Viime kuukausien parhaat

 

Edellisestä Viikon parhaat- koosteesta on jo hetki, joten ajattelin että nyt voisi olla sopiva aika kasata yhteen vähän viime kuukausien parhaita juttuja. Näitä parhaita asioita olisi kyllä enemmänkin, mutta yritän pitää tämän suhteellisen lyhyenä, ja jatkaa tätä sarjaa taas niin, että jokaisen kuukauden lopussa kasaan sen kuluneen kuukauden huippukohdat.

Kirja:

Mustarastas

Kirjan takakannesta:
Vuoden 1989 elokuussa 17- vuotias Juha lähtee kavereidensa kanssa risteilylle. Takaisin palaa vain keltainen reppu ja loputon suru. Epätietoisuus veljen kohtalosta saa pikkusiskon vielä aikuisenakin kysymään: Mitä tapahtui? Ja mitä veljelle vielä sanoisi jos voisi?
Mustarastas on sydämeenkäyvä kertomus menetyksestä, luopumisesta ja lohdusta.,.

Luin kirjan yhdeltä istumalta Alban iltakylvyn aikana. Istuin ja luin ja itkin ja luin. En yksinkertaisesti kyennyt lopettamaan. Kumpaakaan; itkemistä enkä lukemista. Kaiken sen kauniin kirjaan taidokkaasti kirjoitetun lisäksi tämä on myös ihan pelkästään katsottavana kaunis. Sellainen kirja, jonka mielellään jättää esille.

”Siitä miten toiseen huoneeseen kuului kun äiti laski keittiössä hanasta vettä, ja mä mietin että kaikki sellaiset olivat kadonneet, kaikki sinun sellaiset äänet, sisään astumisen ääni, takin naulakkoon riisumisen ääni, lattian narina kun kävelit sen poikki, kolahdukset, rapinat, murojen kippoon kaatamisen kohina,.,”

”Ei missään ollut mitään jäkeä ja ainoa mitä mä todella muistan on se, ettö tosi paljon en muista. Liian paljon en muista, voisitpa sä muistaa mun kanssa. Kertoisit mulle asioita, jotka mä olen unohtanut tai kertoisit muistoja toisin.”

 

Kauneudenhoitotuote:

Bybi beauty bakuchiol booster – retinoli booster

Ehkä kolme kuukautta sitten en ollut vielä koskaan edes kuullut retinolista, ja nyt tuntuu että joka toisessa ihonhoitoa käsittelevässä artikkellissa on mainittu tuo ihmeaine.  Retinolin noin niinku yleisesti luvataan nuorentavan ihoa, ja lisäämään ihon kimmoisuutta. Ennen tätä Bybin ihme-seerumiksi tituleerattua boosteria ehdin kokeilemaan The Originalsin retinolia, joka todellakin teki juuri sen mitä lupasikin: nuorensi. Tunsin itseni teini-ikäiseksi, sillä sain ehkä neljän käyttökerran jälkeen kasvoni täyteen epäpuhtauksia. Vaikka kuulin, että niin voi usein käydä alkuun, niin halusin kuitenkin kokeilla sen seerumin sijaan jotain toista. Päädyin lukuisten ihmisten suositusten kautta Bybiin, ja onneksi tein niin. Tämä tuote  Ennen tätä Bybin retinol boosteria ehdin kokeilemaan.

Ruoka:

Muu- kasvispihvit

Sain muutama viikko sitten kotiovelle toimitettuna hampurilastarvikkeet sämpylöitä, täytteitä ja kastiketta myöten. En tiedä juuri mitään parempaa kuin se, että joku toimittaa ruokaa suoraan kotiovelle. Kukkalähetykset menevät tähän samaan kategoriaan.
Teimme hampurilaisia heti samana iltana, mutta myös seuraavana. Ja tiedättekö; tuo ruokalähetyksen päätähtena olivat nämä Poutun Muu Kasvispihvit, jotka olivat niin naurettavan hyviä ettei siinä ole oikeastaan edes mitään järkeä. Jos en olisi tiennyt, en olisi oikeasti erottanut pihviä hampurilaisessa kasvispihviksi. Siinä oli sellainen ihana grillatun lihan maku,  enkä tajua miten se sinne oli saatu, olen vain tyytyväinen että se siellä oli. Nyt tiedän, että voin syödä jatkossakin hampurilaisia, joissa on todella hyvä pihvi, ilman että sin pihvin tarvitsee olla lihaa.

