Viikko 24

Hypättiin perjantai-iltana Alban kanssa junaan ja viikonlopuksi maalle mun vanhempien luo. Asuttiin siellä viime vuonna pitkä pätkä, mutta Helsinkiin muuton jälkeen ollaan käyty siellä vain kerran ennen tätä viikonloppua. Sanomattakin selvää, että molemmilla oli ollut ikävä. Alballa erityisesti Leo-kissaa, mummoa, pappaa ja uima-allasta. Kaikki nuo neljä saivat kyllä varmasti tuntea nahoissaan tuon pienen tytön innostuksen ja rakkauden. Viikonloppu tuolla rauhassa teki niin hyvää, paljon enemmän hyvää kuin olin edes ajatellut. Oli ihanaa saada luovuttaa ja jakaa hoitovastuuta hetkeksi jonkun toisen kanssa. Viime viikko, kun ei millään mittarilla mitattuna ollut sieltä helpoimmasta päästä.

  1. Uima-allas oli heti mummon ja papan jälkeen ehdottomasti viikonlopun paras asia. Alba olisi jaksanut polskia huomattavasti pidempään, kuin uittajat jaksoivat. Alba ei siis osaa vielä uida itse, enkä haluaisi opettaa antaa häntä uimaan kelluntavälineiden kanssa. Joten aina, kun Alba ui – ui myös joku toinen aikuinen. Ehkä kesän loppuun mennessä ollaan jo siinä pisteessä, että pelkkä altaan reunaalla istuskelu riittää turvaksi.2. Vaihtopäivän tunnelmia. Uskon, että aika moni eronnut ja huoltajuuden jakava vanhempi voi samaistua. Tuo vaihtopäivän sunnuntai on muuttunut kerta kerralta vain hankalammaksi. Kuvittelin, että tähän kaikkeen tottuisi, mutta ehei. Nyt ollaankin alustavasti vähän jo puhuttu siitä, että hoitojärjestelyitä muutettaisiin niin, että Alba olisi valtaosan ajasta meillä, ja vain joitain viikonloppuja isällään.

    3. Pikku taiteilija. Alba on kaikkein eniten elementissään maalatessaan ja laulaessaan, joten voitte vain kuvitella kuinka elementissään hän on tehdessään noita molempia samaan aikaan.

    4.Nämä kaksi <3 Aina silloin, kun Rami ja Alba ovat yhdessä, niin minua ei juuri kaivata. Mitä nyt vähän rauhoittelemaan meininkiä aina välillä..

1. Lauantai- illan kaivari oli aivan järjettömän kaunis. Tuo kirkkaan sininen taivas, ja auringon paahteesta kuivaksi palanut nurmikko näyttivät aivan järjettömän hyvältä yhdessä.

2. Cafe Birgitta Hernesaaren rannassa on yksi uusista naapureista.
Sunnuntaina oli hetki aikaa olla ihan vaan yksin. Kävelin ympäri uuden asuinalueen katuja, tutustuin naapureihin ja oivalsin, että vaikka pidin Kruununhaasta ihan älyttömästi, niin pidän kyllä Punavuorestakin. Se, että meren rantaan on viiden minuutin kävelymatka riittää siihen, että viihdyn. Melkein ainakin.

3. Hassua, että kesäkuun puolessa välissä näyttää tältä: nurmikko kärventynyt niin kuin oltaisiin jossain Etelä-Euroopassa Heinäkuun lopulla. Kärventyneen nurmikon lisäksi on niin kuuma, että tällaisessa kevyessä mekossakin tuli kuuma. Huolimatta siitä, että sen alla oli uimisesta likomärkä uimapuku.

