Haaveissa kokonaisvaltainen hyvä olo

 

Olen varma, että olen ajatellut samaa aivan jokaisena syksynä, ja sitten taas uudestaan vuoden ensimmäisinä päivinä.
Eikä tämäkään vuosi ole sen suhteen poikkeus; haluan voida paremmin. Ehkä paremmin, kuin vielä koskaan aikaisemmin.
Aika usein olen ajatellut, että voidakseen hyvin täytyy vain liikkua ja nukkua riittävästi, pitää huoli siitä, että syö riittävästi kasviksia, vihanneksia, marjoja ja kaloreita. Kaikki muu hyvä seuraa sitten näiden perässä. Mutta koko ajan selkeämmin ymmärrän, en vain tiedä, että hyvinvointi on ennen kaikkea sitä, että voi hyvin- kokonaisvaltaisesti. Ei vain fyysisesti. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin ne eivät valitettavasti tule kuntoon sillä että ottaa joka päivö 10 000 askelta ja menee sänkyyn kello 22. On pysähdyttävä miettimään viihtyykö omassa arjessaan, omissa nahoissaan? Mistä omista toimintatavoistasi olit ylpeä, mistä taas et? Mitkä ovat sellaisia elementtejä, jotka nakertavat elämänlaatua, ovatko ne sellaisia joille voi tehdä jotain? Jos ovat – tee jotain. Jos eivät ole – hyväksy se. Lisää elämääsi sitä, mistä tulee hyvä olo ja vähennä sitä (jos voit) mistä ei tule.   Noin niinku yksinkertaistettanu ja pähkinän kuoressa. Vaikka siis kaikkihan tämä on yksinkertaista, tuhanteen kertaan kuultua ja kerrottua.

Tänä syksynä haluan erityisesti poistaa ja vähentää elämästäni sellaisia tapoja, jotka heikentävät elämänlaatuani, tai aiheuttavat ahdistusta. Niitä on oikeastaan vain kaksi, ja ne ovat: Instagram ja alkoholi. Instagram ei sellaisenaan aiheuta ahdistusta. Käyn päivittäin yksityisviestien puolella mahtavia keskusteluja, seuraan vain sellaisia ihmisiä joiden seuraaminen saa hyvälle tuulelle. Ihmisiä, joita ihailen, arvostan ja joista pidän. Pääasiassa seuraan siellä ystäviä, perheenjäseniä ja kollegoita mutta myös muutamia sellaisia ihmisiä, joita en todellakaan tunne mutta joilla on joko aivan järjettömän kaunis koti, pettämätön visuaalinen silmä tai mahtavat tarinat. En oikeastaan koskaan tunne itsenäni/oloani huonommaksi istagramia selailtuani, oikeastaan päinvastoin. Olen usein inspiroitunut ja täynnä energiaa: ajatuksia siitä miten haluaisin vaihtaa kodin järjestystä, mitä kirjoittaisin seuraavaksi tai mitä kaikkea haluaisin vielä kokeilla keittiössä, tai kuinka pukisin sen koko viime viikon jokaisena päivänä käyttämäni jakun uudella tavalla ja välttyisin tunteelta että pitäisi muka hankkia jotain uutta. 

Mutta,
Instagram on vienyt jo pidempään päivistäni noin 2-3h ja se on aivan järkyttävän paljon. Se on pahimmillaan ainakin 2,5h liikaa. Ja se aika on tietysti aina pois jostain muusta. Osa tuosta ajasta on työtä, mutta suurin osa kuitenkin ihan jotain muuta. Selaan somea usein ratikassa, bussissa ja metrossa – siirtyessäni paikasta toiseen. Mutta avaan sen myös melkein ensimmäiseksi aamulla, heti aamusivujen kirjoittamisen jälkeen. Herään yleensä noin tuntia ennen Albaa, ja useimmiten melkein koko se aika menee siihen, että selaan instagramia. Siinä vaiheessa kun Alba herää, on se aamusivujen jälkeinen virkeys tiessään, ja tekisi oikeastaan jo mieli nukahtaa uudelleen – kiitos passivoivan puhelimen pläräämisen.