Elokuva:

Krames vs Kramer
Löysin tämän elokuvan Eevan Uusi Muusa – blogista.
En edes yritä kuvailla elokuvaa, sillä Eeva teki sen jo niin hyvin.
Sanon vain, että yksi ihanimmista elokuvista, jonka olen kuunaan katsonut.

Podcast:

Two of a kind:
Vaikka olenkin viime aikoina kaivannut vähän asiapitoisempaa kuunneltavaa (ja kiitos teidän vinkkien, sellaista löytänytkin), niin tämä on sellainen podcast, jota jaksan kuunnella aina vaan. Mahdollisesti syynä on se, että rakastan ruotsin kieltä. Ja toiseksi siksi, että samaistun niin voimakkaasti podcastin toiseen puhujaan Michaelaan. Ja pidän siitä, kuinka avoimesti hän puhuu ahdistuksestaan, lapsiperheen arjen haasteista, mielenterveysongelmista mm.

Löydöt:

Parin viime kuukauden aikana olen tehnyt huomattavan monta hyvää löytöä. Sellaisia, joita olen metsästänyt sillä tavalla sivusilmällä jo pitkään, osaa jo vuosia, osaa kuukausia.

–  löysin kaivarin kanuunasta alkukesästä täydellisen, pitkän ja juuri oikean hiekan sävyisen trenssin. Takki on valmistettu todennäköisesti joskus 50-luvulla, mutta oli kuitenkin liki alkuperäisessä kunnossa; ryhdikäs, siisti, eikä mistään (paitsi laadusta) voi nähdä, että se takki on ollut täällä melkein 40 vuotta ennen minua. Käytin sitä elo- ja syyskuussa varmaan joka päivä. Nyt suren vähän sitä, että sille alkaa olla jo liian kylmä. Mutta, seuraavina neljänäkymmenenä loppukesänä ja syksynä sitten taas.

–  naapurini muutti muutama viikko sitten Australiaan ja laittoi sitä ennen liki koko omaisuutensa myyntiin. Bongasin häneltä ihanan kolmijalkaisen, mutta siron, jalkalampun jollaista olin kaivannut meidän olohuoneen nurkkaan, sohvan viereen, siitä asti kun muutimme tähän asuntoon. En kuitenkaan ole löytänyt mistään juuri sitä oikeaa, joten olen jäänyt odottelemaan. Nyt meillä sitten on sellainen. Maksoi 20€. Tekee minut niin onnelliseksi joka ilta. Tuo koko olohuoneeseen ihan uuden tunnelman.

Mustareunainen, pyöreä suuri peili
Pyöreitä peilejä näkee lehtien sivuilla nykyään jatkuvasti. En ole itsekään voinut välttyä niiltä, ja siltä että olen alkanut ajatella, että meidän olohuoneen kirjahyllymme suorastaan huutaa sellaista nojaamaan kanteensa. Muutama viikko sitten menimme Rediin hakemaan Alballe talvikenkiä, ja Reiman liike oli niin ihana, ettei tämä malttanut poistua sieltä millään. Sillä välin kun Alba jäi purkaamaan energiaansa liikkeen leikkipaikalle, menin piipahtamaan viereiseen Jyskiin. Kysyin, ihan muuten vain, myyjältä että onkohan heillä valikoimassaan pyöreitä suuria peilejä. Hämmästyksekseni tämä kertoi, että juuri tulleessa kuormassa oli tullut myös juuri niitä peilejä, jotka olivat olleet jo monta kuukautta loppu liki kaikkialta. Myyjä kertoi myös, että peileissä oli sillä hetkellä alennus, ja sen saisi omakseen 35€. Mikä onni, sillä olin valmistautunut maksamaan peilistä noin 90€.

