Kesäkuu

Jos joskus oon ollut väsynyt niin nyt. Tuntuu, että ollaan tehty muuttoa tämä koko kesäkuu, mutta vasta eilen tuli valmista. Tai no, sillä tavalla valmista että kaikki tavarat ovat nyt yhdessä paikassa. Vanhan asunnon loppusiivous on ohjelmassa tänään, tai itse asiassa juuri nyt, mutta en osaa oikein tarttua toimeen joten kirjoitan mieluummin.

Tämä on jo kolmas muuttoni n.vuoden sisään, ja se on ihan liikaa. Tuntuu, että koko viime vuosi oikeastaan on ollut yhtä pakkaamista, purkamista ja asettumista. Nyt alkaa oksettaa ja heikottaa pelkästään ajatuskin muutosta. Kuulin maanantaina jostain, että ihmisen olisi hyvä toipua muutosta n.viisi vuotta. Itse olen toipunut n.viisi kuukautta. Ei ihme, että vähän väsyttää ja olo on levoton. Ei ole saanut olla kotona missään kovin pitkään yli vuoteen.

Tämä viikko on mennyt myös ihan naurettavilla yöunilla (2-4h/yö) sillä uusi asunto on huomattavasti meluisampi kuin edellinen, etenkin kun ikkunoita on kuumuuden vuoksi ihan pakko pitää auki. Päivisin tuo liikenteen meteli ei haittaa yhtään, mitta Öisin kun kaikki muut nukkuvat, ja talo on hiljanen niin tuntuu toisinaan siltä kuin se kolmosen ratikka kulkisi suoraan meidän eteisessä: yritä nyt siinä sitten nukahtaa. Mutta kaikkeen tottuu, sanotaan. Ja viime yö olikin jo vähän parempi, eikä ratikkojen kolina ja autojen hurina enää juurikaan edes häirinnyt. Melun lisäksi tuo asunto on myös älyttömän valoisa. Meillä oli edellisessä asunnossa pimennysverhot kaikissa ikkunnoissa ja asunnon sai siis aina iltaisin ihan pimeäksi, mikä tietysti helpottaa nukahtamista ja ihan erityisesti pidempään nukkumista. Uudessa asunnossa havahdun hereille viimeistään puoli viideltä, kun aurinko porottaa suoraan sisään ja sänkyyn.
Verhoasialle on siis asap tehtävä jotain, jos tahtoo tänä kesänä vielä joskus nukkua pidempään kuin kuuteen.

Muutamien hassujen nukuttujen tuntien jälkeen olen vienyt lapsen päiväkotiin ja pyöräillyt vanhalle asunnolle pakkaamaan, parin tunnin pakkaamisen jälkeen olen pyöräillyt hakemaan pakua ja sen jälkeen roudannut kamoja uuteen kotiin sen verran kun olen lapsen päiväkotipäivän puitteissa ehtinyt. Roudaamisen jälkeen taas takaisin pyörän selkään ja hakemaan lasta päiväkodista. Ja sieltä puiston kautta takaisin kotiin purkamaan päivän aikana roudattuja tavaroita. Ja seuraavana päivänä taas sama uusiksi.

Voin kertoa, että eilen helpotus oli melkoinen, kun ajettiin pakua takaisin viimeisen muuttokuorman jälkeen. Ihan jopa niin helpottunut, että ajelin tyytyväisenä yksisuuntaista katua väärään suuntaan, enkä edes tajunnut sitä. En edes siinä vaiheessa kun vastaan ajanut taksi soitti torveaan minkä pystyi- ihmettelin vain että miten tämäkin katu on näin kapea ettei edes kaksi autoa mahdu vierekkäin kulkemaan. Onneksi pelkääjän paikalla istunut oli vähän enemmän kärryillä..

Mutta vaikka kesäkuu onkin ollut aika pää muuttolaatikoissa- tyyppinen, niin on tähän kuuhun mahtunut ihan älyttömästi ihania, hyviä ja täydellisen rentojakin hetkiä. Viime viikonloppu oli niistä ehkä ihanin. Perjantaina pyysin kaveria lounaalle, ja se lounas venyikin yllättäen yömyöhään. Rakastan sitä, kun tuollaista tapahtuu. Että on ihmisiä, joiden kanssa tuollainen on mahdollista: kenelläkään ei ole mitään ennalta sovittua menoa, ja kaikilla on niin mukavaa, ettei edes tajua ajan kulua, tai vaikka tajuaakin, niin ei tahdo illan vielä päättyvän. Tuon illan keskustelut hyrisyttävät aivoja vieläkin sellaisella hyvällä tavalla. Niin paljon uusia ajatuksia ja ideoita heräsi. Ihana ilta kaikkinensa. Eikä tämä kuvien lauantaikaan juuri huonommaksi jäänyt: grillattiin (tai siis Rami grillasi) tuolla Merihaan Leblonissa sellainen illallinen, etten ehkä vielä koskaan elämässä syönyt mitään yhtä hyvää. (Teen tuosta safkasta ja sen valmistuksesta vielä oman postauksensa, niin voitte kaikki saada osanne tuosta kulinaarisesta taivaasta. Luojalle kiitos ihmisistä, jotka osaavat laittaa ruokaa. Ja erityisesti siitä, että poikaystävä on yksi niistä ihmisistä.) Eikä sellainen ilta, joka sisältää ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa ja meren läheisyyden voi kai koskaan mennä pieleen. Juuri tällaisia kesäviikonloppuja toivon lisää.

