Lomalaisten onni

Huomenta.

Ja terveisiä mökiltä. Mun kesäloma alkoi viikko sitten ja sen jälkeen olen ollut päivän kaupungissa ja kaikki muut kaukana sieltä. Nyt viimeiset viisi päivää ollaan oltu Kannonkoskella, mun vanhempien kesäpaikalla. Meillä on ollut täällä suvun mökki jo kymmeniä, kymmeniä vuosia ja ollaan vietetty täällä paljon aikaa ihan jokaisena lapsuuteni kesänä, ja tietysti sen jälkeenkin. Teininä en enää itse juurikaan ole jaksanut mökille lähteä koska puucee ja hyttyset ja vedettömyys. Tuo suvun mökki oli siis koko äitini perheen käytössä, mutta alkoi tietysti käydä ahtaaksi kun lapsia perheessä on kuusi, ja niistä viidellä lapsia on enemmän kuin kahdeksan ja niilläkin lapsilla vielä paljon omia lapsia. Iso osa äidin sisaruksista on jo hankkinut perheilleen omat mökkinsä, ja niin vanhempanikin muutamia vuosia sitten, mutta tuntuu ihanalta että tämäkin mökki on saman Kivijärven rannalla kuin tuo vanha, ja niin rakas, mökkikin.

Edellisestä mökkikäynnistä täällä oli jo muutama vuosi. Alba oli silloin muutaman vuoden ikäinen pikkuinen, ja kaikki oli aika paljon hankalampaa- koko ajan piti vahtia silmä kovana, ettei pieni yhtäkkiä vain kävele järveen, kompastu kiviin ja kantoihin tai katoa mökkiä ympäröivään metsään. Se, ettei mökkiin tullut vettä, tuntui sekin tuolloin paljon suuremmalta asialta. Nyt tuntuu ihan hullulta ajatus siitä, että joskus olen ihan vapaaehtoisesti kieltäytynyt päivistä mökillä. Sillä en oikeasti muista milloin viimeksi mikään paikka olisi tuntunut näin hyvältä.

Olen herännyt aamuisin levänneenä ja onnellisena huolimatta siitä, että olen nukkunut joka yö ihan liian vähän (järkyttävän kauniit illat, joita ei todellakaan halua missata ja hämärä joka laskeutuu vasta vähän ennen kahta yhdistettynä lapseen, joka herättää kellon tarkkuudella heti kuudelta eivät ole kovin hyvä yhdistelmä). Joka päivä ollaan syöty kaikki ateriat aamiaisesta iltapalaan ulkona patiolla. Kahtena päivänä olen melonut kilometrejä, eikä mikään ole pitkään aikaan tuntunut samalta kuin se. Olen juossut yhden lenkin, venytellyt kipeitä lihaksia laiturilla, soudellut, veneillyt järkyttävän kauniille saarelle neljän kilometrin päähän, pelannut iltaisin saunan jälkeen korttia ja hävinnyt lähes poikkeuksetta joka kerta. Niin ja uinut, uinut olen enemmän kuin varmaan edellisinä viitenä kesänä yhteensä. Mutta kaikkein eniten olen nauttinut siitä, kuinka paljon Alba pitää tästä paikasta ja näistä ihmisistä. Hän tuntuu kokonaan unohtaneen sen hermoja raastavan ikävähkön uhmaisen vaiheensa, jolloin ihan kaikessa täytyy väittää vastaan ja jokaista pettymystä täytyy tekoitkeä liioitellun pitkään. Täällä tuo pieni juoksee ympäri pihaa riemusta kiljuen, leikkii ja leikittää. Yllätyksenä tuli uhmaiän unohtamisen lisäksi tuli myös se, että tuo lapsi on ihan parantumaton vesipeto- ei tekisi mitään muuta kuin lilluisi tuolla vedessä ja olen siitä salaa aika mielissäni. Äidin tyttö. Ihanaa on ollut myös se, että kertaakaan tämän viikon aikana ei ole tarvinnut itse laittaa ruokaa – ihan niinku olis täysihoidossa ollut. Kiitollinen olo vanhemmista, jotka mahdollistaa tällaisen.

Tänään lähdemme takaisin Helsinkiin, sillä huomenna alkaa taas työt (viikoksi, lomailen kesän ajan aina silloin kuin Alba on mulla, ja teen töitä ne viikot, kun ei ole), ja vaikka onkin vähän ikävä ihmisiä kotona, niin silti ei tekisi vielä yhtään mieli lähteä täältä. Koko tämä viikko ollaan saatu nauttia helteistä, ja samaa on luvattu seuraaviksikin viikoiksi. Jos olisi lomaa, niin jatkaisin mökkeilyä vielä koko ensi viikonkin. Olen voinut täällä niin hyvin, eikä tästä tunteesta ja näistä maisemista (ja siitä, että mummo ja pappa ovat pitäneet Albasta niin hyvää huolta) tekisi mieli päästää vielä irti. Mutta onneksi kesä ei ole vielä alkuunkaan ohi, oikeastaan se on vasta aluillaan ja tänne ehditään tänä kesänä vielä uudestaankin.

Nyt vedän uimapuvun päälle ja pulahdan järveen. Kello on yhdeksän ja lämpöasteita on jo 24, aion nauttia tästä ihanuudesta vielä kaikin keinoin ennen kuin iltapäivällä sitten pakkaamme auton ja suuntamme takaisin kaupunkiin.

Ihanaa sunnuntaita myös sinne.
Nautitaan.

4 Comments
  • Sara
    Posted at 13:14h, 15 heinäkuun Vastaa

    Moi! Kiitos kun kirjoitat. Jostain syystä mulla tulee aina ihan hurjan hyvä fiilis kun vierailen sun blogissa <3

    • Sanni
      Posted at 13:27h, 15 heinäkuun Vastaa

      Tuntuu hyvältä kuulla <3 tosi hyvältä oikeastaan.

  • Sirke
    Posted at 17:13h, 06 elokuun Vastaa

    Hei, onko jokin erityinen syy kun insta ei ole enää julkinen, ja blogi ei päivity?

    • Sanni
      Posted at 20:57h, 07 elokuun Vastaa

      Ei mitään erityistä syytä. Oon halunnut vaan pitää vähän some-vapaata :)

Post A Comment