Vähän meikkiä

Herttinen miten ihana viikko tämä on ollut. Iso osa johtuu tietysti siitä, että toipuminen on ollut niin vauhdikasta ja fyysinen olotila on ollut pitkästä aikaa niin mainio. Olen nukkunut yöni hyvin, ollut muutakin kuin turhautunut ja kiukkuinen, saanut puettua päälleni ihan tavallisia vaatteitta niiden rumimpien kotihousujeni lisäksi, niin ja tietysti siitä että aloin taas juoda kupin kahvia päivässä. Mutta myös siitä millaisten ihmisten ja asioiden parissa olen saanut tämän viikon viettää.

En tiedä onko se vain tämä kevät, mutta inspiraatioita tuntuu tulvivan ihan joka puolelta. Ei oikeastaan väliä ketä ystävää olen nähnyt tai kehen tuttuun törmännyt, niin kaikkien elämässä tuntuu olevan meneillään jotain uutta; uusia elämää ja arkea muuttaneita oivalluksia, uusia työkuvioita, vanhasta luopumista, rohkeutta, intoa ja tarmokkutta kaiken uuden toteuttamiseen. Vai onko se vain sitä, että näkee ympärillään sitä, mitä tahtookin? Koska, jos nyt ihan rehellinen olen niin olen uinut aika negatiivisissa olotiloissa viimeisen kuukauden. Ja tietysti myös kiinnittänyt huomioni kaikkeen sellaiseen mikä on pielessä, huonosti tai väärin. Mutta nyt tuuli on kääntynyt ja ehkä tuo negatiivisuudessa uiskentelu ja virheiden bongailukin oli ihan tarpeellista. Tietääpähän ainakin mitkä asiat kaipaavat muutosta, tai saavat lähteä kokonaan.

Takki: Monki* // Neule: H&M // Housut: H&M Kengät: Adidas

Keskiviikko tuntui vielä ihan poikkeuksellisen kivalta päivältä tässä viikossa. Heräsin vähän kiukkuisena huonohkosti nukutun yön jälkeen. Olin sopinut meneväni Stockalle Cliniquen pisteelle ihoanalyysin ja pikameikiin heti aamutuimaan. Viimeisen kuukauden dieetti (piti sisällään huonosti nukuttuja öitä, kuusi pizzaa viikossa, suklaata, karkkia, ei juurikaan vettä, ei todellakaan ulkoilua tai liikuntaa, kipulääkkeitä ja lähinnä sikiöasennossa makaamista sängyssä) näkyy naamassa ja meikittömänä kaupungin läpi käveleminen aiheutti vähän ahdistusta (kamalaa, tiedän). Mutta kuitenkin heti perille päästyäni ja ihanan Cliniquen Lotan tavattuani ja vähän väriä naamaan saatuani oli olo jo ihan toinen. Hassua mitä pieni määrä meikkiä, etenkin jonkun toisen tekemänä, voi saada aikaan. Ja koko sitä aamuista kauneushetkeä seurannut päivä oli ihana. Tunsin itseni kauniiksi, positiiviseksi, kykeneväksi ja hyväksi tyypiksi. Ja ne sellaiset tunteet omasta itsestään ovat kyllä aivan valtavan tärkeitä.

Nyt ajattelin kaataa itselleni lasillisen roseeta alkaneen viikonlopun kunniaksi. Huomenna on vielä työpäivä, mutta sekin tuntuu pitkän sairasloman jälkeen pelkästään kivalta. Etenkin kun samassa vuorossa on kaikki mun lempityypit. Työpäivän jälkeen mennään poikaystävän kanssa näkemään mun rakkaimpia kaveripariskuntia (kolme kappaletta) ensimmäistä kertaa ja pakko myöntää, että vähän jännittää. Toivon niin paljon, että kaikki pitäisivät toisistaan ja meillä olisi ihana ilta. Mutta turhaanpa jännitä, tiedän tavallaan jo nyt että juuri niin käy. Ovat kaikki seitsemän sellaisia tyyppejä, että kaikki muut vaihtoehdot ovat oikeastaan poissuljettuja. Mutta silti. Jännittää.

Onko siellä ketään, joka voi samaistua?

No Comments

Post A Comment