4. Hetkeä ennen kuin valtava lokki hyökkäsi Alban kimppuun (”kimppuun”) ja vei juuri ostetun croissantin tämän kädestä. Voitte vain kuvitella sen itkun ja pettymyksen määrää. Erityisesti tuota pientä tympäisi sen menetetyn ruoan lisäksi se, ettei lokki edes pyytänyt yhtään anteeksi. Seuraavana päivänä Sörnäisten Vankilan ohi kävellessämme totesi, että kaikki lokit pitäisi laittaa sinne, koska varastelevat ihmisten ruokia eivätkä ole edes pahoillaan. Viisaita sanoja lapseni. En pistäisi ollenkaan pahakseni.

1 – 4: Lauantaina oli yhden rakkaimman ystäväni kolmekymppiset Eiran rannassa. Jätin Alban ensimmäistä kertaa vuoteen yöksi hoitoon vanhemmilleni ja hyppäsin itse junaan. Ilta oli yksi ihanimmista koko vuonna. Sää oli täydellinen, ruoka ja juoma oli hyvää ja paikalla oli melkein kaikki ne ihmiset joiden siellä olisi toivonutkin olevan (Jenna, sua kaipasin). Vielä muutama vuosi sitten oltiin näiden ihmisten kanssa yhdessä monena iltana viikossa, mutta nyt tajusin että siitä oli melkein puoli vuotta aikaa, kun itse olin nähnyt nämä kaikki tyypit samaan aikaan jossain. Seuraavaan kertaan en anna enää kulua toisia kuutta kuukautta.

  1. Jäätelönaama. Oltiin oltu Alban kanssa ulkona syömässä, ja puhuttu että sen jälkeen kävisimme ostamassa torilta jäätelöt. Olin antanut kotoa lähtiessä Alballe takin taskuun tötterön verran kolikoita. Aloimme olla valmiita ruoan kanssa, ja siivoilin vähän pöytää meidän jäljiltä, kun Alba sanaakaan sanomatta nousi ja käveli ravintolan toisessa päässä olevalle tiskille. Tuli pian takaisin jäätelö kourassaan ja kertoi ostaneensa sen. Kävelin tiskille tarkistamaan asian ja kyllä: hän oli mennyt tiskille, kysynyt myyvätkö nämä jäätelöä ja saadessaan myöntävän vastauksen kertonut haluavansa ostaa yhden. Kysymykseen haluaako vegaanisemn vai tavallisen jäätelön oli hän vastannut, että pegaanisen kiitos, ja kaivanut sitten kolikot taskustaan.
    Mietin vaan tässä, että missä välissä siitä käsivarren kokoisesta vauvasta tuli ihminen, joka ostaa itse jäätelönsä – pegaanisena vieläpä?2.Mummolan kesähuone. Yksi parhaista paikoista koko maailmassa. Ollaan istuttu tuolla iltoja melkein koko perheen voimin: grillattu, juotu, syöty ja puhuttu. Olen hiippaillut tuonne useina iltoina ihan vaan yksin lapsen nukahdettua, tai vielä usemmin puhelin korvalla ja ystävä luurin toisessa päässä. En tiedä miksi, mutta tuossa tilassa ajatus alkaa aina kulkea vähän tavallista jouhevammin ja selkeämmin, syke laskee ja koko oleminen rauhoittuu. Sitten joskus, kun on mahdollista niin aion ehdottomasti rakennuttaa takapihalleni tuollaisen pienen kesämajan.

    3. Mummolareissuja seuraa aina sokerihumala. Olen nykyään todella tarkka siitä, kuinka paljon (tai siis vähän) makeaa annan Alballe, mutta mummolassa pätee aina ihan toiset säännöt. Iltaisin ja aamuisin harjataan sitten vain hampaita vähän vielä tavallistakin huolellisemmin.

    4.Uuden kodin uusi sänky, ja siinä vieri vieressä kaikkien rakkaimpien jalat.

Tämä on ehkä yksi mun lempikuvista koko tältä vuodelta. Tuun tästä niin hyvälle tuulelle.
Ihanat Venla, Ruusa ja Laura.