Ah. On niin hyvä ja helpottunut olo nyt. Vaikka uudessa kodissa on vielä tavaroita raivattavana kokonaisen huoneellisen verran, niin silti tuntuu että ollaan jo voiton puolella. Ja itse asiassa tykkään tavaroiden järjestelystä- oikeastaan ihan todella paljon. Ensi viikolla koti saa luvan näyttää jo kodilta, mutta tällä viikolla ajattelin ottaa seuraavat päivät vähän iisimmin. Keskittyä olemaan Alban kanssa, nauttia tuosta auringosta ja sitä että tällä viikolla ns.tavallisia työpäiviä on vain muutama.

Ihanaa torstaita.
Nyt tartun luutuun ja laitan tämän vanhan kodin kiiltämään.

8 Comments
  • Iina
    Posted at 13:54h, 14 kesäkuu Vastaa

    Ihanat kuvat <3
    Annoksen resepti kiinnostaa kovasti. Tänä kesänä ajateltiin grillata muutankin kuin makkaraa ja täytettyjä sieniä.

    • Sanni
      Posted at 13:56h, 14 kesäkuu Vastaa

      Kiitos, tuo ilta oli ihana!
      Yritän saada reseptin ja ohjeet tuon safkan laittamiseen ulos heti huomenna niin pääsette jo viikonloppuna kokeilemaan. Oli kieltämättä aika freesiä syödä grillistä muutakin kuin niitä täytettyjä sieniä :-D

  • anni
    Posted at 14:34h, 14 kesäkuu Vastaa

    Hengähdä hetki, ota aikaa purkamiselle, olet tehnyt siitä aivan liian monta kertaa vuoden aikana. Mutta onhan se yllättävän rentouttavaa, etenkin kun huomaa ettei kaikkea vanhaa ja ennen ”niin rakasta” tarvitsekkaan enää. Onneksi sanoitkin juuri pitäväsi purkamisesta. Ja onneksesi sinulla oli paku, itse muutin kaiken pienen ja ah lopulta niin turhaksi osoittautuneen tavaran PYÖRÄN selässä.

    Tsempit purkamiseen ja uuden arjen opetteluun!<3
    Lopulta se ratikkakin hiljenee, kun muuttostressi ja purkamattomat laatikot eivät enää kummittele mielessäsi!

    • Sanni
      Posted at 17:20h, 14 kesäkuu Vastaa

      Pyörällä! Apua 😅 Ihanaa.
      Mä toin yhden ikea-kassillisen tavaraa kaupunkipyörällä ja olin jo siitä suorituksesta melko ylpeä…

  • Rosa
    Posted at 11:01h, 16 kesäkuu Vastaa

    itse samassa tilanteessa, mut käyn muuttorumban lisäksi vielä TÖISSÄ ja lapsi on isällään vain joka toinen viikonloppu. SE on rankkaa 😵

    • Sanni
      Posted at 19:35h, 17 kesäkuu Vastaa

      No huh, ihan varmasti on. Valtavat tsempit ja hatunnostot täältä sinne :)

  • Mimmu
    Posted at 12:00h, 16 kesäkuu Vastaa

    Muutitteko uuteen kotiin kahdestaan Alban kanssa? Ja ostitko oman asunnon? Mietin kun vuokra-asuntoa harvemmin kauheesti remppaillaan ja käsitin että uuteen asuntoosi on nyt tehty remonttia :) Onnea uuteen kotiin, muuttaminen on aina yhtä kamalaa :D

    • Sanni
      Posted at 19:34h, 17 kesäkuu Vastaa

      Ei oo oma, vaan vuokra. Tää asunto on tosi kaunis, mutta melko huonossa kunnossa ja halutaan tehdä tänne pieniä muutoksia. Mutta ei siis todellakaan mitään suurellistaa remppaa :)

Post A Comment