Hemmottelua

Ollaan oltu viikko Alban kans ihan täysin kaksin, sillä ollaan molemmat edelleen vähän puolikuntoisia. Ja jos ei oteta Ramin synttäri-illan dinneriä ja sen jälkeisiä drinkkejä lukuun, niin olen puhunut viimeiset viisi päivää pelkästään lapselle. Tässä vaiheessa alkaa tuntua jo siltä, ettei sitä edes osaisi puhua muille. Päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka aina toisinaan se tyhjyys tekeekin ihan hyvää, niin nyt kaipaisin sinne jo vähän täytettä.

Hypättiin aamupäivällä Helsingistä junaan ja 1,5h tuntia myöhemmin sieltä ulos keskelle lumisia peltomaisemia. Mahtavaa, että on mummola, johon pääsee junalla, mutta joka on kuitenkin kokonaan ihan toinen maailma Punavuoren kuhinaan verrattuna. Täällä aika pysähtyy ja kiire loppuu, huolimatta siitä että mun osalta viikonloppu täällä näyttää varsin työntäyteiseltä kun täytyy kiriä kiinni kaikki ne viime viikolla sairastamani työpäivät. Mutta täällä mummolassa työnkin tekeminen tuntuu ihan toisenlaiselta kotiin verrattuna. Ehkä osin myös siksi, että työt saa hoitaa ihan kaikessa rauhassa, kun Alba juoksuttaakin mummoa ja pappaa mun sijasta. Erityisen hyvältä tuntuu myös se, että aletaan molemmat vihdoin olla terveitä, ja ensi viikko näyttää ihanan kiireiseltä. Tuntuu niin mukavalta vaihtelulta tämän kotona, neljän seinien sisällä, vietetyn viikon jälkeen.

Nyt pihasauna on kuulemma valmis saunojille, joten pakkaan kassin ja liukastelen pihan poikki saunalle. Teidän pitäisi nähdä minkä määrän kosmetiikka raahaan aina mukanani sinne; kuorintavoiteita, naamioita niin kasvoille kuin hiuksillekin, hoitopaketin jaloille, ja n.kolme litraa erilaisia rasvoja ja voiteita. Noin niinku muutaman mainitakseni.

Toivottavasti sun lauantai on yhtä ihana ku mun!

No Comments

Post A Comment