asioita ja puhua vain pintaa.

    Mutta kiitos tästä kirjoituksesta! Sain siitä itsekin hyvän mielen.

  • Sanni
    Posted at 12:59h, 13 joulukuun Vastaa

    Luulen tietäväni aika hyvin mistä puhut. Sorrun itsekin niin usein tuohon, että puhuu pelkkää pintaa vaikka olisi niin paljon muutakin sanottavaa.

    Lähetän täältä kaikki maailman hyvät ajatukset ja niiden lisäksi hirveästi niitä voimia sinne <3

  • hilma
    Posted at 14:21h, 13 joulukuun Vastaa

    tekstilläs sait mut melkein itkemään!! enkun tunnilla :-D mut erityisesti siitä johtuen et samaistun tohon tekstiin ihan täysin; mulla on mun elämän selkeesti vaikein syksy takana, mut ystävien ja muiden rakkaiden avulla oon päässy eteenpäin. samaistun etenkin siihen et miten voi tuntee niin suurta onnellisuutta vierellä olevista ihmisistä vaikka muuten on asiat ihan sekasin!! muutenkin sun blogin lukeminen on mulle tosi voimaannuttavaa aina (vaikka me ihan eri elämäntilanteissa ollaanki, nimim. abivuos meneillään), kiitos siitä <3

    • Sanni
      Posted at 15:31h, 13 joulukuun Vastaa

      Voi itku miten ihanaa saada tällaisia kommentteja 🙈 Kiitos. Ja niin kivaa kuulla. Me onnekkaat <3
      Kaikkea hyvää abivuoteen, erityistä aikaa!

  • Sanna
    Posted at 13:08h, 14 joulukuun Vastaa

    Ihana, ihana ja vielä kerran ihana teksti ja tässä syy miksi klikkaan itseni blogiisi!

    Viimeinen kuva: <3. Rupesi itkettämään ennen kuin edes luin kuvan tekstin. Ihania ihmisiä sinulle ympärilläsi.

    Minulla on takana elämäni onnellisin ja myös jollain tavalla "raskain" vuosi. Saatiin keväällä esikoisemme todella rankan ja ns.pieleen menneen synnytyksen jälkeen, onneksemme hänelle ei tapahtunut synnytyksessä mitään. Muutettiin uudelle paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Ystävät ja perheet jäi meidän "kotipaikkakunnalle". On siis jollain tapaa ollut yksinäinen ja todella ikävöivä olo pitkin vuotta, mutta toisaalta taas, kun katson poikaamme ja miestäni, niin en mitään muuta tarvitse kuin heidät, ja asuisin vaikka missä kunhan saadaan olla yhdessä.

    Iso kiitos tästä ihanasta kirjoituksesta.

    • Sanni
      Posted at 13:23h, 15 joulukuun Vastaa

      Ihana, ihana, ihana sinä!
      Tulin niin hyvälle mielelle tästä.

      Ja pystyn jotenkin tosi hyvin samaistumaan tuohon, että yksi ja sama vuosi voi olla samaan aikaan sekä onnellisin, että raskain.

      Voin vaan kuvitella miltä tuollainen kokonaan uusi elämäntilanne ja -ympäristö tuntuu. Mutta sulla on selvästi ihan mieletön asenne ja suhtautuminen elämään, että se varmasti pehmentää sitä kaikkea uutta ja vähän raskasta.

      Ihanaa loppuvuotta!

  • Aino
    Posted at 10:21h, 05 tammikuun Vastaa

    Tyyppi kirjoittaa niin sydänverellä ja itselleen, tätä aitoutta ei voi olla rakastamatta ja ihailematta. Hienoa ettet kirjoita siksi kun pitää saada höttöä blogiin joka päivä… Ja sun kuvat, aina ihania, mutta nyt viimeinen toi kyyneleet silmiin, kiitos kun jaoit sen meidän tuntemattomien kanssa <3 Tuli heti ikävä mun tiiviitä tyttöporukoita, pakko alkaa suunnittelemaan keväälle yhteistä Euroopan reissua <3 Pysy tielläsi, ei voi tulla kuin hyvää.

Post A Comment