Aika usein instagram on myös viimeinen asia, mitä silmäni näkevät ennen nukahtamista. Minulla on naurettava pakkomielle selata läpi kaikki stoorit ennen kuin voin laskea puhelimen ja sulkea applikaatiot ja alkaa nukkua. Toisinaan siihen menee pidempään, toisinaan selvitään vähemmällä. Mutta todella usein on niin, että sanon vielä olohuoneeseen valvomaan jäävälle poikaystävälleni meneväni nukkumaan, vaikka todellisuudessa tiedän jumittuvani kuitenkin vain selaamaan päämäärättömästi instagramia vielä ainakin tunniksi. Voisin vaikka vannoa, että olisin aamulla onnellisempi ja levänneempi jos olisin käyttänyt siihen instagramin selailuun kuluvan ajan joko a) oikeasti nukkumiseen tai b) poikaystävän kainalossa makoilemiseen.

 

 

 

Olen asettanut puhelimeeni rajoituksia, ja minulle lähetetään muistutus aina kun päivän kiintiö (1h) alkaa tulla täyteen, mutta viis veisaan niistä enää. Valitsen tyynesti vaihtoehdon älä välitä rajoituksesta tänään ja jatkan selailua. Vähentäminen on siis onnistunut aika huonosti. Parhaiten se onnistuu silloin, kun puhelimelle ei ole pääsyä (akku on loppunut, tai puhelin on unohtunut töihin), ja huomaan etten oikeastaan kaipaa puhelintani ollenkaan silloin, kun minulla ei ole sitä mahdollisuutta käyttää. En ole hukassa kun akkuni loppuu, olen helpottunut.
Tiedän , että minun kaltaiselleni addiktille toimii kaikkein parhaiten se, ettei pääsyä ole. Nyt olenkin päättänyt että pidän kerran kuussa viikon mittaisen tauon Instagramista. Se on minulle se kaikkein suurin yksittäinen aikasyöppö arjessa, ja haluan nähdä mitä tapahtuu kun saan jokaiseen päivään kaksi tuntia lisää aikaa johonkin muuhun.

Aloitin viikon mittaisen instagram-paaston eilen. Kaikkein helpoimmalta se tuntuu tehdä tällaisella viikolla, kun Alba on kotona. Silloin muutenkin olen puhelimella huomattavasti vähemmän, sillä muuta puuhaa on niin paljon. Tuntuu että kotona saa olla täyttämässä ja tyhjentämässä astianpesu- ja tiskikonetta ihan taukoamatta. Lisäksi täytyy laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota, ripustaa pyykit kuivumaan ja viikata kaappeihin jo kuivuneet, pelata muistipeliä ja Aliasta, leikkiä Petshopeilla ja My Little  Ponyilla, värittää merenneitoja ja mustekaloja ja leikkiä lääkäriä tai ravintolan asiakasta. Pitää käydä töissä, kuvata ja kirjoittaa, käydä joogassa ja pilateksessa, letittää ja harjata hiuksia, siivota leikkejä ja keksiä tarinoita, tiskata, lukea kirjoja, notkua leikkipuiston laidalla ja käydä pyöräilemässä, täytyy piirtää iltaisin selkään niin kauan, että uni tulee, ja halata aamuisin niin pitkään, ettei uni enää maistu. Ei silloin ole juuri aikaa roikkua puhelimella. Paitsi lapsen nukahtaminen jälkeen, ja ennen tämän heräämistä.

(Pitää muuten varmaan jatkossakin kirjoittaa aivan jokainen päivän aikana tehty askare tällä tavalla yhteen virkkeeseen, niin johan tulee itsestään aikaansaava olo…)

Mitä taas tulee tuohon alkoholiin: lupaan itselleni, etten kärsi sellaisesta maailmanlopun darrasta enää koskaan. Olen ehkä puhunut täällä aiemminkin siitä, että minun dagen efterini on jostain toisesta todellisuudesta. Sellaisesta todellisuudesta, joissa oksentaminen vielä kello 11 illalla on enemmän todennäköistä kuin mahdollista. Tämä voi aivan hyvin tapahtua vaikka olisi ollut nukkumassa jo ennen kello yhtä ja juonut vain muutaman lasin viiniä ja triplasti saman määrän vettä.
Kun ensimmäisen kerran kokeilin alkoholia, join baarissa työpäivän jälkeen yhden siiderin, jonka jälkeen menin kotiin oksentamaan. Myös aamulla herätessä oksensin useammin kuin viisi kertaa. Siis sen yhden ainoan siiderin jälkeen.