– Meillä on ollut makuuhuoneessa tähän saakka futon, jonka alla sellainen japanilaishenkinen todella matalla, massiivipuinen,  sängynkehikko joka nostaa patjan ehkä 10cm lattian yläpuolella. Rakastan futonia, enkä haluaisi vaihtaa patjaa mihinkään, mutta tässä kuukausien varrella olen alkanut vihata lattianrajassa nukkumista. Olen alkanut kaivata sellaisia asioita kun sängynlaidalla istuminen, ja sitä että sängyn alle pääsee imurilla ilman hirvittävää äheltämistä ja ryömimistä.
Olin jo päättänyt hankkia meille erään tietyn, Ikean,  sängynrungon, kun sellainen tupsahti eteeni facebookin kierrätysryhmässä 70%  edullisemmin kuin mitä olin jo ollut valmis siitä maksamaan.
Nyt koko makuuhuone tuntuu raikkaamalta, siistimmältä ja jotenkin uudelta. Ihanaa kun voi taas heilutella jalkojaan sängyn laitojen yli.

 

Tapahtuma:

Ystävien raskausuutiset:

Sain hetki sitten kuulla että kaksi hyvää ystävääni on raskaana, molemmat odottavat ensimmäistä lastaan. Olin, ja olen edelleen, uutisista ihan naurettavan onnellinen. En pelkästään siksi, että lapsen saaminen on ihanaa, suunnilleen parasta mitä voi tapahtua. Vaan myös puhtaasti itsekkäistä syistä: saan ympärilleni lisää ihmisiä, jotka ovat myös äitejä. Enemmän ihmisiä, joille voin täysin siekailematta puhua lapsestani, synnyttämisestä, raskaudesta ja kaikesta siitä ihanasta (ja myös vaikeasta) mitä tähän kaikkeen liittyy. I-hanaa! Syntykää jo.

Yhteiset karokehetket:
Olemme jokin aika sitten alkaneet iltaisin pitää kotona karaokea. Jokainen saa valita vuorollaan biisin, jonka haluaa laulaa ja muiden on mukisematta hyväksyttävä se. On ollut ihanaa saada itse laulaa. Ja kuulla muiden laulavan. On ollut hienoa nähdä erityisesti poikaystävän kehitys, ja Alban into (aina omien kappaleiden kohdalla) ja alati lisääntyvä rohkeus antaa vain mennä. Olen myös vihdoin alkanut löytää omalle äänelleni sopivia biisejä, jotka pystyn laulamaan alusta loppuun ilman äänen rikkoutumista. Poikaystävä kehotti selvittämään oman äänialani, ja sain tietää olevani kontrabasso, ja minulle on huomattavsti helpompaa ja mieluisampaa laulaa suhteellisen matalalta, ja sellaisia kappaleita jotka eivät edes nouse kovin korkealle.

Toivon, että tämä tapa vain jatkaa kulkuaan. Kuka tietää, ehkä jossain vaiheessa voimme laulaa niin, että poikaystävä säestää pianolla kun me kaksi laulamme.

Teksti:

Heli Laaksosen runokirjasta Aurinko Porkkana Vesi

En oikeen osaa edes avata syytä sille, miksi tämä runo tuli niin lähelle. Mutta se vain tuli. Ja liikutti jotain.

Runo Ittel

Aurink lämmittä mustarasta rinna
ja see nosta nokkas valo kohre.
Ei varo
ei sirist
ei kysy mitä maksa.

An mun olla samalaine.
Käännä uus leht ko vanh o katottu.
An muista laulupuun paik
an lakat murhettumast
an otta valo vasta.

