Kolme hyvää

_DSC4157

 

Kolme hyvää asiaa päivissäni:

Herätyskellottomuus.
En tee oikeastaan koskaan aamuvuoroja, joten en tarvitse herätyskelloa mihinkään. Alba heräilee toisinaan kello kuusi, joinain aamuina nukumme yhdeksään. Kaikki ok, sillä aamuisin ei ole koskaan kiire mihinkään. Syömme rauhassa aamiaista, ehdimme yleensä lukea kirjan tai kaksi, päiväkotiin lähdemme sitten kun tuntuu- yleensä kuitenkin viimeistään kymmeneltä. Rakastan aamuja, niissä on jotain erityistä verrattuna kaikkiin muihin vuorokauden aikoihin, ja tunnen itseni todella onnekkaaksi että saan viettää liki jokaisen viikon aamun juuri niin kuin itse tahdon, sellaisessa aikataulussa mikä meille parhaiten sopii. Saan keittää ja juoda kahvit rauhassa. Syödä niin paljon kuin huvittaa. Käydä suihkussa, valita molempien vaatteet ilman kiirettä ja häsellystä. Kuunnella ja nähdä Alban.

Ruoka.
Rakastan syödä. Yleensä aina jo iltaisin sänkyyn mennessä (juuri syöneenä) alan miettiä sitä mitä kaikkea syön aamulla. Olen aika laiska laittamaan ruokaa, mutta olen hyvä aamiaisten kanssa. Syön edelleen liian usein ulkona, mutta toisaalta teen sen yleensä ystävän kanssa, joten sallittakoon. Yksin syömisestä en saa oikeastaan irti juuri mitään, mutta seurassa se on ehdottomasti yksi elämän hienoimpia asioita.

Kello neljä.
Haen Alban päiväkodista yleensä neljältä, ja se on ehdottomasti päivän ihanin yksittäinen hetki. Se, kun näen Alban jo portilta leikkimässä uusien kavereidensa kanssa- on ollut ihan kamala ikävä, mutta samaan aikaan olen myös nauttinut siitä ajasta, jonka olen saanut tehdä rauhassa töitä itsekseni. Ja se hetki, kun Alba huomaa minut, juoksee syliin ja haluaa kertoa ja näyttää päivän tekemisistään kaiken. On onnellinen, että tulin mutta ei kuitenkaan melkein malttaisi lähteä kotiin, koska päivä on ollut niin mukava. Se kaikki tuntuu niin hyvältä. Koko tämä uusi arki tuntuu niin mukavalta, että tuntui vaikealta valita vain kolme. Tykkään oikeastaan aivan kaikesta mun päivissä. Ainoa miinus on pitkähkö matka päiväkotiin (matkat vievät päivästä reilun tunnin), joka ei sekään ole kovin suuri.

_DSC4159collage

Kolme hyvää asiaa minussa:

Armollisuus.
En oikeastaan koskaan tuomitse tai moralisoi ketään, vaan lähes poikkeuksetta ymmärrän aivan kaikkia- edes vähän. Tiedän olevani monelle se ihminen, jolle uskaltaa kertoa ne kaikkein kamalimmat tai noloimmatkin ajatuksensa tai tekonsa, sillä ymmärrän lähes aina. En tuomitse, vaan kuuntelen. Yritän ajatella itseni toisen asemaan, ja lähes aina pystyn kuvittelemaan että samoista lähtökohdista, samassa tilanteessa olisin voinut itsekin toimia ihan samoin, vaikka aluksi olisikin tuntunut ihan joltain muulta.

Huumori.
Tärkein apukeinoni oikeastaan aivan kaikkeen. Ei ole olemassakaan niin synkkiä asioita, joista en hetken päästä löytäisi sitä huumoriaspektia. Huumorini on usein aika mustaa, ja tiedän ettei se todellakaan ole kaikkien mieleen. Itse pidän kuitenkin siitä taidosta, ja koen että sen avulla kaikki vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti pienemmiltä ja helpommin lähestyttäviltä.