Siihen, että viimeisen liki kahden vuoden aikana olen ollut humalassa vain alle viisi kertaa on olemassa ihan selkeä syy, joka on: darranpelko, joka aiheuttaa myös voimakasta kuolemanpelkoa. Ja kaikkea muutakin pelkoa. Se krapula ei ole kamala vain fyysisesti, vaan myös (tai ennen kaikkea) henkisesti. Silloin tuntuu siltä kuin koko elämä on syöksymässä jyrkänteeltä. Häpeän itseäni, häpeän jokaista sanomaani sana, häpeän sitä että olen ollut jotain muuta kuin itseni. Hikoilen häpeänaallokossa, enkä kykene ajattelemaan mitään muuta kuin sitä kuinka älytön olen ollut, ja kuinka olen puhunut sellaisiakin asioita mitä en oikeastaan olisi halunnut puhua. Eikä sillä, että muut kertovat etteivät edes ole huomanneet minun olleen humalassa, ole mitään merkitystä sillä se oma kokemus tuntuu niin todelliselta. Se on totta.

Ja nyt, kymmenen vuoden jälkeen, alan vihdoin tajuta kehoni viestin;  älä hyvä ihminen käytä alkoholia, se ei sovi sinulle.

Nykyään joudun melkein paniikkiin kun alan tuntea humaltuvani. En pidä siitä tunteesta. En halua menettää kontrollia. En halua tuntea, kuinka kielenkannat löystyvät. En halua sitä. En enää kaipaa sitä humaltumisen tunnetta. Ajattelin edelleen juoda lasillisen viinä silloin, tai hyvän oluen tällöin, mutta humalassa tai krapulassa en halua, tai aio, enää koskaan olla.

Millaisia konkreettisia toimia sinä olet tehnyt tai ajattelit tehdä, jotta voit paremmin?
Olen kiinnostunut kokeilemaan kaikkea, mikä syventää onnellisuutta, lisää kiitollisuutta ja hyvää oloa. 

10 Comments
  • Jonna
    Posted at 16:41h, 21 elokuun Vastaa

    Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä näkökulma! Liian usein hyvinvointia ajattelee jotenkin tosi yleisesti, ilman että pysähtyy pohtimaan mitkä on just mulle sitä lisääviä ja vähentäviä tekijöitä.

    Mä haluan vähentää puhelimella roikkumista, lukea enemmän kirjoja ja käydä hierojalla useammin. Sekä syödä entistä enemmän kasvipohjaisesti, sekä fyysisen hyvinvoinnin että arvojen vuoksi. Haluan myös oppia avaamaan suuni ja oikeasti tuomaan omia fiiliksiä ja mielipiteitäni enemmän esiin vaikka monesti vaikeneminen tuntuis helpommalta.

    • sannitrishin
      Posted at 21:32h, 21 elokuun Vastaa

      Voi vitsit, tässä oli niin monta juttua jotka sai nyökyttelemään että just noin! Mä haluan kans lisätä kasviksia ruokavalioon, käydä useammin hierojalla, lukea enemmän ja todellakin avaamaan suuni useammin juuri niinä hetkinä kun se tuntuu kaikkein hankalimmalta. Kiitos kaikista näistä.