Oivallus:

Olen ihmisenä vähän sellainen, että pyörittelen päässäni paljon niitä kaikkein kamalimpia vaihtoehtoja. Pidän siitä, että olen realisti ja pystyn arvioimaan asioita monilta eri kanteilta, enkä ryntää tyhmänrohkeasti mihinkään, vaan suhtauduun liki kaikkeen alkuun vähän kriittisesti, ja vasta asiaa huolella tarkisteltuani osaan sanoa mitä olen mieltä. Mutta; tämä jatkuva pahimman pelkääminen on alkanut väsyttää. Nyt olen ihan todella alkanut tiedostaa sen, kuinka paljon tuollainen negatiivissävytteinen ajattelutapa vaikuttaa kaikkeen; eikä vähiten ympärilläni oleviin ihmisiin. En tiedä olenko varsinaisesti oivaltanut mitään yhtä, selkeää kikkaa, tuon ajattelutavan muuttamamiseen, mutta sen vahva tiedostaminen ja jatkuvat yritys muuttaa ajatustensa kehiä on tehnyt jo suhteellisen lyhyessä ajassa sen, että nuo hirveimmät skenaarioit eivät pyöri päässäni enää kovin pitkään, vaan pystyn kuittamaan ne tyylillä ”aahh katos taas näitä ajatuksia” annan niiden tulla, mutta hyvin nopeasti myös mennä.

 

8 Comments
  • Ullis
    Posted at 18:21h, 28 lokakuun Vastaa

    Kirjoitat niin kauniisti. Aidosti. Sinulla on lahja.

    Tripla, kauppakeskukset yleensä, ja halpamuotiketjut kauhistuttaa. Luulisi tosiaan vuonna2019 näiden olevan jo historiaa..

    • sannitrishin
      Posted at 14:12h, 30 lokakuun Vastaa

      No kyllä, erityisesti se ostamisen hehkuttaminen. Sen ainakin toivon jäävän hiljalleen unholaan.
      Ja on tässä tietysti omassakin tekemisessä ja ostoskäyttäytymisessä parantamisen varaa. Kuten varmaan useimmilla meistä.

  • Jutta
    Posted at 18:34h, 28 lokakuun Vastaa

    Sanni. Heli Laaksosen runo osui kyllä minussa myös johonkin. Muistin yht’äkkiä kirkkaasti kuinka oma isoäitini luki Laaksoksen runoja, kun olin yhtä pieni kuin Alba. Että makasin mummun vieressä pötköttäen pitsikankaiden päällä, ja hän punaisessa paidassaan luki kauniisti artikuloiden. Ihana Heli Laaksonen <3

    • sannitrishin
      Posted at 14:10h, 30 lokakuun Vastaa

      Heli Laaksonen, mummot ja ääneen lukeminen <3 <3

  • Carita
    Posted at 20:00h, 29 lokakuun Vastaa

    Tämä on ensimmäinen kommenttini ikinä, vaikka säännöllisesti tekstejäsi käynkin lukemassa. Osaat kyllä todella taidokkaasti pukea ajatuksesi sanoiksi ja monet kirjoituksesi ovat minua koskettaneet jostain syvältä! Kiitos siitä!

    Ja olen niin samaa mieltä tuosta ”rättikauppojen” hehkuttamisesta somessa,..

    • sannitrishin
      Posted at 14:10h, 30 lokakuun Vastaa

      no heiiiii, ihana sinä! Kiitos, kun sanoit. Näistä saa kyllä niin paljon voimaa ja motivaatiota omaan tekemiseen. Ihana, että luet <3

  • Sofia Riikonen
    Posted at 13:23h, 30 lokakuun Vastaa

    Komppaan edellistä kommenttia! Koskaan en jätä viestiä ja oikeastaan ainut blogi jota jaksan nykyisin lukea, mutta nyt tuli aika kertoa miten paljon teksteistäsi saan. Ihanasti kirjoitat ja arvostan todella ajatusmaailmaasi. Kiitos blogistasi Sanni

    • sannitrishin
      Posted at 14:09h, 30 lokakuun Vastaa

      Hitsit, että näistä kommenteista tulee hyvä mieli. Ihan erityisesti aina silloin, kun kommentin jättää joku sellainen joka ei normaalisti kommentoi. Olen itse ihan samanlainen, että vaikka paljon luen ja tykkäisin siitä mitä ihmiset tekee niin ihan liian harvoin muistan kommentoida/kehua/jättää palautetta. Joten tiedän vaivan :-D Kiitos että näit sen vaivan kommentoidaksesi. <3

Post A Comment