Kauas pois

Processed with VSCO with f2 preset

Apua, mikä kaukokaipuu. Aurinko-ikävä. Loman tarve. Olen ollut nyt ihan ennätyspitkään ihan vain Suomessa. Edellisestä kunnon reissusta on aikaa niin paljon, että sen joutuu laskemaan lukuisina kuukausina. Niin ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana koskaan aiemmin. Ennenkuulumatonta. Normaalisti olen tehnyt vuoden aikana useamman kunnon reissun. Matkustaminen on ollut se asia, johon olen oikeastaan kaikki rahani laittanut. Todella mielelläni vieläpä. Ja juuri niin olen ajatellut tehdä aina jatkossakin. Haluan näyttää Alballe kaiken sen, minkä minä olen jo nähnyt ja sen lisäksi haluan nähdä hänen kanssaan niin paljon kaikkea sellaista, mikä on minullekin vielä täysin uutta ja vierasta.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Ehkä siis ihan syystäkin on sellainen olo, että pian olisi taas mentävä. Kaipaan sitä matkaa edeltävää kutkuttavaa odotusta, kaipaan uusia maisemia, vieraita kieliä, uusia makuja, – ravintoloita, – katuja, – ihmisiä, aurinkoa ja merta, johon voisi pulahtaa uimaan tammikuussakin ilman hypotermian uhkaa. Ihan erityisesti kaipaan sitä rennompaa ja onnelisempaa minää, joka minusta aina reissussa kuoriutuu. Unohdan AINA reissussa puhelimen (paitsi tietysti silloin kun ympärillä on niin paljon kaikkea kaunista, ettei sitä mitenkään voi olla ikuistamatta kameran rullalle), kaikki ne huolet ja stressin aiheet, joita täällä kotona pyörittelee mielessään jatkuvasti – ja elän jotenkin noin potenssiin tuhat enemmän vain sitä hetkeä. Sitä iltaa. Reissussa aika tuntuu jotenkin toisenlaiselta kuin kotona. Siellä maanantain jälkeen ei tule tiistai, eikä sen jälkeen keskiviikko. On vain hetkiä toisensa perään, aika rakentuu vain niistä, yksittäisistä sellaisista. En tiedä osaanko selittää sitä oikein, mutta matkoilla olen aina jotenkin enemmän elossa. Mikä on tietysti vähän surullista, sillä olen kuitenkin 95% ajasta jossain muualla kuin reissussa. Pitäisi varmaan alkaa opetella pääsemään siihen samaan mielentilaan myös ihan täällä kotona. Voisin näin äkkiseltään veikata, että elämänlaatu saattaisi parantua noin kaksisataa prosenttia.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Seuraava matka häämöttää onneksi jo näköpiirissä. Tammikuussa kun täytän 30, olen ajatellut olla jossain ihan muualla kuin Suomessa. Tai siis krhm, häämöttää ja häämöttää. Asiasta on puhuttu, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä ei ole vielä asian eteen tehty. Minulla on vähän paha tapaa elää suunnitelmia ja toiveita niin kuin ne olisivat jo aivan varmuudella tapahtumassa. Saatan puhua jostain tietystä asiasta niin kuin se olisi oikeastaan jo melkein tapahtunut, vaikka todellisuudessa kaikki olisi vielä vasta ihan suunnitteluasteella. Uskon niiden tapahtumiseen on niin vahva, että ajattelen sen olevan jotenkin sallittua. Ja aika usein asiat menevät juuri niin kuin olen suunnitellutkin, mutta eivät todellakaan aina. Joten sen lisäksi, että alan harjoitella sitä mentaliteettia, että elän tässä ja nyt kaikella mitä minussa on, hankkiudun myös eroon siitä tavasta elää suunnitelmia totuuksina jo ennakkoon.
Elämänlaatu parantuukon niiden myötä 250%.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Miksi sinä matkustat? Tai et matkusta? Tämä aihe kiinnostaa ihan älyttömästi, sillä jo ihan lähipiiristäni löytyy ihmisiä, joita matkustaminen ei kiehdo yhtään, ja haluaisin ymmärtää paremmin, että miksi hitossa ei. Kertokaa!

pst.kuvien laadusta nöyrimmät pahoittelut. Nämä ovat kaikki muutaman vuoden takaiselta Miamin reissulta ja otettu kaikki puhelimella, koska olin liian laiska raahatakseni järkkäriä matkalle mukaani. Mutta tuo sininen taivas, aurinko ja meri tulivat varmasti selväksi näidenkin kuvien välityksellä. D- vitamiinia silmille, olkaatte hyvät!

Tags:
No Comments

Post A Comment