  • Tove
    Posted at 21:56h, 22 elokuun Vastaa

    Samaistun valitettavan hyvin varsinkin alkoholiin liittyvään tekstiin. Viimeisen kahden vuoden aikana darrat (joita ei ole ollut monia) ovat pahentuneet joka kerta vaikka en suhteessa ole juonut juhlissa tms yhtään niin paljon verrattuna esim. opiskeluajan ensimmäisiin vuosiin. Kehoni kuunteleminen on tuhat kertaa helpompaa siinä vaiheessa kun tajusin että ”no pitäiskö nyt vielä parit ottaa” -mentaliteetti johtaa yleensä vaan ihan jäätävään oloon ja ahdistukseen siitä, että seuraava päivä menee ihan hukkaan sängyn pohjalla. En voi väittää, etteikö kesäiltojen puistojuomat ja baari-illat ole usein super kivoja, mutta ajatus ajan haaskaamisesta darrassa ja fyysinen huono olo ei enää kiinnosta. Toisaalta en halua vaikuttaa ”tylsältä” jos päätän olla juomatta esim juhlissa ja jonkin sortin FOMO iskee usein päähän niissä tilanteissa. Kai se kultainen keskitie pitää tässäkin elämän tilanteessa löytää. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta alkoholittomien juomien kanssa, ja esim inkiväärioluet on yllättänyt positiivisesti! Juominen on sosiaalinen tapa, enkä kolaa halua olla hörppimässä koko iltaa, mutta onneksi vaihtoehtoja nykyään löytyy:) Muutenkin hyvän olon tunne henkisesti ja fyysisesti ihan arkielämässä on noussut prioriteettilistallani, koska mitä paremmin itse voi, sitä helpompaa on auttaa myös muita voimaan paremmin.

    • sannitrishin
      Posted at 16:21h, 23 elokuun Vastaa

      Me itse asiassa just ystävän kanssa mietittiin tuota pelkoa ”vaikuttaa tylsältä” jos ei juo. Että onko se ajatus siitä enemmän omassa päässä, vai onko ympärillä olevilla ihmisillä myös vaikutusta siihen, että sellainen olo tulee. Mietin ite nimittäin toisinaan ihan samaa, että en haluais olla se ”ilonpilaaja” joka ei juo, vaikka oikeastihan sillä mitä minä teen ei pitäisi olla vaikutusta siihen kuinka hauskaa muilla on.

      Mutta mahtavaa, että ollaan molemmat oivallettu se, että darraan ei todellakaan kannata tuhlata kokonaista päivää :-D

      • Marsu
        Posted at 23:35h, 03 syyskuun Vastaa

        Moikka! Mulla on ihan sama juttu. Jostain syystä alkoholi aiheuttaa mullekin lähes aina järkyttävän darran. Eikä se sinänsä ole ihme, onhan se hermomyrkkyä! :D Tavallaan siis tiesin ettei se sovi mulle, mutta just toi on vaikeaa kun se on niin sosiaalinen juttu. Ja olihan se ainakin nuorempana hauskaakin olla humalassa ja olla hetken huoleton tms. Mut ei tosiaan enää sen arvosta, että kroppa ja mieli kärsisi niin paljon. Alkoholi on mulle myös tehokas masenne ja koko elämä tuntu darrassa surkealta.

        Alotin 2 vuotta sitten läheisessä porukassa 6 kk tipattoman, ja se oli mulle hyvä startti, kun yhdessä maisteltiin alkoholittomia oluita ja puhuttiin asiasta ja pohdittiin alkoholin roolia omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Olo oli niin hyvä koko sen syksyn, tuntu että oon rohkeammin minä ja avoimempi kaikissa tilanteissa ja aloin miettiä enemmän just sitä omaa suhdetta alkoholiin. (Ja sit kun seurasi muiden juomista juhlissa, tuntu että haluaakin mieluummin olla selvinpäin.) Halusin jatkaa tipatonta ja päätin, että juon sitten kun tekee mieli. No, ei ole tehnyt vieläkään mieli. Tulee lähinnä kuiva ja puistattava olo kun mietinkin alkoholin vaikutuksia kropassani. Maistan jos tekee mieli esim. Italiassa viimeksi vähän negronia, mut en kaipaa tällä hetkellä alkoholia elämääni.

        Mun kohdalla ehkä sosiaalisesti helpottaa se, että mun poikaystäväkään ei juo, ja monet tietää sen että me ollaan selvinpäin. Aluksi tietysti oli sitä ”no ota nyt ees yks” tai ”miks haluut lähtä ulos kun et ees juo?” -puhetta, mutta nykyään kaikki kaverit on jo tottuneita siihen etten juo ja saatan haluta joskus tanssimaan. Nykyään myös useemmat on ilmeisesti kiinnostuneita raittiudesta, ja se on mielenkiintoista!