Pitkä pinna.
Aika paljon saa tapahtua, että menettäisin hermoni tai suuttuisin. Erityisesti lapsen kanssa tästä on todella paljon hyötyä heh. Mutta kyllä siitä on etua myös aivan kaikissa muissa suhteissa. Tämä varmaan liittyy osin siihen, että yritän viimeiseen asti aina ymmärtää muita, jonka vuoksi ärtymykselle ei ole samalla tavalla sijaa, ja toisaalta varmaan myös sellaiseen miellyttämiseenhaluun, josta haluaisin oppia pois. Mutta, ne harvat kerran kun oikeasti suutun, niin silloin kyllä suutun sitten ihan kaikkien niiden suutumattomien kertojenkin edestä. Siitäkin haluaisin oppia pois.. Tosin lepyn kyllä aina nopeasti. Silloinkin kun suutun oikein kunnolla.

_DSC4307

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Tähän voisi vastata noin sata asiaa. Ihan ensimmäisenä tietysti Alba, mutta sehän nyt on tietysti ihan itsestäänselvyys. Samoin kuin terveys, joka on pohja oikeastaan aivan kaikelle. Sairaana tai todella kipeänä on huomattavasti hankalampaa nauttia asioista, jotka ovat hyvin. Mutta Alban ja terveyden lisäksi kolme parasta asiaa elämässäni juuri nyt:

Ystävät.
Ystävien suhteen koen aina olleeni jotenkin erityisen onnekas. Minulla on aina ollut ympärilläni ihmisiä, joiden seurassa on ollut hyvä olla. Minulla on aina ollut ympärilläni kaveriporukka- useita erilaisia ihmisiä. Minulla on aina ollut useita parhaita ystäviä ja lukuisia hyviä kavereita. Minulla on ystäviä, jotka olen tuntenut niin kauan kuin muistan, ja ystäviä jotka ovat tulleet elämääni kaikkien näiden vuosien varrelta- erilaisista elämäntilanteista ja -paikoista. Ystävät ovat ehdottomasti myös se elämäni suurin voimavara. En edes tiedä miten olisin selvinnyt tuosta kamalasta vuodesta 2017 ilman niitä ihmisiä, jotka olivat aina siinä kun tarvitsin. Sillä viime vuosi meni todellakin niin, että kukaan ei varmasti saanut minulta juuri mitään. Tarvitsin vain. Mutta sellaista se kai välillä on. Vaikka nyt jälkeenpäin hävettääkin, niin tiedän kuitenkin että ihan samalla tavalla itse annan ja tahdon antaa myös toisen olla tarvitseva silloin kun näen ettei tämä juuri nyt muuhun pystyn.

Parisuhde.
Sellainen asia, joka tekisi samaan aikaan sekä mieli pitää kokonaan itsellään, että huutaa koko maailmalle koska on kaikesta niin hyvillään. Luulen, että pitäydyn jatkossa kuitenkin tuossa ensin mainitussa. Olkoon se vain meidän kahden onni.
Kirjoitin kesällä siitä kuinka hyvältä tuntuu olla yksin. Kirjoitin siitä, että tahdon oppia olemaan yksin, tahdon oppia nauttimaan omasta seurastani ja haluan tuntea itseni kokonaiseksi ja hyväksi ihan vain itsekseni. En ehkä kasvanut ihan sinne asti, mutta melkein. Ensin yritin vähän taistella vastaan, sillä ajattelin että kasvu on kesken ja pelkäsin,että tahdon vain täyttää parisuhteella ja toisella ihmisella ne kolot itsessäni mitä en ole yksin osannut täyttää. Mutta sitten tajusin, että ei minun tarvikaan olla vielä valmis, täydellisen varma itsestäni ja kaikesta minussa – se kasvu ja kehitys jatkuu kyllä tässä suhteessakin. Suurin ero kaikkeen vanhaan on kuitenkin se, etten enää odota toisen tekevän minua onnelliseksi, en odota toisen tekevän minua ehjäksi. Tiedän jo, että kaikki se on täysin minun omalla vastuullani. Tiedän myös, ettei minun tarvitse yrittää tehdä toista onnelliseksi. Se on hirmuisen huojentavaa tajuta. Tarvitsee vain olla toiselle hyvä, samalla kun yrittää tehdä asioita niin, että olisi itse mahdollisimman onnellinen ja tyytyväinen – niin elämäänsä kuin itseensäkin.

(pst. suosittelen kaikkia katsomaan @willsmith :in tämän päiväisen instastoryn. Tai oikeastaan kaikki hänen tarinansa. Siellä on niin usein hyvää pohdintaa ja hienoja oivalluksia elämästä, onnesta, rakkaudesta, intohimosta..)

