Kokonaisia tarinoita


Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

 

Hankin ensimmäisen kamerani ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kuljetin kameraa tuolloin aina mukanani ja kuvasin todella paljon. Muutaman vuoden jälkeen iso kamera alkoi kuitenkin tuntua, noh isolta, kuljettaa mukana ja jatkoin kuvaamista lähinnä puhelinellani. Alban synnyttä aloin tas kaivata kuvaamista ja laadukkaampia kuvia ja ostin ensimmäisen Olympukseni. Se oli PEN E-P5. Pieni ja pätevä kamera alkoi taas kulkea mukana kaikkialle ja esimerkiksi koko tämän blogin ensimmäisen vuoden ajan kuvasin kaiken Olympuksen PEN E-P5:lla.

Muutama vuosi sitten vaihdoin tuon pienen Olympuksen n.kuusi kiloa painavaan järkkärin, ja liki saman kokoiseen objektiivin. Kuvaaminen, etenkin sellainen spontaani, ihan tavallisen elämän kuvaaminen, väheni n.90% sen kameran hankkimisen jälkeen, sillä kameraa ei juuri koskaan tullut kannettua mukana ihan muuten vain. Olinkin kaivannut pienempää kameraa elämääni siitä lähtien, sillä haluaisin palata takaisin siihen Sanniin, joka kantaa kameraa aina mukanaan. Siihen, jonka muistikortin kätköistä löytyy kuvia aamu-unisista rakkaista, petaamattomista sängyistä, ikkunalaudoille unohtuneista kahvikupeista, sunnuntain tunnelmasta, ystävien halauksista, naurunremakoista, pyyhkeisiin kietotuneists hytisevistä uimareista, tärähtäneistä auringonlaskuista, hiekkaisista varpaista, hymyistä, tuntemattomista ihmisistä kadulla. Haluaisin, että muistikortiltani löytyisi taas kuvia niistä asioista, jotka ovat ja tapahtuvat, eikä vain niistä hetkistä jotka kuvataan sillä ajatuksella, että nyt muuten kuvataan.

 

Olin jo päättänyt hankkia jonkun noista Olympuksen PEN-sarjan kameroista, kun minulta kysyttiin kiinnostusta yhteistyöhön Olympuksen kanssa. Arvaatte varmaan, ettei vastausta tarvixnnut varsinaisesti harkita. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta sain nyt testiin Olympus  PEN E-PL9:n ja siihen 30mm makro – objektiivin. Ja tässähän kävi tietenkin klassisesti niin, että sen jälkeen kun hain tuon kameran postista kotiin on sillä seitsemän kiloisella järkkärillä kuvaaminen vähentynyt n.90%. Tuo E-PL9 on ensinnäkin aivan järjettömän kaunis, mikä on tietysti ihan ensiarvoisen tärkeää. Nuo hiekan väriset, nahalta tuntuvat yksityiskohdat antavat kameralle ylellisen ja viimeistellyn ilmeen, jonka lisäksi tuo ”nahka” tekee myös sen, että kamera tuntuu kädessä todella hyvältä ja varmalta. Toseksi; tuo kamera yksinkertaisesti toimii ja sen käyttäminen on ihan naurettavan helppoa. Haluan kameraltani ensisijaisesti tietenkin laadukasta jälkeä, mutta käytön helppudesta ja kameran varmuudesta saa ehdottomasti roimasti plus-pisteitä. Huolimatta siitä, että tällä kameralla on paljon tarjottavanaan on erilaisten asetusten säätäminen ja käyttöönottaminen todella simppeliä, eikä asetusten kanssa ole koskaan tarvinnut arpoa tai selata käyttöohjeitakaan sen kummemmin. Kaikki asetukset saa kätevästi säädettyä kosketusnäytön kautta, sieltä hoituu myös tarkennus ja halutessaan itse kuvankin voi ottaa näyttöä hipaisemalla. Ajattelenkin, että tämä PEN E-PL9 olisi täydellinen kamera myös sellaiselle, joka on hankkimassa ensimmäistä kunnon kameraansa, sellaiselle joka arvostaa laatua, mutta ei kuitenkaan halua käyttää kuukautta kameran manuaalin opetteleen.

Mahtavaa E-PL9:ssa on myös se, kuinka helppoa sen yhdistäminen älypuhelimeen on. Saan jaettua ottamani kuvat kameran wi-fin kautta puhelimeeni vaikka heti niiden ottamisen jälkeen. Tämä ominaisuus on ollut erityisen ihana nyt kun kameraa on tullut oikeasti kannettua mukana jatkuvasti, ja olen kuvannut sillä paljon ihmisiä ympärilläni, ja luvannut tietenkin jakaa nuo kuvat myös heille. Sen sijaan, että lataisin kuvat ensin muistikortilta koneelle, koneelta lightroomin muokkausta varten, jonka jälkeen lähettäisin ne kuvien henkilöille hoituu tuo kuvien jakaminen nyt vaan ihan muutamalla näytön näpäytyksellä, ihan muutamassa hetkessä. Kaikki keinot säästää aikaa ja vaivaa otetaan täällä päässä yleensä ilolla käyttöön. Tuon wi-fin kautta kameraa voi myös ohjata puhelimella. Aina toisinaan tässä työssäkin täytyy hoitaa kuvaukset ihan yksinään, siis niin, että niissä kuvissa on myös oltava itse. Silloin tämä puhelimella kameran kauko-ohjaaminen on ihan älyttömän näppärää ja helppoa. Puhelimen näytöltä näet mitä kamera näkee, pystyt tarkentamaan haluamaasi pisteeseen ja nappaamaan kuvan. Helppoa ja vaivtonta sekin. Aina toisinaan jos on kaivannut kameran kanssa apua, niin sekin on löytynyt kätevästi puhelimeen ladattavasta OI.share- sovelluksesta.