        Anyway, mun piti vinkata teille Perho&Pääskysaari -podin jakso ”Kuningatar alkoholi”, jossa Jenni Pääskysaaren ajatukset juuri tuosta ”ilonpilaaja” -tunteesta loivat mulle ahaa-elämyksen. Kannattaa kuunnella, mikäli ette oo sitä vielä kuunnelleet! :)

        Ja niin, tää oli tosi hyvä kirjoitus ja toivon että mäkin opin tekemään elämääni ne rutiinit, jotka lisäävät hyvinvointia. Oon myös se uuden vuoden ja alkusyksyn ”nyt haluan voida paremmin” -tyyppi. :D Nyt oon konkreettisesti tehnytkin taas asioita, mm. myös poistanut instagramin ja Facebookin puhelimesta, kulkenut enemmän pyörällä matkoja, jotka menisin julkisilla ja lukenut kirjoja. Aion vielä kehittää aamujoogarutiinin ja ottaa herätyskellon käyttöön ja jättää puhelimen pois sängyn vierestä. Life is for learning, right?

  • ida ihana
    Posted at 09:56h, 23 elokuun Vastaa

    Viisasta pohdintaa!:) Ja todellakin olen samaa mieltä siitä, että hyvinvointi on laaja kokonaisuus, ja sen muuttaminen merkittävästi vaatii usein melkoisen matkan itsetutkiskelua.
    Arjessa minä olen saanut paljon hyvää oloa joka-aamuisilla joogaharjoituksillani kotona. Hengittäminen, kehän herättely, liikuttaminen, venyttely -ja kaikesta muista ajatuksista 10-30minuutiksi hellittäminen on antanut minulle paljon :) Laitoin muutamia harjoituksia blogiinikin:
    https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa/joogaharjoituksia-apua-niska-hartia-kivut/

    Ihanaa viikonloppua ja hyvää oloa!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

    • sannitrishin
      Posted at 16:22h, 23 elokuun Vastaa

      Joooo, aamujooga on yksi maailman parhaista asioista. Rauhoittaa ja samalla kuitenkin virkistää. Se pitäisi ottaa ehdottomasti osaksi omaakin arkea taas. Ja täytyy hei käydä kurkkaamassa sun blogista nuo harjoitukset. Kiitos

  • larremoi
    Posted at 14:59h, 23 elokuun Vastaa

    ”Mutta koko ajan selkeämmin ymmärrän, en vain tiedä, että hyvinvointi on ennen kaikkea sitä, että voi hyvin- kokonaisvaltaisesti. Ei vain fyysisesti. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin ne eivät valitettavasti tule kuntoon sillä että ottaa joka päivö 10 000 askelta ja menee sänkyyn kello 22.” –> Tämä on niin totta!! Ja silti meille tuputetaan tuota aina ja kaiken aikaa. Totta kai nuokin ovat tärkeitä asioita ja voivat edistää hyvinvointia, mutta isompi kuva on jossain muualla, syvemmällä. Tosi hyvä postaus <3

    • sannitrishin
      Posted at 16:23h, 23 elokuun Vastaa

      No kyllä! Se isompi kuva rakentuu niiiiin monesta asiasta, ettei valitettavasti mitenkään riita että keskittyy niistä vain yhteen tai kahteen. Mutta askel ja asia kerrallaan kohti parempaa oloa.

      Ja hei, ihana kommentti! <3

  • Hilma
    Posted at 12:22h, 29 elokuun Vastaa

    Ihana, voimaannuttava ja inspiroiva postaus! Samaistun kans tohon et instagram insipiroi mut vie myös uskomattoman paljon aikaa arjessa….

    Hyvin sanottu se, että ei riitä että unirytmi ja liikunta on kunnossa, vaan että elämän muillakin osa-alueilla on valtavasti vaikutusta. Mulla on mennyt viimeset vuodet vaikeessa ihmissuhteessa ja se on vaikuttanut älyttömästi mun hyvinvointiin, varmaan enemmän kun mikään muu yksittäinen asia. Nyt se on ehkä vähän selvennyt ja toivon että uus syksy alkaa puhtaalta pöydältä, niin että mun hyvinvointi on mun prioriteetti numero yksi. Tää postaus herätti paljon myönteisiä ajatuksia ja sai mut miettimään, kiitos siitä <3

Post A Comment