Rakas päiväkirja, tänään olen

Tänään klo. 11:50

Kello ei ole vielä kovinkaan paljon, mutta aika moni asia on tälle päivälle jo ehtinyt mennä vähän siitä putken vierestä..

Heräsin aamulla noin kolme tuntia levottomasti nukkuneena. Eilen saatiin pitkän tauon jälkeen aikataulut natsaamaan Annikan ja Cliffin kanssa ja istuttiin heidän luonaan aika pitkälle iltaan. Vielä puoli kahdeltatoista oli ruokaa menossa uuniin. Aina kun Cliff ja Rami päästetään samaan paikkaan, missä on mahdollisuus kokata on tuloksena ihan järjettömän hyvää ruokaa. Eilisen illan aikana valmistui esim.kaksi pääruokaa. 

Tultiin kotiin siis aika myöhään, mutta tajusin että pyykkiä on vielä pestävä ennen aamun työreissulle lähtöä. Koneen pyöriessä katsottiin jakso Bodyguardia, josta en vielä toisen jakson jälkeen ole ihan varma pidänkö vai en. Jakson jälkeenkään en malttanut vielä nukahtaa sillä tiesin edessä olevan useamman yön ero poikaystävästä, mikä nyt ei ole mitenkään kovin harvinaista mutta silti ikävä oli jo ennen lähtöä. 

Viisaana naisena päätin jättää pakkaamisen aamulle. Heräsin väsyneenä ja vähän kiukkuisena. Torkutin aamulla pidempään kuin olisin saanut. Heittelin laukkuun ensimmäiset käsiin sattuneet vaatteet. En ehtinyt syömään aamupalaa, juomaan aamukahvia tai edes meikkaamaan. Ratikassa tajusin että olin unohtanut pakata kaikki ne kolme asiaa, jotka matkanjärjestäjä oli kehottanut pakkaamaan: uimapuvun sekä lämpimät käsineet ja – sukat.

Nukuin koko junamatkan kentälle ja olin sen jälkeen vielä pahemmin pihalla. Olin ensin kävelemässä ruumaan menevän matkalaukun kanssa turvatarkastukseen, sen jälkeen olin viemässä laukkua ruumaan ilman tarroja. Kun laukku lopulta oli saatu sinne minne pitikin, niin yritin sitten vielä nousta väärään Tukholman-koneeseen ja ihmettelin miksi skanni ei toiminut. Lopulta löysin oikeaan koneeseen niin, että kun istuin paikalleni niin käytävä, jotka pitkin olin koneeseen noussut rullattiin samaan aikaan irti koneen kyljestä.

 

Lentokentällä olin kuitenkin kaiken häseltämisen välissä ehtinyt myös ostamaan 15,70€ aamiaisen, joka sisälsi lohileivän, omenan ja suodatinkahvin. Kahvia en ehtinyt juoda loppuun vaan nappasin sen mukaani ja väärältä portilta oikealle portille juostessa tuo kahvikupin kansi tietysti irtosi ja kahvi läikkyi vaaleille farkuilleni. 

Ei ne farkut niinkään, mutta se kupillinen suodatinkahvia maksoi 4,80€.

Koneessa sain oman penkkirivin. Istuin paikalla 1A ja jalkatilaa oli enemmän kuin olisin edes tarvinnut. Puhelimessa oli akkua ja pystyin katsomaan Pirjoa Yle Areenasta noin kymmenettä kertaa. Tai olisin pystynyt ellen olisi nukkunut koko lentoa.

Nyt istun bussissa kohti Tukholmaa. Piti mennä junalla, mutta en yllättynyt yhtään että ostin vahingossa lipun lentokenttäbussiin, joka vie suunnilleen tuplasti enemmän aikaa junaan verrattuna. Onneksi voi aina nukkua. 

Perillä odottaa rakas ystäväni Anna. Ollaan nähnty viimeksi Köpiksessä 1,5 vuotta sitten. Anna oli silloin juuri muuttamassa Maltalle, josta on nyt juuri muuttanut takaisin Tukholmaan. Omassakin elämässä on ehkä yksi tai kaksi asiaa tuon edellisen näkemisen jälkeen muuttunut. Asiaa ainakin on.

Illalla hyppään Haglöfsin kutsumana yöjunaan kohti Luleåta. En tiedä yhtään mitä tulevat päivät pitävät sisällään, tai kenen kanssa tulen ne viettämään. Mutta sen tiedän, että kotona olen taas lauantaina ja sitä ennen tulen nukkumaan ainakin junassa ja puuhun rakennetussa hotellissa. Jännää! 

Nyt laitan koneen kiinni ja nukahdan. Ihan jännittää, että mitähän kaikkea ehdin vielä sekoilemaan tänään.

No Comments

Post A Comment