Miten on mennyt?

 

Heiii!

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt pidempi tovi kuin koskaan oli tarkoitus. Olen pitänyt Heinäkuun vähän tahatonta lomaa täältä, mutta oikeastaan kaikesta muustakin. Kesäkuun lopulla pyörryin yhtenä ihan tavallisena tiistaina matkalla makuuhuoneesta vessaan ja löin siinä samalla kaatuessani pääni. Jo tuota pyörtymistä ennen olo oli ollut pitkään fyysisesti aika kehno, muttei kuitenkaan sellainen että olisin ollut asiasta huolissani. Kevät oli töiden puolesta aika kiireinen, ja ajattelin vain olevani väsynyt sen  jäljiltä. Tuon pyörtymisen ja sitä seuranneen omituisen kouristuskohtauksen (jonka aikana olin siis ihan tajuissani, mutta niin ettei minulla ollut mitään hallintaa kehooni) jälkeen olo on ollut enenevissä määrin huono.

Nukun kahdeksan tuntia öisin ja noin kolmet päiväunet päivisin (tai nukun aina sillon kun voin, eli silloin kun Alba on isänsä kanssa), päätä on särkenyt melkein kaksi viikkoa yhtä soittoa, heikottaa ja kuvottaa koko ajan ja oksentaminenkin on kuulunut olennaisena osana melkein jokaiseen iltaan. Jos saisin valita niin nukkuisin mielelläni koko ajan. Ulos lähteminen jännittää, sillä pelkään oksentavani tai pyörtyväni ihan mikä hetki tahansa (niin ei ole koskaan käynyt, eikä todennäköisesti tule koskaan edes käymään, mutta pelkään sitä silti) ja viimeiset kaksi viikkoa ulkona liikkuminen on rajoittunut Punavuoren ja Kaivopuiston leikkipuistoihin ja kahviloihin sekä Rikhardinkadun kirjastoon. Onneksi säät ovat olleet puolellamme ja tarjoilleet lähinnä kylmää, tuulta ja tihkua. Sisällä on ollut aivan hyvä.

 

 

Olen tietysti ravannut lääkärissä ja erilaisissa tutkimuksissa, mutta mitään syytä oireille ei ole löydetty. Ja olen nyt yrittänyt hyväksyä sen, että ehkä asia todella onkin juuri niin. Kehoni nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se reagoi muutoksiin, stressiin ja suruun juuri näin: työntämällä kaiken raiteiltaan.

Ehkä juuri se, että aloin vihdoin ajatella ettei minulla oikeasti ole mitään hätää, teki sen että niin lauantaina, kuin sunnuntainakin tuntui ensimmäistä kertaa aikoihin ihan inhimilliseltä. Teki mieli tehdä jotain, nähdä ihmisiä, olla muualla kuin kotona eikä lauantaihin kuulunut muuten yksiäkään päiväunia, joka johtui ehkä ihan vain siitä ettemme olleet kotona aamu kymmenen ja ilta kahdeksan välillä ollenkaan. Nyt uskallan jo toivoa, että ehkä tämä kaikki tästä.

Huomiseksi olen sopinut lähteväni heti aamulla ystäväni kanssa pitkälle kävelylle, olen myös varannut muutaman reformer pilates- tunnin tälle viikolle ja tekisi mieli kokeilla myös sellaista kolmen päivän mehupaastoa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Sellainen olo, että tämän kolmen viikon kaaoksen jälkeen tekisi mieli buutata järjestelmä ihan perusteellisesti ja juuri nyt tuntuu, että se vaatii juuri noita edellä mainittuja asioita. Ystävien lisäksi, tietysti.

Sallin nyt kuitenkin itselleni sen, että jatkan lomailua kaikesta niin kauan kuin se hyvältä ja tarpeelliselta tuntuu. Voi olla, että tekee mieli kirjoittaa tänne jo heti huomenna uudestaan, mutta yhtä hyvin voi olla että se päivä on vasta viikon kuluttua.

Kuullaan kun kuullaan siispä.

12 Comments
  • Eveliina29
    Posted at 11:27h, 16 heinäkuun Vastaa

    En lähtisi missään nimessä nyt mehupaastolle vaan alkaisin syömään kunnon ruokaa, luomulihaa ja voita ja ihania kasviksia <3 Virpi Mikkosen tarina on hyvin inspiroiva, se kuinka hän siirtyi kasvisruokavaliosta käytännössä ketogeeniseen. Suosittelen <3

    • sannitrishin
      Posted at 11:36h, 16 heinäkuun Vastaa

      Oon syönyt viimeisen kuukauden ajan niin paljon, ja liikkunut niin vähän ettei siinä suhteessa ole mitään tolkkua. Nyt tuntuu siltä, että keho kaipaa ihan kunnon puhdistusta. Tuntuu ajatuksena jotenkin houkuttelevalta aloittaa sen jälkeen ikään kuin puhtaalta pöydältä 😅

      Pitääkin tutustua tuohon Virpin tarinaan, kiitos vinkistä.