  1. Merihaassa sijaitseva Leblon tuntuu jo nyt melkein toiselta olohuoneelta. Sen jälkeen, kun Na’am Kitchen avasi keittiönsä sinne ei ole mennyt kovinkaan montaa päivää, ettenkö olisi tuossa terassilla istuskellut. Ihana paikka – menkää jos, ette ole vielä käyneet. Terassilta saa Na’amin herkkujen lisäksi myös Vallila Bitesin burgereita (joita söin muuten viime viikolla muistaakseni neljä kappaletta….) sekä viiniä, hyvää olutta jne. Vieressä on myös mattolaituri josta voi pulahtaa uimaan, ja terassin takana padel-kentät, jossa voi käydä huiskimassa hien pintaan ennen sitä uimista.2. Muutama rakkain ystävä. Tuon synttäri-illan jälkeen huomasin, että mulla oli ollut tarve ottaa tällaisia kuvia suunnilleen jokaisen paikalla olleen ihmisen kanssa. Ja meitähän oli siellä siis varmaan reilu 20. Voitte siis vain kuvitella sen kuvien määrän, kun kenenkään kanssa yksi kuva ei tietenkään riittänyt.

    3.Ellu&Mikke. Vanhoja ja rakkaita ystäviä. Nyt Punavuoreen muuton jälkeen toisesta näistä tuli mun naapuri, siis ihan sellainen naapuri, jonka kotiin näkee täältä meiltä. Ihanaa.

    4. Aamuahvilla Leblonissa ennen muuttohärdellin alkamista.

  1. Ensimmäinen ilta uudessa kodissa. Meillä on kulmahuoneisto, ikkunat kadulle ja valo suorastaan tulvii tänne. Etenkin iltaisin valo on ihan maaginen. Nyt kun tähän kaikkeen valoon on jo tottunut ei oikeastaan edes tee mieli hankkia niitä verhoja.2 & 3. Tämä asunto on reilusti aiempaa suurempi, joten vielä on aika tyhjää. Jotkut nurkat alkavat kuitenkin näyttää jo vähän kodilta, ja siltä miltä niiden tahtookin näyttävän. Keittiöstä pidän ihan erityisesti.

  1. Nyt ehkä uskallan sanoa sen jo ääneen: huonot yöunet ovat ainakin osaltaan johtuneet huonosta (tai itselleni epäsopivasta) sängystä. Nyt meillä on kunnon sänky, joka on juuri niin kova kuin kaipaankin. Edelliset kaksi yötä olen nukkunut melkein kymmenen tuntia yhtä soittoa, ja se tuntuu kaiken valvomisen ja heräilyn jälkeen ihan uskomattomalta.

    2. Äitini on ehkä koko maailman suurin viherpeukalo, eikä se syystä tai toisesta ole periytynyt meikäläiselle. Onnistun tappamaan kaikki kasvini viimeistään kahden viikon sisällä. Nyt ajattelin kuitenkin tehdä asialle jotain, ja ihan vaan alkaa viherpeukaloksi. Täällä uudessa kodissa on niin paljon aiempaa enemmän tilaa ja haaveilen tällä hetkellä sellaisista oikeasti aika suuristakin kasveista, kaikkien niiden pienten kasvien lisäksi siis.

    3. Ehdottomasti tämän kesän käytetyin vaate tähän mennessä on ollut tämä Monkin kaapumekko. Sopii kaikkeen, näyttää aina hyvältä (ainakin, jos multa kysytään) ja tämä päällä ei tarvi stressata mistään. Mekko on riittävän pitkä ja reilu, niin että puistossa voi istua risti-istunnassa eikä mistään vilku mitään, mekon kangas on sen verran jämäkkää ettei tuuli tartu sen helmoihin, eikä pääntiekään ole niin syvä että tarvitsisi olla huolissaan. Tyädellinen kesävaate ihan kaikkeen siis.