 

E-PL9:n ostajalle tarjotaan vuoden loppuun asti kaupan päälle tuo 30mm makro-linssi (norm.279€), joka minullakin siis on ja jolla nämä tämän postauksen kuvat on otettu. Minulla on edellisen Olympukseni jäljiltä myös muutama muu objektiivi, mutta ne ovat kaikki kyllä saaneet ihan rauhassa kerätä pölyä hylyllä, sillä tämä on osoittanut todella päteväksi yleislinssiksi, vaikka alkuun en olisi sitä ehkä uskonut. Tämän objektiivin keveys ja kompakti rakenne tekevät sen, ettei tämän linssin kanssa ole ollut sitä makroille tyypillistä hitaan tarkennuksen ongelmaa. Olen ollut ihan innoissani siitä, kuinka tuolla makro-objektiivilla on mahdollisuus syventää sitä kuvallista tarinankerontaa. Saan tuolla 30mm polttovällä kuvattua helposti tarkkoja isompia kokonaisuuksia, mutta saan sillä lisäksi niitä älyttömän tarkkoja, kerrontaa rikastuttavia, lähikuvia. Lyhin työskentelyetäisyys tuon linssin kanssa 14mm, joten kuvaaminen onnistuu siis aivan todella läheltä. Etenkin kun ottaa huomioon, että tuossa objektiivissa on myös tehokas 1,25- kertainen zoomi, jonka saa halutessaan käyttöön yhtä nappia painamalla.

En tiedä oikein miksi, mutta odotan ihan naurettavalla innolla kevättä ja sitä, että pääsen kuvaamaan tällä makrolla hiljalleen heräävää luontoa, mullan alta puskevia sipulikasveja, hiirvenkorvalla olevia lehtiä, valoa ja varjoja jotka muttuvat koko ajan lyhyemmiksi. Sitä lisääntyvää valoa ja niitä värejä odotellessa ajattelin kuvata rakkaiden täydellisiä hymyjä, sikkarallaan olevia aamu-silmiä, leivänmuruja viiksillä, letitettyjä hiuksia, höyryäviä aamukahveja ja poikaystävän kokkaamien annosten värejä ja tekstuuria, kauniita rapattuja seiniä, niin ja ehdottomasti myös vaatteiden materiaaleja ja yksityiskohtia. Tämä linssi on osoittautunut ihan vertaansa vailla olevaksi vaatteiden myynti-ilmoituksia tehdessä. Saan myytävän tuotteen materiaalista ja yksityiskohdista niin tarkkoja ja yksityiskohtaisia kuvia, että ihan naurattaa. Myös ostajat ovat niitä arvostaneet, sillä niiden kautta tuotteesta saa paljon kokonaisemman kuvan. Ja tuo lause pätee kyllä tämän linssin kanssa kuvaamisen muutenkin: saan tarinasta jotenkin kokonaisemman kun se rakentuu niin isoista kokonaisuuksista kuin pienistä yksityiskohdistakin. Tässäkin on mainittava taas se helppous ja vaivattomuus: kokonaiseen lopputulokseen pääsee vain yhtä linssiä käyttämällä. Ei ylimääräistä säätöä, eikä mukana kannettavaa.

Parasta tässä kamerassa ja linssissä on kuitenkin ollut se, että on tullut oikeasti kuvattua. Ja innostuttua taas uudella tavalla koko jutusta. Kamera sujahtaa aamulla kotoa lähtiessä laukkuun siinä missä lompakko, puhelin ja avaimetkin. Ja se tulee kaivettua esille lukuisia kertoja päivässä: tallentamaan juuri niitä ei suunniteltuja tilanteita, ja se jos mikä on sitä mitä olin ikävöinyt.

 

Onnellinen ja tyytyväinen E-PL9 -kameran omistaja kiittää ja kuittaa.

2 Comments
  • Maria Hyttinen
    Posted at 11:35h, 10 tammikuun Vastaa

    Nyt on pakko kysyä mistä sun takki on? Aivan ihanan muhkea! Pitkästä aikaa päädtin sun blogin pariin ja kyllä vaan nautin sun tavasta kertoa elämästä! Ihanaa alkanutta vuotta!

    • sannitrishin
      Posted at 12:02h, 10 tammikuun Vastaa

      Takki on Zarasta, ja on ollut yksi vuoden parhaista ostoksista: lämmin, simppeli ja käy kaiken kanssa. Käy kurkkaamassa aleista, jos näitä vielä siellä roikkuisi. Tätä taisi olla myös metsänvihreänä.

      Ihanaa, että tulit pitkästä aikaa lukemaan, ja kommentoitkin. Näitä on ollut ikävä! Ihanaa uutta vuotta myös sinne.

Post A Comment