      Mukavaa sadepäivää :)

      • Eveliina29
        Posted at 11:45h, 16 heinäkuun Vastaa

        Kyllä! <3 kiitos samoin ja ihanaa ja hyvää tervettä oloa!

  • Roosa / SOS
    Posted at 13:01h, 16 heinäkuun Vastaa

    Valtavasti tsemppiä ja voimia Sanni… Epätietoisuus on kaikken pahinta. Toivottavasti saat vastauksia pian ja olo helpottaa, siihen saakka hyvää lomailua <3

    • sannitrishin
      Posted at 13:21h, 16 heinäkuun Vastaa

      Kiitos! Epätietoisuus yhdistettynä mieleen, joka ajattelee usein sitä kaikkein kamalinta on kyllä huono kombo. Nyt kuitenkin tänään olo on jo liki normaali, joten alan uskoa että ollaan voiton puolella eikä kyse ollut mistään voimakasta stressiä kummemmasta.

  • Miia
    Posted at 17:28h, 16 heinäkuun Vastaa

    Ootko kuullut Maria Nordinin eroon oireista kurssista? Monet ovat saaneet sillä autoimmuunisairauksien oireita ja muita haasteita kuriin. Itse ostin sen eilen tavoitteena saada hormonitasapaino kuntoon.

  • tiuku
    Posted at 22:29h, 16 heinäkuun Vastaa

    En missään tapauksessa testaisi mehupaastoa, jos oot ollut noin huonovointinen! Tsemppiä kesääsi, toivottavasti vointi kohenee.

    • sannitrishin
      Posted at 21:56h, 24 heinäkuun Vastaa

      Kiitos tsempeistä, niin se vointi vaan koheni :)

  • Eevi
    Posted at 15:17h, 24 heinäkuun Vastaa

    Suosittelen sinunlaiselle ressajalle seuraavia.
    1. Sulje kaikki sometilit vähintää 6kk ja huomaat että ressi ja paine elämästä helpottuu.
    2. Lopeta blogi jos se on sun ainoa tulonlähde etsi joku muu
    3. Muuta pois kaupungista, sillä kaupunkielämän syke ei sovi kaikille, mutta aina siellä voi mennä käymään.
    4. 30 vuotiaat saa jo hidastaa

    Some tekee elämästämme helvettiä. Minulla on vain face koska se on niin mummo saitti ja siellä pyörii harrastukseen liittyvät ryhmät.

    En tajua miten ihmiset kestää instaa, snäppiä tai blogia yms

    • sannitrishin
      Posted at 21:56h, 24 heinäkuun Vastaa

      Mä en oikeastaan pahemmin blogista, instasta tms.ota ressiä. Käytän niitä silloin, kun siltä tuntuu ja voin aivan hyvin olla ilman jos mieli sitä kaipaa. Ressiä aiheuttaa sit vähän niitä isommat asiat :)

  • Claudia
    Posted at 14:00h, 31 heinäkuun Vastaa

    Hei Sanni <3 Tuntui ihan, että olisin lukenut tekstiä omasta terveydestäni – niin samanlaisia oireita mulla on ollut eikä niihin ole koskaan löytynyt kunnon syitä vaikka lääkärissä on tultu juostua. Mullakin takana pyörtyminen, just vessa – makkari akselilla. Paljon yökötystä, kuvotusta, ruokahaluttomuutta, päänsärkyä, oksentelua.. Kaikki verikokeet ja tähystykset tehtiin mutta mitään ei löydetty. Nyt kuitenkin olo normaali kun stressiä ei ole samalla tavalla kuin viime vuonna tai vielä tänä keväänä. Niin se kroppa vaan reagoi elämän muutoksiin ja stressiin ihan ihmeellisesti. Sittemmin mulla myös auttanut vähähiilarinen ruokavalio, pätkäpaasto (8/16), tietty liikunta myös.. Toivottavasti sulla nyt helpottanut, tsemppiä <3

    • sannitrishin
      Posted at 22:17h, 18 elokuun Vastaa

      Ah, kiitos tästä! Tuli niin huojentunut olo, että siellä on joku toinenkin jooa kärsii samoista (tavallaan) selittämättömistä oireista. Ehkä mäkin seuraavan kamalan stressin iskiessä kokeilen samoja hoitokeinoja, mitkä sullakin tepsineet ja toivon parasta.
      Ihanaa että kommentoit. Kiitos ❤️

Post A Comment