    4. Maailman rakkain Anni ja minä.
    Annilla on ollut aika suuri vaikutus siihen, että olen viime vuoden jälkeen vielä järjissäni ja tolpillani. Kiitos, että olit ja olet.

En tiedä miksi, mutta kaikki ruoka näyttää mun mielestä niin paljon paremmalta silloin, kun siihen on koskettu. En juurikaan syty sellaisista täydellisesti asetelluista ja koskemattomista kattauksista, mutta heti kun lautaselta on maistettu ja pöydällä lojuu haarukoita tai lusikoita joilla on syöty – muuttuu homma mielenkiintoisemmaksi ja kauniimmaksi.
Miten teillä; kiinnostaako kuvissa täydellisyys tavallisuutta enemmän?

Nyt yritän olla välittämättä tuosta rappukäytävästä kantautuvasta järkyttävästä metelistä, joka hissiremontista aiheutuu ja alkaa työstämään valmiiksi yhtä isompaa tekstikokonaisuutta. Tuntuu niin kivalta, kun kirjoittaminen tuntuu taas kivalta.

Ihanaa tiistaita.
Onneksi tänään sataa, ei haittaa yhtään istua sisällä.
Seuraavaksi ajattelin tilata McDonaldsia kotiin. Ei haitta sekään.

11 Comments
  • Sirke
    Posted at 21:36h, 19 kesäkuu Vastaa

    Miksi tyttö ei saa olla isänsä kanssa yhtä paljon kuin äidin, vaan aiot ottaa hänet enemmän itsellesi ja vieraan miehen seuraan? Isän sydän on varmaan haljeta surusta ja ikävästä!😟nimim. Kokemusta on.

    • Ellahh
      Posted at 23:19h, 19 kesäkuu Vastaa

      Ihan samaa mietin 😕. Ikävä se on isällä ja lapsellakin toisiaan.

      • Sanni
        Posted at 13:50h, 20 kesäkuu Vastaa

        On tietysti, mutta jokainen perhe varmaan järjestää asiat siten kun kaikkien etujen mukaisesti järkevintä on :)

    • Sanni
      Posted at 13:49h, 20 kesäkuu Vastaa

      Tästä ollaan tietysti ihan yhteisesti puhuttu ja sovittu :)

  • sofia
    Posted at 22:09h, 19 kesäkuu Vastaa

    Voi Sanni, kiitos niin paljon tästä tekstistä. Ja kaikista muistakin kirjoittamistasi. Niin monta tunnistettavaa tunnetta. Aina, kun huomaan uuden postauksen, otan sille tarvitsemansa (tai tarvitsemani) ajan. Joskus julkisissa luen sen heti, mutta usein haluan ”rauhoittaa tilanteen” sitä varten. En mä tiedä miten sen selittäisin, mutta nää on mulle niin merkityksellisiä. Näistä saa niin paljon, että sitä sisältöä haluaa prosessoida itsekseen. Ja toisaalta; usein myös jakaa sen ääneen. Kiitos on edelleen se olennaisin osuus.
    Onnea kaikkeen edessä olevaan ♥️

    • Sanni
      Posted at 13:52h, 20 kesäkuu Vastaa

      voi itku <3 <3 <3 <3 <3
      kiitos tästä.

  • m
    Posted at 06:15h, 20 kesäkuu Vastaa

    Onnea uuteen kotiin! :) Asun itsekin Punavuoressa, tää on ihana alue.

    Täydellisiin vs. tavallisiin kuviin liittyen; tykkään enemmän niistä tavallisemmista, ”epätäydellisistä”. Niille täydellisille ja tosi tarkkaan mietityille kuville on varmaan aina paikkansa, mutta esim. somessa en jaksa seurata tyyppejä, joiden kuvissa kaikki näyttää tarkkaan asetellulta. Toki ns. tavalliset kuvat voi joskus olla ihan yhtä laskelmoituja, mutta tykkään niistä silti enemmän. En tiedä onko tämä enemmän vain mun oma fiilis kuin mikään yleinen trendi, mutta tuntuu että sellaiset tosi asetellut ja täydelliset kuvat alkaa olla jo vähän passé, eikä lavastettu täydellisyys enää kiinnosta.

