Opintiellä

Kaupallinen yhteistyö: Tammi



”Pieni hetki, luen ihan muutaman sivun”

”Hei ei ehkä katsotakaan sitä elokuvaa tänään, voisin lukea vielä vähän..”

”Tulen ihan pian, luen vain tämän kappaleen loppuun..”

Olen kantanut tätä kirjaa mukana kaikkialle. Ensimmäistä kertaa pitänyt siitä, että istun aamuisin ja iltapäivisin yhteensä kolme tuntia yleisissä kulkuneuvoissa. Puhelin on saanut levätä kun on ollut kirja johon on tarttunut sitä mieluummin.

Olin kuullut tästä Tara Westoverin Opintiellä- kirjasta puhuttavan jo ennen kuin itse sain sen käsiini. Odotukset olivat korkealla. Tiesin sen olevan esimerkiksi Barack Obaman lukusuosituslistan ykkönen. Muistan kuulleeni kirjan olevan kertomus tiukasta uskonnollisuudesta, lähtemisestä ja koulutuksen mullistavasta voimasta. Olin oman taustani vuoksi erityisen kiinnostunut nimenomaan uskonnollisuudesta. Halusin tietää millä tavalla vahvaa uskonnollista vakaumusta: sen toimintatapoja ja vankumattomuutta kuvattaisiin. Paloin halusta tietää, miltä tuollaisesta yhteisöstä lähteminen on tuntunut. Olisikohan siinä mitään samaa kuin omassa irtautumisessani? Tietysti kiinnosti myös kuinka kukaan, joka ei ole koskaan käynyt kouluja voi päätyä suoraan yliopistoon ja pärjätä siellä, se tuntui vähintäänkin uskomattomalta. Mutta jo heti ensimmäisten sivujen jälkeen ymmärsi, että kirjan kirjoittanut Tara Westover ei ole todellakaan ihan tavallinen, vaan aivan poikkeuksellisen lahjakas.

Tara varttui perheessä, joka odotti lopun aikoja ja varustautui niitä varten. Lapsuus ja nuoruus oli täynnä uhkakuvia ja pelkoa. Oli voimakas käsitys meistä ja heistä. Westovereiden yhteisö ei ollut järin suurin, siihen kuului lähinnä heidän oma perheensä. Kaikki sen ulkopuolella olleet olivat jotenkin vääräuskoisempia, kuin he. Perheen lapset eivät käyneet kotona asuessaan koulua. Ja kaikki tieto ja totuudet maailmasta tulivat lähinnä perheen isältä, eikä hänen totuuksiaan tullut kyseenalaistaa. Kun kasvaa niin pienessä ja suljetussa yhteisössä, joka käsittää lähinnä oman perheen, ja oppii siihen että maailmassa on selkeä raja meidän ja heidän välillä. Kun kasvaa ajatellen että he kaikki ovat väärässä. Silloin tuntuu, että iso osa maailmasta on täysin ulottumattomissa, samat mahdollisuudet eivät tunnu olevan saatavilla ja koko käsitys maailmasta on luonnollisesti todella kapea. Mutta on tietenkin hankalaa kyseenalaistaa mitään, jos ei tiedä mistään mitään. Kuten sanoin Westoverin perheessä lapset eivät käyneet koulua kotona asuessaan: he auttoivat isäänsä romuttamolla. Osasivat lajitella romun alumiineihin, metalleihin ja kupariin. Auttoivat äitiään, joka oli itseoppinut kätilö ja luonnonparantaja. He osasivat sekoittaa lääkerohtoja yrteistä, mutta Tara  ei vielä yliopistossa aloittaessaan tiennyt mitä tarkoittaa holokausti.

Kun tekee samoja asioita päivästä toiseen: asioita ja askareita joita kaikki muutkin ympärillä tekevät on vaikea havaita omaa potentiaaliaan, sen hyödyntämisestä nyt puhumattakaan. Jostain Westoverille syttyi kuitenkin halu tietää enemmän, edes jotakin. Nähdä, millaista elämää he elivät. Tai ehkä hän halusi vain pois.

Uskomaton selviytysmistarina, joka valaa uskoa siihen, että lähtokohdat eivät määrittele elämän kulkua lopullisesti. Voimme kantaa menneisyyttä mukanamme taakkana tai kääntää sen vahvuudeksemme. Kirja on kertomus siitä, kuinka pelottavaa ja mullistavaa lähteminen on. Kun yhtäkkiä muuttuukin yhdeksi heistä, ja joutuu valitsemaan perheen ja oman hyvinvointinsa väliltä. Kertomus siitä, miltä tuntuu kun lähteekin etsimään omia totuuksiaan niiden totuuksien sijaan, joiden varassa on koko elämänsä elänyt. Kirja on myös kertomus siitä, kuinka mullistava voima koulutuksella on. Kertojana Tara Westover on ihan vertaansa vailla. Hän onnistuu vangitsemaan sanoillaan kirjan sivuille tilanteita ja tunnelmia todella tarkkanäköisesti. Usein unohdin lukevani kirjaa, minä elin sitä. Hän on nokkela ja oivaltava ja sanoittaa hienosti patologisia suhteita ja rakenteita.

Opiskelu auttoi Taraa löytämään itsensä ja omat vahvuutensa, oikeastaan se auttoi häntä rakentamaan minuutensa uudelleen. Hänen lahjakuutensa oli ja on poikkeuksellista ja melkein kylmää ajatella, ettei hän olisi koskaan valjastanut tuota potentiaalia käyttöönsä. Sillä myös niin olisi aivan hyvin voinut käydä; tiedon puute, tiivis yhteisö, väkivaltaisuus ja vääristyneet valta-asetelmat, tieto siitä että lähtiessään joutuu asettumaan perhettään vastaan, kaikki tuo olisi voinut saada valitsemaan myös toisin.

Opintojen ja sieltä saamansa kannustuksen ja menestymisen kautta Westover kuitenkin löytää paikkansa muuallakin kuin perheessä, löytää paikkansa tässä maailmassa, jonka hän vihdoin voi hahmottaa sen todellisessa suurudessaan.

Merkittävänä teemana kirjassa oli se, kuinka itseään rohkeasti kuuntelemalla ja kaiken käymänsä kamppailun jälkeen Westover löytää opintojen kautta oman äänensä,omat rajansa ja arvonsa. Ne sellaiset, joita kukaan ei voi enää ylittää eikä hiljentää. Hän löytää voimansa, sen jonka olemassa olosta ei itse ollut ollenkaan tietoinen, mutta jonka minä lukijana näin heti ensimmäisiltä sivuilta saakka.

pst. Adlibriksen sivuilta saa nyt tilattua tuon kirjan kuun loppuun saakka hintaan 19,90€ (norm.26,40€)

Tags:
4 Comments
  • Minna Timonen
    Posted at 14:02h, 30 lokakuu Vastaa

    Tosi hienosti kirjoitettu kuvaus kirjasta!! Täytyypä ihan lukea, niin heräsi uteliaisuus. Mukavaa syksyä!

    • sannitrishin
      Posted at 19:30h, 30 lokakuu Vastaa

      Lue! Tää oli ihana. Tai oikeastaan ihan kamala, mutta hieno ku mikä!

  • Aliisa
    Posted at 17:44h, 30 lokakuu Vastaa

    Kiitos tästä postauksesta! Olin juuri etsiskelemässä jotain uutta luettavaa :)

    • sannitrishin
      Posted at 19:29h, 30 lokakuu Vastaa

      No hei mahtavaa, jos sain olla avuksi :)

Post A Comment