Minilomalle Tallinnaan

Yhden viikonlopun aikana ehti tapahtua paljon. Eikä ainoastaan hyviä asioita. Olin jo viikolla tuntenut itseni aika väsyneeksi (tai oikeastaan olen tuntenut itseni fyysisesti väsyneeksi jo pitkään, sillä nukun nykyään todella kehnosti) ja tänään aamulla se väsymys alkoi tuntua jo henkiseltäkin. Tuli heti heräämisen jälkeen sellainen omituinen pakottava tarve päästä hetkeksi pois kotoa. Lapsi oli menossa isälleen, ja töidenkin puolesta on aika väljää näin maanantaisin ja tiistaisin, joten päädyin hetken mielijohteesta varamaan miniminiloman ihan vain itselleni Tallinaan. Kaksi tuntia varauksen jälkeen istun jo laivassa. Tiedän, että tämä tulee tekemään niin hyvä. Jo nyt: vartin päässä Helsingistä olo on kevyempi, innostuneempi ja energisempi. Ja aivan tolkuttoman väsynyt. Fyysisesti. Silmiä on hankalaa pitää auki, tekee mieli heittäytyä pitkälleen tähän ravintolan puisevalle ”nahka”sohvalle. Ottaa torkut. Tällä hetkellä haaveilen kaikkein eniten tulevan majapaikkani (ainakin kuvissa siltä näyttäneestä) muhkeasta Matrin sängystä, peitoista ja tyynyistä. Ajattelin heti ensimmäiseksi nimittäin kaivautua puhtaisiin lakanoihin ja nukkua päiväunet. Jos vielä sinne päästessä tuntuu siltä. Aika usein ei enää tunnu, sitten kun siihen nukkumiseen olisi mahdollisuus.

Nuorempana matkustin paljon yksin, ja ylipäätään tein paljon asioita yksin. Nyt oivalsin, että vaikka vietänkin kosolti aikaa yksinäni, niin teen sitä oikeastaan vain kotona. Korkeintaan kävelyllä käyn kodin ulkopuolella. Silloinkin kuljen usein tutuksi tulleita, ja hyväksi havaittuja reittejä pitkin. En varsinaisesti vie koskaan itseäni syömään, rentoutumaan (muualle kuin sinne omalle sohvalle) tai uusiin paikkoihin. En hemmottele itseäni, vaikka jokainen meistä sellaista ansaitsisi.
En ole viimeisen vuoden aikana matkustanut Kannonkoskella sijaitsevaa mökkiä pidemmällä, joten senkin puolesta tuntuu ihan erityiseltä päästä hetkeksi pois omista rutiineista, johonkin muualle. Aina ei tarvitse lähteä kauas, eikä pitkäksi aikaa päästäkseen irralleen omasta arjestaan. Ihan tällaiset pienen, pienetkin asiat ja irtiotot tekevät hirveän hyvää.

 

Ajatus siitä, että saan seuraavat pari päivää tehdä kaiken omassa rytmissäni ja omien toiveideni mukaan, tuntuu niin herkulliselta. Ajattelin käydä ainakin hyvin syömässä, useammin kuin kerran. Yksin syöminenkään ei tunnu vieraassa paikassa ollenkaan niin jännittävältä tai reppanalta, kuin miltä se Helsingissä tuntuisi. Yövyn Telliskivessä, ja ajattelin syömisen lisäksi pääasiassa vain haahuilla; kuvata paljon, ihastella, käydä kahvilla, löytää vahingossa paikkoja, joihin en olisi osannut ilman vahinkoa löytää, käydä forografiskassa (kuulin, että nykyinen näyttely on mahtava) ja kiertää läpi nämä Idan vinkkaamat Vintage-kaupat. Huomenna aamulla ajattelin herätä aikaisin, käydä lenkillä tai pilateksessa asunnon lähellä sijaitsevalla jooogasalilla. Jos aamulla siis vielä siltä tuntuu. Toisaalta voin aivan yhtä hyvin vain nukkua pitkään, ja nauttia siitä ettei kukaan tarvitse minulta mitään.

2 Comments
  • henna / sooloiluja.com
    Posted at 22:14h, 05 marraskuun Vastaa

    Täydet pisteet siitä, että lähdet reippaasti yksin reissuun! Se vaatii ensin vähän rohkeutta, mutta lopulta homma voi olla jopa koukuttavaa. Itse tykkään reissata yksin ennen kaikkea siksi, että saa tehdä ihan just sitä mitä itseä huvittaa ja kiinnostaa. Viime reissulla olin esim. Tallinnan mainiossa boheemissa Sõprus-leffateatterissa fiilistelemässä hyvää brasilialaista elokuvaa. Piti muuten vielä vinkata, että itse tykkäsin Fotografiskan näyttelyäkin enemmän Design-museon valokuvanäyttelystä. Se oli minusta vielä upeampi kuin Kirsty Mitchellin työt. Mutta kummatkin toki näkemisen arvoisia. Kivaa reissua sulle!

    • sannitrishin
      Posted at 13:09h, 14 marraskuun Vastaa

      Ensi kerralla siis ehdottomasti kokeilemaan nuo molemmat sun jakamat vinkit!
      Kiitos niistä.
      Onneksi Tallinna on niin lähellä, että sinne pääsee helposti vaikka muutaman kuukauden välein.

Post A Comment