    • Sanni
      Posted at 13:51h, 20 kesäkuu Vastaa

      Mulla on ehkä vähän sama fiilis tuosta täydellisyydestä. Ymmärrän, että sellaisellekin on aikansa ja paikkansa, mutta kivaa jos tavallisuus alkaa taas näkyä enemmän :)

  • tami
    Posted at 22:40h, 27 kesäkuu Vastaa

    Hmm vaikee kirjottaa nyt tätä kommenttia, koska tiiän että a) asia ei todellakaan kuulu ulkopuolisille, b) en halua ketään syyllistää c) varmasti teette niinku parhaaks näätte. Mutta sanon tän nyt siis lapsena joka ite eli viikot äidin kanssa ja jokatoinen vklp isällä. Voin sanoo suoraan että nyt aikuisena toi järjestely harmittaa tosi paljon ja oon vähän katkera ettei viikko/viikko -kuviota oikein edes tunnettu 20 vuotta sitten. Tottakai isä on ollut pienestä asti tärkeä, mutta se oikea suhde on pitäny ihan rakentamalla rakentaa aikuisiällä. Se johtuu siitä että kaikesta huolimatta isä jäi tosi etäiseks ja vieraaks, koska yhteistä arkea ei juurikaan ollu. Teininä varsinki ei ollu vaikeeta valita näänkö viikonloppuna kavereita vai iskää, eli meni pitkiäkin aikoja ettei edes nähty. Oon edelleenki välillä kateellinen niille kavereille keillä on ollu isä aina arjessa mukana. Se olis ollu ihanaa ja meiän iskälle, että lapsille tosi arvokasta.
    Mutta nii, ketään ei tässä oo tarkotus syyllistää tai tuoda pahaa mieltä, ja jokainen tilanne on omanlaisensa :)

    • Sanni
      Posted at 17:02h, 28 kesäkuu Vastaa

      Mun poikaystävällä, ja tosi usealla tutulla, on ollut tuo sama järjestely kuin teidän perheessä, ja monella on ollut ihan noita samoja tuntemuksia. Tää viikko-viikko- systeemi taitaa olla aika uusi ilmiö, ja varmasti monelle vanhemmalle ns.se helpoin tapa. En kuitenkaan usko, että se on lapsen etu. Me ollaan menty tällä systeemillä nyt vähän reilu vuosi, ja joka viikkoinen muuttaminen (lapsella muuttuu kaikki kielestä asuinalueeseen) alkaa näkyä. Olen puhunut aiheesta myös todella monen ammattilaisen kanssa ja iso osa on sitä mieltä, että lapsen kehityksen kannalta usein paras ratkaisu on yksi selkeä koti- olipa se sitten kumman vanhemman luona tahansa. Ja meillä ehdottomasti homma menisi niin, että isä saa osallistua lapsen arkeen ihan niin paljon kuin tahtoo ja ehtii, mutta lapsen koti olisi selkeämmin yhdessä paikassa.

      Ja mitään päätöstä asian suhteen ei olla mekään vielä tehty, ollaan välittävinä ja lapsen parasta ajatellen pyöritelty erilaisia vaihtoehtoja. Katsotaan mihin päädytään, mutta uskon että siihen lapsen etua eniten ajavaan ratkaisuun kuitenkin :)

      • Sanni
        Posted at 17:04h, 28 kesäkuu Vastaa

        Ja piti vielä sanoa, että tosi kivasti muotoiltu kommentti sulta, kiitos siirä ja koko viestistä. Pisti ehdottomasti ajattelemaan :)

Post A Comment