Koti.Kahdeksan kuukauden seilaamisen jälkeen sitä todellakin osaa arvostaa sitä, että on koti. Sellainen paikka, jossa viihtyy paremmin kuin missään muualla. Paikka, jonne voi mennä kun haluaa olla yksin, suojassa kaikelta. Paikka, johon kutsua ystäviä kylään. Paikka, jossa kokee olevansa turvassa. Luksukselta tuntuu myös se, että kaikki tavarat ovat yhdessä osoitteessa, eivätkä aina juuri siellä missä itse ei. Erityisen ihanalta tietysti tuntuu myös se, että tämä koti on ihana. Rakastan näitä vanhoja valkoisia, vähän narisevia, lautalattioita, rakastan noita pariovia ja suuria ikkunoita. Rakastan eteisen koko seinän kokoista peiliä, ja näitä vaalean harmaita seiniä, rakastan keittiön puutasoja ja asunnon neljää pientä komeroa joihin saa piiloon kaiken mitä ei tahdo laittaa esille. Rakastan sitä, että tuuletusparvekkeelta näen tuomiokirkon ja kulman takaa saa hyvää pizzaa. Rakastan sitä että kotikadulta näkee meren ja leikkipuistoon on kahden minuutin kävelymatka.

_DSC4191

_DSC4160

Kolme hyvää asiaa blogissani:

Ohhoh. Tähän vastaaminen on vienyt jo nyt noin 20minuuttia, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi mitään järkevää.
Mutta, jos oikein kovasti yritän niin…

Kuvat.
Vaikka jaan myös tänne blogiin paljon puhelinkuvia, niin ainakin itse tätä blogia plärätessäni huomasin pitäväni kuvie tunnelmasta. Ne eivät todellakaan ole laadullisesti maailman erityisimpiä, eikä niitä ole muokattu kovinkaan suurella hartaudella tai pieteetillä, mutta niistä välittyy kiva tunnelma.

Postaustahti.
Tai siis, että ketään ei varmasti ainakaan ärsytä liian tiheä postaustahti… krhm.

Kolmatta en valitettavasti nyt tähän hätään keksinyt, mutta toivon että uskaltaisin vielä joskus kirjoittaa tähän vaikka, että tekstien laatu tai sisältö olisi hyvää ja monipuolista. Nyt noin joka kolman postaukseni on sisällöltään suunnilleen sama, joten tällä kertaa se jää sanomatta.

Kuvat: Anni Kaarlela
Mun vaatteet: paita Bikbok, farkut & other stories
Alban vaatteet: paita Lindex, hame zara

Tags:
5 Comments
  • Reetta
    Posted at 20:48h, 16 helmikuun Vastaa

    Voin vastata sun puolesta tohon vikaan., Sun blogissa on parasta se miten Ihanan kauniisti kirjoitat!! Sanoinkin joskus että sun blogi on ihanan laiska, mutta oikeasti parasta somea on kun puhelimeen tulee ilmoitus bloglovinilta että Sanni Trishin uusi postaus. Postauksissa säilyy ihana tunnelma kun niitä tulee harvemmin ja tekstit jaksaa lukea ajatuksella, eikä vain selaa läpi. Yleensä huomaan että toivoisin postauksen olevan pidempi, kiitos ❤️❤️❤️

    • Katriina
      Posted at 11:36h, 17 helmikuun Vastaa

      Täysin samaa mieltä tästä! ❤️ Tämä on aito blogi, ja se jos mikä ei nykyblogimaailmassa oo todellakaan itsestäänselvyys.

  • Piau
    Posted at 10:27h, 17 helmikuun Vastaa

    Tuli mieleen tuosta armollisuus kohdasta se, kuinka hyvin sopisit sosiaalialan työhön. Siinä näkee ja kuulee kaikenlaista toisten elämistä. Siinä vaaditaan juuri sitä ymmärrystä ja armollisuutta, hyväksyä jokainen teko ja asia osana ihmistä. Tälläinen välihuomio vain :)

  • Eve
    Posted at 08:25h, 20 helmikuun Vastaa

    Sen lisäksi että kuulostat onnelliselta, kuulostat myös tosi hyvältä tyypiltä!! :) Ihanaa kevättä teille!

    • Sanni
      Posted at 15:04h, 17 maaliskuun Vastaa

      No kiiiitos ja samoin <3
      Toisille kivojen asioiden sanominen kertoo aina toisesta jotain.
      Parasta kevättä sinnekin!

Post A Comment