Kävellen ajatukset suoriksi

Nämä toisenlaisen viikon aamut alkavat yleensä niin, että aamusivujen kirjoittamisen jälkeen pujahdan urheiluvaatteisiin (okei, pujahtaminen on tässä yhteydessä täysin väärä sana, sillä ainakaan minun omistamiini urheiluvaatteisiin ei todellakaan pujahdeta. Niihin survoudutaan. Hampaat irvessä) ja loikin portaat alas kadulle. Kävelen yleensä ensin Johanneksen kirkolle, sieltä Korkeavuorenkadulle, josta jatkan Tähtitornin- tai Vuorimiehenkadun kautta rantaan. Kävelen useimmiten tunnin, joskus, kuten eilen, yli kaksikin. Polvet eivät tällä hetkellä kestä juoksua oikeastaan ollenkaan, mutta kävelyyn ne pystyvät onneksi ihan mainiosti. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin todennäköisesti valitsisin kävelyn vaikka voisinkin juosta. Tuntuu, että juostessa en kuule mitään muuta kuin oman läähätykseni, ja ajatukset pyörivät lähinnä sen ympärillä kuinka kauan täytyy vielä jaksaa, tai saako seuraavan tolpan luona jo pysähtyä. Kävellessä taas; ajatukset alkavat rullata. Kun ei tarvitse miettiä ollenkaan sitä mitä tekee, niin koko pääkopan kapasiteetti on mahdollista käyttää muuhun.

En ole varma pystyisinkö edes kirjoittamaan ilman noita kävelylenkkejä. Tuskin.

Eilinen aamu oli poikkeuksellisen kaunis. Oli lämmin, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Aurinko paistoi, muttei paahtanut. Ihmisiä oli liikkeellä vain vähän, kuten useimpina sunnuntai-aamuina. Kävelin reilussa kahdessa tunnissa vain joitain kilometrejä. Vauhti ei todellakaan ole pääasia. Söin aamiaisen vieraiden ihmisten sisäpihalla, pysähdyin useampaan otteeseen istumaan rantaan ja mietin kuinka suurta luksusta on, että on mahdollisuus tällaiseen. Lähteä kävelylle koska vain, ja viipyä siellä niin pitkään kuin huvittaa. Asioista nauttii ihan eri tavalla, silloin kun niihin ei ole aina mahdollisuutta.

On oikeastaan yhdentekevää millainen olo on kävelylle lähtiessä, palatessa se on aina varmasti parempi. Kerällä olleet ajatukset ovat suoristuneet ja mieliala on korkeammalla. Olo on energinen ja takuulla inspiroituneempi kuin kävelylle lähtiessä.

Jos edellisessä postauksessani kerroin kaksi asiaa, joilla on negatiivinen vaikutus elämääni, niin nyt kerron kaksi asiaa joilla on todella positiivinen vaikutus. Ensimmäinen niistä on edestä avattavat urheilurintsikat (Hallelujah ja ylistys sille, kuka tämän nerokkuuden on keksinyt! ja vähän myös sille ihanalle siellä, joka kertoi että näitä tällaisia on olemassa) ja sen toisen asian te varmasti tämän ylistyksen perusteella jo arvaattekin.

Ihanaa uutta viikkoa!

1 Comment
  • ida ihana
    Posted at 08:13h, 28 elokuun Vastaa

    Mulla on myös sama juttu, eli ajatus kulkee kyllä niin paljon paremmin liikkeessä!:) Jo lapsena käveltiin parhaan ystäväni kanssa ympäriinsä, vaikka sitten koulun käytävillä samalla kun juteltiin :D Ulkona liikkuminen tietysti on parasta, ja aamuisin on niin ihanan raikas ilma!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Post A Comment